Moikka!
Iso halaus kaikille tätösen yllättämille. :hug: Kyllä se arska meillekin paistaa, pakko kai sen on jossain vaiheessa. :heart:
Mulla kaikki ennallaan, alkukiertoa mennään. Kamala nuha. Niisk. No, jos tää ennen kevättä olis jo ohi! Kyllähän noita fiiliksiä on ollut itselläkin laidasta laitaan. Lähtien siitä, että olen niin huono ihminen, että ei siksi saada lapsia. Tai että jos en alitajunnassa haluakaan lasta tarpeeksi, ja siksi en sitä saa? Ja monta monta muuta ajatusta. Nyt on viimeisen vuoden ajan, kun oli vaikeaa parisuhteessa muutenkin, päässyt vallalle toisenlainen ajatus.
Sellainen ajatus, jossa minä elän, mies elää, rakastetaan toisiamme, harrastetaan, ja lapsi tulee jos on tullakseen. Meillä meni ihan kamalaksi päivien kyttäämiseksi, seksi meni lapsen yrittämisen takia ihan pilalle.
Eipä naurun asia sinänsä, mutta nyt toi jo huvittaa. Miten voin olla niin hölmö, että pakerran saksiä vain sen takia, että sataisiin lapsi? Jos ovis edes on, mahdollisia päiviä on ne pari, jolloin on 20% todennäköisyys raskautua. JOS kaikki on kunnossa. Nooh, mullahan ei vissiin ole, joten ilolla eteenpäin. Ja rakkaudella. Jos ei tänä vuonna, niin ehkä ensi vuonna.
Tsemppiä kaikille, ja pitää toki muistaa, että jokaisella meillä on eri vaihe menossa. Ja kaikki kokee lapsen tekemisen/toivomisen erilailla. Mulla nyt ne isoimmat itkut ohi, ja selkä suorana menen, kuului lasta tai ei.
Meillä lähipiiri tietää, että tutkimukset on käyty, clomeja kokeiltu jne. Eli ei tartte juuri kellekään mitään selittää. Tulkoon kun tulee, jos menee naapurille, niin ei voi mitään.
(niinkin kävi, seinänaapuri raskautui pillereitä syödessään, oli 3:lla kuulla kun hoksasi olevansa raskaana...Tsadaa....Läheltä jo liippasi meitäkin. Huh!)
Jos se loppuvuodesta meillekin tytöt vielä suodaan, pienen pieni vaaville tuoksuva paketti. Ihanaa. :heart: :heart: