Lapsen näkökanta

Jos joka toinen sana on ""vastuu"" ja joka toinen sana on ""syyttäminen"", niin nehän asiat sillä mielessä pyörii.
Ite olit ensin, ja se on joka toista sannoo,minä kerron äitille ja sitä rataa.
Jää vähän niinkuin lapsen tasolle, kun ruotii tarpeeksi mikä on kenenkin syy ja kuka mistäkin on vastuussa.
Niinhän ne byrokraatti tiukkapipotkin on, tämä asia kuuluu minulle ja tämä ei, kokeile viereistä luukkua ja täytä tämä paperi.
En voi auttaa, minä en ole vastuussa.

 

Minun äidilläni ja isälläni on ollut ongelmia jo noin 15-vuotta. Heidän avioliittonsa jatkuu edelleen, mutta isäni nukkuu yönsä piharakennuksessa.

Minä olin n.7- vuotias, kun sain tietää että isälläni on toinen nainen. Isä ei edes hirveästi sitä tietoa salannutkaan. Sain heidät kiinni itseteosta, kun he suutelivat. Minun pieni lapsen elämäni nyrjähti.

Lopetin syömisen ja olin kuin haamu, laiha ja kalpea. Kärsin todella paljon vanhempieni riidoista. He tiuskivat toisilleen ja yöllä riita yltyi huudoksi. Kävin heille aina karjumassa päin naama: "" Turvat kii, mä yritän nukkuu!!"" Ja he hiljenivät. Olin hyvin tempperamenttinen lapsi...

Jossain vaiheessa isäni ehdotti äidilleni, että meidän perhe ja isän toisen naisen perhe muuttaisimme yhteen. Säästettäisiin asumiskustannuksissa. Sain kamalan sätkyn ja karjuin isälleni hysteerisesti vastaväitteet. Äitini itki pitkään.

Nykyään isäni on eronnut siitä toisesta naisestan, jota muuten vihaan sydämeni pohjasta edelleenkin. Äidillä ja isällä menee jo paremmin, he jopa keskustelevat keskennän normaalisti ja sietävät toisiaan samassa huoneessa. He ovat naimisissa lastensa takia. Nuoremmat sisarukseni asuu nimittäin vielä kotona. Luulen, että jatkavat liittoa senkin jälkeen, mutta liitto on muuttanut merkitystään aivan toiseksi.

Täman takia minulle jäi karmaiseva kuva avioliitosta. Kun ihmiset menevät naimisiin, niin pian he vihaavat toisiaan. Ihmettelinkin lapsena, että miten sukulaisieni äiti ja isä yhä kymmenen vuoden avioliiton jälkeen suukottelevat toisiaan ja pitävät toisiaan käsistä. Traumoistani huolimatta uskaltauduin otsekin naimisiin. Olen nyt ollut kaksi vuotta naimisissa ja päivääkään en ole katunut valintaani. Toivon että avioliittomme olisi onnellinen ja todella elämämme pituinen.

Olen kuitenkin täysin sitä mieltä, että vamhempien ei kannata olla naimisissa ainoastaan lasten takia, sillä lapset kärsivät ainaisista riidoista ja saavat aivan vääristyneen kuvan avioliitosta!

 

No jos syyllisiä pitää jahdata, niin kyllähän kuitenkin on myös niitä tapauksia, että syyllisiä on tasan yksi: pettäjä.

Kuinka usein saammekaan lukea, että joku jättää kertomatta olevansa jo naimissa / parisuhteessa?

Ja joillekin ihmisille ei kertakaikkiaan riitä 1 seksikumppani eli puoliso.

Näissä tapauksissa on mielestäni täysin väärin syyllistää sitä toista ja sitä petettyä puolisoa.

 

""Parisuhde ei ainakaan pettäjän mielestä ole ollut tyydyttävä"". Mitä tuolla tarkoitat? Mielestäni asia on niin, että jos minun kokemukseni mukaan suhteeni on epätyydyttävä, niin se totisesti sitä myös minulle on. Riippumatta siitä mitä mieltä puolisoni olisi suhteemme laadusta, puhumattakaan ulkopuolisista asiantuntijoista ja tarkkailijoista. Heillä on oma näkemyksensä, mutta en minä välttämättä sitä jaa.

 

Tottakai jokainen toinen nainen ajattelee omaa pyllyään aluksi, ja veikkaan, että jos saisivat olla hatken aikaa olla kärpäsenä katossa niiden pariskunnan kotona,niin ei tuntuisi enää niin ihmeelliseltä se mies.

Mutta niinhän se on, että kun on ihmisiä maailmassa joka lähtöön, niin on myös se uuden mahdollisuuden löytäminen joskus paikallaan.

se on vain niin tyypillinen tarina tuo pettäminen, että sukupolvi toisensa jälkeen siihen sortuu.
Ihminenhän on sellainen, että ei se opi mitään.
aina luulee itse olevansa niin ainutlaatuinen.

 

Eroja on useanlaisia. Erosin itse viisi vuotta sitten vaimon jatkuvan uskottomuuden vuoksi. Muutin omistusasunnosta vuokrayksiöön. Oman asunnonpuoliskoni siirsin lasteni nimiin. Jäipähän lapsille edes koti. Mutta millainen koti! Lähtöni jälkeen alkoi asunnossa lappaa jos jonkinlaista häntäheikkiä yökylässä. Exä vaihtoi mieskumppania melkein kuukauden välein plus siihen vielä yhden yön pokat.

Lapsia nähdessäni he ovat pyytäneet minua palaamaan ja sanoneet, että riitoineenkin entinen elämä oli parempaa, kuin tämä nykyinen, jossa ei tiedä millaisen hampparin mutsi laahaa kotiin seuraavana viikonloppuna.

Olen ehdottanut exälle, että vaihdettaisiin asuntoa, mutta exä ei halua lähteä ""kotoaan"" mihinkään - omistaahan hän siitä vieläkin puolet. Jotta näin meillä!

 

Olen Siirin kanssa asioista täysin samaa mieltä.
Ex-aviomieheni sanoi minua aina besserwisseriksi ja musta-valkoajattelijaksi. Avioerotuomari kehoitti suvaitsevaisuuteen.

Vuosia näitä avioerojuttuja lukeneena ja itsekin Elleissä paljon kirjoittaneena palaan vanhaan tuttuun ja hyväksi kokemaani ajatusmalliin.

En ole saanut pahemmin traumoja vanhempieni melko riitaisesta avioliitosta. Äitini oli vahva nainen ja hänen mallilla olen pärjännyt melko kiperistäkin tilanteista.

Exäni toisti täysin samaa kaavaa minkä oma isä oli elämässään valinnut. Ehkä senkin takia olen ollut hyvin tarkka lastemme kasvatuksessa. En halua antaa tunteidensa varassa elävää naisenmallia tyttärillemme.

Vahva nainen pärjää vaikka aviomiehenä olisi surkeimmista surkein luuseri. Mies miesten joukossa. Jokaisen ihmisen elämässä on nousuja ja laskuja.

En ikipäivinä haluaisi olla kenenkään liiton romuttaja ja kakkosnainen. Ihmettelen naisia, jotka sellaiseen alistuvat.
Eikö itsekunnoitus ole maanraossa, jos paremman tekemisen puutteessa tuollaiseen lähtee.

Alkuperäisen kirjoitus voi olla provo tai sitten täysin aito.
Tytär on melko hakusessa oman naisenmallinsa kanssa.
Äiti syöttää tyttärelleen väärää naisenmallia.

Eron jälkeen voi elää täysin puhtaalla pöydällä. Ei siihen tarvita elämää sotkemaan uusia mies- tai naisjuttuja.

Eron jälkeen elämä rauhoittuu ja lapsilla on täydellinen opiskelurauha. Se on nykymaailmassa kaikista tärkeintä.
Joka alalla on mieletön kilpailu. Suosittelen vanhemmuuden aikoinaan valinneita tajuamaan elämän realiteetit.
Olen ihan mielelläni tässä asiassa besserwisser ja mustavalkoajattelija. Ehkä exänikin nostaa jo minulle hattua.

Muiden hatun nostosta en välitä pätkääkään. Nostan itse itseni häntää vaikka en olekaan kissa.

Millä aikaa minä uutta miesjuttua edes pyörittäisin. Töissä tein tänään pienen fiban ja ties monen aikaan pääsen tästä kotiin nukkumaan. Luppoajoilla käyn takomassa muiden Ellien päähän ""mikä on homman nimi"" ja ""mistä löytyy totuus"".

Noita kahta asiaa etsin jo nuorena. Moni poka oli ihmeissään, kun en lätissyt lemmestä vaan pohdin vain elämän suurimpia kysymyksiä. Tässä ne ovat nyt tarjottimella koko Elli-porukalle. Ottakaa tai jättäkää.

Etsikää itse parempia vastauksia. Olen melko varma, että ette niitä löydä, kun en minäkään löytänyt vuosikymmeniin vaikka kuinka etsin ja taoin päätä petäjään.

 

Ent. Mies,

Eiköhän lastesi kokema nykyinen elämä ja heidän oma mielipiteensä ole SUURI syy hakea lasten huoltajuutta itsellesi !

Sitten on pienempi murhe myydä asunto, jos nainen ei suostu osuuttaan myymään...

 

Niinpä. En ryhdykään samaan, enää.

Ehkä sinä voisit keskittyä aiheeseen, etkä minuun. Et ole minun asiantuntijani. Siitä et voi edes hankkia elämänkokemusta.

 

Heitämpä minä nyt sitten yhden lapsen näkökulman tähän kehiin.

Meillä oli onnellinen perhe. Isi teki paljon töitä mutta viikonloput viettetiin koko perhe yhdessä. Jossain vaiheessa vanhemmat alkoivat riitelemään. Olin silloin pieni mutta muistan silti aina kuulleeni riidan pätkiä omasta sängystäni illalla. Aluksi faija valitti sitä, miten elämä ei ole enää kivaa, miten parisuhde ei ole enää samanlainen kuin silloin 10 vuotta sitten kun he tapasivat (ylläri! he eivät olleet enää vastarakastuneita ja heillä oli 2 pientä lasta...miten se voisi olla samanlainen). Yksi päivä äiti tuli sitten meille kertomaan, että he eroavat koska isällä on toinen nainen jonka kanssa hän haluaa olla.

Sitä seurasi puolen vuoden helvetillinen jakso, jonka aikana isällä oli ilmeisesti muitakin naisia ja meillä riideltiin jatkuvasti. Lopulta tilanne rauhoittui, vanhempani ovat yhä yhdessä, uskollisuudesta en tosin tiedä.

Olisin toivonut, että isäni olisi selvinnyt kolmenkympin kriisistään ihan itse, sotkematta muita naisia kuvioihin. Pienessä sydämessäni vihasin niin kovasti sitä toista naista kuin vain seitsemänvuotias osaa. Vieläkin mietin, mitä liikkuu sellaisen naisen päässä, joka panee kahden pienen lapsen naimisissa olevaa isää. En tiedä mitä tekisin, jos tapaisin tänä päivänä sen naisen joka oli viemässä isääni meidän perheestä. Vetäisin turpaan ehkä...

Epäluulo miehiä kohtaan jäi, enkä oikein vieläkään luota isääni. Parisuhteessa pelkään että minua petetään, vaikka mitään syytä epäluuloon ei olisi.

 

Otathan sinäkin kantaa ja teet vapaata tulkintaa ""tyttären"" olemuksesta, et varsinaisesta aiheesta. Mikä ihme sinusta mielestäsi tekee koskemattoman ja arvostelujen yläpuolella olevan. Ei mikään.

Keskity sinä aiheeseen äläkä henkilöihin ja muista, kun kirjoittelet mielipiteitäsi, asetut yhtä lailla alttiiksi muiden kommenteille.Tuskin sinultakaan sitä lopullista ja viimeistä totuutta löytyy.

 

Ihan ottamatta kantaa keskustelun varsinaiseen aiheeseen, varoitan, eija sinua, että älä kaiva verta nenästäsi tällä ellipalstalla syyllistämällä ns. kolmansia pyöriä - toisia miehiä / naisia. Sillä ellien peruslogiikan mukaan 'kolmas pyörä' on aina synnitön - ei petä ketään, ellei ole itse suhteessa, eikä ole vastuussa petetyille lapsille ja puolisolle tekemisistään. Niinpä uhittelu turpaanlyömisellä katsotaan täällä lähes yhtä pahaksi rikokseksi kuin pettäminen.

Kukaan ei kuitenkaan ota huomioon sitä tosiasiaa, että tuskin kukaan pettäjä on joutunut näitä kolmansia osapuolia ainakaan väkisin raiskaamaan. Siis jonkin verran heilläkin on kai ollut halua mennä sotkeutumaan toisten liittoon.

 

Nimimerkki nainen, tottakai meillä jokaisella on vain omakohtaiset kokemuksemme parisuhteemme tyydyttävyydestä, ja niiden pitää riittää. En todella tarkoittanut mitään sellaista, että parisuhde olisi epätyydyttävä vasta siinä tapauksessa, että molemmat ovat samaa mieltä. Mielestäni tyytymättömyys ei kuitenkaan oikeuta pettämään puolisoaan. Reilumpaa on puhua asiasta kumppaninsa kanssa ja vaikka erota, jos sen parhaaksi näkee. Rehellisyyttä kannatan, ja petos sellaista harvemmin on.

Toisten naisten vastuusta ja syyllisyydestä puhun siksi, että ainakin näiden nettikeskustelujen perusteella monet eivät koe kakkosten olevan millään tavalla vastuussa mistään. Aika yleisesti toiset naiset itse ovat sitä mieltä, etteivät ole millään tavalla syyllisiä yhtään mihinkään. ""En minä ole vastuussa toisten ihmisten parisuhteesta."" tai ""Enhän mä ketään ole pettänyt kun olen sinkku, joten en siis ole tehnyt mitään väärää""... Tälläisiä kommentteja saa täältä elleistäkin lukea tämän tästä.

Itse olen sitä mieltä, että vaikka suurin syntipukki on ehdottomasti se joka pettää, eivät ne muutkaan osapuolet täysin syyntakeettomia ole.

Ja tarkoitan siis niitä tilanteita, joissa toinen nainen TIETÄÄ miehen olevan varattu suhteeseen ryhtyessään.

 

Olipa ehtinyt tuleen kommentteja....puolesta ja vastaan, hyvä juttu. Jokainen varmaan asennoituu asiaan omien kokemusten takia ja siksipä mielipiteitäkin on erilaisia. Haluan kuitenkin kommentoida muutamia vastauksia.

Reppu:
oliko kaikki hyvin todellakaan teidän molempien mielestä, jos miehesi kerran petti? Eikö se hyvinvointi silloin ollut ainakin hänen osaltaan kulissia? Lapsen/lasten kannalta kuitenkin valtavan hyvä juttu, jos se kulissi tarkoitti yhtä kuin rauhalliset kotiolot.

Siiri:
En todellakaan ole rikkonut enkä óle rikkomassa kenenkään kotia, mutta kukaan meistä (ja korostan ettei todellakaan kukaan) voi vannoa, etteikö koskaan milloinkaan elämänsä aikana tulisi rikkomaan kenenkään kotia, huomisesta kun ei tiedä kukaan ja sen ""kodin rikkomisenkin"" laita on sitten niin ja näin, toisia kakkosia se ehkä saattaa koskea, muttei kaikkia. kaikki toiset naiset eivät todellakaan ole niitä kaameita toisten perheonnea vainoavia vamppeja.
Enkä ihannoi toisia naisia/miehiä, haluan vain tarkastella näitä asioita laajemmalla ja jokaista osapuolta paremmin ymmärtävämmällä perspektiivillä kuin yleensä näillä palstoilla tapahtuu. Ja minä puhun omasta kokemuksestani, toki kokemuksia voi muilla lapsilla olla erilaisia.

""Toki sinulla kävi hyvin, mutta yhtä auvoista ei ole niillä, joiden äiti katkeroituu pettämisestä ja estelee lapsia tapaamasta isäänsä tai niillä joiden isät hylkäävät omat lapsensa uuden ihastuksen vuoksi""
Eikö petetty äiti tee mielettömän väärin lapsiaan kohtaan, jos estelee näitä tapaamasta isäänsä, oli se isä sitten miten kaamea äidin mielestä hyvänsä. kohdistakoon petetty äiti vihansa ja katkeruutensa isään ihan miten vaan muutoin, mutta ei niin, että se kohdistuu myös lasten etuun. Tälläinen äiti asettaa oman etunsa lastensa edun edelle eikä kyllä minulta ainakaan saa yhtään säälipisteitä eikä ymmärrystä.
Toki on ikävä tosiasia, että joissain tapauksissa pettäjä saattaa hylätä koko perheensä, siis sekä lapset, että vaimon, mutta eikö isompi osa kuitenkin hylkää vain vaimon, ei lapsiaan?????Mutta em. käytöksellä toki äiti varmistaa, että isän ja lasten välit kärsivät ja vielä pahimmassa tapauksessa mustamaalaa isän lapsille. Se isä on kuitenkin lapsien isä ja heille isänä tärkeä, joten kohdistakoon vihansa vain mieheen ja toiseen naiseen, ei edes välillisesti lapsiin!

Keiju:
Sieltä tuli ne sanat, joita oletinkin tulevan jossain tekstissä eli ""naimisissa lasten takia...."" Jos kotiolot on riitaisat, niin onko se todellakin lasten etu olla naimisissa heidän takiaan? Minun etuni se ei ainakaan ollut ja kiitos, että vanhempani ymmärsivät sen.

Kakkosnaisista:
Ei todellakaan ole provo. Lisäksi haluan korostaa että tähän ikään mennessä on omaa elämänkokemusta ja luonnetta kertynyt jo siinä määrin, ettei äidiltäni onnistu minkäänlainen provosointini ja miksi ihmeessä hän edes niin tekisi, kyse kuitenkin melkein 20 vuotta vanhoista asioista ja hän on jutellut niistä ainostaan minun aloitteestani, ei omastaan.

kaikki kommentit ovat mielenkiintoisia, kukin tavallaan....

 

Minusta oli ihana lukea välillä tämän sorttista tekstiä ""toisista naisista"". En vie kiusallani naiselta miestä vaan annan miehelle mahdollisuuden turvautua johonkin ihmiseen, joka ymmärtää ja hyväksyy. Siis tavallaan olen puolueeton kuuntelija ollut näissä tapauksissa. Kuitenkin eräs varattu mies kertoi ""vittuillakseen"" vaimolleen meistä ja sen jälkeen olenkin ollut huora yms. Välit mieheen kyllä minun osaltani katkesivat, mutta hän viestii yhä. Hän sekä hänen vaimonsa. Moni mies hakee ulkopuolista tukea omiin ongelmiinsa ja silti tämä auttaja leimataan huoraksi ja muuksi yhtä ihanaksi, vaikka jotkut miehet kriisiensä jälkeen palaavat elämään sitä onnellista elämää oman vaimonsa kanssa.

 

Kyllä minusta kuitenkin aika paljon syytä on siinä pettäjässä. Ajattelen näin, koska aika monta kertaa joku varattu mies on yrittänyt iskeä minua (siis joku jopa pidemmän aikaa et ei nyt vain mitään yhden yön pokaa). En ole kertaakaan suostunut naimaan / suhteeseeen varatun kanssa, mutta meinaan sitä, että kyllähän he kovasti näyttävät yrittävän! Selityksiä ja selityksiä perhe-elämän helvetistä. Varmaan naimisissa olevat naiset tekevät samaa.

Välillä tuntuu, että jos miehen haluaa voi valita varatuista tai juopoista. Muita ei tunnu olevan. Osa on molempia.

 

Lasten mielipide ei juuri paina huoltajuuskiistassa, ainakaan tässä kuvatussa. Siis jos lapset asuvat äitinsä kanssa suurehkossa asunnosta (josta omistavat puolet) ja isä vastaavasti pienessä vuokrayksiössä, katsoisi oikeus jo tällä perusteella huoltajuuden kuuluvan äidille. Äidin yksityiselämällä (vaihtuvat poikaystävät) ei ole merkitystä huoltajuuden kannalta, ellei sitten todistevasti juopottele, käytä huumeita tai ole väkivaltainen tai laiminlyö lasten hyvinvointia.

 

Siinä onkin lainsäätäjillä parantamisen varaa, ei kai aina voi tuijottaa materiaa, vaan lasten hyvinvointi pitää olla ensisijalla ja ei kai isä lapsineen asuisikaan yksiössä, mutta kun lapset asuvat hölmöilevän äidin luona, niin mitä järkeä isän tässä vaiheessa on muuttaa isompaan asuntoon.
Alkuperäiseen aiheeseen kommenttini on, että pettäjiä on monenlaisia, samaten petettyjä ja samaten niitä toisia naisia. lisäksi lapset suhtautuvat asioihin erilailla riipuen paljolti, että miten riitaisaa on ollut, miten paljon petetty on mustamaalannut pettäjää ja tätä toista ja miten hyvin etävanhemman annetaan hoitaa yhdessäolonsa lastensa kanssa eron jälkeen.
Mutta totta on ainakin se, että petetyn on turha etsiä asiaa loiventavia juttuja puolisonsa käytöksestä ja kaataa kaikki paha toisen naisen niskaan, silloin petetty kyllä haukkuu ihan väärää puuta.

 

Kiitos. puhut asiaa. Ja erityiskiitos siitä, että annat avioliitossa olevien olla rauhassa, et mee väliin.

 

Pitkästä aikaa mielenkiintoista asiaa!
Oma kokemukseni on se, että tutstuin töiden merkeissä mukavaan mieheen ja juttelimme ja textailimme monesti ja samalla pidimme silmäpeliä. Mutta kuultuani hänen olevan varattu 5 lapsen isä, niin halusin jättää jutun siihen kun mitään vakavampaa ei ollut vielä päässyt tapahtumaan. Mutta mitä tämä mies teki...soitteli ja puoliväkisin halusi luokseni...menin ja päästin ja olen toisena naisena, enkä ensimmäiseksi koskaan haluakaan, sillä nykyiseen työhöni (paljon matkapäiviä, myös ulkomailla) ja itsenäiseen luonteeseeni ei edes mahdu ketään miestä kotiini hyysättäväksi, mutta silloin kun tilapäinen hellyyden tarve iskee, niin on olemassa se tuttu ja turvallinen, jonka kanssa on mukavaa viettää aikaansa. Moittikoon ken tahtoo, niinhän se on, että koirat haukkuu ja karavaani kulkee...

 

Jos joku aloittaa viestiketjun, hän haluaa kommentteja, mielipiteitä. Vastasin aloittajalle, en sinulle.

Ja olipas taas ""fiksu"" kommentti sinulta... Vai tätä mieltä sinä olet aiheesta? Pah.

Minä olen edelleen sitä mieltä että parisuhde on parisuhde, ei pari suhdetta. Ja uusiopuolisot voivat astua kuvaan, vasta enstisten suhteiden loputtua ja erokriisit läpikäytyä, jotta se on lapsen paras.

Taitaa sinullakin olla motiivina kirjoitteluusi jokin perheen rikkominen, joko omasi, tai jonkun muun ja keksit verukkeita miten se muka olisi hyväksyttävää ja lapselle parasta. Et sinä muutoin olisi vetänyt hernettä nenääsi kirjoituksestani, joka on eri mieltä asiasta.

 

Millä perusteella erittelet sen kuka toinen nainen on vamppi ja kuka pyhimys? Kaikki he tunkeutuvat omalla tavallaan jonkin toisen perheen parisuhteeseen. Kuka rakastumisen varjolla, kuka piruuttaan. Kuitenkin he kaikki tekevät väärin, kun eivät odota että tuo ""saalis"" on vapaa ja erokriisinsä selvittänyt tahollaan. Kukaan näistä toisista naisista ei ole oikeutettu perhekriisin aikana ujuttautumaan muka lasten parhaaksi manipuloimaan kriisissä elävää lasten isää.

Toki rakkaus on iso asia, mutta se ei oikeuta toimimaan eettisesti väärin. Parisuhde on kahden kauppa ja kun he kaksi sen ovat selvittäneet, on sitten vasta aika uusille jutuille. Tätä ei vain toiset naiset ruusunpunaiset lasit silmillään tahdo nähdä. He vain keksivät verukkaita miten he ovat oikeutetussa asemassa ja miten heidän ja tämän perheen isän rakkaus on muka tärkeämpää, kuin se mitä lasten vanhemmat keskenään ovat sopineet..

Lapsen paras on omat vanhemmat, joko yhdessä tai erikseen, ihan miten he kaksi ilman ulkopuolisen vaikutusta asian hoitavat omien lastensa parhaaksi.

Kyllähän niitä käärmeitä paratiiseihin on luikerrellut kautta aikojen, milloin milläkin perusteella.. Nyt siis aseena ""lapsenparas"" Kenen lapsen? Naapurin? Huolethtisit niiden parhaasta ennemmin. Tai liittyisit MLL:ään jos se sinua niin huolestuttaa.

 

Miksi Siiri suhtautuu asiaan niin mustavalkoisesti? Minkälaista kokemusta (!!!!!!!) sinulta löytyy asiasta ja missä asemassa?

Lapsen parhaasta edelleen....en missään nimessä ole kirjoittanut missään vaiheessa, että kaikki kakkoset on tervetulleita jokaiseen suhteeseen ja tuhotkoon niin paljon perheitä kuin suinkin haluavat, mutta pitää muistaa, ettei kaikki suhteet ole niin yksinkertaisia, että ne voi yhden ja saman kaavan mukaan läpikäydä ja tuomita.

Oma parhaani 15-vuotiaana oli vanhempieni ero ja kiitos isäni toiselle naiselle siitä, että se helpotti isäni lähtöpäätöstä, ei ollut syy lähtöön. Ja samaa mieltä on äitini, eikä meidän kummankaan mielipide ole asiasta 17 vuodessa muuttunut. Kakkosia parjataan aina, niinpä halusin tuoda esiin näkökannan, josta löytyy positiivisia ajatuksia, mielestäni tänäkin päivänä on rikkaus, että minulla on ihana äitini ja hänen miesystävänsä, jolle minä ja minun perhe ovat kuin omia lapsia sekä lisäksi ihana isäni ja hänen vaimonsa, jonka kanssa myös välit ovat loistokunnossa.

Isäpuoleni tuli kuvioihin vasta paljon eron jälkeen ja äitipuoleni siis ennen eroa, mutta ei todellakaan ole käynyt edes mielessä laittaa heitä eri arvoon sen vuoksi. Molemmat ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja minä heille, Siiri saa huudella suppealla ymmärtämyksellä viljelemiään mielipiteitään, käsitystäsi asioista en tule muuttamaan, varsinkaan kun olen tämän kaiken itse kokenut ja omalla kohdalla sekä vanhempieni kohdalla hyväksi ratkaisuksi käytännössä todennut.

Olen onnellinen vanhempieni puolesta, sillä he molemmat ovat onnensa ansainneet. Samoin olen onnellinen itseni puolesta sillä vanhempieni järkevyyden ja minua kohtaan osoittaman rakkauden johdosta, minun koko lapsuuteni ei mennyt riitaisassa kodissa, vaan kahdessa kivassa kodissa ja minusta kasvoi tasapainoinen sekä ennen kaikkea erilaisuuden ja tilanteesta riippuen erilaiset toimintatavat hyväksyvä nainen.

Toki haluan korostaa, etten missään vaiheessa ole tarkoittanut, että hei kaikki te, joilla parisuhteessa menee huonosti, niin menkää ja pettäkää...vaan kun/jos niin käy, niin ei se automaattisesti tarkoita sitä, että miespolo on väkisin viekoiteltu ja sitten miestä ja toista naista voi syyttää IHAN KAIKESTA! ""Ihmiset etsivät rikkaa toisesta huomaamatta, että itsellä on kokonainen roskis"".

Jos sinä Siiri jokaiseen asiaan suhtaudut noin, että ""vain minä ja minun mielipiteeni on oikea"", niin aika rankaksi teet varmaankin sosiaaliset suhteesi itsellesi, mutta tämä onkin näppärä tapa kanavoida tynnyrissä kasvaneen suppeat elämänkatsomukset, niin ei sosiaalinen elämä kärsi kun siellä ei löydy joustoa laput silmillä kulkevalle.

Fakta nyt kuitenkin on se, että jokaisella petetyllä, kakkosella, pettäjällä ja asiaan liittyvällä lapsella on omat kokemukset ja sen myötä muodostuneet mielipiteet ja ne kaikki mielipiteet on varmasti oikeita! Onneksi me ihmiset ollaan erilaisia...minä en ainakaan haluaisi olla tuomitsemassa ketään teosta, johon kuka tahansa meistä voi sortua, jopa Siiri, vaikka täällä palstassa paukuttaisi mitä tahansa.......sillä kukaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, jokainen päivävoi olla yllätyksellinen ja toivoisin kaikille, myös Siirille elämän päiviä paljon lisää.......

 

Siiri, miksi ja millä perusteilla sinä toisessa ketjussa (Eroamassa oleva mies) väität täysin ilman tietoa, että olisin rikkomassa toisen perhettä ja kaipaisin sympatiaa teolleni???????????????????????????????????

Näin ei todellakaan ole, mutta enää en yhtään ihmettele, että mistä yleensä juorut saa alkunsa kun taas tuli todistettua, että joukossa on ihmisiä, jotka omat olettamuksensa puhuvat eteenpäin tosiasioina.

Minä olen ja tulen lopun elämääni olemaan avioerolapsi, joka on ollut ja tulee aina olemaan tyytväinen vanhempiensa ratkaisuun. Asiani ei kuulu, että hyvä kun isällä oli toinen nainen, vaan asiani kuuluu, että hyvä kun vanhempani tajusivat erota ja jos/kun toinen nainen toi isälleni voimia tähän prosessiin, niin helkkarin hyvä juttu. Se voimia tuova asia olisi voinut olla mikä hyvänsä, pääasia, että vanhempani järjestivät meille kaikille sopuisamman elämän!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jatkossa kommentoi faktatietoja, älä omia mielikuvituksesi tuotteita, okei?

 

Sinä se olet Siiri kova tyttö vetelemään johtopäätöksiä toisten kirjoituksista. Taidat olla niitä keittiöpsykologeja, joilla on aina joku teoria toisista ihmisistä - tiedät muiden ajatukset ja aikomukset paremmin kuin he itse. On se vaan hyvä, että on teikäläisiä viitoittamassa meille muille tietä!

Olet kovasti mieltä parisuhteestakin, vaikka sinulla ei oman ilmotuksesi mukaan sellaista ole ensinkään. Että sillä tavalla. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, sanoo muinainen viisaus.