Lapsen näkökanta

Juuri, niinkuin ""lapsen näkökulmaa"" ja ""lapsen takia"" ja monet muutkin kirjoittivat napakasti aiheesta !

Ap, kyllä minä tajusin pointtisi siitä, että sinä olit lapsena tyytyväinen isäsi pettämiseen. Siksi en ole sitä kerrannut. Mutta sinullahan oli se mainitsemasi 1-2 % näkökulma asiaan. Siksi toin asiaa LAAJEMMINKIN esille ja ajateltavaksi lapsen näkökulmasta: että kaikissa tapauksissa PETTÄMINEN EI OLE SE PARAS VAIHTOEHTO. Lapsenkaan näkökulmasta... aina.

Se, että sinä olet selvinnyt lapsena äitisi pettämisestä on hyvä asia, mutta selviäisitkö samalla tavalla oman liittosi pettämisistä? Haluatko tulla petetyksi eron yhteydessä (ja etsiä positiivisia asioita pettämisestä) vai olisiko parempi erota toista kunnioittaen?

Sinä pyydät muiden näkökulmia, mutta suostut hyväksymään vain sen, että toisia naisia kiitellään. Miksi ?

RISTIRIITAA on sanomissasi siinä, että lapsena olet hyväksynyt täysin toiset naiset ja nyt viimeisen viestin mukaan aikuisen näkökulmasta et enää ihannoikaan pettämisiä.

Avaruutta olisi kyetä laajemminkin ajattelemaan, mikä olisi kaikkien osapuolten (tai lasten) kannalta paras ratkaisu ja sitten todeta, että poikkeuksiakin on, joissa kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä pettämiseen (=sinun tapauksesi).

Ymmärrän edelleen hyvin, että toit asian vain sinun kokemuksellasi esiin, mutta eikö asioista voi keskustella ja pohtia ilman, että aletaan syyttelemään niitä, jotka ovat eri mieltä asioista yleisellä tasolla ?

Väitätkö, että lapsuutesi olisi ollut vaikeampi, jos vanhempasi olisivat eronneet ajoissa ilman toisia naisia ja useampia riitoja ?
En uskonutkaan, mutta älä sitten jeesustele, että se pettäminen oli PARAS vaihtoehto

ap,

>> ""sinulle lienee pettymyksenä se, että positiivista on löytynyt myös petettyjen näkökannoista.""

Pettymyksenä sinulle, olen lukenut mielenkiinnolla kaikkia kommentteja, myös sinun ensimmäisesi. Muistaakseni kiittelin mielenkiintoisesta näkökulmasta

Silti voin tuoda esille oman mielipiteeni ilman, että sinun tarvitsee kyseenalaistaa älykkyyttäni
...mutta jos se saa olosi tuntumaan paremmalta, niin mikäs siinä

>>""En peräänkuuluta muilta kykyä hyväksyä toisia naisia, vaan sitä, että eikö kukaan löydä kaiken negatiivisen palautteen ja parjaamisen keskellä mitään positiivista? Eikö siihen pitäisi kyetä monilla muillakin elämän osa-alueilla, helpottaisi kummasti omaakin oloa.....vinkki vain...""

Niin, minä en löytäisi mitään positiivista asiaa oman lapsen kuolemasta, ellei lapsi olisi vakavasti sairaana ja kärsisi.

Yksi elämäni surullisimmista tapauksista oli kaverini lapsen kuolema, mitä ei todellakaan toivo kenellekään. Tuskaista nähdä isä kantamassa alle metrin mittaista arkkua... vieläkään, vuosien jälkeen en näe asiassa mitään positiivista.

Lapsen vanhemmat ovat selvinneet tapahtumista ja heille on syntynyt uusi vauva. Mutta heilläkin olisi ollut paljon helpompaa, jos se edellinen ei olisi kuollut.

Nyt taas sivuraiteilla, mutta ehkä nyt tajuat, että päästäkseen eteenpäin, kaiken ei tarvitsisi mennä vaikeimman kaavan kautta.

 

just joo.....ahdasmielisyyttä kerrassaan...

Koitan nyt kirjoittaa mahdollisimman selkeästi, jotta sanojani olisi uudelleen vaikeampi vääristellä.

Vanhempieni riidat olivat jo heidän molempien mielestä riittävä syy eroon. Isäni toinen nainen ei ollut kummankaan vanhempani mielestä eron syy....se oli vain repivien riitojen seuraus. Eikä minua tutustutettu häneen heti eron aikana/jälkeen, vaan kyllä isäni käytti minun ja hänen yhteisen vapaa-ajan meidän kahden juttuihin, ei minun, hänen ja uuden äitipuolen.

""Isän hoito"" on sattumoisin ollut jo monta vuotta isäni aviovaimo ja he ovat onnellisia yhdessä ja suotakoon se heille, aivan kuten äidilleni ja hänen miesystävälleen.

""Isän moraali opettanut minun ajattelemaan näin""...Kuka unohti äitini? Enemmän minä hänen kanssaan olen asunut ja ollut ja varsinkin hänen kanssaan asioista olen enemmänkin perusteellisemmin keskustellut. Onko kellään käynyt mielessä, että minulla on ihan omatkin aivot ja omien kokemusteni perusteella olen tätä mieltä ja voitte olla varmoja, että myös pysyn mielipiteessäni, tykkäsitte siitä tai ette. Onneksi niitä samoin ajatteleviakin on löytynyt, niin tuskinpa mielipidettäni ainakaan epänormaaliksi ja ennenkuulumattomaksi voi kuvailla.

""Pettämistä selitellään lapsen parhaalla..."" Montako kertaa olette kuulleet jonkun sanovan, että ollaan naimisissa lasten takia....Ei meillä isä pettänyt lapsen takia, mutta eivätpä vanhempani onneksi jatkaneet riitojaan eikä liittoaan lapsenkaan vuoksi, se varsta kurjaa olisi ollut minun ja heidän kannaltaan.

Sitten ""yks"":lle: ""lapsena tyytyväinen isäsi pettämiseen"" Olenko sanonut jossain vaiheessa näin? Olin alpsena/nuorena tyytyväinen vanhempieni eroon! ""lapsena olet hyväksynyt täysin toiset naiset"" En ole sanonut näinkään. mitä 15-vuotias ajattelee toisista naisista? Minä en ainakaan ajatellut yhtään mitään. Minun tilanteessa erot syyt olivat yhdentekeviä, pääasia että erosivat ja mahdollistivat meille kaikille paremmat kotiolot.

""pettäminen on paras vaihtoehto"" Voisitko osoittaa minulle tarkan kohdan missä olen näin kirjoittanut, sillä en edes ajattele niin? Taisit saada vaikean tehtävän, sillä tuollaista 4 sanan lausetta et kirjoituksistani löydä...eli miten sen toisen sanojen vääristelyn laita kohdallasi onkaan.

Tiedätkö miksi lapseni on kuollut? Tiedätkö mitä positiivista asiassa on voinut olla riippumatta siitä valtavasta negatiivisesta puolesta huolimatta? Älä tee tästäKIN asiasta omia johtopäätöksiäsi, joista et tiedä ja jotka eivät todellakaan kuulu tähän keskustelun aiheeseen. Haluaisitko kenteis keskustella kanssani tästä aiheesta erillisessä ketjussa? Tosin sinä puutut aiheeseen ulkopuolisena,sivusta seuranneena ja minä itse kokeneena eikä näiden kirjoitusten perusteella sinulta löydy empatiaa asettua kenenkään muun tilanteeseen, joten onkohan se eri ketju sitten loppupelissä kovinkaan viisas idea...

Sekö minusta on tehnyt pahan, että minulle on lapsena suotu 2 onnellista kotia ja minulla on ollut ja on edelleen 4 rakastavaa vanhempaa lähelläni eikä minulle ole jäänyt mitään traumoja.......taitaa olla niin, että näin hyvät lähtökohdat onkin tiettyjen keskusteluun osallistuvien henkilöiden mielestä tehnyt minusta kadehdittavan!

Eriävän mielipiteensä antaneille kiitos mielenkiintoisista, joskus naurua, joskus kiukkua herättävistä kommenteista, samaten kiitos samansuuntaisista mielipiteistä, tuntuu hyvälle tietää, että aidosti on olemassa ihmisiä, jotka ovat erotilanteissakin löytäneet asioista myös hyvää. Nyt noudatan yhdessä viestissä saamaani neuvoa, ettei kannata haaskata enempää aiaka ihmisille, joille ei asian ymmärtämiseen riitä monta toistokertaa eikä taitaisi auttaa kuvan piirtäminen eikä rautalangasta vääntäminen eikä mikään muukaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mielipiteeni pidän ja saivarrelkaa te täällä palstalla tätä asiaa suppealla ajatusmaailmallanne....koittakaa muut asian ymmärtävät pitää puolianne näille kateille, elämän katkeroittamille mv-ajattelua harrastaville ihmisille))))))

 

Siinäpä sitä oli tiivistelmää. Ei ainakaan muuttanut minun näkökantaani siitä että toinen nainen olisi jotenkin jossain tilanteessa hyväksyttävää olla. Ei todellakaan.

Vaikka vanhempiesi molempien mielestä vyyt eroon olivat jo olemassa, niin miksi eivät sitten eronneet?? Siksi että syitä ei ollut tarpeeksi ennen toisen naisen astumista kuvioon.

Kyllä normaali 15- v ajattelee paljonkin toisista naisista, elämästä ja moraalista. Silloinhan sitä luodaanpohjaa omalle elämälle ja janotaan ihanteita. Jos minun vanhemmistan toinen olisi pettänyttoista kun olin tuossa herkässä iässä, olisin varmasi yhtä vääristynyt ajatuksiltani kuin sinä. onneksi näin ei käynyt.

 

ap,

>>""Sitten ""yks"":lle: ""lapsena tyytyväinen isäsi pettämiseen"" Olenko sanonut jossain vaiheessa näin? Olin alpsena/nuorena tyytyväinen vanhempieni eroon! ""lapsena olet hyväksynyt täysin toiset naiset"" En ole sanonut näinkään. ""

Juurihan olet pyytänyt ymmärrystä toisille naisille ja sanoit olleesi iloinen isäsi toisesta naisesta ja erosta. Ymmärsinkö jotain väärin ?

>>""pettäminen on paras vaihtoehto"" Voisitko osoittaa minulle tarkan kohdan missä olen näin kirjoittanut, sillä en edes ajattele niin? Taisit saada vaikean tehtävän, sillä tuollaista 4 sanan lausetta et kirjoituksistani löydä...eli miten sen toisen sanojen vääristelyn laita kohdallasi onkaan.""

Minä olen koko ajan tuonut esille, että pettäminen ei ole paras vaihtoehto, mutta olet suuttunut siitäkin.

Olen kyseenalaistanut pettämisen ja kysynyt, että eikö elämäsi olisi ollut parempaa aikaisemmalla erolla ennen pettämistä ja lisäriitoja.

Et suostu myöntämään, vaan kerrot, että toinen nainen oli helpotus isällesi ja sulle ja varmaan äidillesikin.

Et ollenkaan pysty / halua ajatella asiaa niiden muiden lasten kannalta, joille ei tule kaksi onnellista kotia pettämisen jälkeen.


Tämä toisesta viestistäsi AP:
""Eli salarakkaiden parjaamisen vastapainoksi olisi kiva kuulla positiivisia kommentteja kaikilta osapuolilta....
Aurinkoista kesää....tänäkin kesänä moni uusi ja parempaan tulevaisuuteen tähtäävä ja jopa sellaiseen päätyvä salasuhde saa alkunsa tämänkin kesän terasseilta, festareilta, uimarannoilta jne......))))Opitaan vain me kaikki ajattelemaan asioita laajemmalla periskoopilla ja kauaskantoisemmalla asenteella, niin se säästää monelta turhalta(?) riitelyltä.""

Väitätkö, ettet ihannoi salarakkaita ja pettämisiä ?
Sinusta oli myös hienoa, että tuttavaperheesi miehellä oli salarakas ! Sallisitko sellaisen myös omalle miehellesi?

>>""Tiedätkö miksi lapseni on kuollut? Tiedätkö mitä positiivista asiassa on voinut olla...""
""Älä tee tästäKIN asiasta omia johtopäätöksiäsi, joista et tiedä ja jotka eivät todellakaan kuulu tähän keskustelun aiheeseen. Haluaisitko kenteis keskustella kanssani tästä aiheesta erillisessä ketjussa?""

En ole tehnyt asiasta mitään johtopäätöksiä, vain pahoitellut lapsesi poismenoa ( tekikö kukaan muu sitä ? ja haukut vain minua empatian puutteesta)

Olen kertonut oman mielipiteeni asiasta (=ei ole ollenkaan johtopäätös sinun lapsestasi )

Ennenkuin ehdotat erillistä keskustelua, voisit päättää, että haluatko sen keskustelun vai et. Vähän koomiselta kuulostit, kun riitelit asiasta yksiksesi omassa tekstissäsi

>>""Sekö minusta on tehnyt pahan, että minulle on lapsena suotu 2 onnellista kotia""

Tämä oli omassa päässäsi.

>>""eikä minulle ole jäänyt mitään traumoja.......taitaa olla niin, että näin hyvät lähtökohdat onkin tiettyjen keskusteluun osallistuvien henkilöiden mielestä tehnyt minusta kadehdittavan!""

Voihan sitäkin pitää traumana, että kannustaa toisia salasuhteisiin...

Hienoa, jos koet olevasi kadehdittava.

Oletko kadehdittava myös silloin, jos miehelläsi on salarakas

 

Ja sehän tässä maailmassa on tärkeintä, että on mahdollisimman ""hyväksytty"". Sen kaltaisia ihmisiä on aivan liikaa, jotka eivät uskalla tehdä mitään, koska ajattelevat aina, mitä muut ajattelevat!

 

En tajua tata hysteerista kirjoittelua alkuperaisen viestia vastaan.

Hanhan kertoo asioista jotka ovat tapahtuneet kuten ovat tapahtuneet, ja alkuperaisella ei ole ollut paljonkaan mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Tosin han on kannustanut vanhempiaan eroon.

Sitahan voidaan jossitella loputtomasti, mika olisi ollut oikea tapa hoitaa asiat. Alkuperainen on kuitenkin voinut tuossa ruljanssissa valita vain oman suhtautumistapansa tilanteeseen. Han ei ole valinnut katkeruuden tieta, mika on minusta hieno asia. Katkeruus syo ihmista hapon lailla.

Omat vanhempani ovat naimisissa, mutta hyvan ystavani vanhemmat olivat vahalla erota ystavani ollessa 12-vuotias. Hanen isallaan oli toinen nainen, mutta tilanne tietylla tapaa ""vaiettiin kuoliaaksi"", eika eroa sitten tullutkaan. Sita en tieda, oliko toinen nainen kriisin syy vai seuras, luultavasti molempia. Lapsille asiasta ei puhuttu, mutta ystavani ainakin sanoi vaistonneensa hyvin, missa mennaan.

Seuraus: ystavani sairasti bulimiaa taman kriisin jalkeen 10 vuotta. Tassakin tapauksessa voidaan jossitella loputtomasti, mita olisi voinut/pitanyt tehda, mutta asiat ovat tapahtuneet niin kuin ovat tapahtuneet.

 

juuri niin; kaikessa yksinkertaisuudessaan ap on osannut käsitellä asiaansa ja perheeseen liityviä ongelmia. Se, että isä on pettänyt hänen äitiään, ei tietenkään ole oikein, eikä ap millään muotoa tarkoita, että se hänenkään mielestä olisi oikein. Ensin olisi pitänyt tulla ero ja sitten se uusi nainen, jos jotain loogisuutta ja oikeudenmukaisuutta pitää hakemalla hakea tuohon asetelmaan. Mutta elämä ei aina mene ideaalisella ja toivotulla tavalla sekä tuollaisista asioista on pakko päästä aikanaan muutenkin yli, ettei katkeroidu loppuelämäksi, niin kuin täällä on näemmä monelle käynyt. Se, että osaa selvitä elämänsä kriiseistä käsittelemällä niitä oikein, ei tarkoita että ummistaisi silmänsä tapahtuneilta tosiasioilta, vaan se on ainoastaan elämässä eteenpäin menemistä.

 

nin. Elämässä pitää mennä eteenpäin, mutta aloitusviestin tarkoitus oli etsiä hyvää salarakkaista. Sitä en hyväksy, vaikkei ap:n elää mennytkään piloille tuon takia. Ei se tee toisista naisita ja pettämisestä sen hyväksytympää, lapsenkaan näkökulmasta katsottuna. Minä ainakin saan tuosta hysteerisestä selittelystä kuvan, että pohjimmillaan hän itse elää nyt toisen naisen elämää ja hakee näin muka lapsen näkökulmaa asiaan, jotta tekisi teostaan hyväksyttävämmän. Ei se ole hvyäksyttävää. Ei, vaikka hänen elämänsä ei isänsä petoksen takia piloille mennytkään.

 

On teillä monenlaista tulkintaa. Ai jopa ap elää toisena naisena. Mistähän rivin välistä tuokin ongittiin.

Omasta lapsuudestani sitten. Minun vanhempani eivät eronneet, eivät ennenkuin viikatemies tuli ja korjasi sadon. Isä kuoli katkerana alkoholin suurkuluttajana, saaminsa vammoihin.

Oi kuinka monet kerrat lapsena toivoin ja jopa rukoilin Jumalaa (joka ei kuullut), että äitini ottaisi meidät lapset ja eroaisi. Mutta ei. Eikä löytynyt ketää toista naistakaan joka olisi tullut ja vienyt isän. Onneksi niille toisille naisille.

Tai voihan olla niinkin, että eri naisen kanssa isä olisikin tullut onnelliseksi. Jos nainen olisi ollut kovempi ja laittanut isälle rajat. En tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan.

Mitä olisin lapsena ajatellut tuosta kuvitteellisesta toisesta naisesta? Luultavasti olisin kiittänyt luojaani asiasta.

En tiedä sitäkään, otinko itse avioeron isäni kaltaisesta miehestä (yllätys, yllätys) tavallaan hyvittääkseni omaa lapsuuttani. Joskus olen sitäkin miettinyt.

Tyttärelleni halusin päätökselläni viestittää, ettei elämässä kannata hakata päätänsä seinään loputtomasti. Jos liitto ei toimi ja kaikilla on paha olla, voi elämäänsä tehdä muutoksia.

Marttyyriutta ei palkita koskaan, muistakaa se.

 

Ei tässä kyse olekaan ollut siitä etteikö koskaan missään tilanteessa pitäisi erota. Tottakai pitää, jos asiat ovat noin huonosti. Pettämisestä ja kolmansista pyöristä lapsen nimissä tässä on ollut kyse. Aikuinen ihminen tekee päätöksensä erosta ilman kolmansia pyöriä ja toimii jo ennen näiden vautiin potkaisua, jos asiat todella ovat noin huonosti. juri tuon takia ihmettelen syvästi ap:n puolustelua toiselle neaiselle. juuri siksi muuta järkevää selitystä ei löydy, kuin että hän itse on nyt siinä tilanteessa, ja palstaa seuranneet tietävätkin että näin on. Se selvisi toisesta ketjusta joka on saman kirjoittajan alulle panema. Tässä ketjussa hän yrittää vain hakea sympatiaa vetoamalla lapsen parhaaseen. Paskat, sanon minä hänelle. Aikuinen ei toimi noin. Narsisti, tai luonnevikainen voi toimia aikuisenakin.

 

""hohhoijjaa""

Olet oikeassa. En kyllä ymmärrä minäkään kuinka noin selvästä tekstistä, mitä alkuperäinen kirjoittaa, voi vääntää ja kääntää asioita päälaelleen.

 

Onpas tosiaan luetun ymmärtäminen hukassa tällä palstalla! Vaimot täällä leijonaemon lailla puolustaa parisuhdettaan, mikä on tietysti oikein!!
Kunpa vaan opittaisiin kaikki edes vähän eläytymään toistemme asemaan, vaimot toisten naisten sekä miehensä motiiveihin, ja taas päinvastoin.
Asiat harvoin ovat mustavalkoisia niin kuin täällä on jo monesti todettukin.

En taida tietää yhtäkään naista joka ryhtyisi toiseksi naiseksi ilman tunteita. Ja silloin kun tunteet on jo pelissä on hirveän vaikea luovuttaa. Silloin niin vaimo kuin ""kakkonenkin"" ajattelee varmasti että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua ja toimii myös sen mukaisesti.

Ihminen on itsekäs olento, mies toivoo saavansa sekä vaimon että rakkaansa, vaimo toivoo omistavansa miehensä ja luultavasti tämä kakkonen tuntee rakkautta myöskin tähän mieheen, luultavasti hänelle on lupailtukin jotain.

Ja kaiken huipuksi molemmat naiset, vaimo ja rakas, kilpailevat siitä kumpi saa pitää tämän petollisen miehen, kumpi saa upottaa kätensä syvemmälle PASKAAN!! Ollaan me naiset vaan hassuja =)

 

""Toinen nainen astui äitisi reviirille. Olisi odottanut kunnes isäsi on vapaa, jos olisi toiminut moraalisesti oikein. Asia olisi vionut päättyä niinkin, että vaikka vanhempasi riitelivät.. he olisivat vielä rakastuneetkin toisiinsa, jos ei ulkopuolisia haaskalintuja olisi lennähtänyt paikalle. ""

ulkopuolisia haaskalintuja, heh...

Ihanko tosissanne kuvittelette että se menee noin...

Kyllä se kuulkaa on niin että nämä toiset naiset on haalimalla haalittu siihen.

 

Tästä näkyy paremmin AP, toisen viestin teksti:

>>""Eli salarakkaiden parjaamisen vastapainoksi olisi kiva kuulla positiivisia kommentteja kaikilta osapuolilta....
Aurinkoista kesää....tänäkin kesänä moni uusi ja parempaan tulevaisuuteen tähtäävä ja jopa sellaiseen päätyvä salasuhde saa alkunsa tämänkin kesän terasseilta, festareilta, uimarannoilta jne......))))Opitaan vain me kaikki ajattelemaan asioita laajemmalla periskoopilla ja kauaskantoisemmalla asenteella, niin se säästää monelta turhalta(?) riitelyltä.""

Kuinka moni lapsen näkökulmasta ajattelee noin ?
Tuossa ap:n AIKUISEN näkökulma.

Siitä saa sen näkökulman, että kaikki vaan salarakkaita metsästämään, muuten on ahdasmielinen, eikö ?

En ole syytellyt ap:ta lapsuudesta, olen iloinen, että hänellä oli onnellinen lapsuus.

Mutta hän ei ole vieläkään vastannut, että olisiko aikuisena valmis samaan, eroamaan lasten vuoksi.

Ja eroaisiko ap itse hyvissä ajoin vai vasta pakotettuna toisen naisen vuoksi ja kiittelisikö sitten miestään miehekkäästä toiminnasta

Jos ei osaa asettua toisen asemaan tai miettiä, miten toimisi kuvitteellisessa tilanteessa, ei voi haukkua muita ahdasmielisiksi

Ja hauskaa, että kaikki pettämisen vastustajat leimataan katkeriksi...

Kuitenkin olen yrittänyt ajatella tapausta myös lasten näkökulmasta yleisellä tasolla.

Jos kaikkien pitäisi ajatella vain ap:n tapausta, niin sittenhän kaikki vain nyökyttelisi, että ""joo, niin sinä kävi""

Totta, että ap:n tapausta on turha puida jälkikäteen, eihän siihen voi vaikuttaa enää. Ainoa, mitä hämmästelen, on kakkosnaisten nostaminen jalustalle lapsuuden pelastajana. Kuten moni on sanonutkin, kaikki tapaukset ovat erilaisia...

 

Totta on se, ettei elämässä kaikki mene suunnitelmien mukaan. jotkut rakastuvat ukkomiehiin, jotkut saavat siitä sympatiat puolelleen. Jotkut tykkäävät lapsista, ja senkin saattaa joku ymmärtää. Joku saattaa kiihkoissaan tappaa, mustasukkaisuudesta, ja kaverit tajuavat sen.
Näin liioitellusti.

Kyse on yksinkertaisesti oikeasta ja väärästä. Joku pitää kakkosnaisena olemista oikeutettuna, joku toinen ei.

Kaikilla meillä on omat moraalikäsityksemme. Minullakin. Minä en hyväksy missään tapauksessa pettämistä. Asian voi ratkaista ja eron voi hoitaa toisellakin tapaa.

Yelinen moraalitaso on selvästikin laskemassa yhteiskunnassamme. Se on mielestäni surullista.

 

Voitaisko nyt kaikkein vilkkaimmilla mielikuvituksillamme ajatella että nämä ap:n kuvailemat lähimmäiset, äiti, isä ja isän uusi, tässä triangelidraamassa ovat olleet täysin aikuisia ihmisiä, jotka ovat kyenneet toteamaan tilanteensa ja siitä aiheutuneet tapahtumat. Tämän jälkeen he ovat pystyneet järjestämään elämänsä niin, ettei edes lapsille ole jäänyt katkeruutta.

Mikä tässä oikein on niin moitittavaa ja vaikeata ymmärtää? Ei sellaiset julistukset eikä tuomitsemiset ketään auta, rehellisempää on tunnustaa tosiasiat ja tehdä kipeitäkin ratkaisuja.

 

En voi kuin ihmetellä sitä tapaa jolla toiset ihmiset näimmä voivat tehdä omia johtopäätöksiään ap:n elämästä ja syöttää ne tosiasiana tänne palstalle. Uskomatonta, pitäisikö nauraa vai itkeä?

Toivottavasti sinä ap olet niin vahva, että et enää alennu näiden vouhottajien tasolle, etkä enää kommentoi heidän yhtä ja samaa jankutustaan. Asiat on heille jo niin moneen kertaan selitetty ja todistettu on, että heillä on luetun tekstin ymmärtämisessä ongelmia.

 

Toivottavasti sinä Ap et ymmärrä että suurinosa ihmisistä ei edelleenkään hyväksy pettämistä, eikä se ole puolusteltavissa edes lasten eden vuoksi. koska lapselle parasta olisi näyttää myös mallia oikeista toimintatavoista.

Toivottavasti ap. sinä et menetä uskoasi petollisuuteen ja sen oikeutukseen sen takia että valtaenemmistö edelleen puolustaa perhetta, parisuhetta ja sitoutumista.

Toivottavasti sinä ap pysyt kannassasi ja julistat kakkosnaisen pelastavaa roolia ja sitä että hän tekee kaiken hyväksi myös lapselle, koska vanhemmat ovat muutenkin siinä pisteessä että pitäisi erota.

Toivottavasi et sossu ajattelemaan, että tämä kaikki, kaksi onnellista perhettä lapselle olisi voinut toteutua jotenkin muutoinkin kuin siten että kuvioihin astuu vielä se ulkopuolinen uusi suhdekin.

Toivottavasti sinä muistat ajattelutapasi myös silloin kun...



Minä en hyväksyisi rakkauden nimissä, en lapsen parhaan nimissä, en itseni nimissä enkä minkään muunkaan nimisssä pettämistä.
Minulle parisuhde on pyhä. Se lopetetaan, ennen kuin itse alentuisin tai hyväksyisin ulkopuolisia edes lapsen edun vuoksi. Siksi en ymmärräkään miten se voi olla lapsen edun mukaista, että toisen liittoon tunkeudutaan jo ennen kuin se on ohi. Eron jälkeen asia olisi toisin.

Sairasta saivartelua ja pettämisen puolustelua, sanon minä. Mutta elämä on.... näköjään.

 

Parisuhteessa voidaan käyttää valtaa toiseen monella tavalla väärin. Voidaan vahingoittaa toisen itsetuntoa ja ihmisyyttä olemalla kunnioittamatta häntä, torjumalla jatkuvasti, halveksimalla hänen seksuaalisuuttaan, tuomalla esiin, että toinen ei kelpaa jne. Pettäminen on vain yksi asia näiden kaikkien rinnalla, ei välttämättä sen pahempi kuin joku suhteessa tapahtuva väärinkäytös. Näitä muita tapoja on vain vaikeampi määritellä. Ja onko pettäminen syy vai seuraus...

 

Asiaa puhut. Mutta. Mutta jos kerran aron syyt ja eiheet olivat jo olemassa molempien mielestä, niin miksi sitä ei sitten hoidettu ennen kolmansia osapuolia? En ymmärrä miten tämän kolmoisdraaman voi selittää lapsen kannalta parhaaksi.

Eikö lapsen kannalta olisi kuitenkin ollut parasta se, että vanhemmat olisivat eronneet ja vasta sen jälkeen he olisivat etsiteet, löytäneet uuden kumppanin?

Tämän kaiken tarkoitus oli löytää positiivista toisesta naisesta. Minä en löydä sitä. Hyvä ystävä voi samalla lailla olla se alulle paneva tekijä. Ei siihen seksisuhdetta tarvita.

Tottakai parisuhteessa voi toista alistaa, vvoi pettää, voi kohdella väärin, voi jopa hakata hengiltä. Vaikka kaikki asiat eivät ole sanallisesti niin helposti määriteltävissä, on ihmisen oikeustajun oltava kohdallaan. Ihminen itse tietää milloin hän tai häntä kohdellaan väärin. Silloin sitä liitosta voi lähteä.

Rakkaus ei ole hyväksyttävä selitys sille, että tekee väärin.
Siitä tässä kai pohjimmiltaan on kysymys. Voiko rakkauden nimissä tehdä väärin? Moni tekee, mutta onko se oikein?

 

Harvemin niitä uusia puolisoita mollataankaan, edes alussa, jos vanhemmat ovat osanneet ensin erota ja toipua erosta ja vasta sitten tutustuvat uuteen kumpaniin. Jos uusi kumppani tulee vapaalle, jo erosta selvinneelle kumppanille, se onkin tervetullutta. Mutta kesken toisten avioliiton.. Pah.

 

Ei kai ap missään vaiheessa ollutkaan sitä mieltä, että on parempi hankkia uusi kumppani ja erota vasta sitten. Minä olen ymmärtänyt, että hän on käsitellyt asiaa niin, että lapsihan ei voi vaikuttaa siihen, että onko vanhempien suhteessa kolmas vai eikö ole. Mutta kun on ja itse ei asialle voi mitään, niin miten siihen siinä tapauksessa suhtautua. Eikö tässä ole selvä ero? ja hieno juttu, että sekä ap ollessaan nuori teini ja hänen petetty äiti ovat osanneet suhtautua asiaan niin, että se ei ole katkeroittanut heitä loppuelämäkseen, kuten joillein tähän ketjuun osallistuneille on näimmä valitettavasti käynyt. Toivon heille jaksamista oman olonsa kanssa, se ei varmastikaan ole helppoa, mutta täällä voi purkaa kiukkuaan, tosin tässä tilanteessa väärään ihmiseen, mutta hyvä jos se tuottaa helpotusta joidenkin oloon. Ap on saanut valtavan haukun ihmisiltä, jotka luulevat tietävänsä heidän perheen silloisen tilanteen paremmin kuin asianomaiset itse, tyypillistä nurkkakuntalaisten touhua. Mutta on ollut ilo lukea myös muunlaisiakin viestejä.

Ja osa näyttää tietävän ilman faktoja ap:n tämänkin hetken tilanteen paremmin kuin ap itse...toisena naisena, aloittanut jonkun muun ketjun jne. Mistä ihmeestä te voitte tietää(!!!) sellaisia asioita? kristallipallosta kenties? Yrittäkää nyt pitäytyä tosi asioissa ja muistaa, että omat johtopäätökset, toisen sanojen muuttelu eri tarkoitukseen ja omat olettamukset eivät todellakaan ole yhtä kuin totuus ja totuutena puhutaan vain asiaa, jonka aivan vuoren varmasti tietää olevan totuus ja näitä edelleä mainittuja ""totuuksia"" ap.stä meistä ei tiedä kukaan muu kuin ap itse, enkä näe syytä, että miksi hänellä olisi tarve valehdella, sillä anonyyminähän täällä keskustellaan. Tämä keskustelu on mennyt pilkkujen ja pisteiden kaiveluksi!

 

Hei ""yks"", mee pois tästä ketjusta, sun katkeran täytteisiä romaanin pätkiäs ei jaksa enää lukea!!!!!!!!!

 

Olen samaa mieltä, että tässä on nyt tahallaan haluttu ymmärtää väärin asioita eikä sitten millään suostuta myöntämään omaa väärinkäsitystä.
Hienoa kuulla, että tyttärellä on noin valoisa asenne ikäviinkin asioihin, kyllä niitä pimeiden puolien ja mielialojen ihmisiä onkin keskuudessamme aivan tarpeeksi.

 

Menee saman jankuttamiseksi, mutta minun mielestäni ihminen, joka avioliitossa aiheuttaa tuskaa puolisolle ja saa päähänsä vielä pettää, niin petos voi aiheuttaa toivotun eron. Sellaisesta pettäjästä minä pidän