polli
en mä antaisi periksi. kaikkein toivottomin tapaus oli mullakin,ja minä en jaksanut kunnolla taistella.luovutin jo. Mutta lapsi taisteli senkin edestä ja on tänään ihana kulta joka menee kouluun.
Lääkäri käski varautua pahimpaan...
- Viestiketjun aloittaja MargeSimpson
- Ensimmäinen viesti
keskolassa hoitsuna ollut
Kun ihminen on tuollaisen tilanteen edessä kuin MargeSimpson nyt, niin kyllä yleensä jokainen toivonpilkahdus ja oljenkorsi otetaan kiitollisena vastaan. Onhan tietysti niitäkin ihmisiä, jotka ovat niin kyynisiä, etteivät usko mihinkään sittenkään kun se on jo totta. Enpä kuitenkaan usko ystävämme MargeSimpsonin kuuluvan tähän joukkoon. Hän on vain äärettömän huolissaan oleva äiti, joka on niin sekaisin kaikesta tapahtuneesta, ettei kykene tällä hetkellä ajattelemaan mitään muuta kuin niitä lääkärin sanoja, joissa toivoa ei annettu. Tuollaiset sanat jyräävät kaiken muun alleen eikä siinä silloin tahdo auttaa mikään. Kuitenkin jokainen sana, jonka mekin täällä kirjoitamme pureutuu hänen tajuntaansa ja ehkä jossain mielen sopukoissa ystävämme työstää ajatusta pienestä toivon liekistä. Niin ainakin toivoisin. Mitä tuohon surutyön ennalta aloittamiseen tulee niin se on ihan järkevää, mutta voi silti osoittautua turhaksi ja sekin syö ihmisen voimavaroja. Kukaan kun ei voi tietää miten tässä lopulta käy.
Ja MargeSimpson, sinulle haluaisin vielä sanoa, että Sinun ei tarvitse päättää lapsesi elämästä tai kuolemasta. Se on sinulla myös varmaan mielessä pyörivä asia. Kun lapsi syntyy niin kaikki mahdollinen tehdään, jos on tehtävissä, mikäli yliopistollisessa sairaalassa päätät synnyttää. Lapsesi elämä on tosiaan Korkeammassa kädessä, mutta vastuu on lääkäreillä, ei sinulla. Sen puoleen voit siis huokaista. Sinun ei tarvitse päättää mitään, vain suostua, jos hoitaja tai lääkäri kysyy tahdotko vauvasi syliisi jos lähdön hetki koittaa. Silloin ei välitetä koneista eikä laitteista vaan teidän perheenne surusta ja yksityisyydestä. Kaikki muut päätökset tehdään puolestanne lastanne ja teitä kunnioittaen. Teillä on mahdollisuus esittää toivomuksia vauvan hoidossa ja niitä kunnioitetaan, mikäli se on lapsen parhaaksi.
Ja MargeSimpson, sinulle haluaisin vielä sanoa, että Sinun ei tarvitse päättää lapsesi elämästä tai kuolemasta. Se on sinulla myös varmaan mielessä pyörivä asia. Kun lapsi syntyy niin kaikki mahdollinen tehdään, jos on tehtävissä, mikäli yliopistollisessa sairaalassa päätät synnyttää. Lapsesi elämä on tosiaan Korkeammassa kädessä, mutta vastuu on lääkäreillä, ei sinulla. Sen puoleen voit siis huokaista. Sinun ei tarvitse päättää mitään, vain suostua, jos hoitaja tai lääkäri kysyy tahdotko vauvasi syliisi jos lähdön hetki koittaa. Silloin ei välitetä koneista eikä laitteista vaan teidän perheenne surusta ja yksityisyydestä. Kaikki muut päätökset tehdään puolestanne lastanne ja teitä kunnioittaen. Teillä on mahdollisuus esittää toivomuksia vauvan hoidossa ja niitä kunnioitetaan, mikäli se on lapsen parhaaksi.
Edelleen rukoilen puolestanne, että tapahtuisi se ihme. Jos ei niin rukoilen teille vain voimia selviytyä jotenkin. Haluaisin ajatella, että niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää....Jokatapauksessa joku kantakoon teitä tämän vaikea ajan yli.
äiti
Hannele Huovin sanoin tahdon lohduttaa suurta suruanne;
kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokin lehden alla,
kun on oikein pieni.
kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,kun on oikein pieni.
kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokin lehden alla,
kun on oikein pieni.
kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,kun on oikein pieni.
kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
nii, mäkin olen koko ajan kuvitellut että saisitte lähetteen helsinkiin.. Eikös siellä ole paras tietotaito tän puolen lasten sairauksista munuais ja sydän jutut ainakin.. Kun toiset oulusta astikkin tulee tänne.
Toivon kovasti että siellä tampereella yhtä ammattitaitoista väkeä ja valmiudet. :hug: :hug: :'( :flower:
Toivon kovasti että siellä tampereella yhtä ammattitaitoista väkeä ja valmiudet. :hug: :hug: :'( :flower:
Keskolan hoitsuna ollut
Niin, että ihan ilkeilläksenihän minä täällä kirjoittelenkin. Saapipa sitten kirjoittelut jäädä. Olisi ihan kiva tietää mistä päättelet, etten tiedä mistään mitään. Ihan omaan työkokemukseen nojaten olen täällä alkuperäiselle päätöksenteon tueksi tietoa laittanut, mutta ilmeisesti olenkin sitten ihan potaskaa kirjoittanut. Voimia Margelle, en puutu enempää ketjuun enää kun näköjään närää aiheuttaa.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Taidat olla ainoa kenen kanssa olen samoilla linjoillaAlkuperäinen kirjoittaja palstailija :Otan osaa suureen suruunne
Moni täälä käskee toivomaan parasta kokoaika ja ei se ole sekään huono vaihtoehto mutta jos lääkärit ovat sitä mieltä mitä olet kertonut niin eiköhän se ole se lopullinen diagnoosi
Itse alottaisin surutyön tekemisen ja valmistautuisin väistämättömään ettei pettymys olisi liian suuri kannettavaksi jos on vain uskonut kokoaika siihen että kaikki menee hyvin loppujenlopuksi ....
Pyydä sairaalalta keskusteluaika surutyön helpottamiseksi ja varmista että saat sitä myös synnytyksen jälkeenkin ja pikkuisen poislähdön jälkeen ...
Kannattaa pyytää semmoinen huone osastolta jossa ei olisi muita äitejä vauvoineen jos se vaan mahdollista :/
Toivotan teille jaksamista ja paljon lohduttavia haleja koko perheelle
jotkut pitää mua varmaan todella typeränä, paitsi lääkärit, jotka sanoo että ois hyvä ja inhimillinen päätös käynnistää synnytys ja jäädä siis Lahteen... Toinen vaihtoehto olisi vain tosiasioiden kieltämistä, pitkää tuskallista odotusta ja toivomista, asiassa jossa ei ole toivoa...Ei me saada lähetettä tai kehoitusta mennä mihinkään, koska 3 eri lääkäriä sanoo tilannetta toivottomaksi... Ei tässä kuulema auta mitkään koneet...Alkuperäinen kirjoittaja Omppu07:
Eilen oli ollut tämän toisen lääkärin kanssa palaverissa, ja lastenlääkärillä kuulema vieläkin jyrkempi kanta (suorempi sanomaan...) että mitään ei ole tehtävissä... Kun sitä lapsivettä ei ole ollut, eikä sitä tule, keuhkot on jääneet jonnekin kuukausien taakse kehityksessä... Se tosiasia ei muuksi muutu, ei millään laitteellakaan...Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
pakko kommentoida
Eipä ne ole halukkaita vaan lähetteitä kirjoittamaan, koska tulee Lahden kaupungille kalliiksi sairaan pikkukeskosen tehohoito. Halvemmalla pääsevät kun tilanne on ns toivoton. Tiedän, näin se vaan valitettavasti on.Alkuperäinen kirjoittaja : [/quote:
voi ei. no, toisaalta, kannattaako viivyttää ja pitkittää, jos mitään ei ole tehtävissä? jos ees vähän saisi pienen kipuja ja tuskaa lievitettyä, mikä sitten onkaa paras ratkaisu.Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
otan suuresti osaa suruunne, tälläistä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleenkään. koitahan jaksaa :hug:
Kukka
Oli päätöksesi mikä tahansa ja vauva selviää tai ei, elät vaikeata aikaa!
Otan osaa suruusi ja siihen mitä joudut nyt kokemaan. Niin kuin joku kirjoitti, ei sinulla ole mahdollisuutta kuin luottaa ammattilaisiin. Äitinä haluaa tietenkin lapsensa parasta, se nyt on selvä. Mutta jossain vaiheessa on vain yksinkertaisesti pakko luovuttaa. Vaikka hampaat irvessä toivoisi ei ultranäkymät muutu "mistään ihmeestä".
Maailmassa on vääryyttä, surua ja tuskaa, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Ei kukaan voi toisen tuskaa poistaa, se on valitettavasti elettävä itse.
Minulla on kaksostytöt, syntyivät pienenpieninä keskosina. Ei keskolassakaan mitään ihmeitä tehdä jos lapsi on vammainen tai sairas niin sitten hän on. Piste. Tiedän mistä puhun. Täysiaikainen poikani on vaikeasti puhevammainen ja vaikka päälläni seison hän ei opi puhumaan. Piste. Keskostyttäreni taistelivat oman taistelunsa jonka voittivat. Seisoin vierellä ja katsoin kun heitä hoidettiin.
Sinulle voimia ihan oikeasti. Olet mielessä. *halaus*
Otan osaa suruusi ja siihen mitä joudut nyt kokemaan. Niin kuin joku kirjoitti, ei sinulla ole mahdollisuutta kuin luottaa ammattilaisiin. Äitinä haluaa tietenkin lapsensa parasta, se nyt on selvä. Mutta jossain vaiheessa on vain yksinkertaisesti pakko luovuttaa. Vaikka hampaat irvessä toivoisi ei ultranäkymät muutu "mistään ihmeestä".
Maailmassa on vääryyttä, surua ja tuskaa, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Ei kukaan voi toisen tuskaa poistaa, se on valitettavasti elettävä itse.
Minulla on kaksostytöt, syntyivät pienenpieninä keskosina. Ei keskolassakaan mitään ihmeitä tehdä jos lapsi on vammainen tai sairas niin sitten hän on. Piste. Tiedän mistä puhun. Täysiaikainen poikani on vaikeasti puhevammainen ja vaikka päälläni seison hän ei opi puhumaan. Piste. Keskostyttäreni taistelivat oman taistelunsa jonka voittivat. Seisoin vierellä ja katsoin kun heitä hoidettiin.
Sinulle voimia ihan oikeasti. Olet mielessä. *halaus*
ringleader harmaana
mun mielestä on todella kauheeta se, että joudut kantamaan lasta sisälläsi vaikka kaikki lekurit sanoo ettei mitään toivoa ole. se tuntuu niin hirveeltä! en tiedä kuinka monta raskausviikkoa sulla on mutta jos olisin ite tuossa tilanteessa että olisi 110% varmaa että lapsi kuolee syntymänsä jälkeen vuorokauden tai kahden kuluessa niin haluaisin tehdä abortin ts. synnyttää sen lapsen. se ois mun vakaumuksen mukaan myös sille lapselle kaikkein parasta, ei tarviis kärsiä kohdussa, koska kuitenkin kärsii.Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
mä en voi edes tajuta miltä susta tuntuu! voin vaan yrittää arvailla. itelläki on vauva ja oli komplikaatioita synnytyksessä ja juuri ennen h-hetkeä joten se pelko menettämisestä on jotain niin suurta ettei sitä pysty järjellä käsittämään. mutta että kun sulle kerrotaan että toivoton tapaus.... on vaan niin kauheeta...
oletko saanut lekurilta tai sairaalasta mitään yhteystietoja yhdistyksistä joissa ihmiset on kokeneet samaa? esim. kohtuunkuoleminen, kuolleena syntynyt vauva? sori jos tää kuullosti karmeelta mutta ite haluaisin tommosessa tilanteessa sitä vertaistukea. en halunnu mitenkään törkeeltä kuullostaa...
haleja ja jaksamista sulle!
Kiitos... Näitä mä olenkin miettinyt paljon... Että kai he tekisivät meille suunnitelman, jos jotain mahdollisuuksia olisi... Ei kai minkäänlainen lääkäri huvikseen sano, että ei ole toivoa, eiköhän siihen mennessä olla aika varmoja, ikävä kylläAlkuperäinen kirjoittaja Kukka:
Olen kysellyt heiltä ja tentannut (ja menen vielä keskiviikkona puhumaan lääkärin kanssa) mutta pakko se on itsekin uskoa, että ei kaikkeen ole keksitty lääkettä ja konetta ja toimenpidettä, joskus ei oikeasti ole mahdollisuuksia... Tosi raskasta se on itsekin uskoa :'(
Kukka
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:Kiitos... Näitä mä olenkin miettinyt paljon... Että kai he tekisivät meille suunnitelman, jos jotain mahdollisuuksia olisi... Ei kai minkäänlainen lääkäri huvikseen sano, että ei ole toivoa, eiköhän siihen mennessä olla aika varmoja, ikävä kylläAlkuperäinen kirjoittaja Kukka:
Olen kysellyt heiltä ja tentannut (ja menen vielä keskiviikkona puhumaan lääkärin kanssa) mutta pakko se on itsekin uskoa, että ei kaikkeen ole keksitty lääkettä ja konetta ja toimenpidettä, joskus ei oikeasti ole mahdollisuuksia... Tosi raskasta se on itsekin uskoa :'(
Ei hoitohenkilökunta (johon itsekin kuulun) tee kenellekään kiusaa. He tietävät että heiltä odotetaan ihmettä ja he tekevät mitä tahansa että pieni vauva pelastuu. Ihan oikeasti. On hyvä että olet keskustellut, se on tärkeintä. Tärkeintä on että sinä saat tunteen että olet tehnyt oikean päätöksen.
Toisaalta, ei sinun tarvitse mitään päätöstä tehdä. Varmasti lapsi tekee sen ihan itse. Hän pelastuu jos hänelle se on mahdollista. Jos hän on niin sairas eikä pysty elämään, hän tekee senkin. Anteeksi, mutta sinä et ihan oikeasti pysty tekemään mitään.
Jos synnytät lapsen nyt, hänet pystytään pelastamaan ihan yhtä hyvin kuin myöhemminkin. Ei se, että synnytät hänet etuajassa häntä tee sairaammaksi tai vammaisemmaksi. Luota siihen. Valinnat on jo tehty sinun puoleasti. Luota siihen. Ja halaan vieläkin voimakkaammin ************
Nää on meidän viimeiset hetket olla meidän vauvan kanssa (äh taas itken kamalasti...) Meidän rakas vielä siellä potkii, päätäkin voi melkein silittää kun se tuntuu ja näkyy niin selvästi tuossa oikealla ylhäällä...Alkuperäinen kirjoittaja ringleader harmaana:
Mulla on viikkoja sunnuntaina tasan 30... Kohdussa ei kuulema kärsi, mutta ei kuulema ulkopuolella pysty elämään... :'(
En ole saanut vertaistukeen yhteystietoja, olen kyllä yrittänyt etsiä... Olen kylläkin ensi viikolla taas menossa ns. kriisihoitajankin kanssa puhumaan...
vieras79
Toi on kauheeta.....oikeesti uskon kuin paha olla teillä on.
Elämä on raakaa joskus,Mutta jospa kumminkin se pieni yllättää teidät kaikki ja taistelee tiensä elämään....pakko uskoa näin
Elämä on raakaa joskus,Mutta jospa kumminkin se pieni yllättää teidät kaikki ja taistelee tiensä elämään....pakko uskoa näin
siis ihan kamalaa... mulla valuu täällä kyyneleet ihan valtoimenaan. mä muistan niin hyvin itekki tuon vaiheen kun vauva potki masussa...Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
tsekkasin sun profiilin. harmi että asut lahdessa, täällä turussa on mammakeidas jolta löytyy vertaistuki-ihminen myöskin sinun asemassasi olleille... toivottavasti saat tukea ja tietoa tukiryhmistä. yritän googlettaa jos vaikka löytäsin jotain, esim. maanlaajuista.
:hug: