Lääkäri käski varautua pahimpaan...

Olen aikani lukenut tätä ketjua ja nyt kannan korteni kekoon.

*halirutta* teidän koko perheelle. Olette nyt keskellä maanpäällistä helvettiä, mikään ei auta ja mikään ei lohduta. Viha, syyllisyys, raivo ja itku vuorottelee, hyvä niin sillä se merkitsee sitä, että te selviätte ajan kanssa. Tiedän, ettei pysty aikaa edes ajattelemaan, kun seuraavaan minuuttiinkin olisi selvittävä.

Olen saanut kuvan, että teillä on hieno perhe. Se on voima nyt mikä kantaa.

Paljon voimia teille raskaalla polullanne ja enkeleiden varjelusta.

Vaikka pikkuisenne lähteekin enkeleiden hellään huomaan niin saatte rakastaa häntä aina ja ikuisesti.

Se vaan musertaa, kun syli on tyhjä. Miksi? En tiedä.

 

Juu... Ultrasi taas (vai joku huijausvehjekö se onkin, sori ei sulle...) ja tässä vaiheessa lapsivettä pitäis olla litran kieppeillä, vettä ei ole ollenkaan... Munuaiset on laajentuneet lisää ja painoarvio noussut taas, kun pikkuisen masu venyy... Sama lääkäri, tosi myötätuntoinen... Mutta suoraan sanoi, että kun ei ole munuaisia eikä keuhkoja (tai on, mutta ei toimivia...) niin eihän siinä mahdollisuuksia elämään ole... :'( missään vaiheessa eivät ole puhuneet täysistä viikoista ja lääkäri sanoi että vauvan masun ympärys on nyt sama kuin täysiaikaisen ja synnytys myöhemmässä vaiheessa ois huonompi juttu sekä mulle että vauvalle. Perätilassa kun on... Sanoi myös että ei ehkä selviä synnytyksestäkään... :'( eli ei ole edes varmaa että saatais edes niitä muutamia minuutteja vauvan kanssa... :'(

:'( kamalaa :'( aivan sanaton....... :hug:

 

Olen miettinyt laitanko tämän vai en,mutta laitan nyt kuitenkin.
Kamala tilanne teillä.
http://www.kapy.fi/tukipaketit/tuki_perinataali.html

 

:'( uskomatonta mitä kaikkea ihminen joutuu kestämään :'( aina sanotaan että kaikella on joku tarkoitus,kysyn vaan että mikä tarkoitus tämmöisellä jutulla on?? voimia sinulle erittäin paljon lähettelen täältä :hug: :hug: :'(

Niin, ehkä se joskus selviää... Joku kirjoitti mulle kauniin ajatuksen siitä, että joidenkin tehtävä täällä on hoidettu nopeammin kuin muiden, rakas viipyy vain hetken mutta hänen tuoma lahja saadaan aina pitää, rakkaus ja välittäminen... Varmasti joskus en jaksa ajatella näin, välillä suututtaa, kuinka paljon tuskaa pitää jaksaa... Miksi ensin meidän elämään annetaan pieni rakas, ja sitten otetaan pois... Meinaahan se toivo välillä nousta esiin, mutta kyllä ne näkymät aika surkeat on :'(

 

Oliko mitään puhetta milloin olisi hyvä käynnistää?

 

Olen miettinyt laitanko tämän vai en,mutta laitan nyt kuitenkin.
Kamala tilanne teillä.
http://www.kapy.fi/tukipaketit/tuki_perinataali.html

Kiitos... Luin osan, laitoin osoitteen talteen. Olen jotain tuollaista yrittänytkin etsiä jo valmiiksi...

 

Olen miettinyt laitanko tämän vai en,mutta laitan nyt kuitenkin.
Kamala tilanne teillä.
http://www.kapy.fi/tukipaketit/tuki_perinataali.html

Kiitos... Luin osan, laitoin osoitteen talteen. Olen jotain tuollaista yrittänytkin etsiä jo valmiiksi...

Ole hyvä

 

:hug:

 

Oliko mitään puhetta milloin olisi hyvä käynnistää?

Kyllä vaan... Lääkäri oli jo sen valmiiksi miettinyt... Tosi pelottavaa, mutta pian tämä on ohi :'( on niin paha olo, että päätä särkee, voisin oksentaa tai jotain... Supisteleekin taas...
Mutta kun olen kerran tänne tästä kertonut, niin tulen tänne sitten kertomaan loputkin... Kiitos kaikista kauniista ajatuksista ja voimahaleista, niitä ei varmasti voi olla liikaa...

 

Oliko mitään puhetta milloin olisi hyvä käynnistää?

Kyllä vaan... Lääkäri oli jo sen valmiiksi miettinyt... Tosi pelottavaa, mutta pian tämä on ohi :'( on niin paha olo, että päätä särkee, voisin oksentaa tai jotain... Supisteleekin taas...
Mutta kun olen kerran tänne tästä kertonut, niin tulen tänne sitten kertomaan loputkin... Kiitos kaikista kauniista ajatuksista ja voimahaleista, niitä ei varmasti voi olla liikaa...

Itku tulee täälläkin!!

 

Voimia tulevaan koetukseen :hug: toivotaan, että pikkuinen nukkuu rauhallisesti pois. :heart: Tai tottakai sitä ihmettä toivotaan edelleen, mutta ihmeen se taitaisi myös vaatia... itku tulee aina kun tätä ketjua lukee, kyllä teillä on nyt tosi raskasta. :'(

 

Margelle kysymys jos jaksat vastata.. Luin osan tästä ketjusta ja ehkä jotain oleellista jäi lukematta mutta onko tosiaan niin että teidän pitää itse päättää mitä teette..?

 

Marge, laitoin yv:tä.

 

Etkö saisi sektiota tässä tilanteessa halutessasi? Jos vauva ei kestä alatiesynnytystä, saisit edes hetken nähdä lapsesi elossa. Vai oliko puhetta, ettei kestä sektiotakaan?

Olen lukenut aiemmista kirjoituksistasi ettei sektiolle olisi mitään syytä, mutta mielestäni aika hyvä syy on haluta nähdä lapsensa elossa edes sen pienen hetken.

Toivon kovasti onnea elämäänne, siitä tulee joksikin aikaa todella rankkaa, mutta onneksi suru helpottaa ajan kanssa, ja vain ikävä jää.

 

Luin juuri läpi lähes koko ketjun, olen sanaton. En voi kuvitellakaan kuinka vaikea tilanteenne on, sanat tuskin auttavat, mutta toivotan kovasti voimia tulevaan :hug: :hug:

 

Itkuksihan tää lukeminen taas menee :'( paljon voimia koko perheelle lähettelen :hug: :hug: :hug:

 

:'(

Haluatko kertoa, milloin käynnistävät?

 

Etkö saisi sektiota tässä tilanteessa halutessasi? Jos vauva ei kestä alatiesynnytystä, saisit edes hetken nähdä lapsesi elossa. Vai oliko puhetta, ettei kestä sektiotakaan?

Olen lukenut aiemmista kirjoituksistasi ettei sektiolle olisi mitään syytä, mutta mielestäni aika hyvä syy on haluta nähdä lapsensa elossa edes sen pienen hetken.

Toivon kovasti onnea elämäänne, siitä tulee joksikin aikaa todella rankkaa, mutta onneksi suru helpottaa ajan kanssa, ja vain ikävä jää.

Mä olen ymmärtänyt, että tälläisissa tilanteessa ei leikata, koska se on niin vaativaa äidille. Normaalisynnytyksestä toipuu nopeammin ja ei niin paljon komplikaatioita.

 

Paljon voimia ja jaksamista sinulle! Muista pyytää läheisiltä apua niin lastenhoidossa kuin kodinhoidossakin jotta saat levättyä jaksat sitten taas isompien lasten kanssa!

:hug: :hug: :hug:

 

Ei tätä käsitä vieläkään... Siinä ultratessa mietin että miten ihmeessä tässä näin kävi, niin innolla on tätä lasta odotettu ja joudutaankin reppanasta luopumaan... :'( lääkäri sanoi että saan pitää vauvaa synnytyksen jälkeen niin pitkään kuin haluan... Itkin että niin varmaan saan, mutta en kuitenkaan :'( ei saada omaa rakasta kotiin, viereen tuhisemaan... :'(

Ihan valtavasti voimia teille! Itkettää kamalasti vaikka lapseni, esikoisen kuolemasta jo 33v!
Isoista pojista vanhemman synttärit on tänään, 30v, kohta lähdemme juhlimaan.
Onnellinen mies tuli vasta isäksi!
En osaa oikein mitään sanoa! Haleja paljon ja voimia1
Lapsi kuin lintu,
kaukaa tullut,
silmissä vielä matkan ja tuulen muisto!

 

Laitoin aiemmin kysymyksen ja tarkoitus ei ollut olla tökerö tai utelias..
Olen itse käynyt läpi vastaavanlaisen tilanteen jossa olisi itse pitänyt tehdä päätöksiä. Meidän kohdalle osui lääkäri joka ns. vihelsi pelin poikki ja "käski" meitä vanhempia valitsemaan hoitavista lääkäreistä yhden "luottolääkärin" jonka käsiin annettiin kaikki..
Perusteli asiaa sillä että jos ja kun pahin tapahtuu ja surutyötä alamme tehdä niin yhtenä osana surutyöhön kuuluu syyttely, ja silloin voimme syyttää jotakuta muuta kuin itseämme.
Nyt vuosien jälkeen osaan tälle lääkärille ja hänen viisaudelleen olla kiitollinen.
En olisi jaksanut jos olisin joutunut itseäni syyttämään.

Saat tältä palstalta varmaan paljon voimia ja myötätuntoa mutta varmasti liikaakin myös näitä "neuvoja" ja "ohjeita".. Suodata niistä itsellesi ne joista saat voimia jatkaa.. Ja jotka sinua auttavat!
Elät varmasti elämäsi raskainta aikaa ja mitkään sanat ei ole riittäviä antamaan lohtua mutta toivon sinulle ja perheellesi paljon voimia!

 

:hug: :hug: :hug: sanattomaksi vetää... paljon voimia teille!!

 

Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa
******************************
:hug:

:ashamed: anteeksi..sytytin lintukotoon kynttilän :ashamed:
Olette aina mielessä :hug:

 

Etkö saisi sektiota tässä tilanteessa halutessasi? Jos vauva ei kestä alatiesynnytystä, saisit edes hetken nähdä lapsesi elossa. Vai oliko puhetta, ettei kestä sektiotakaan?

Olen lukenut aiemmista kirjoituksistasi ettei sektiolle olisi mitään syytä, mutta mielestäni aika hyvä syy on haluta nähdä lapsensa elossa edes sen pienen hetken.

Toivon kovasti onnea elämäänne, siitä tulee joksikin aikaa todella rankkaa, mutta onneksi suru helpottaa ajan kanssa, ja vain ikävä jää.

Mulle ainakin sanottiin, kun meidän lapsen sektiosta päätettiin, että maailmaan tulo on sektiossa lapselle aika raju (en nyt muista, että mitä lääkäri tästä tarkasti ottaen sanoin), mutta mm tämän takia lapsi joutuu heti lämpökaappiin jne.. eli tässäkin voi olla syy miksi sektiota ei suositella tässä tilanteessa, kun kuitenkin margen lapsella keuhkot eivät ole kehittyneet.. Sekavaa tekstiä, mutta oma sektio ja koko sen läheinen aika hieman sumun peitossa, joten en tarkksan muista..

 

Mie tulin tänne katsomaan viime hetken kuulumiset ja nyt en saa itkua loppumaan...

Ensin haluan kuitenkin sanoa muutaman asian joillekin tänne kirjoittaneille...
Älkää hyvät (ja ei-niin-hyvät-ihmiset) viitsikö enää kiusata Margea niillä ala-arvoisilla ja tietämättömillä kommenteillanne, mitä tänne on tullut ihan liikaa. Lukekaa Margen kirjoitukset ja tajutkaa jo, että syy ei ole vanhemmissa eivätkä he tee mitään väärin-he eivät voi vauvan elämään vaikuttaa. Johan se pitäisi tajuta, että kohta alkaa olla vauvallakin huono olla masussa...Tarvitseeko sitä kääntää veistä haavassa, ettekö voisi sitä energiaanne kääntää Margen ja perheensä tukemiseen ja lohduttamiseen?? Puistattaa oikein miten joku/jotkut voi olla niin ajattelemattomia. Ja kiitos-jos viestistäni tarvitsee sanoa jotakin, laittakaa yv:nä suoraan minulle, koska minähän tämän kirjoitin, älkääkä kiusatko enää jo kylliksi satutettua! Margella on varmasti kurja ja paha olla ilman satuttavia sanojakin!

Ja siulle Marge-tiedän, että mitkään sanat ei poista tuskaasi ja pahaa oloasi, sillä tiedän miltä sinusta tuntuu. Tai osaan ainakin kuvitella hyvin pitkälle...Voin vain lähettää kaukohalauksia ja toivoa voimia tämän kaiken keskelle. Voimia jaksaa kaikki se, mitä on vielä edessä. Voimia kohdata tuleva, jonka niin mieluusti toivoisi olevan iloinen ja onnellinen.

Toivon puolestasi, että saisitte edes pikkuriikkisen hetken jakaa rakkaan pikkuisenne kanssa, pitää häntä sylissä, suukottaa ja halia, painaa mieleen jokaikisen yksityiskohdan hänestä. Edes hetken, jos teille ei sen enempää suoda...

Tämä on oikeasti niin väärin, niin hemmetin väärin...

Koittakaa jaksaa; olet Marge, ajatuksissani pikkuisesi kera <3