Unico Ja Ada: kiitos
Meinasin tuohon edelliseen viestiin kirjoittaa, että jos ei aivan kauheasti jookos niitä einoinsaatehdä- ja lapsellaonoikeusisään-viestejä, kun noitahan vasta raskaana ollessa yh'ksi jääneet saavat kuulla, saatikka sitten näin tahalleen sille polulle lähtenyt... Mutta eihän tässä läjässä sellaisia!
En mie koe olevani mitenkään erityisen rohkea.. Yh'ta paljon ollut ympärillä ja sellaisen lapsi itsekkin, tosin vasta 10-vuotiaasta, joten tiedän omasta kokemuksesta tasan molemmat vaihtoehdot, eikä se parisuhde välttämättä takaa mitään sellaista mitä yh'kaan ei pystyisi lapselleen antamaan.
Tokihan se paljon arkea helpottaa, kun on kaksi sitä jakamassa, mutta omalla kohdalla olen aina jostain syystä nähnyt itseni yksin lapsen kanssa, joten tämä taisi sitten olla muutos "normaalimpaan" itselle...
Hienoa tässä on se, että "isä" ehdotti tätä itse.
Minulla melkein kilisi päässä, kun kaikkein suurin suru oli suhteen päättymisen lisäksi lapsesta luopumisesta... Rupesin jo pärjäilemään, kunnes ystävän+mahan kanssa kävimme kaffittelemassa... Tuntui että joka paikka oli täynnä vauvoja, lapsia ja mahoja... :'( (Jälkeenpäin ajatellen istuimme kylläkin leikkipaikan vieressä... :kieh: )
Kun myöhemmin samana päivänä "isä" kysyi minulta josko kuitenkin mekin vielä koittaisimme, en tarvinnut kuin yön yli miettiä ollakseni asiasta täysin varma, eihän se muutos edelliseen kuitenkaan niin suuri olisi
Kauhee kun mie kirjoittelen pitkästi....
Sen kuitenkin vielä sanon, että täällä olisi kp 1 ja yk nyt sitten oikeasti 3...