[QUOTE="hohhoijaa";24007331]Ei ollenkaan hoidossa sillon! Lakihan tämän vanhempien lusmuilun nytkin mahdollistaa. Valitetaan kun lapsilla ei ole kavereita, niin siksi viedään. Kuinka on aikasemmin pärjätty? Miksi ollaan niin laiskoja ettei sitä tekemistä keksitä lapsille, touhuta niiden kanssa, vaan valitaan se helpompi reitti; keksiköön muut ne virikkeet[/QUOTE]
Aina se syy ei ole pelkästään laiskuus. Tiedän koulukavereitani, jotka ei saaneet kesällä kotona lämmintä ruokaa. Suomessa on paljon perheitä, joissa se että lapset saavt hoidossa aamupalan, lämpimän aterian ja välipalan, on perheelle tärkeää. Päivähoito on yksi työmuoto, jolla varmistetaan että näiden perheiden lapset eivät syrjäydy.
Mieti tilannetta omalle kohdallesi. Aina sanotaan että perheet joissa on ongelmia, saisivat kyllä hoitopaikan. Mutta jos sulla itselläsi olisi, sanotaan vaikka alkoholiongelma, niin miten helposti luulet että menisit siitä sossuun tai päiväkotiin kertomaan? Kuitenkin on olemassa riski siitä että lapsesi otetaan huostaan.
Minusta täytyy olla mahdollista käyttää näitä yhteiskunnan palveluita ilman että on joku sossun/neuvolan tms leima paperissa että tämä perhe ei muuten selviä. Muussa tapauksessa joissakin perheissä mennään hyvin äärimmäisiin tilanteisiin, ennenkuin sitä apua pyydetään. Avunpyyntämisen kynnys ei saa olla liian korkeakaan.
Tämän kerron siksi, että olin melko syvästi masentunut siinä vaiheessa kun olin lasten kanssa kotona ja pyöritin yksin arkea niin että mies oli paljon työmatkoilla, enkä nukkunut öisin juuri yhtään. Elämä oli ihan yhtä mustassa tunnelissa tarpomista. Mun kohdalla pelastus oli se kun äitiysloma loppui ja pääsin takaisin töihin - päiviin tuli muutakin sisältöä ja sain sosiaaliset kontaktini takaisin.
Meillä ei tuon vakavampaa tapahtunut mutta voin kuvitella että jos tilanne olisi jatkunut sanotaan vaikka vuosia (ja meillä ei ole siis tukiverkkoa), olisin voinut olla oikeasti huono äiti lapsilleni. Minä jaksan paremmin, kun saan välillä tehdä työtä johon olen opiskellut.