Lapseen kohdistuva henkinen väkivalta. Mitä se käytännössä on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelen

Vieras
Tätä olen miettinyt?
Mikä on vain perheiden erilaiset tavat toimia (silloin kun ihmettelee jonkin toisen perheen toimintatapaa) ja mikä on henkistä väkivaltaa? Missä menee raja?
Miten todennetaan, että perheessä X on henkistä väkivaltaa, alistamista?
 
Haukkuminen, vähättely, väkivallalla uhkailu.

"Oleksä vähän saatanan tyhmä kun et totakaan osaa?" "Nyt teet ne läksyt vaikka menisi koko ilta ja ruokaa et ennen saa kun on valmista" "Ja ellei muuten tehoa niin risu on tossa".

Nähty ja kuultu.
Eikä se lapsi osaa kyllä vieläkään kunnolla mitä silloin pari vuotta sitten opetteli.
 
"Sä et koskaan voi onnistua missään kun sä olet noin helvetin tyhmä."
"Olis ollut kaikilla kaikki paljon parempi jos sua ei olis syntynytkään."
"Kato nyt miten meillä menee kaikki päin persettä, avioerokin tuli, ja ihan sen takia että sä et tottele!"
 
Minusta esim. kiristäminen on sitä _silloin_ kun se menee liiallisuuksiin eli sitä käytetään keinona liian usein. Niin, että lapset pidetään kurissa niin että ne kunnolla tietentahtoen alistetaan. on eriasia kuitenkin kasvattaa lapsia tiukkojen sääntöjen kanssa ohjaten ja neuvoen oikeaan kuin käyttää joka kerta keinoina vain uhkailua ja kiristystä.

Kyllä sen lapsesta huomaa kun turvallisuuden tunne alkaa heiketä, silloin ollaan kyllä jo henkisen väkivallan puolella.

Sain itse pienenä selkäsaunoja ja tukkapöllyä. Näistä minulla ei ole itselläni mielikuvaa juurikaan. Sen sijaan muistan tarkalleen muutamat tapaukset joissa minua mm. kiristettiin minulle tärkeiden asioiden avulla. Ei siitäkään traumoja jäänyt, mutta uskoisin että jos sitä olisi käytetty keinona useamminkin niin se olisi ollut jo liikaa.

Kyllä nykyaikana näkee myös lapsiperheissä ulkonäköön kohdistuvia laukaisuja jotka kyllä pyöreälle lapselle ovat helposti jo henkisesti aika rankkoja juttuja.
 
Yhdessä työharjoittelupaikassa vuosia sitten eräs "työkaveri" oikein kehuskeli (nainen), kuinka poikansa oli taas kastellut housunsa kun hän oli vähän huutanut :|
Olisi pitänyt tehdä asialle jotain, tajuan sen nyt.
 
Jos lapsi ei saa olla missään tekemisessä etävanhemman kanssa muuta kuin tapaamisella eikä saa esim. tervehtiä, jos samassa kaupassa törmää omaan vanhempaansa, jonka luona siis ei asu, vaan käy vaan tapaamisella. Ei siksi, että etä olisi julma tai tapaamiset valvottuja tms. vaan siksi että lähivanhempi on kieltänyt?

Jos vanhemmat saa mennä lapsen laatikoille, kaapeille ja tutkia tavarat? Jos vanhempi siivoaa lapsen kirjoituspöydän laatikot koska lapsi itse ei osaa (koululainen)?

Jos lapsen matkakortti on vanhemmilla lukkojen takana, ja hän saa sen sieltä silloin kun vanhemmat antaa ja on tietysti kerrottava, minne menee, kenen kanssa jne?

Jos kodissa eltään takan kellon / aikataulun mukaan, kaikki asiat tapahtuvat tiettynä kellonlyömänä riippumatta onko arki vai pyhä, jokainen päivä on samanlainen. Edes sunnuntaiaamuna ei lojuta pitkään yöpaita päällä, ei tosin sairaanakaan saa olla yöpaita päällä vuoteessa, vaan noustaan ylös ja puetaan päälle ja pedataan vuode.. ja joka ilta mennään nukkumaan klo 20 siis : klo 20 on lapsi vuoteessa ja valot pois. Ei koskaan 20.15, ei koskaan 19.45, ei koskaan 20.23 vaan joka ilta tasan klo 20. ?

Lapsi ei saa valita itse vaatteitaan, vaan vanhempi sanoo, mitä puetaan, mikä paita jne.

Lapsi ei saa itse annostella ruokaa lautaselleen, vaan vanhemmat laittaa sen määrän, mitä tänään kuuluu syödä ja se määrä syödään, vaikka ei olisi niin nälkä ja lisää ei saa vaikka nälkä jäisi, koska jos syö päivällisellä liikaa, ei jaksa iltapalaa, ja sitten tulee yöllä nälkä.

Lapsi on kohta 11 v.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelen:
Tätä olen miettinyt?
Mikä on vain perheiden erilaiset tavat toimia (silloin kun ihmettelee jonkin toisen perheen toimintatapaa) ja mikä on henkistä väkivaltaa? Missä menee raja?
Miten todennetaan, että perheessä X on henkistä väkivaltaa, alistamista?

Yksi lapselle salakavalimmista henkisen väkivallan muodoista on kiltiksi kiristäminen. Se on sikäli hankalaa, että sitä on vaikea käsittää henkiseksi väkivallaksi. Tyyliin jos olet tuhma, äiti itkee.
 
Jos lapselta kysyy mielipidettä, hän vastaa aina: ihan sama, emmä tiä, kysy siskolta / veljeltä, jne

kysymys voi koskea sitä, haluaako hän juoda maitoa vai mehua, mitä hyvää hän haluaa kaupasta, koskeeko tai väsyttääkö jne jne. Hänellä ei ole vastausta mihinkään.

Hän on hyvin hyvin kiltti. Koulussa menee kohtalaisesti, on tottelevainen, ohjeenmukainen ja kiltti.

En ole hänen nähnyt koskaan, en edes pienempänä, riehaantuvan iloiseen riehuntaan toisten lasten kanssa, en kiukuttelevan tai uhmaavan, en ole kuullut hänen vaativan enkä valittavan enkä haluavan jotain ja kiukuttelevan kun ei saa, toisaalta ei hän ole koskaan ilahtunutkaan kun on saanut jotain, on sanonut kuuliaisesti sen kiitos. Ei hän ole koskaan muistellut mitään aiemmin tapahtunutta, ei ikävää eikä kivaa. Ei hän ole koskaan sanonut: tämä oli kivaa tms. vaikka olisi ollut linnanmäki päivä tms. Hän vain on ollut ja ottanut vastaan ja - ollut.
 
meillä isä hakkasi seiniä kulkiessaan kotona, paiskoi ovia ja laittoi sähköt pääkatkasimesta kiinni kun yritimme leipoa joulupipareita. JOskus isä istui haulikko sylissä ihan hiljaa omassa tuolissaan ja joskus otti kaikki avaimet pois jotta emme enää päässeet kotiin sisälle.
tässä vain muutama esimerkki siitä mitä mä lasken henkiseksi väkivallaksi..
 
Jatkuva moite, haukkuminen ja lannistaminen. Vähättely, iva ja mustamaalaus. Välinpitämättömyys, rakkaudettomuus. Se, että lapsi suljetaan pois perheestä "on kuin ilmaa" on kans henkistä väkivaltaa ja julmaa sellaista.
 
Nostan tämän vielä.
Nuo kaikki edellä kuvaamani eivät siis ole henkistä väkivaltaa? Vaan vain semmosta tavallista perhe-elämän toimintaa, mitä jokaisella on, mutta kun kaikki perheet on erilaisia, niin se on sitä?
 
No on henkistä väkivaltaa ja lapsi selkeästi oireilee. On mahdollisimman näkymätön ettei vaan aiheuttaisi vanhemmassa pelottavaa reaktiota. Suhtautuu vanhempiinsa asiallisen etäisesti.
 
Henkistä väkivaltaa on vaikka mikä.

Omakohtaiset kokemukset:

Marttyyriyttä; erolla uhkailu lapselle, itsensä tappamisella uhkailu ja yrittäminen lapsen edessä. Toisen vanhemman mollaaminen lapselle, toisen vanhemman puolella pakosti oleminen. Ulkonäön mollaaminen. Se ettei välitetä miten koulussa menee: koulutyöt, kokeet, koulukiusaaminen. Se, että lomalla ollaan, mutta lapsi saa olla yksin tuntemattomassa paikassa. Se, että kaikki aikuset ovat humalassa. Se, että mielipiteet ovat aina vääriä. Se, että olet kerrottu olevan vahinko (tosi pienenä). Se, että sinun takiasi, ei ole sisaruksia ja joku tauti puhkesi. Se, että on aina tärkeämpää tekemistä, kuin lapsen asiotten kuuntelu ja empatia. Se, että loppujen lopuksi ei tiedä, onko tärkeämpi kuin lemmikki vai et... :snotty: :headwall: :snotty:
 
Aika vaikeaa.. Häntä ei näköjään haukuta, mutta tosiaan, lapsi selvästi oireilee? Toi ei kyllä tee hyvää lapsen kehitykselle. Hän ei sentään ole mikään pikkukakara enää :O
Aika järkyttävää. Osaisimpa auttaa.
 
Tätä olen miettinyt?
Mikä on vain perheiden erilaiset tavat toimia (silloin kun ihmettelee jonkin toisen perheen toimintatapaa) ja mikä on henkistä väkivaltaa? Missä menee raja?
Miten todennetaan, että perheessä X on henkistä väkivaltaa, alistamista?

-----
Esim. oman lapsen nimittely. Ystäväni isä haukkui lastaan nimellä norsu-xxxx. Vaikka ystäväni on hoikka ja muutenkin tosi viehättävän näköinen. Ihan karsea isä hänellä.
 

Similar threads

Yhteistyössä