Ystävyys pilalla katkeran lapsettoman vuoksi. :(

[Phoebsi]

kiitokset kommenteistanne! Osa oli todella valaisevia. Itse olen kokoajan ajatellut/luullut olevani hyvä ja ymmärtäväinen ystävä. Olen odottanut ja odottanut, että ystäväni hyväksyisi lapseni. Olen itkenyt ikävääni ystävääni kohtaan, olen ehkä itsekäs, kun toivon ettei hän vihaisi minua/lastani/onneani. En koskaan ole tahtonuit hänelle pahaa, en ole hehkuttanut raskaudella, en vauvahankinnoilla. Hänelle ilmoitin kyllä ensimmäisten joukossa, kun vauvani syntyi, onhan hän paras ystäväni ja toivoin että hän edes laittaisi tekstiviestin minulle, kirjoittaisi vaikka vain "onnittelut". Tosi itsekästä, tiedän. Mutta kuten sanoin niin en tiedä millaista lapsettomuuden tuska on. Minulla on vain nämä omat käsitykset ystävyydesta ja muistot siitä, kuinka läheisiä me olimme.

Sinussa ei ole mitään vikaa ap, älä usko niitä jotka väittävät sinua itsekkääksi ja ymmärtämättömäksi, sillä hehän suunnilleen samassa lauseessa sanovat ettei lapsettomuutta voi ymmärtää ellei sitä itse koe. Miten siis voi olla itsekäs jos ei ymmärrä kun ei ole kokenut?

voi jeesus tuota vikaa lausetta

Eikö sulla ole mitään muuta sanottavaa? No ei sitten. Mutta oikeasti, miten voitte väittää että ymmärtämättömyys on itsekyyttä, kun sanotte että kukaan muu ei voi ymmärtää?

Toinen kaipaa ystävää, te sanotte itsekkääksi ja ajattelemattomaksi. Siis millainen on hyvä ystävä lapsettomuudesta kärsivälle ihmisille, kun ei kelpaa sekään että toinen yrittää eikä hehkuta mitään?

On itsekästä, koska tietää että se on lapsettomalle kova pala! miksi hän sitten on puhumatta vauvasta jne. jos ei muka ymmärrä miltä toisesta tuntuu? eli kyllä tässä nyt perusymmärrys asiasta on. mutta kuitenkin seuraavaksi ei ymmärrä kuinka pahalta asia tuntuu..tietää että pahalta, muttei sitä kuinka pahalta!

Ystävä ottaa yhteyttä jos haluaa. pitäisi se jo ymmärtää.

Mutta eihän ap tai minä tai kukaan muu lapsellinen ymmärrä tai tiedä miten pahalta, ei kukaan meistä ole selvännäkijä joka näkee sydämeen miltä siellä tuntuu.

Teillä lapsettomilla on ihan mahdottomia vaatimuksia välillä. Kaikki, siis ihan perinpohjin kaikki pitäisi ymmärtää, antaa aikaa, antaa anteeksi, pyytää anteeksi (vaikka vahinkoraskautta) jne. Koska lapseton ihminen tulee vastaan ja huomaa että ehkä hänessäkin on jotain parantamisen varaa?

 

[vieras]

edelleenkin, ellet ole kokenut älä tule valittamaan lapsettomien itsekkyydestä

 

[vieras]

Teillä lapsettomilla on ihan mahdottomia vaatimuksia välillä. Kaikki, siis ihan perinpohjin kaikki pitäisi ymmärtää, antaa aikaa, antaa anteeksi, pyytää anteeksi (vaikka vahinkoraskautta) jne. Koska lapseton ihminen tulee vastaan ja huomaa että ehkä hänessäkin on jotain parantamisen varaa?

Jos susta toi asia on noin vaikea, voi olla parempi että jätät meidät lapsettomat vaan noteeraamatta ja keskityt mammakavereihin :saint: Kaikille osapuolille ystävällisintä...

 

[Phoebsi]

edelleenkin, ellet ole kokenut älä tule valittamaan lapsettomien itsekkyydestä

Kyllä muuten valitan. Ei lapsettomuus anna mitään oikeutta käyttäytyä miten lystää.

 

[Phoebsi]

Teillä lapsettomilla on ihan mahdottomia vaatimuksia välillä. Kaikki, siis ihan perinpohjin kaikki pitäisi ymmärtää, antaa aikaa, antaa anteeksi, pyytää anteeksi (vaikka vahinkoraskautta) jne. Koska lapseton ihminen tulee vastaan ja huomaa että ehkä hänessäkin on jotain parantamisen varaa?

Jos susta toi asia on noin vaikea, voi olla parempi että jätät meidät lapsettomat vaan noteeraamatta ja keskityt mammakavereihin :saint: Kaikille osapuolille ystävällisintä...

Kenellehän tämä asia on vaikea?

 

[vieras]

eikös se sinun ja ap:n tapauksessa ole teille vaikea? valitatte kun lapsettomat ovat vaikeita, silti haluatte olla heidän kanssaan tekemisissä. Vaikka ap:nkin ystävä olisi omissa oloissa, niin silti ap valittaa..lapsettomat olisivat omissa oloissaan, muttei anneta

 

[vieras]

No mitäs tekisitte siinä tilanteessa, kun itse olen tahattomati lapseton ja hyvällä (tai oli ennen) ystävällä on parikin lasta. Itse pyytelen tapaamisia ja sun muuta ja olen yrittäny iloita ystävän lapsista enkä valittaa omaa ongelmaani, mutta hän ei halua olla missään tekemisissä kanssani! vastailee silloin tällöin viesteihin muttei muuta..välillä sanoo että kun on niin kiire ettei kerkeä. No kerkeää kuitenkin facebookissa roikkua jatkuvalla syötöllä ja sinne päivitellä tekemisiään. No, vuoden olen yrittäny, nyt annan olla.

tähän ei kukaan edelleenkään ottanut kantaa?? eli ei tässä asiassa syy ole lapsettoman..

 

[vieras]

up

 

[vieras]

Mä en hyväksy tollasta käytöstä. Ymmärrän lapsettomuuden tuskan, mutta ei se kyllä oikeuta tuolaiseen katkeruuteen. Maailmassa on monia ihmisiä, jotka eivät toiveistaan huolimatta löydä puolisoa, pysty perustamaan perhettä jne. jne. eikä suurin osa ihmisistä siltikään ystäviään hylkää...kyllä ihminen voi olla onnellinen toisen puolesta.

 

[joops]

Kuulkaa, niin se vaan on, että lapsettomat ON katkeria ja pilaavat sekä oman että ystäviensä elämän katkeruudella. Mä en jaksa enää silittää lapsettomien päitä ja pyydellä jokaista hengenvetoani anteeksi. Minä ainakin nautin VIIDESTÄ lapsestani!

 

[vieras]

Kuulkaa, niin se vaan on, että lapsettomat ON katkeria ja pilaavat sekä oman että ystäviensä elämän katkeruudella. Mä en jaksa enää silittää lapsettomien päitä ja pyydellä jokaista hengenvetoani anteeksi. Minä ainakin nautin VIIDESTÄ lapsestani!

totta kai ne on katkeria!! etkö sinäkin olisi jos ei olisi viittä lastasi tai edes yhtä?

 

[pipipää]

kiitokset kommenteistanne! Osa oli todella valaisevia. Itse olen kokoajan ajatellut/luullut olevani hyvä ja ymmärtäväinen ystävä. Olen odottanut ja odottanut, että ystäväni hyväksyisi lapseni. Olen itkenyt ikävääni ystävääni kohtaan, olen ehkä itsekäs, kun toivon ettei hän vihaisi minua/lastani/onneani. En koskaan ole tahtonuit hänelle pahaa, en ole hehkuttanut raskaudella, en vauvahankinnoilla. Hänelle ilmoitin kyllä ensimmäisten joukossa, kun vauvani syntyi, onhan hän paras ystäväni ja toivoin että hän edes laittaisi tekstiviestin minulle, kirjoittaisi vaikka vain "onnittelut". Tosi itsekästä, tiedän. Mutta kuten sanoin niin en tiedä millaista lapsettomuuden tuska on. Minulla on vain nämä omat käsitykset ystävyydesta ja muistot siitä, kuinka läheisiä me olimme.

Sinussa ei ole mitään vikaa ap, älä usko niitä jotka väittävät sinua itsekkääksi ja ymmärtämättömäksi, sillä hehän suunnilleen samassa lauseessa sanovat ettei lapsettomuutta voi ymmärtää ellei sitä itse koe. Miten siis voi olla itsekäs jos ei ymmärrä kun ei ole kokenut?

voi jeesus tuota vikaa lausetta

Eikö sulla ole mitään muuta sanottavaa? No ei sitten. Mutta oikeasti, miten voitte väittää että ymmärtämättömyys on itsekyyttä, kun sanotte että kukaan muu ei voi ymmärtää?

Toinen kaipaa ystävää, te sanotte itsekkääksi ja ajattelemattomaksi. Siis millainen on hyvä ystävä lapsettomuudesta kärsivälle ihmisille, kun ei kelpaa sekään että toinen yrittää eikä hehkuta mitään?

On itsekästä, koska tietää että se on lapsettomalle kova pala! miksi hän sitten on puhumatta vauvasta jne. jos ei muka ymmärrä miltä toisesta tuntuu? eli kyllä tässä nyt perusymmärrys asiasta on. mutta kuitenkin seuraavaksi ei ymmärrä kuinka pahalta asia tuntuu..tietää että pahalta, muttei sitä kuinka pahalta!

Ystävä ottaa yhteyttä jos haluaa. pitäisi se jo ymmärtää.

Mutta eihän ap tai minä tai kukaan muu lapsellinen ymmärrä tai tiedä miten pahalta, ei kukaan meistä ole selvännäkijä joka näkee sydämeen miltä siellä tuntuu.

Teillä lapsettomilla on ihan mahdottomia vaatimuksia välillä. Kaikki, siis ihan perinpohjin kaikki pitäisi ymmärtää, antaa aikaa, antaa anteeksi, pyytää anteeksi (vaikka vahinkoraskautta) jne. Koska lapseton ihminen tulee vastaan ja huomaa että ehkä hänessäkin on jotain parantamisen varaa?

Onko sulta joku vaatinut anteeksi pyyntöä jälkikasvusi takia? minun mielestä tuo on kyllä aika kärjistetysti sanottu. En mä ole anteeksiantoa tai -pyyntöjä vailla. Aika riittää. Kyllähän se on niin että aika parantaa haavat.. tai ei paranna vaan helpottaa. Lapsettomille riittää aika ajatella ja totutella toisten lapsiin. minulle ainakin aika on riittänyt, mutta silti en "nauti" toisten lapsista, mutta toimeen tulen.