Lääkäri käski varautua pahimpaan...

Tämä nyt ei varmaankaan paljon lohduta, mutta jos on synkin mielin ja masentunut niin sitten ainakin kaikki menee pieleen, jos uskoo edes vähän niin voi tapahtua se ihme. Toivotan onnea ja pidän sulle peukkuja pystyssä, kuitenkin on se mahdollisuus että tämä on ihmepelastuminen, onhan niitäkin vaikka harvassa

 

Piti vielä näin illan hämärissä tulla katsomaan mikä teidän tilanne on. Vaikka ei toisia tunnetakaan, silti koen suurta sydäntä puristavaa surua puolestanne. Pala on kurkussa kun kirjoituksias luen. :'(
Muistathan että mitä ikinä päätät ja mitä ikinä tapahtuu, se on tarkoitettu tapahtuvaksi. Älä syytä mistään itseäs, sillä sun rooli on nyt vaan olla virran vietävänä ja antaa asioiden tapahtua. Rakasta muita lapsias tämän pienenkin edestä ja muista iloita pienistä asioista surunkin keskellä. Se auttaa sua eteenpäin. Ja puhu ja itke, älä jätä mitään sydämees painamaan. Ehkä se suru joskus helpottaa, aika parantaa... :hug: :hug: :hug: Jaksamista sulle ja miehelles!

 

Mun periaate on, että pitää tehdä parhaansa, kaikessa. Ei liene väärin, jos vauvalle edes yrittää antaa mahdollisuuden, jos vaikka se ihme tapahtuisi?

En ikinä kykenisi tekemään sellaista päätöstä itse, että suostuisin synnytyksen käynnistykseen pikkuviikoilla, jos vauva voisi mahassa hyvin, mutta olisi tieto siitä, ettei hän selviäkään kohdun ulkopuolella. Henkilökohtaisesti antaisin luonnon hoitaa asian. Miksei vauva saisi kasvaa kohdussa täysiaikaiseksi ja antaa hänen syntyä luonnon määräämässä tahdissa? Ellei sitten myöhemmin ilmaantuisi uusia seikkoja, joiden perusteella vauva olisi pakko synnyttää aiemmin?

Minä siis en oikeen voi käsittää, miksi vauva pitäisi synnyttää ennenkaikaisena, jos hänen vointinsa kohdussa on hieno? Minä itse rakastaisin pienokaistani kohtuuni niin kauan kuin luonto sallii. En siis joutuisi itse tekemään päätöstä vauvan synnyttämisestä ja sillä tavoin päättämään hänen elämänsä pituudesta.

Minun mielestäni sinun ei edes tarvitse tehdä itse päätöstä käynnistyksestä. Senhän hoitaa luontokin ihan itsekseen jossain vaiheessa.

Mutta huomio, puhuin vain omasta puolestani. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Minun etiikkani on se, että vauvalle pitää antaa mahdollisuus myös sillä tavoin, että hankkiutuu ongelmien ilmaantuessa sellaiseen sairaalaan, jossa on paras mahdollinen apu saatavilla. Lääkärit kyllä tukevat vanhempia heidän päätöksissään.

Minusta "Keskolan hoitsuna ollut" on kirjoittanut asiaa ja asiallisella tavalla. Kiitos sinulle!

Aivan samaa mieltä kanssasi!

 

Voi että,vaikeeta teillä on ja mietittävää paljon.
Täällä ollut myös paljon miettimisen arvoisia kirjoituksia mutta te sen pätöksen joudutte tekemään.Oli se sitten mikä tahansa.
Kuinkas sukulaiset ja tuttavat ovat suhtautuneet?Antavatko kovasti ohjeita vai ovatko "taka-alalla"?

Jokainen vähän eri tavalla... En arvannut että ne ohjeet vois hermostuttaa mua melkoisen paljon eilen siitä johonkin toisen aloittamaan ketjuun kirjoitin lyhyesti...

Ole rauhassa Marge, enkelit ovat kanssasi -tapahtuipa mitä tahansa. Omalla pyristelyllä väsyttää vain itsensä, laittaa umpisolmuun. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Sinulla on erityinen asema Luojan ajatuksissa juuri nyt.

:hug:

Kauniisti sanottu ja ihan tiedänkin miksi! Voimia itsellesikin!

 

keskolan hoitsuna ollut ei näköjään tiedä asioista oikeasti mitään. voimia ap:lle. :/

Minusta hän tietää paljon mutta kuitenkin voimia, rakkaudella!

 

:'(

Nyt ei löydy kyllä sanoja :'( :'( :'(

 

Ootte koko perhe ajatuksissani, rukouksissani, etenkin se pieni... Voimia!

 

Mun periaate on, että pitää tehdä parhaansa, kaikessa. Ei liene väärin, jos vauvalle edes yrittää antaa mahdollisuuden, jos vaikka se ihme tapahtuisi?

En ikinä kykenisi tekemään sellaista päätöstä itse, että suostuisin synnytyksen käynnistykseen pikkuviikoilla, jos vauva voisi mahassa hyvin, mutta olisi tieto siitä, ettei hän selviäkään kohdun ulkopuolella. Henkilökohtaisesti antaisin luonnon hoitaa asian. Miksei vauva saisi kasvaa kohdussa täysiaikaiseksi ja antaa hänen syntyä luonnon määräämässä tahdissa? Ellei sitten myöhemmin ilmaantuisi uusia seikkoja, joiden perusteella vauva olisi pakko synnyttää aiemmin?

Minä siis en oikeen voi käsittää, miksi vauva pitäisi synnyttää ennenkaikaisena, jos hänen vointinsa kohdussa on hieno? Minä itse rakastaisin pienokaistani kohtuuni niin kauan kuin luonto sallii. En siis joutuisi itse tekemään päätöstä vauvan synnyttämisestä ja sillä tavoin päättämään hänen elämänsä pituudesta.

Minun mielestäni sinun ei edes tarvitse tehdä itse päätöstä käynnistyksestä. Senhän hoitaa luontokin ihan itsekseen jossain vaiheessa.

Mutta huomio, puhuin vain omasta puolestani. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Minun etiikkani on se, että vauvalle pitää antaa mahdollisuus myös sillä tavoin, että hankkiutuu ongelmien ilmaantuessa sellaiseen sairaalaan, jossa on paras mahdollinen apu saatavilla. Lääkärit kyllä tukevat vanhempia heidän päätöksissään.

Minusta "Keskolan hoitsuna ollut" on kirjoittanut asiaa ja asiallisella tavalla. Kiitos sinulle!

Kun odotin iltatähteä, aluksi lääkäri tulkitsi ultraäänikuvaa virheellisesti, ja meille sanottiin, että lapsi olisi vaikeasti vammainen, eikä selviytyisi kohdun ulkopuolella (näinhän siis ei kuitenkaan ollut, iltatähtöseni nukkua tuhisee sängyssään unipupu kainalossaan parhaillaan :heart: ) ja suositeltiin aborttia...palattuamme kotiin lääkärin vastaanotolta, otin käteeni uä-kuvan vauvasta, jossa näkyi selkeästi pään ja vartalon epäsuhta, meidän vauvamme, niin odotettu ja niin rakas. Mieheni sanoi sitten, että hän on sitä mieltä, että vauvan pitäisi saada olla kanssani mahdollisimman kauan, ja olin samaa mieltä. Päätimme jatkaa raskautta, ja antaa hänen olla turvassa kohdussa kunnes olisi hänen aikansa syntyä...

Meidän tapauksessamme kävi kuitenkin onnellisesti, monien vaiheiden kautta. Ja toivon niin kovasti samaa myös Margelle ja hänen vauvalleen.

 

Onko se sinulta pois, jos annat pienelle mahdollisuuden? Henkilökohtaisesti uskon, että jaksaisin suruni paremmin, kun tietäisin tehneeni parhaani ja ainakin antaneeni mahdollisuuden ihmeen tapahtumiselle.

Oikeasti, luonto itsessään on aika viisaasti suunnitellut monet jutut, joista ihminen on tehnyt turhaan liian vaikeita. Jos ultraa ei olisi, et ehkä edes tietäisi ongelmista mitään, menisit normaalisti aikanaan synnyttämään. Lapsella olisi ongelmia tai sitten ei, sitten toimittaisiin sen mukaan. Nykyajan ihminen saa tietää ongelmista monesti etukäteen, ja siksi esim. lapsikuolleisuus on minimaalisen pientä kehittyneissä maissa. Toisaalta olen ihan varma, että tieto ajaa ihmiset tekemään myös vääriä ratkaisuja. Moni tervekin vauva on jäänyt syntymättä, kun vanhemmat ovat saaneet tietää sairausriskistä. Tosi on. Surullista minusta

Tieto lisää tuskaa. Sekin lisää tuskaa, jos tekee tietoisesti sellaisen valinnan, jolla tulee sinetöidyksi lapsen elinpäivien määrän. Minä antaisin mielelläni luonnon hoitaa valinnan. Mutta tekisin kyllä kaikkeni, että lapseni saisi parhaan mahdollisen hoidon, jos ihme tapahtuisikin.

Ehkä tekstini on kurjaa luettavaa, olethan jo päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen. Ainakin olin niin lukevinani rivien välistä. Mutta avauduit omasta tahdostasi julkisella palstalla, ja katson oikeudekseni avautua minäkin. Koen jopa, että minulla on velvollisuus kertoa omat mietteeni.

Joskus mietin, että olisi helpompaa elää, kun ei tietäisi ihan niin paljon asioita kuin mitä nyt tiedän. En pelkäisi ihan niin paljon, ja ottaisin elämän elämänä hetki kerrallaan. Katsoisin, mitä elämällä on tarjottavana minun kohdalleni. Moni turha murhe jäisi murehtimatta.

Siitä olen samaa mieltä joidenkin toisten kanssa, että surutyön ehtii alkaa myöhemminkin. Jos nyt sen aloittamisesta edes voisi puhua. Surutyöhän alkaa, kun siihen on aihetta.

Toivon sydämeni pohjasta saakka voimia ja varjelusta sinulle, pienokaisellesi ja koko perheellesi, kävipä miten tahansa!

 

Mun periaate on, että pitää tehdä parhaansa, kaikessa. Ei liene väärin, jos vauvalle edes yrittää antaa mahdollisuuden, jos vaikka se ihme tapahtuisi?

En ikinä kykenisi tekemään sellaista päätöstä itse, että suostuisin synnytyksen käynnistykseen pikkuviikoilla, jos vauva voisi mahassa hyvin, mutta olisi tieto siitä, ettei hän selviäkään kohdun ulkopuolella. Henkilökohtaisesti antaisin luonnon hoitaa asian. Miksei vauva saisi kasvaa kohdussa täysiaikaiseksi ja antaa hänen syntyä luonnon määräämässä tahdissa? Ellei sitten myöhemmin ilmaantuisi uusia seikkoja, joiden perusteella vauva olisi pakko synnyttää aiemmin?

Minä siis en oikeen voi käsittää, miksi vauva pitäisi synnyttää ennenkaikaisena, jos hänen vointinsa kohdussa on hieno? Minä itse rakastaisin pienokaistani kohtuuni niin kauan kuin luonto sallii. En siis joutuisi itse tekemään päätöstä vauvan synnyttämisestä ja sillä tavoin päättämään hänen elämänsä pituudesta.

Minun mielestäni sinun ei edes tarvitse tehdä itse päätöstä käynnistyksestä. Senhän hoitaa luontokin ihan itsekseen jossain vaiheessa.

Mutta huomio, puhuin vain omasta puolestani. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Minun etiikkani on se, että vauvalle pitää antaa mahdollisuus myös sillä tavoin, että hankkiutuu ongelmien ilmaantuessa sellaiseen sairaalaan, jossa on paras mahdollinen apu saatavilla. Lääkärit kyllä tukevat vanhempia heidän päätöksissään.

Minusta "Keskolan hoitsuna ollut" on kirjoittanut asiaa ja asiallisella tavalla. Kiitos sinulle!

Aivan samaa mieltä kanssasi!

Juu... No, monestakin asiasta en tiedä mitä sanoa... Mutta, jos luet joitakin mun vastauksia (etten taas toista itseäni...) niin sieltä löytyy miksi en väen vängällä odota loppuun asti ja mene tampereelle... Vauva kasvaa muuten, mutta keuhkot on oikeasti jääneet kehityksessä jonnekin kuukausien taakse ja se tilanne ei muutu. Mietipä, pystyykö koneilla auttamaan kun kehitys vastaa jotain viikkoja reilusti alle 20-15... Munuaiset ei kestä enää kovin pitkään.
Tietysti jos olisi jotain mahdollisuuksia, ne olisi mulle kerrottu, tehty suunnitelma ja tietysti menisin sen mukaan..! Mutta arvaa onko munkin vaikea ja raskas ollut ymmärtää se, että joskus vaan ei voi mitään.

Mielenkiintoista puolustella tällaista... Ihan kuin tätä itse muka olisin halunnut...

 

Juu... No, monestakin asiasta en tiedä mitä sanoa... Mutta, jos luet joitakin mun vastauksia (etten taas toista itseäni...) niin sieltä löytyy miksi en väen vängällä odota loppuun asti ja mene tampereelle... Vauva kasvaa muuten, mutta keuhkot on oikeasti jääneet kehityksessä jonnekin kuukausien taakse ja se tilanne ei muutu. Mietipä, pystyykö koneilla auttamaan kun kehitys vastaa jotain viikkoja reilusti alle 20...
Tietysti jos olisi jotain mahdollisuuksia, ne olisi mulle kerrottu, tehty suunnitelma ja tietysti menisin sen mukaan..! Mutta arvaa onko munkin vaikea ja raskas ollut ymmärtää se, että joskus vaan ei voi mitään.

Mielenkiintoista puolustella tällaista... Ihan kuin tätä itse muka olisin halunnut...

ei sun tarvi selitellä eikä puolustella, te teette just niinkun parhaaksi näette. ja vauvan onnihan tuo olisi, jos pääsisi ajoissa pois, ettei turhia tarvisi kärsiä. niin pahasti kun sanottu on, mutta jos mahdollisuuksia ei ole, mitä sitä kiduttaa ketään yhtään enempää.

*hali*

 

minä olen aivan sanaton ja kehoitan sinua tekemään sen mitä sydämesi sanoo :hug:

 

Juu... No, monestakin asiasta en tiedä mitä sanoa... Mutta, jos luet joitakin mun vastauksia (etten taas toista itseäni...) niin sieltä löytyy miksi en väen vängällä odota loppuun asti ja mene tampereelle... Vauva kasvaa muuten, mutta keuhkot on oikeasti jääneet kehityksessä jonnekin kuukausien taakse ja se tilanne ei muutu. Mietipä, pystyykö koneilla auttamaan kun kehitys vastaa jotain viikkoja reilusti alle 20...
Tietysti jos olisi jotain mahdollisuuksia, ne olisi mulle kerrottu, tehty suunnitelma ja tietysti menisin sen mukaan..! Mutta arvaa onko munkin vaikea ja raskas ollut ymmärtää se, että joskus vaan ei voi mitään.

Mielenkiintoista puolustella tällaista... Ihan kuin tätä itse muka olisin halunnut...

ei sun tarvi selitellä eikä puolustella, te teette just niinkun parhaaksi näette. ja vauvan onnihan tuo olisi, jos pääsisi ajoissa pois, ettei turhia tarvisi kärsiä. niin pahasti kun sanottu on, mutta jos mahdollisuuksia ei ole, mitä sitä kiduttaa ketään yhtään enempää.

*hali*

Siksi varmaan lääkärit sanoikin, että olisi ihan hyvä päätös ja inhimillistä käynnistää synnytys jo vaikka ensi viikolla... Tuskinpa he niin sanoisivat, jos näkisivät jonkun toisen vaihtoehdon paremmaksi.

 

ei tarvi kenellekään puolustella. niinkuin se lääkäri sanoi teidän tekemä ratkaisu on ainoa oikea! niin helppo muiden antaa ohjeita kun eivät joudu ohjeitaan elämään läpi. :hug: voimia.

 

Sinun harteillesi on kyllä heitetty hirvittävän suuri taakka! Tärkeintä tietenkin on, että toimit rehdisti ja omatuntosi mukaan. Siihen ei kenelläkään ole sanottavaa, eikä sinun tarvi sellaista kenellekään puolustella.

Tietenkin lääkärit olisivat kertoneet mahdollisuuksista, jos niitä olisi ollut. Mutta maailma on täynnä kokemuksia siitä, että joskus mahdollisuuksia on, vaikkei lääkärit niihin usko. Jos minä itse saisin päättää, minä käyttäisin tuon pienenkin mahdollisuuden lapseni hyväksi.

Ymmärrän, ettet halua joutua synnyttämään suurta lasta tms. Mutta sen varmistamiseen riittäisi rv jotain 38 tai sinne päin..

 

ei tarvi kenellekään puolustella. niinkuin se lääkäri sanoi teidän tekemä ratkaisu on ainoa oikea! niin helppo muiden antaa ohjeita kun eivät joudu ohjeitaan elämään läpi. :hug: voimia.

Niin mä oon tässä puhelimessa jo muutamalle joutunut sanomaan, että ei sitä voi sanoa, ennen kun itse on siinä tilanteessa...
Sanoin että monista isoista asioista voi olla jotain mieltä ehdottomasti, mutta kun se tilanne tuleekin eteen, sitä ei oikeasti tiedä mitä silloin ajattelee ja tekee...

 

:hug: :hug:

 

Sinun harteillesi on kyllä heitetty hirvittävän suuri taakka! Tärkeintä tietenkin on, että toimit rehdisti ja omatuntosi mukaan. Siihen ei kenelläkään ole sanottavaa, eikä sinun tarvi sellaista kenellekään puolustella.

Tietenkin lääkärit olisivat kertoneet mahdollisuuksista, jos niitä olisi ollut. Mutta maailma on täynnä kokemuksia siitä, että joskus mahdollisuuksia on, vaikkei lääkärit niihin usko. Jos minä itse saisin päättää, minä käyttäisin tuon pienenkin mahdollisuuden lapseni hyväksi.

Ymmärrän, ettet halua joutua synnyttämään suurta lasta tms. Mutta sen varmistamiseen riittäisi rv jotain 38 tai sinne päin..

Ei tässä nyt lapsen koosta ole kyse, olen sitäpaitsi jo yhden ison synnyttänyt... Se vaan voi olla, että ne munuaiset laajenee niin pahasti, että vauva kuolee mahaan tms... Ja vaikka mentäis yliajalle, ne keuhkot ei kehity. Ei vaikka kuinka haluais, ilman vettä ei vaan ole mahdollista.

 

ÄLKÄÄ LISÄTKÖ TAAKKAA ENÄÄ! päätös on tehty huomaatteko. nyt vaan ystävät kohdistakaa lämpimät ajatukset perheeseen ja antakaa voimia.

 

Siis, tilanne on nyt se että vauvan pelastamiseksi ei ole keinoja!
Marge tarvitsee tukea, eikä mitään ohjeita siitä mitä hänen Teidän mielestä pitäisi tehdä.
Jos toivoa ei ole, pitää keskittyä äidin (ja muun perheen) hyvin vointiin. Jos se on sitä että synnytys käynnistetään, niin ollaan me muut hiljaa ja tuetaan sitä päätöstä. Ilman keuhkoja kun ei voi elää, eikä niitä taivaasta tipu.

 

En voi muuta sanoa kuin että voimia kovasti sinulle ja koko perheelle!

 

Elämä on joskus tuskaa! Tämmöstä se vanhempana olo on ,miettiä mikä olisi parasta, lastenkin kanssa!

 

Siis, tilanne on nyt se että vauvan pelastamiseksi ei ole keinoja!
Marge tarvitsee tukea, eikä mitään ohjeita siitä mitä hänen Teidän mielestä pitäisi tehdä.
Jos toivoa ei ole, pitää keskittyä äidin (ja muun perheen) hyvin vointiin. Jos se on sitä että synnytys käynnistetään, niin ollaan me muut hiljaa ja tuetaan sitä päätöstä. Ilman keuhkoja kun ei voi elää, eikä niitä taivaasta tipu.

Olen samaa mieltä. Paljon voimia Margelle ja koko perheelle!

 

Ja kumpi olis "kivempi",se että vauva syntyy kuolleena vai se että on edes pikkasen aikaa elossa syntymän jälkeen.Silloin aikankin saisi tuntea vauvan kosketuksen ja siitä jäisi muisto.
Äh,nyt tulee itku..
Margelle lämmin halaus!

 

Siis, tilanne on nyt se että vauvan pelastamiseksi ei ole keinoja!
Marge tarvitsee tukea, eikä mitään ohjeita siitä mitä hänen Teidän mielestä pitäisi tehdä.
Jos toivoa ei ole, pitää keskittyä äidin (ja muun perheen) hyvin vointiin. Jos se on sitä että synnytys käynnistetään, niin ollaan me muut hiljaa ja tuetaan sitä päätöstä. Ilman keuhkoja kun ei voi elää, eikä niitä taivaasta tipu.

Kiitos... Siis oikeastihan se on ihan sama, mitä vieraat ihmiset ajattelee, mutta joillekin tää on todellista, ikävä kyllä... Kyllä mä tiesin, että tämä on vain netti ja kommentit voi olla sen mukaisia, mutta on täällä vähintään yhtä paljon ihanaa ja ajattelevaistakin porukkaa...! En mä aiemminkaan suuttunut ja murtunut, kun täällä on ollut nätisti sanotttuna ei niin kivaa kommenttia musta ja esim. mun miehestä, palstasuodatin löytyy...
Sitäpaitsi, nämä eräät puhelut on mua rasittaneet paljon enemmän, kai siksi kun ne tulee tutuilta ihmisiltä...