Lääkäri käski varautua pahimpaan...

Onko kukaan mistanut kysyä sinulta että millainen oma vointisi on?

 

Ruusuista jotka sun tielläsi loistaa,
pistävät piikit mä tahtoisin poistaa,
poimisin kivet sun tieltäs jos voisin,
suojelusenkelis olla mä soisin.

Paljon voimia sinulle :hug:
En voi kuvitellakaan millaisessa tilanteessa sinä ja sinun miehesi olette:'(
Tee/tehkää itse niinkuin järki ja sydän käskee!!!
Kaikki täällä tukevat ja auttavat sinua!
Vaikka se onkin näin virtuaalista mutta kumminkin!! :hug:

 

Onko kukaan mistanut kysyä sinulta että millainen oma vointisi on?

Kiitos sullekin... On, anoppi ja mun isä :heart: miehen kanssa puhutaan paljon, siinä ne fiilikset selviää kysymättäkin... Ja taas tänä iltana puhuin anopin kanssa yli tunnin puhelimessa, niinkuin nyt oikeastaan joka ilta...

 

En voi edes kuvitella sitä tuskaa jonka olet nyt joutunut kohtaamaan=(
Oli päätöksesi sitten millainen tahansa niin se on varmasti rakkaudella tehty!

 

Siis, tilanne on nyt se että vauvan pelastamiseksi ei ole keinoja!
Marge tarvitsee tukea, eikä mitään ohjeita siitä mitä hänen Teidän mielestä pitäisi tehdä.
Jos toivoa ei ole, pitää keskittyä äidin (ja muun perheen) hyvin vointiin. Jos se on sitä että synnytys käynnistetään, niin ollaan me muut hiljaa ja tuetaan sitä päätöstä. Ilman keuhkoja kun ei voi elää, eikä niitä taivaasta tipu.

Olen samaa mieltä. Paljon voimia Margelle ja koko perheelle!

Komppailen ehdottomasti tätä, meinasin jo itse kirjoittaa samanlaisen viestin kun kävi niin harmittamaan kun tätä ketjua luin. Moni kommentoija ei ollut edes lukenut aiempia kommentteja ja marge on joutunut toistamaan asioita. Sivustaseuraajan on niin paljon helpompi heittä ilmaan kaikenlaisia oljenkorsia ja olla myötämielinen, positiivinen ja luoda toivoa. Tosiasia kuitenkin on se että vaikka tämä asia meitäkin koskettaa tapauksena niin marge perheineen kuitenkin elää siinä tilanteessa ja he tulevan joutuvat yhdessä läpikäymään. Ja minä uskon siihen että hoitohenkilökunta tekee parhaansa aivan kuten margekin, siitä ei ole epäilystäkään.

En voi kuvitellakin miltä sinusta tuntuu. Kyyneelet kyllä tuli silmiin useassa kohtaa. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja ennen kaikkea niitä voimia ja valoisampaa tulevaisuutta.
:hug:

 

annetaan margesimpsonille vai kaikki taustatukemme. antamatta sen kummempia ohjeita tai painostamasta uskomaan ihmeeseen. kyllä marge osaa oikeat ratkaisut tehdä. hän tietää tarkalleen missä mennään. ja mitkä on mahdollisuudet.

 

Marge on päätöksensä tehnyt ja tukea on tulvinut, joten eiköhän anneta jo olla! Neuvoja lienee turha antaa ja Marge tuntuu tietävän mitä tekee = synnyttää Lahdessa ensiviikolla ja poistuu yksin sairaalasta. Näin on ainakin ollut luettavissa rivien välistä. Niin pahalta kuin se meistä toivon antajista tuntuukin, että hän ei enää halua toivoa elätellä, koska lääkärit on ennusteensa tehneet. Kiitos ja kuulemiin!

 

Ja kumpi olis "kivempi",se että vauva syntyy kuolleena vai se että on edes pikkasen aikaa elossa syntymän jälkeen.Silloin aikankin saisi tuntea vauvan kosketuksen ja siitä jäisi muisto.
Äh,nyt tulee itku..
Margelle lämmin halaus!

Totta tämäkin!

 

:'( en mä tiedä enää keneltä ammattilaiselta kysyn... Kallistuin jo hieman toiseen vaihtoehtoon, mutta miksi musta tuntuu että se on joidenkin mielestä väärin... Tai lääkäreiden mielestä ei ole... Mutta kun ei saisi heihinkään luottaa

Miehen mummokin taas soitti, kännissä ja sanoi että "jos mä olisin sä, antaisin niiden ottaa pois sen"... Ei löydy hymiötä kuvaamaan kuinka paska fiilis tuollaisesta jää :'(

Toivottavasti saat myös ihan oikeaa tukea valinnallesi! Teit niin tai näin, niin se on oikein! Sinä ole vauvasi Äiti ja tiedät parhaiten miten toimit. Vaikka tuntisit ettet tiedä, niin mihin ratkaisuun päädytkään, niin se on oikein!

En ymmärrä miten jotkut kehtaavat kännissä soitella neuvojaan. Voimia! Olet tämän kokemuksesi jälkeen entistä vahvempi, samoin perheesi.

 

Siis, tilanne on nyt se että vauvan pelastamiseksi ei ole keinoja!
Marge tarvitsee tukea, eikä mitään ohjeita siitä mitä hänen Teidän mielestä pitäisi tehdä.
Jos toivoa ei ole, pitää keskittyä äidin (ja muun perheen) hyvin vointiin. Jos se on sitä että synnytys käynnistetään, niin ollaan me muut hiljaa ja tuetaan sitä päätöstä. Ilman keuhkoja kun ei voi elää, eikä niitä taivaasta tipu.

Olen samaa mieltä. Paljon voimia Margelle ja koko perheelle!

Komppailen ehdottomasti tätä, meinasin jo itse kirjoittaa samanlaisen viestin kun kävi niin harmittamaan kun tätä ketjua luin. Moni kommentoija ei ollut edes lukenut aiempia kommentteja ja marge on joutunut toistamaan asioita. Sivustaseuraajan on niin paljon helpompi heittä ilmaan kaikenlaisia oljenkorsia ja olla myötämielinen, positiivinen ja luoda toivoa. Tosiasia kuitenkin on se että vaikka tämä asia meitäkin koskettaa tapauksena niin marge perheineen kuitenkin elää siinä tilanteessa ja he tulevan joutuvat yhdessä läpikäymään. Ja minä uskon siihen että hoitohenkilökunta tekee parhaansa aivan kuten margekin, siitä ei ole epäilystäkään.

En voi kuvitellakin miltä sinusta tuntuu. Kyyneelet kyllä tuli silmiin useassa kohtaa. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja ennen kaikkea niitä voimia ja valoisampaa tulevaisuutta.
:hug:

Iso kiitos sinullekin... :flower:

 

Voi kuinka sitä voikaan olla pieni,
arka ja avuton juuri silloin kun sitä
oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen,
johon voisi nojata silloin,
kun ystävää on kohdannut
suuri suru ja järkytys.
Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi,
puristan sinua pitkään toivoen samalla
että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta.
-Marleena Ansio-

* * *
Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-kirjasta Lahja, Danielle Steel-

* * *
Tänään voi olla tarpeeksi jo se,
että jaksamme ajatella
huomisesta alkavan
uuden alun elämässämme.
Se ei olekaan vähän,
vaan paljon!
Paljon siksi, koska tänään on
niin vähän voimia,
mutta jaksamme
uskoa huomiseen.
-Marleena Ansio-

:hug:

 

Paljon voimia sinulle ja perheellesi vaikeassa tilanteessa :hug:

Mitä ikinä teettekin, on se oikea ratkaisu. Sanoivat muut mitä sanoivat. Aina löytyy niitä, joiden mielestä -teki niin tai näin- niin aina menee väärin ja sivustaseuraajan on helppo arvostella.

Huolehdi itsestäsi ja perheestäsi :hug:

 

Marge on päätöksensä tehnyt ja tukea on tulvinut, joten eiköhän anneta jo olla! Neuvoja lienee turha antaa ja Marge tuntuu tietävän mitä tekee = synnyttää Lahdessa ensiviikolla ja poistuu yksin sairaalasta. Näin on ainakin ollut luettavissa rivien välistä. Niin pahalta kuin se meistä toivon antajista tuntuukin, että hän ei enää halua toivoa elätellä, koska lääkärit on ennusteensa tehneet. Kiitos ja kuulemiin!

Pitäiskö tästä itkeä vai nauraa...
No, mitään ei olla vielä lytöty lukkoon, vasta keskiviikkona mennään vielä puhumaan asioista äitiyspolille... Mulla on siis vielä aikaa miettiä tätä joka kannalta. Mutta se vaan sattuu olemaan tosiasia, että vauvan tilanne ei paremmaksi muutu, vaikka odottaisin kuinka pitkälle.
Kai tästäkin mulle joku hyöty on, että kertaan ne tosiasiat täälläkin :xmas:

 

Jos vauvalla ei ole selviytymismahdollisuuksia syntymän jälkeen,kyllä itse miettisin sitäkin haluanko "tavata" elävän pienokaisen.Jos siis sekin mahdollisuus on että kuolisi vatsassa.

 

Jos vauvalla ei ole selviytymismahdollisuuksia syntymän jälkeen,kyllä itse miettisin sitäkin haluanko "tavata" elävän pienokaisen.Jos siis sekin mahdollisuus on että kuolisi vatsassa.

Kysyin tästä, ne munuaiset ei tosiaan välttämättä kestä ehjänä ja pikkuisen massu venyy koko ajan... Miksi pitkittäisin, jos se tuntuu vauvastakin pahalta :'( siksi kai lääkäritkin sanoo että inhimillistä olisi, että käynnistettäisiin piakkoin... Kätilö sanoi, että ei vauva nyt kärsi, mutta tuskinpa olo on paras mahdollinen, vettä ei ole ja masu venyy :'(
Niin ja kyllä me mielellään ne hetket elävän vauvan kanssa vietetään, jos meille sellaisia hetkiä vaan jostain suodaan...

 

Jos vauvalla ei ole selviytymismahdollisuuksia syntymän jälkeen,kyllä itse miettisin sitäkin haluanko "tavata" elävän pienokaisen.Jos siis sekin mahdollisuus on että kuolisi vatsassa.

Niin... jokainen ajattelee tavallaan.
Tuossa tilanteessa olisi kuitenkin se "huono puoli", että joutuisi pahimmassa tapauksessa itse näkemään lapsen kuoleman. Jos lapsi kuolisi kohtuun, luopuminen saattaisi olla helpompaa. Jossittelen ja arvailen, koska en todellakaan tiedä. :'(

 

Totta tietenkin tuokin puoli.Vaikeita asioita kyllä.

 

Tuli itku kun luin kärsimyksestäsi.Itsellä ei ole omia lapsia mutta en voisi kuvitella mitä sitten jos joku siskon pienistä ei olisi elossa. Voimahalit :hug: koko perheelleenne! Koita kestää, kyllä se aurinko sieltä vielä esiin tulee ja ajattele, sitten vauvalla ei ole enää tuskia kun menee taivaaseen ja pilven päältä katselee teitä.Lapsihan on aina teillä sydämmessänne,ei Hän sieltä minnekkään häviä vaikka nyt olisi kuinka paha mieli. :flower:

 

ihmettelen suuresti teitä "ihmeisiin uskojia", jotka ette tunnu ymmärtävän tilan laitaa. Jos vauva joka tapauksessa kuolee niin ei kysymys ole mistään mahdollisuuden antamisesta! Kannattaisi miettiä muutaman kerran ennenkuin alkaa kirjoittamaan tuollaisia! Typerää vedota tuollaisiin "olen kokenut keskenmenon ja vauvan kuoleman, anna mahdollisuus lapselle..." :/

 

vauva syntyy (elävänä tai kuolleena).sitten vasta tiedetään tilanne ja toimitaan sen mukaan.hoida itseäsi ja rakkaimpiasi siihen asti.elä päivä kerrallaan,hetki kerrallaan,voimia tarvitsette tuonnempana kun aika on kypsä ja päätökset tehdään vasta sitten.oli se sitten luopumista tai taistelua elämästä.kaikella on tarkoituksensa ja aikansa.ne ehkä ymmärretään vasta aikojen päästä.

 

Tuli itku kun luin kärsimyksestäsi.Itsellä ei ole omia lapsia mutta en voisi kuvitella mitä sitten jos joku siskon pienistä ei olisi elossa. Voimahalit :hug: koko perheelleenne! Koita kestää, kyllä se aurinko sieltä vielä esiin tulee ja ajattele, sitten vauvalla ei ole enää tuskia kun menee taivaaseen ja pilven päältä katselee teitä.Lapsihan on aina teillä sydämmessänne,ei Hän sieltä minnekkään häviä vaikka nyt olisi kuinka paha mieli. :flower:

Kiitos... Ei varmasti unohdu ikinä, eikä tosiaan tarvitsekaan... Voin vaan kuvitella kuinka syvästi pikkuinen jää mieleen, ne ensihetket on muutenkin niin ihmeelliset, mutta jos ne on ainoat hetket :'(
Välillä "unohdan" tän asian, mutta sitten taas jostain se iskee, että ei tässä taida käydäkään niinkuin luultiin, ei vauvaa eikä mitään valmistautumista vauvan kotiintuloon... :'(

 

ihmettelen suuresti teitä "ihmeisiin uskojia", jotka ette tunnu ymmärtävän tilan laitaa. Jos vauva joka tapauksessa kuolee niin ei kysymys ole mistään mahdollisuuden antamisesta! Kannattaisi miettiä muutaman kerran ennenkuin alkaa kirjoittamaan tuollaisia! Typerää vedota tuollaisiin "olen kokenut keskenmenon ja vauvan kuoleman, anna mahdollisuus lapselle..." :/

Iso kiitos sinulle... :flower: onneksi joku ymmärtää, että ei ole kyse luovuttamisesta... Ei kaikkeen vaan voi vaikuttaa, ei kukaan. Joskus vaan käy niinkuin käy, kaikkeen ei tässä maailmassa ole ratkaisua keksitty... Tietysti joskus ihmeitä tapahtuu, mutta ei siihenkään ei voi kukaan vaikuttaa...

 

kamalaa..voimia sinulle ja koko perheellesi :hug:

 

Ei ole minulla sanoja tähän,ei.
Itku tuli kun ajattelin tilannettanne. :'(
Voin vain toivottaa paljon voimia ja jaksamista sinulle ja miehellesi ja koko perheelle tuleviin päiviin ja viikkoihin...
Tekemänne päätös (mikä se sitten onkaan) on varmasti oikea teille eikä sitä tarvitse muille selitellä.
Olette mielessäni koko perhe! :hug:

 

On lastattu laiva kultainen,
sen kyytiin pääsee jokainen,
ken viattoman sai sydämen,
on lapseni kyydissä jo sen.

Tiedän tunteesi, sillä itsekin olemme menettäneet prinsessamme kohtuun rv 38. :'( Ikävä on aivan valtava tätä kullannuppua.

Teille lämmin :hug: ja voimia tulevia päätöksiä tehdessänne.