Lapsen hankkiminen yksin/ilman parisuhdetta. Keskustelua, mielipiteitä kokemuksia. :)

Oma lapsi on jotain niin kallisarvoista ja ihanaa, että jos joku haluaa lapsen muttei kumppania, niin joo, ymmärrän.

Vaikka noin niinkuin muuten kannatan parisuhdetta, sitä, että lapsella on sekä isä että äiti.

Mutta sitten taas toisaalta, en millään voisi kieltää äitiyden onnea ja iloa ihmiseltä, jolla ei jostain syystä ole sitä kumppania jakamassa vanhemmuuden riemut.

 

Toisten valinnat ei varsinaisesti minua kiinnosta, mutta periaatteessa vierastan lapsen tarkoituksellista hankkimista yksin. Adoptio on ihan ok, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että hyvin harvoin yksinhakijat enää saavat sellaisia lapsia, jotka jollekulle pariskunnalle kelpaavat. Eli vaihtoehtona olisi yleensä elämä lastenkodissa.

(Etelä-Afrikasta saa vielä yksinhakijatkin samalla lailla lapsia kuin pariskunnatkin, mutta muualla taitaa olla jo niin, että saavat vain niitä, jotka ei muuten kotia saisi ollenkaan.)

 

Mä olen tytsi pitänyt sua ihan fiksuna ihmisenä, mutta tämä ketju muuttaa kyllä mielipidettä...Todella lapsellisia näkökantoja sulla tähän asiaan, ja vertaat ihan ihme juttuja keskenään. Perhepeti ja Isättömyys, miten niitä voi verrata? Lasta imetetään n.1,5vuotta, mutta isättömyys on koko elämän läpi jatkuva asia, joka saattaa vaivata etenkin teini-iässä ja aikuisena kovastikin sekä luoda "tyhjän" olon kun ei tiedä omia juuriaan ja sitä mistä on kotoisin. Ei tiedä onko juuri tuo vastaantuleva mies oma isä. Ei ole ketään kelle tehdä päiväkodissa/koulussa isänpäiväkorttia. omilla lapsilla ei ole isoisää. Ei ole ketään joka saattaa alttarille jne jne jne. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin tehdä lapsesta isätön?

 

[QUOTE="vieras";26879548]Mä olen tytsi pitänyt sua ihan fiksuna ihmisenä, mutta tämä ketju muuttaa kyllä mielipidettä...Todella lapsellisia näkökantoja sulla tähän asiaan, ja vertaat ihan ihme juttuja keskenään. Perhepeti ja Isättömyys, miten niitä voi verrata? Lasta imetetään n.1,5vuotta, mutta isättömyys on koko elämän läpi jatkuva asia, joka saattaa vaivata etenkin teini-iässä ja aikuisena kovastikin sekä luoda "tyhjän" olon kun ei tiedä omia juuriaan ja sitä mistä on kotoisin. Ei tiedä onko juuri tuo vastaantuleva mies oma isä. Ei ole ketään kelle tehdä päiväkodissa/koulussa isänpäiväkorttia. omilla lapsilla ei ole isoisää. Ei ole ketään joka saattaa alttarille jne jne jne. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin tehdä lapsesta isätön?[/QUOTE]



Ihan hupaisia näkökantoja sinulla.

 

Musta tytsin kannattais hankkia elämä, eikä norkoilla täällä lapsipalstalla pohtimassa näitä lapsiperheen murheita.

 

Isän ja äidin olemassaolo on minusta paljon perustavampaa laatua oleva kysymys kuin se, onko lapsi esim. kotihoidossa vai päiväkodissa. En mitenkään voi rinnastaa näitä asioita toisiinsa, koska ne painivat mielestäni ihan eri kategorioissa.

Mun mielestä kyllä lapsen hoito ja kasvatus (johon sisältyy hyvinkin paljon asioita) on koko lapsen elämän perusta. Eihän molemmat vanhemmat omaava lapsi voi automaattisesti paremmin kuin yksinhuoltajan lapsi. En tarkoita tietenkään, että mikään yksittäinen asia (kuten varhainen päivähoito) olisi tässä jokin ratkaiseva tekijä, mutta voihan sitä tehdä hyvinkin paljon lapsen kannalta huonoja valintoja, jotka kasautuessaan vaikuttavat paljonkin lapsen elämään.

 

Totta puhuen moni nainen etsii parisuhdetta juuri siinä tarkoituksessa, että ajatuksena on löytää isä lapselle. Sitten pariudutaan itselleen sopimattoman kumppanin kanssa ja jossain vaiheessa erotaan, jolloin lapsen perhe hajoaa. Onko se kauheasti parempi vaihtoehto kuin hankkia lapsia yksin tai ilman parisuhdetta? Jäkimmäisessä tapauksessa lapsella on etäisä, mutta ilman tuota avioerokokemusta.

Ai. Kyllä mä näen asian niin että moni nainen etsii parisuhdetta siksi että ihmisellä on sellainen luontainen läheisyyden ja rakkauden kaipuu. Ihminen haluaa rinnalleen turvallisen toisen ihmisen. Ja sitten niitä lapsia tehdään, kun halutaan perhe sen miehen kanssa.
Ja kyllä, on paljon parempi vaihtoehto tehdä lapsia oman miehen kanssa ja sitten vaikka erota, koska silloin lapsilla on olemassa se isä. Etäisänä tai miten vaan, mutta kuitenkin elämässä on isä.
Veikkaan, että loppupeleissä täydellinen isättömyys vaikuttaa ihmiseen paljon pahemmin kuin vanhempien avioero.

 

[QUOTE="vieras";26879558]

Ihan hupaisia näkökantoja sinulla.[/QUOTE]

millä tavalla hupaisia?

 

[QUOTE="vieras";26879290]No etkö sinä itse periaatteessa toiminut juurikin näin?[/QUOTE]

En mä suunnitelmallisesti raskaaksi hankkiutunut, mutta kyllä mä tiesin siinä vaiheessa kun päätin olla menemättä raskaudenkeskeytykseen, että lapsi tulee kasvamaan ilman isää.
Eli joo, tavallaan hankin tietoisesti isättömän lapsen.
Ja se onkin itsekkäin teko mitä olen ikinä tehnyt - ja luultavasti (toivottavasti) tulen ikinä tekemään.

 

Mun mielestä kyllä lapsen hoito ja kasvatus (johon sisältyy hyvinkin paljon asioita) on koko lapsen elämän perusta. Eihän molemmat vanhemmat omaava lapsi voi automaattisesti paremmin kuin yksinhuoltajan lapsi. En tarkoita tietenkään, että mikään yksittäinen asia (kuten varhainen päivähoito) olisi tässä jokin ratkaiseva tekijä, mutta voihan sitä tehdä hyvinkin paljon lapsen kannalta huonoja valintoja, jotka kasautuessaan vaikuttavat paljonkin lapsen elämään.

Mun mielestä äiti ja isä on lapsen elämän perusta. Eihän sitä elämää herranjumala edes olisi ilman äitiä JA ISÄÄ.
Vitut imetyksestä, päivähoidosta tai perhepedistä, jos lapselta puuttuu kokonaan toinen vanhempi. Kyllä se vanhemman puuttuminen herättää taatusti enemmän kysymyksiä ja mielipahaa kuin se että lasta ei imetetty vauvana.

 

[QUOTE="vieras";26879335]Hedelmöityshoidoissahan lapsi tuntee vanhempansa kun omista sukusoluistahan ne yleensä tehdään. Mitä siitä et ymmärrä?[/QUOTE]

Siis sitä, että naispariskunta hankkii hedelmöidyshoidoilla lapsen (eikö siinä pakostakin käytetä silloin luovutettua spermaa?).
En tosiaan tiedä noista hoidoista mitään, mutta noita luovutusjuttuja en ymmärrä.

 

Toisten valinnat ei varsinaisesti minua kiinnosta, mutta periaatteessa vierastan lapsen tarkoituksellista hankkimista yksin. Adoptio on ihan ok, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että hyvin harvoin yksinhakijat enää saavat sellaisia lapsia, jotka jollekulle pariskunnalle kelpaavat. Eli vaihtoehtona olisi yleensä elämä lastenkodissa.

(Etelä-Afrikasta saa vielä yksinhakijatkin samalla lailla lapsia kuin pariskunnatkin, mutta muualla taitaa olla jo niin, että saavat vain niitä, jotka ei muuten kotia saisi ollenkaan.)

Jos joku haluaa adoptoida vain heille "kelpaavia" lapsia, ei sellaisille ihmisille pidä antaa lasta ollenkaan.

 

[QUOTE="vieras";26879610]Mun mielestä äiti ja isä on lapsen elämän perusta. Eihän sitä elämää herranjumala edes olisi ilman äitiä JA ISÄÄ.
Vitut imetyksestä, päivähoidosta tai perhepedistä, jos lapselta puuttuu kokonaan toinen vanhempi. Kyllä se vanhemman puuttuminen herättää taatusti enemmän kysymyksiä ja mielipahaa kuin se että lasta ei imetetty vauvana.[/QUOTE]

Imetys ei luo perustaa elämälle, kuten ei perhepetikään samalla tavalla kuin toisen vanhemman puuttuminen. (Tämä siis tätä peesaten, Tytsille).

 

[QUOTE="vieras";26879619]Jos joku haluaa adoptoida vain heille "kelpaavia" lapsia, ei sellaisille ihmisille pidä antaa lasta ollenkaan.[/QUOTE]

Yllättävän monelle "kelpaa" vain se vauva. Tyhjä taulu, jota maalata. Isompi lapsi on jo liian traumaattinen, siinä olisi liikaa tekemistä

 

täydellinen isättömyys ei kyllä vaikuta lapseen oikeastaan millääntavalla itsessään - paitsi jos ympäristö ei sitä jotenkin lapselle tuo esiin ( sääliä, voivottelua tms ) . mä olen itse isätön, enkä koe sitä taakkana tai rasitteena tms.
tänä päivänä on muuten aika extremeä olla ihan perustavallinen ydinperhe

ja se on muuten mielenkiintoista, että me kaikki miltei tässä oletetaan, että yskinhankkiva on nainen. entä se mies joka tahtoo lapsen ,muttei äitiä ? onko se "pahempi" ? onko lapsen oikeus äitiin suurempi kuin isään ?
vaikeita asioita.
itse edelleen sitä mieltä,että lähtökohasesti ne lapset kuuluu aina parisuhteeseen.

 

En mä suunnitelmallisesti raskaaksi hankkiutunut, mutta kyllä mä tiesin siinä vaiheessa kun päätin olla menemättä raskaudenkeskeytykseen, että lapsi tulee kasvamaan ilman isää.
Eli joo, tavallaan hankin tietoisesti isättömän lapsen.
Ja se onkin itsekkäin teko mitä olen ikinä tehnyt - ja luultavasti (toivottavasti) tulen ikinä tekemään.

Kaikki lapsethan hankitaan itsekkäistä syistä, joten en tarkoittanut, että olisit mielestäni sen itsekkäämpi kuin kukaan muukaan.

 

Kuinka kamalana ja vääränä asiana pidätte sitten abortinvastustajaa, joka antaa lapsensa pois heti synnytyksestä? Silloinhan lapsella ei ole kumpaakaan biologista vanhempaa elämässään, joten oletteko ehdottomasti abortin kannalla sellaisessa tilanteessa?

 

Miksi on muuten hyväksyttävämpää sanoa, että on itsekästä hankkia isätön lapsi kuin, että on itsekästä hankkia lapsia, jos vie heidät jo varhain pitkiksi päiviksi päivähoitoon, viikonloppuisin yöhoitoon pienestä pitäen ja vietetään paljon aikaa erossa lapsesta?

No tuo on myös asia, jota en voi ymmärtää, mutta se nyt ei varsinaisesti taida tähän ketjuu liittyä.
Mun käy sääliks niitä pieniä alle parivuotiaita (etenkin alle vuoden ikäisiä) lapsia, jotka joutuvat olemaan hoidossa pitkiä, jopa kymmentuntisia, päiviä. Saatika, jos tähän vielä lisätään tuo "viikonloppuisin yöhoitoon pienestä pitäen ja vietetään paljon aikaa erossa lapsesta" -kohta.

 

Miksi on muuten hyväksyttävämpää sanoa, että on itsekästä hankkia isätön lapsi kuin, että on itsekästä hankkia lapsia, jos vie heidät jo varhain pitkiksi päiviksi päivähoitoon, viikonloppuisin yöhoitoon pienestä pitäen ja vietetään paljon aikaa erossa lapsesta?

Mä vähän luulen, ettei ihminen aikuisena kipuile sitä, että joutui varhain päivähoitoon.
Tai sillä tavalla ainakaan identiteettiin tuo vaikuta, kuin isättömyys.

Te, joiden mielestä jokaisella syntyvällä lapsella on oltava isä, koska lapsi ansaitsee parasta, onko teillä myös mielipiteitä muihin vanhemmuutta koskeviin asioihin, joihin lapsella on oikeus? Esim. oikeus kotihoitoon, tiettyyn taloudelliseen tilanteeseen, tietynlaiseen hoitoon (imetys, perhepeti) jne.?

On mielipiteitä, mutta ne kohdistan lähinnä itseeni ja siihen, miten haluan itse toimia.
Tietysti haluan tehdä asiat niin kuin ne omasta mielestäni on paras, tiedätkin itse miten..noista luettelemistasi tosin taloudellinen tilanne on surkea, mutta valitsen sen mielummin kuin pitkät päivät päivähoidossa, ainakin toistaiseksi.

Mun mielestä noi imetys, päivähoito ym. on jollain tavalla lapsen oikeuksia niin kuin isäsuhdekin, mutta tuo isäsuhde erillä tavalla, koska sillä on merkitystä nimenomaan tulevaisuudessa, lapsen jo aikuistuttua, mahdollisesti suurin merkitys vasta lapsen ollessa jo aika vanha.

 

[QUOTE="vieras";26879443]Mun mielestä itsekästä, oikea itsekkyyden huippu. Ja kun tuolla tytsi kyselit että mitä jos tulee raiskatuksi/mies lähtee raskausaikana jne. Niin se on eri asia. Silloin lasta ei tietoisesti tehdä yksin. Mun mielestä yksinhuoltaja voi kyllä kasvattaa lapsesta ihan täysipäisen aikuisen, mutta on silti lasta kohtaan väärin tehdä hänestä ihan tarkoituksella yksivanhempinen. Ja etävanhempikin on sitten eri asia, siis jos tekee lapsen vaikka ysävämiehen kanssa ja mies on sitten lapselle etäisä, eli lapsi tapaa isäänsä ja on tekemisissä, mutta silloinhan ei voidakaan puhua lapsen tekemisestä yksin kun isä kerta on kuvioissa mukana vaikkei saman katon alla asukaan.[/QUOTE]

Voihan se etäisäkin olla lapselle aika etäinen (sekä alusta asti etänä oleva että eron jälkeen). Moni sukulainenkin saattaa olla läheisempi. Riippuu täysin siitä, miten paljon lapsi ja isä tapaavat toisiaan yms.

 

[QUOTE="vieras";26879720]Kuinka kamalana ja vääränä asiana pidätte sitten abortinvastustajaa, joka antaa lapsensa pois heti synnytyksestä? Silloinhan lapsella ei ole kumpaakaan biologista vanhempaa elämässään, joten oletteko ehdottomasti abortin kannalla sellaisessa tilanteessa?[/QUOTE]

Synnyttää siis tietoisesti täysin juurettoman, "irrallisen" yksilön vain ja ainoastaan sen takia, ettei itse kestä omantunnontuskia abortista.
En mä kyllä suoraan sanottuna hirveästi arvosta...tai no en ollenkaan, siis tuota tekoa itsessään.

 

Miksi on muuten hyväksyttävämpää sanoa, että on itsekästä hankkia isätön lapsi kuin, että on itsekästä hankkia lapsia, jos vie heidät jo varhain pitkiksi päiviksi päivähoitoon, viikonloppuisin yöhoitoon pienestä pitäen ja vietetään paljon aikaa erossa lapsesta?

Kuka sanoo, että on hyväksyttävämpää? Mun mielestä tahallaan isättömän lapsen hankkiminen on itsekästä, kuten on pikkuvauvan päiväkotiin laittaminenkin, jos siis jo lapsen hankintaa miettiessä on ollut tiedossa, että sen joutuu sitten laittamaan päiväkotiin. Edelleen, jos tulee vahingossa raskaaksi tai elämäntilanne muuttuu radikaalisti odotusaikana ja lapsen joutuukin viemään päiväkotiin, niin sitten se on vietävä, mutta mä en tarkoituksella hankkisi lasta tilanteeseen jossa en voisi (tai mieheni ei voisi) edes vauva-aikaa hoitaa itse omaa lasta.

Kysyit aikaisemmin, onko meillä (jotka vastustaa lapsen hankkimista yksin) jotain "kasvatusperiaatteita" tmv. joita pitäisi noudattaa, että lapsen hankkiminen on ok, niin siihen sanoisin, että mun mielestä pitäisi seurata juuri sitä lasta ja sen tarpeita, jota ollaan kasvattamassa, eli ei väkisin esimerkiksi nukuteta perhepetiin jos lapsen on selvästi paha nukkua siinä, tai ei pidetä lasta 3-vuotiaaksi asti kotona jos toinen selvästi kaipaa päivisin enemmän ikäistensä seuraa ja leikkejä kuin kotona voidaan järjestää. Tai päinvastoin.

 

[QUOTE="vieras";26879619]Jos joku haluaa adoptoida vain heille "kelpaavia" lapsia, ei sellaisille ihmisille pidä antaa lasta ollenkaan.[/QUOTE]

No jaa. Jokaisen pitää täyttää sellainen paperi, jossa kertoo, mitä on sairauksia on valmis hyväksymään. Ja ihan vissisti joutuu mahdottomaan tenttiin, jos laittaa kyllä-rastin joka vaivan kohdalle. Ja jos taas ei halua täyttää koko paperia, voi adoptoida korkeintaan terveen lapsen.

Isot ja vähänkään vaikeammin sairaat lapset eivät oikein hyvin kenellekään kelpaa. Ei tuossa kelpaamiskohdassa ollut kyse siitä, minkä väriset silmät lapsella on, vaan siitä, onko terve vai ei. Ja jos ei ole, mitä sairastaa.

 

en pidä ajatusta oikeana.
minusta lapsen saaminen ei ole "ihmisoikeus" - se on eräänlainen ,mahdollinen, bonus parisuhteesta.

Mikä ihmen "ihmisoikeus" lapsen hankkiminen parisuhteeseen on? Millä lailla on parempi asia hankkia lapsi parisuhteessa? Kuka tämän määrittelee? Ihan yhtä lailla voisi ajatella, että lapsi on sinun sanojasi lainaten bonus naisen ja miehen kiihkeästä yhteisestä yöstä.

 

[QUOTE="vieras";26879473]Anteeksi nyt, mutta tästä kirjoituksesta paistaa jotenkin läpi sun lapsellisuus...On vähän eri asia olla oiekus perhepetiin tai isään...Perhepeti tai imetys eivät ole mitenkään pakollisia asioita, mutta jokainen lapsi tajuaa jossain vaiheessa elämäänsä että hänen hedelmöittymiseensä on tarvittu myös mies. Ja se on lapselle väärin, ettei hän saa edes mahdollisuutta tietää minkälaisesta ihmisestä mikäkin piirre on periytynyt, millaiseen sukuun kuuluu jne...[/QUOTE]

Minusta taas tässä viestissä näkyy kapeakatseisuutesi. Asioita voi pohtia laajemminkin kuin yhdestä näkökulmasta ja yhden kulttuurin kautta. Kyllä lapsen elämään vaikuttaa suuresti moni muukin asia kuin isä tai isän puute. Kyse on kokonaisuudesta. Siitä, miten lasta on hoidettu ja kasvatettu, onko hänellä ollut paljon rakastavia ihmisiä ympärillään jne. Vai väitätkö, että yksinhuoltajien lapset ovat automaattisesti onnettomampia? Onko tuo muuten itsekästä vain Suomen oloissa? Mites ne kulttuurit, joissa lapsella on monta "isää"? Jossa lapset elävät useiden aikuisten yhteisössä, missä biologisella vanhemmuudella ei ole samalla tavalla merkitystä kuin täällä. Onko kyse siitä, että lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa vai nimenomaan kaksi biologista vanhempaa?

Eri mieltä kanssasi tai asioita kyseenalaistava=lapsellinen? Okei. Mulla ei ole tapana muodostaa vahvoja mielipiteitä ajattelematta asioita laajasti.