Unico Tuosta tunteesta en onneksi tiedä mitään, mutta molemmat ovat jo erikseen sen verran viheliäiset, että voin kuvitella ettei niiden yhdistäminen pahemmin naurata. Luojan kiitos mulla on maha pysynyt kunnossa vuoskaudet.
Sen sijaan nää menkkakrampit nyt taas tosissaan ärsyttää. Tuntuu hölmöltä vielä ottaa särkylääkettäkään, kun nää tulee ja menee kohtalaisen harvoin, tunnin-parin välein vaan. Niin ja aamuyöstä testattu eka nega, kun tänään on kaverin tuparit. Seuraavaks testaan ehkä viikon päästä, mutta tuskin tulee tarvetta. Eiköhän se täti pyyhällä kylään viimeistään keskiviikkona, oikeastaan odottelen tähän kiertoon jo maanantaiksi.
Oon yksin kotona kun mies lähti poikain kanssa mökkeilemään. Tossa jo aamupäivän aikana tuli koettua koko tunteiden kirjo. Mua on tänään täällä yksinäni naurattanut, itkettänyt, ahdistanut, turhauttanut, raivostuttanut, laiskottanut ja sitten taas naurattanut. Ja tietenkin ilman mitään näkyvää syytä. Olettaisin, että tätiä tosiaan enteilee.
Nyt on kohtalaisen seesteinen olo. Kolme koneellista pyykkiä kuivumassa, astianpesukone pitäis tyhjentää, mutta en taida jaksaa, ne ei sieltä mihinkään karkaa. Imuroida pitäis, mutta mä olen ollut ihan tarpeeksi reipas tänään, joten teen sen huomenna, jos jaksan. Kohta vois vääntäytyä suihkuun ja sitten alkaa valmistautumaan iltaa varten.
Mä en muuten ole vielä käynyt edes kurkkimassa lapsettomuuspuolella. Olen koittanut itse keksiä näitä syitä, miksei ole tärpännyt. Viime vuoden maaliskuussa jätin pillerit pois, koska mun isoäiti oli huonossa kunnossa sairaalassa, ja lopulta sitten menehtyi. Oli siinä ajatukset sen verran sekaisin, että unohtui ottaa pillerit useina päivinä ja menkat sen takia alkoi tulla miten sattuu, jopa parin viikon välein. Ajattelin, että parempi olla hetki kokonaan ilman, eikä se seksikään siinä hirveesti maistunut, eikä sellaisessa suru-stressitilassa mitään vauvojakaan tehdä. Tarkoitus oikeastaan oli käyttää kortsua ja hakea uusi pilleriresepti, kunhan tilanne tasaantuu. Ne kumit tosin aina unohtui, ja alkoi se vauva-ajatus siinä nostaa päätään. Sovittiin, että saa tulla, jos on tullakseen. Se ehkä osin auttoi mua myös toipumaan nopeammin rakkaan ihmisen menetyksestä.
Mä myös laihduin tuolloin aika paljon, alimmillaan taisi olla alle 47kg. Menkat kuitenkin oli melko säännölliset, aluksi kierto oli noin puolen vuoden ajan ehkäisyn lopetuksesta viiden viikon paikkeilla, sitten viime syksynä vakiintui tasan 28pv. Seksiä meillä ei kovin usein jakseta viikolla harrastaa, joten jos ajattelee, että menkat alkoi aina perjantaina, ja ovis oli kahta viikkoa aiemmin torstaina, niin eipä häävit mahdollisuudet raskautuakaan. Siihen lisäks vielä se mun alipaino. Eikä mua silloin vielä kiinnostanut mitään päiviä laskea tai ovulaatioajankohtaa kytätä, ne on oikeastaan vasta tämän vuoden juttuja.
Tänä vuonna sitten taas yks selkeä ovulaatio maaliskuussa meni siinä kun tämä neiti iski reidet kiinni, oli niin hirveä riita miehen kanssa, että mä olin jo tavaroitani pakkaamassa. Syytä en muista, kai se oli ollut ryyppäämässä ja tehnyt jotain vastuutonta. Sitten löydettiin se kysta, siinä meni huhtikuun kierto, en bongannut ovista ollenkaan, ja lisäksi lähdin 500km päähän kotoa kaveria moikkaamaan talvilomallani. Eli oikeastaan tämmöistä varsinaista yrittämistä normaali painolla ja oikeilla päivillä on ollut tammi-helmi, ja nyt touko-kesä oikein ovistikkujen kera. Näin kun itseään lohduttaa, niin eihän tuo määrä ole vielä mitään! Ja kun mulla on vielä taakse päin kallistunut kohtu, niin sekin kuulemma voi vaikeuttaa. Uskokoon ken tahtoo.
Tosin tän kaiken itsensä tsemppaamisen kumoaa nämä kaks läheistä ihmistä, jotka suunnilleen itsestään raskautuivat samantien, toisella myös taaksepäin kallistunut kohtu. Jos se kerran noin helppoa on, niin mikä mussa on vikana? 15kk ilman ehkäisyä ilman tulosta kuulostaa jotenkin toivottoman paljolta, vaikka tässäkin pinkassa on vielä paljon pidempään ja ihan tosissaan yrittäneitä.
Ohhoh kun tulikin omaa napaa, nyt suihkuun ja illanviettoon! Ihanaa viikonloppua kaikille!