Onnea Salmiakkitassulle! :flower:
Uusille tervetuloa! :flower:
En ole jaksanut tänne vähään aikaan kirjoittaa, kun niin ahistaa tämä kaikki ja olo on kärsimätön. Ensimmäinen clomikierto vielä kesken, mutta ultran perusteella hitaanlaisesti näyttää munasarjat stimuloituvan... Ensi kierrossa tuplataan clomiannos, vielä tosin tikutan ovista, jos se nyt ihmeen kaupalla tähän kiertoon kuitenkin sattuisi tulemaan... Limakalvokaan ei ollut ultrassa mikään kummoinen, joten mahtaisiko siihen mikään kiinnittyäkään.
Kaiken lisäksi suurimpaan ahdistusvaiheeseen kuulin lähipiiristä raskausuutisia.... Täällä keskusteluketjuissa olen vain onnellinen kaikkien niiden puolesta, jotka onnistuvat plussaamaan, mutta lähipiirin uutiset eivät olekaan niin helppo pala...
Joku täällä pohti, että onko oikein masistella täällä, ja mun mielestä on hyvä, ettei meidän surullisten tarvitse olla täällä yksin! :hug: Gilmore, Pilvilinna, Vadelmaunelma, Tähtisäde ja kaikki muut ajoittain epätoivon hetkiä kokevat.
Eniten minua on viime aikoina risonut kommentti "se tulee kun lopettaa yrittämisen". Miten voi lopettaa yrittämisen, jos ilman lääkkeitä keho ei toimi??? Ymmärrän kyllä, että turhaa stressiä tulisi välttää, mutta eihän se nyt ihan niinkään mene, että ne jotka yrittävät, eivät saa lasta ja kaikki jotka ovat yrittämättä, saavat.
Ja huoli työstä ja lapsensaannista on niin tuttu minullekin, tosin se on sittemmin vaihtunut enemmän vain huoleksi lapsensaannista. Lapsentekoa lykättiin jo alunperin puolisen vuotta työn takia. Määräaikaisessa työssä minäkin, mutta en enää jaksa laskelmoida sen suhteen, kunhan nyt vain saisi sen lapsen!
Ai niin, seuraava listan päivittäjä voisi vaihtaa iäkseni 29, olen kerennyt vanhentumaan tässä välissä.