Me asutaan turkulaisessa lähiössä. Ei pahimmalla alueella, muttei missään lintukodossakaan. Sellaisessa keskivertolähiössä. Porukkaa on laidasta laitaan, on hienoa vanhaa rouvaa ja vankilakierteessä olevia huumehörhöjä. Ja niin on lapsiakin jos jonkinlaisia. Osa on ihan normaaleja, hyvin käyttäytyviä lapsia (kuten omani :saint: ), osa on sellaisia että ne vois viedä jonnekin sisäoppilaitokseen koko peruskoulun ajaksi ilman lomamahdollisuuksia. Näiden häirikkölasten vanhemmat ovat suurimmaksi osaksi ihan normaaleja vanhempia, ne eivät vaan tiedä miten lapsensa käyttäytyvät pihalla. Äidin ja isän kanssa ollaan niin enkeleitä, niin enkeleitä. Ja kun silmä välttää, ollaan kiusaamassa ja nimittelemässä. Eli mä väitän, että aika monen pihakiusaajan vanhemmat eivät välttämättä tiedä, että tällaista tapahtuu. Toki iso osa kiusaajista on sellaisia, joiden vanhemmat viis veisaavat lapsistaan, kunhan pysyvät poissa silmistä.
Toisaalta mun hyvä ystävä asuu uudella omakotialueella, talot kaikki 2000-luvulla rakennettuja, perheet vähintään keskituloisia, ehjiä ydinperheitä joissa kaksi lasta ja kultainen noutaja sekä pihalla uusi Audi. Kahden perheen lapset terrorisoivat muita lapsia ja kun asiasta menee puhumaan, kielletään kaikki. "Ei meidän lapset KOSKAAN tekis tuollaista, kehtaatte edes väittää!" Ja lapset virnuilee vanhempiensa selän takana sen näköisinä, että arvaa saatko köniis kun menit kantelemaan. Pointti on siis siinä, että näitä häirikkölapsia ja häirikköalueita voi yhtä hyvin olla sekä lähiössä että omakotialueella, kaikki riippuu vaan siitä millaisia asukkaita missäkin sattuu olemaan. Meidänkin lähiössä on sekä omistus- että vuokra-asuntoja ja häirikkölapsiakin on molemmissa asumismuodoissa.