Mua ei haittaa yhtään jos mieheni haluaa pornoa katsella, ja saatan silloin tällöin, vaikkakin harvoin, sitä itsekin katsella.
Sitä pidän kuitenkin vähän outona, miten moni täällä sanoo, että jokaisen on hyväksyttävä puolisonsa pornonkatselu. Toista ihmistä ei missään tapauksessa voi määräillä, mutta on kai hyväksyttävää sanoa, ettei halua suhdetta ihmisen kanssa, joka katsoo pornoa? Jokainen pari määrittelee yhdessä suhteen pelisäännöt, ja jos halut sen suhteen menee vakavasti ristiin eikä kompromisseihin kyetä, niin ehkä ei kannata olla yhdessä? Esimerkiksi itselleni on täysin ok minun ja mieheni parisuhde, jossa ei petetä. En petä. Mutta jos mieheni vaatisi minulta lupausta etten koskaan katso pornoa tai itsetyydytä, en minä tuollaisiin sääntöihin suostuisi, vaan etsisin mielummin jonkun "vapaamielisemmän" miehen. Ehkä ap:n miehenkin kannattaisi tehdä niin, ja ap...no, ap:han sanoi ettei halua uutta miestä ja hänelle seksittömyys sopii hyvin...
Niin, sitä vain yritän sanoa, että jos ap:lle ajatus pornoa katsovan miehen kanssa elämisestä on ihan oikeasti mahdoton, niin kuka siihen on mitään sanomaan vastaan. Ei kai ole mitään universaalia sääntöä, mitä ihmisen täytyy pitää hyväksyttävänä omassa elämässään. Joskin henk.koht. olen sitä mieltä, että ap:n kannattaisi harkita päätöstään tarkkaan, eikä tehdä nopeita päätöksiä suuttuneessa mielentilassa.