Kun ystävyys tuntuu yksipuoliselta

[harmailee]

Oon huomannut tuntevani oloni vuosi vuodelta vain yksinäisemmäksi. Luulin, että ympärillä olisi ystäviä, mutta... mitä ne sellaiset ystävät ovat, jotka ei itse koskaan ota yhteyttä tai ehdota jotain menoa/tekemistä? Se olen aina minä, joka soittaa ja kyselee kuulumisia, koska minua ainakin ovat ystäväni tähän asti kiinnostaneet, toisinpäin asia ei näköjään ole samanlailla ja se olen aina minä joka kysyy että lähdetkö sinne, tehdäänkö niin, suunnitellaanko jotain kivaa yhdessä jne. Enkä ole mikään "vainooja" joka koko ajan ottaa yhteyttä, vaan silloin kun sitä aikaa ystävälle olisi ja aikaa on jo kulunut tovi.
Tuntuu todella pahalta ajatella, ettei se toinen osapuoli ajattele samoin. Viimesin kurja tilanne oli, kun ystävä kertoi saaneensa vauvan. En edes tiennyt, että oli raskaana ja oli itseasiassa sitten myös silloin jo kun viimeksi nähtiin. Luulin, että tuollaiset asiat kerrotaan ystävälle, olisi ollut hienoa onnitella ystävää tulevasta esikoisesta yms. En osannut oikein suhtautua koko tilanteeseen, koska menin niin hämilleni. En ymmärrä mikä mussa on vikana, jos kukaan ei halua viettää aikaa kanssani. Kyllä multa sitä aikaa heruu vaikka kolme lasta onkin hoidettavana, mutta..ikävää. Kiitti kun sai purkaa mieltään

 

[???]

mun mielestä toi ei ole ystävä joka ei kerro että odottaa vauvaa, siis ihan oikeesti, se on vain tuttu

 

[vieras]

Onko kaikilla ystävilläs lapsia? Jos lapsettomien on vaikeampaa ottaa yhteyttä.
Sit jotkut on oikeesti semmosia, et vaikka ois kuinka hyvä ystävä, niin ei sitä luuria oteta käteen vaan ootetaan et toinen soittaa.
Sit toi vauvajuttu, mä ainakin näen ystäviä tosi usein, useamman kerran viikossa ja jos niin ei tapahdu niin jutustellaan mesessä/facebookissa/puhelimessa, et tuli mieleen et miten usein sitten näet ystäviä, jos et tiennyt yhden olevan raskaana? Jotkut ystävyyssuhteet kärsii näkemättömyydestä ja toisista etäännytään silloin kauheen helposti. Ja varsinkin jos toinen tekee uusia tuttavuus-/ystävyyssuhteita sillä aikaa.
Mikset ota asiaa puheeksi ystävies kanssa?

 

[vieras]

mun mielestä toi ei ole ystävä joka ei kerro että odottaa vauvaa, siis ihan oikeesti, se on vain tuttu

Kyllä mulle ainakin tutukin kertoo odottavansa vauvaa. Jos ei joku ei kerro, ni se on tuntematon ihminen.

Mut jos ap:n ystävä luuli kertoneen et on raskaana.

 

[shakkiruutu]

Silloin kun pienempi syntyi, en ollut kertonut ollenkaan eräälle ihmiselle jota pidin hyvänä kaverina. Mä luulin, et mies oli lähettäny silleki tiedon kuten muillekin sairaalassa kun vauva syntyi. No ei ollutkaan ja mä en koskaan tarkistanut että kelle kaikille se sit oli kertonu. Ihan uskomatonta että noin voi käydä, mutta se oli kyllä oikeasti ihan vaan vahinko ja elin siinä luulossa että se ihminen tiesi.

 

[ap]

Sehän siinä pahinta onkin, vauvan saanut "ystävä" on jo lapsuuden ajoilta. Aina ollaan yhetyttä jotenkin pidetty, viimesen viiden vuoden aikana ollaan nähty n.kolme-neljä kertaa vuodessa kun muutti kauemmas. Mutta silti, en vaan tajua... Tarvii varmaan olla rohkea ja kysyä koska minä en ymmärrä.

 

[vieras]

sama juttu täällä.mutta en sitten pidä enää itsekkään yhteyttä

 

[vieras]

Itsellä kävi niin, että kun tulin raskaaksi, ei kellään entisellä "ystävällä" kiinnostanut, miten raskausaika meni tai miten synnytys meni, vaikka ilmoitin lapsen syntymästä, tuntui että yhteydenpito loppui siihen kun kuulivat raskaus-uutisen. Ihminen, ketä pidin parhaana ystävänäni, ei edelleenkään ole kiinnostunut näkemään lastani (eikä siis minuakaan ole nähnyt 1,5 vuoteen, vaikka kylään olen pyytänyt) joka on jo vuoden ja hänellä siis itselläänkin omia lapsia ja asuu kohtuullisen lähellä.

 

[nikitön]

Minäkään en kertonut ystävälle että odotan vauvaa, tuli vasta puheeksi silloin kun rupesin kastetilaisuudesta selittää, voi nolo.
En mä ollut muistanut kertoo koko asiasta, kun aina rupatellaan niin paljon ja nähdään aika harvoin.

 

[OnlyTheLonely]

Täällä samankaltainen tilanne kuin ap:lla, ja olen joskus tainnut täällä palstallakin kysellä, mikä voisi mättää. Mulla kanssa ystävä (kohta entinen? ) on lakannut kertomasta mulle asioitaan. Enkä tietääkseni ole levitellyt mitään hänen juttujaan muille tahoille, ettei siitäkään ole kyse.

 

[Mrs Bean]

Eräs mun ystävä ei kertonut olevansa raskaana, olivat miehensä kanssa sopineet että kertovat sit kun toiset huomaa mahan. Ja mä en viitsiny kaverilta kysyä mahasta etten loukkaa.. Kaveri loukkaantu kun en kyselly siitä mahasta.

 

[vieras]

Mulla oli aikoinaan sama tilanne. Tein sitten niin, et en soittanut ollenkaan, aattelin et kauan menee kun soittaa. Reilu kuukausihan siinä meni ennenkö "ystävä" soitti. Siinä vaiheessa olin päässyt jo niin eroon tästä etten enää oikein kaivannutkaan. Huomasin miten helpottunut olin, kun ei tarvinnut selitellä menemisiä ym (oli hirveen mustasukkanen musta, mulla ei saanut olla muita ystäviä). Pari kertaa nähtiin vielä viimesimmän puheun jälkeen ja en oo sitten kuuteen vuoteen nähny. No en kuitenkaan kylmästi jättänyt ystävääni, loppujen lopuksi se oli molemminpuolista ja joskus vuosia tapahtuneen jälkeen oli olo et ois kiva tutustua uudestaan, mut mitä oon saanut sitten kuulla jälkeen päin, niin ihan hyvä että ei väleissä olla. Nyt mulla on monia ystäviä eikä kukaan ole mustasukkainen. Ja paras ystäväni on tän ex-ystävän serkku

 

[-Jonttu-]

Minä taas olen se ystävä, joka harvemmin ottaa yhteyttä. Minä olen se, jolle aina soitetaan ja kysellään kuulumisia. Joten voisin kertoa oman puoleni asiasta.

Olen huono ystävyyssuhteissa. En jaksa pitää yhteyttä, koska koen sen vaivalloiseksi. Menen kyllä mieluusti käymään kylässä, jos ystävä pyytää. Itse en kehtaa pyytää itseäni jollekin kylään. Minulla oikeastaan on yksi ystävä. En voisi kuvitella, että viettäisin kaiken vapaa-aikani puhelimessa ja ystävältä toiselle juosten. Se ei sovi minulle. Olen vähän erakkomainen, ja koen helpommaksi kaveerata oman mieheni kanssa. Samoin omat sisarukseni ovat helppoja ystäviä, koska he ovat samalla aaltopituudella. Heille voi mennä kylään, vaikkei olisi jatkuvasti yhteyttä pitänytkään.

Loppusanoiksi voin sanoa, että koen jotkut ystävät vaateliaina riippukivinä. Jatkuvasti pitäisi olla kiinnostunut heidän elämästään. Eikö heillä ole omassa elämässä tarpeeksi tekemistä?