kun ystävyys poljetaan uuden parisuhteen jalkoihin.. :(

[ystävä?!]

mun paras ystävä on alkanut kesällä seurustella ja eilen teki mulle 11.oharit sen jälkeen. mäkin elän parisuhteessa ja todella tiedän mitä se alkuhuuma on, mutta mä olen silti osannut arvostaa mun ystäviä ja vaalia mun ystävyyssuhteita samaan aikaan parisuhteen kanssa!
tää mun ystävä soittaa mulle nykyään vaan jos haluaa puhua (n.99% uudesta miehestään tai jos niil ollu riitaa tms) mut jos mä soitan, niin ei ehdi puhua kun on miehensä seurassa kihihihhihihhiii.
mun seura kelpaa enää silloin kun tää uus mies lähtee omien kavereidensa kanssa jonnekin tai jos sillä on jotain muuta omaa menoo.
mulle riitti, oikeasti nyt. peruin juuri meidän tän iltasen illanvieton joka sopi ystävälle koska uus mies lähtee viihteelle jätkäporukalla. siellähän sitten miettii että missä mennään. sapettaa.

 

[jybis]

tiedän miltä tuntuu |O

 

[mi]

Mulla on sama tilanne. Tää mun ystävä on ollu ystävä alakoulusta saakka ja nyt kun on tavannu miehen niin just tollasta samanlaista. Paitsi että ne on seukannu jo pari vuotta, et ei enää alkuhuumaakaan vaan mies valkkaa ketä se saa ja voi tavata. Eikä ole mikään teini vaan päälle kolmekymppinen henkilö tää mun ystävä harmittaa ja voin kuvitella miltä susta tuntuu.

 

[tutulta kuulosta]

Sama tilanne mulla ja entisellä läheisellä ystävälläni. Rasittavaa kun puhelimessakaan ei voi puhua pussailematta. Toivon että tilanne rauhoittuu kun suhde kestänyt kauemmin. Toivottavasti en ole itse käyttäytynyt samalla tavalla koskaan.

Voin vain kuvitella että jos sattuisi ero tulemaan niin alkaisi puhelin soida taas...

 

[minä vaan]

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia... lähinnä niin, että kun mun paras kaveri tapasi aviomiehensä, alkoivat siis seurustelun, niin mä unohduin vaikka oltiin aikaisemmin oltu kuin paita ja peppu. Mä olin kyllä aloittanut seurustelun jo vuosia aikaisemmin mutta en silti ollut unohtanut parasta kaveriani! No, ymmärrän kyllä, että ne oli rakastuneita ja "huumaantuneita" toisistaan, eivät paljon ulkomaailmasta välittäneet... nähtiin silloin tällöin mutta ei usein. No, sit jonkin ajan kuluttua parhaan kaverini mies alkoi inhota mua, kaveri päätti että mä saan jäädä kokonaan, vaikka oltiin tunnettu jo 15 vuotta! Tuntui pahalta mutta minkäs teet. Ystävyys poljettiin parisuhteen jalkoihin. Kaikkiin muihin ystäväpiirimme jäseniin hän kyllä pitää yhteyttä mutta minuun ei kun mies ei musta tykkää.

 

[ap]

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia... lähinnä niin, että kun mun paras kaveri tapasi aviomiehensä, alkoivat siis seurustelun, niin mä unohduin vaikka oltiin aikaisemmin oltu kuin paita ja peppu. Mä olin kyllä aloittanut seurustelun jo vuosia aikaisemmin mutta en silti ollut unohtanut parasta kaveriani! No, ymmärrän kyllä, että ne oli rakastuneita ja "huumaantuneita" toisistaan, eivät paljon ulkomaailmasta välittäneet... nähtiin silloin tällöin mutta ei usein. No, sit jonkin ajan kuluttua parhaan kaverini mies alkoi inhota mua, kaveri päätti että mä saan jäädä kokonaan, vaikka oltiin tunnettu jo 15 vuotta! Tuntui pahalta mutta minkäs teet. Ystävyys poljettiin parisuhteen jalkoihin. Kaikkiin muihin ystäväpiirimme jäseniin hän kyllä pitää yhteyttä mutta minuun ei kun mies ei musta tykkää.

voi jösses!!! pistää niin vihaksi sun ja muidenkin saman kokeneiden puolesta, ärsyttävää!!

 

[mi]

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia... lähinnä niin, että kun mun paras kaveri tapasi aviomiehensä, alkoivat siis seurustelun, niin mä unohduin vaikka oltiin aikaisemmin oltu kuin paita ja peppu. Mä olin kyllä aloittanut seurustelun jo vuosia aikaisemmin mutta en silti ollut unohtanut parasta kaveriani! No, ymmärrän kyllä, että ne oli rakastuneita ja "huumaantuneita" toisistaan, eivät paljon ulkomaailmasta välittäneet... nähtiin silloin tällöin mutta ei usein. No, sit jonkin ajan kuluttua parhaan kaverini mies alkoi inhota mua, kaveri päätti että mä saan jäädä kokonaan, vaikka oltiin tunnettu jo 15 vuotta! Tuntui pahalta mutta minkäs teet. Ystävyys poljettiin parisuhteen jalkoihin. Kaikkiin muihin ystäväpiirimme jäseniin hän kyllä pitää yhteyttä mutta minuun ei kun mies ei musta tykkää.

Mulla on varmaan samanlainen tilanne et just siitä syystä ei tavata kun tää ystävän mies inhoaa minua tjtn. sellanen tunne on ollu jo jonkun aikaa :/ Ok eikä siinä mitään kaikki ei tykkää kaikista, mutta tää kaveri just saattaa soittaa mulle töistä tai työmatkalta pikaseen ja sit sanoo et nyt oon koti ovella pitää lopettaa. Jos mä soitan ja mies on siellä niin just tota kihhiiihhiii älä kihiiihhiii nyt pitää lopettaa suunnileen kun on päivää sanonu. Asuvat eri paikkakunnilla ja kun mies ei oo tälläpäin tai mun ystävä niillä niin silloin tapaillaan ja soitellaan ja mesetellään. On alkanu tuntuu samalta ap et mitäpä sitä suotta yhteyttä pitämään

 

[minä vaan]

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia... lähinnä niin, että kun mun paras kaveri tapasi aviomiehensä, alkoivat siis seurustelun, niin mä unohduin vaikka oltiin aikaisemmin oltu kuin paita ja peppu. Mä olin kyllä aloittanut seurustelun jo vuosia aikaisemmin mutta en silti ollut unohtanut parasta kaveriani! No, ymmärrän kyllä, että ne oli rakastuneita ja "huumaantuneita" toisistaan, eivät paljon ulkomaailmasta välittäneet... nähtiin silloin tällöin mutta ei usein. No, sit jonkin ajan kuluttua parhaan kaverini mies alkoi inhota mua, kaveri päätti että mä saan jäädä kokonaan, vaikka oltiin tunnettu jo 15 vuotta! Tuntui pahalta mutta minkäs teet. Ystävyys poljettiin parisuhteen jalkoihin. Kaikkiin muihin ystäväpiirimme jäseniin hän kyllä pitää yhteyttä mutta minuun ei kun mies ei musta tykkää.

voi jösses!!! pistää niin vihaksi sun ja muidenkin saman kokeneiden puolesta, ärsyttävää!!

Onhan se ärsyttävää... oon jo kyllä luovuttanut kokonaan.

Kerronpa vielä viimeisimmän tapauksen, jonka jälkeen ei olla tavattu:

Kaverini ja mies olivat meillä viikonloppua viettämässä, saunottiin ja pelailtiin, heidän piti jäädä yöksi ja olla meillä koko viikonloppu, mutta kun minä sanoin kaverilleni, että lähdetäänkö käymään baarissa niin tämä ei miehelle sopinut vaan hän alkoi haukkua mua kaikkien kuullen, vaikka miten ilkeästi, sanoi että he lähtevät nyt (vaikka kaverini oli alunperin lähdössä baariin kanssani) ja kun mies niin päätti että lähdetään niin kaveri ei uskaltanut/halunnut pistää vastaan vaan lähti miehen mukaan. Valitsi siis miehen ennen ystävyyttä. Sanoi mulle vaan, että "no en mä nyt voi sille sanoa ettei lähdetä kotiin kun se jo on niin päättänyt..." siihen jäi illanvietto ja ystävyys. Mä en missään vaiheessa ollut inhonnut miestä, hän inhosi mua jo kauan ennen tuota tapausta mutta tuli meille silti kylään. Sen jälkeen on harvakseltaan (pari kertaa kuussa korkeintaan) lähetelty tekstiviesteissä kuulumisia mutta ei tavattu kertaakaan.

 

[ap]

voi elämä

meillä kans noi eiliset oharit oli mulle viimenen niitti, mä en ole mikään kynnysmatto.
ystävä laittoi mulle viestiä, että voiko tulla meille yöksi, pelaillaan ja otetaan parit siiderit? olin et tuu vaan, kiva juttu.. no, tulihan se, kaks tuntia myöhässä ja MIEHENSÄ KANSSA. mun ystävä muuttuu ihan erilaiseks sen miehen seurassa, joten oli oikein mielenkiintoinen ilta. lähdettiin sit ajeleen kaupungille, katseleen näkyykö ihmisiä. puhuin siin naureskellen ystävälleni jotain et oli kauhee homma kaivaa sille petivaatteet tuoreen muuton jäljiltä, mut et nyt sil on siel peti odottamassa jne ja ystävä hymyili ja kiitti ja plaa.
sit ajettiin meidän pihaan jo klo22 ja olin vähän et mikä juttu tää nyt on?? ni kaveri hymyillen huikkaa siihen et katsellaan huomena kun "antti" menee sinne poikieniltaan et voisin vaikka tulla teille? jäin vaan haavi auki seisomaan siihen ja löin autonoven kiinni, tänään laitoin viestiä että en tee sen kanssa tänään mitään, on muita suunnitelmia. ei oo vastannu. ja aivan sama.

 

[nikittä nyt]

Tällainen tarina:
Mua vuoden vanhempi nainen (47) tapas neljä vuotta sitten elämänsä miehen.Siinä jäi kaikki muu,mukaanlukien omat lapset jotka laitettiin nuorisokotiin asumaan ihan vaan pois uuden onnen jaloista.
Jatkuvia puhelinsoittoja miehestä,mistään muusta ei ole neljään vuoteen puhuttu.
Lapset mainitaan pikaisesti jos jotakin heistä kysyn,tapaamassa ei ole käynyt kertaakaan.
Elämä sujuu täysin miehen aikataulujen mukaan.
Öisin soitellaan kännissä kun ollaan juhlimassa ja päivisin kun on niin tylsää kun mies on töissä.
Millaset farkut mies osti,mitä se hänelle osti.
Mies mies mies mies.
Ei mitään muuta.
Olen koko viime viikon noussut aamuviideltä,olin nukkumassa eilen kun kännykkä soi 23.50 en vastannut kun näin kuka soitti.
Ajattelin että siellä ne on viihteellä ja en jaksa puoliunessa kuunnella kännistä raportointia.
Aamulla kännykkä soi 7.10 en vastannut.
Kahdeksalta tuli tekstiviesti,olis ollu asiaa.
Yhdeksältä soi puhelin ja vastasin kiukkuisena että mä haluan nukkua viikonloppuisin aamulla kun viikolla on viideltä herätys.
Ja olen pyytänyt monesti ettei mulle soitella keskellä yötä eikä kukonlaulun aikaan viikonloppuaamuna kun muutenkin olen huonouninen.
Kaveri sanoi että nii mutta mulla on asiaa,mies kuoli keskiviikkoaamuna tuosta noin vaan yhtäkkiä sydänkohtaukseen.
Sinne jäi nyt ypöyksin.

 

[ap]

nää on tosi puuduttavia tilanteita kun ystävyys muuttuu yksipuoliseksi, mutta kuitenkin tietyllä tavalla ymmärtää sen toisen tilan kun on alkuhuumaa ja ei malta olla erossa toisesta, mutta sitten ei tarttis lupailla ystäville mitään. tiedän monta juttua missä ystävyys on hajonnut seurustelun vuoksi ja sitten kun on tullut ero niin kyllä sitte soitetaan ja itketään ja vaaditaan lohdutusta ja ystävän olkapäätä.....!!