Ette arvaa mitä sain selville :(

[Huoh.]

Meillä on ollut mieheni kanssa todella huono suhde koko ajan, ja meillä on yhteinen ystävä, jolle olen aina jakanut surut kuin myös mieheni. Tämä ystävä on ollut mulle hirveästi tukena ja oli yksi parhaimmista ystävistäni. Nyt sain sitten tietää, että hän on vikitellyt (ex)miestäni jo melkein pari kuukautta sitten, ja nykyään liikkuvat aina yhdessä. Tämä ystävä ei juuri pidä minuun enää mitään yhteyttä. Meillä meni mieheni kanssa huonosti jo tuolloin pari kk sitten, ja viime kuun alussa erosimme. Kaikista pahin tässä on, että minulla on tässä vieressä meidän pieni 1,5 kk ikäinen vauva, eikä tämä ole meidän ensimmäinen lapsi. Miten kehtaa joku tehdä ystävälleen noin? Ja tuosta on moni tiennyt, mulle vaan ei ole mitään kerrottu. Ärsyttää

 

["Huoh"]

Siis tarkoitan tietenkin siltä kannalta pahinta, että lapset ilman isää ja aika moraalitonta alkaa vikittelemään miestä, jolla juuri pieni vauva tulossa ja kun oli kuitenkin minun ystävä.

Anteeksi sekava kirjoitukseni, olen hämilläni tästä tapahtumasta. Tiedättekö, se paineen tunne rinnassa

 

[bvxvb]

niillä on suhde. varmasri :/ jos yhdessä hilluvat.

 

["apua"]

kamalaa..usko pois, vielä saat nähdä että hänelle käy itse kurjasti. kamala nainen! voimia sinulle.

 

[elänyt]

Semmoista se on.
Mä löysin "elämäni miehen" kun olin 15v. Seurusteltiin, muutettiin yhteen. Kun olin 18, ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi. Ok, lapsi ei ollut pitkään harkittu, mutta harkittu kuitenkin ja toivottu. Toinen lapsi syntyi tuosta parin vuoden päästä.
Mun silloinen paras kaverini oli ensimmäisemme kummi, ja kai siitä alkoi sen ihmisen ja mun mieheni yhteinen taival. Paras ystäväni oli meillä kun olin toisen kanssa synnärillä. Piti huolta arjesta, lapsesta ja näin jälkikäteen ymmärrettynä myös miehestä.
Salasuhdetta jatkui kai melkein parin vuoden ajan. Kun kysyin, onko näillä kahdella jotain menossa, sain vastaukseksi haukkumista. Miten hullu ja sairas olinkaan, kun edes moista viitsin epäillä. Vaikka yllätin nämä kaksi yhtäaikaa vessasta eräissä kotibileissä, olin mustasukkainen sekopää kun edes kuvittelin mitään heidän välilleen.

Kaikki muut tiesivät, minä olin viimeinen jolle asiasta lopulta kerrottiin.

Nyttemmin ovat edelleen yhdessä. Kornia on se, että näiden kahden vuosipäivä tulee aiemmin täyteen, kuin minun ja eksäni eroamispäivä.

Kaikki on mahdollista. Edes parhan ystävän status ei estä yhtään mitään.

 

["Myy"]

Ihminen on taas kerran ihmiselle susi. Todella paskasti tehdä ystävälle noin.

 

[..]

tuo paineen tunne rinnassa, tiedän. voimahali. aidosti olen pahoillani sun puolesta. voisin kuristaa tollasen lumput!

 

[Isä]

Kuulostaa ihan mun eksän ja silloisen parhaan kaverini toiminnalta... Sanoin kaiken kaverilleni, hän oli "olkapää" huonoina hetkinä ja hyvinä nauroimme, no tarpeeksi kun olin sille jutellut, niin se mitä sanoin, niin sitten meni eukolleni juttelemaan kun tiesi silloin vetää oikeista naruista eukolleni, nii kappas, yhtenä kauniina päivänä eukosta tuli eksä, kuten parhaasta kaveristanikin tuli kertaheitolla viholliseni...!

 

[vv]

Semmoista se on.
Mä löysin "elämäni miehen" kun olin 15v. Seurusteltiin, muutettiin yhteen. Kun olin 18, ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi. Ok, lapsi ei ollut pitkään harkittu, mutta harkittu kuitenkin ja toivottu. Toinen lapsi syntyi tuosta parin vuoden päästä.
Mun silloinen paras kaverini oli ensimmäisemme kummi, ja kai siitä alkoi sen ihmisen ja mun mieheni yhteinen taival. Paras ystäväni oli meillä kun olin toisen kanssa synnärillä. Piti huolta arjesta, lapsesta ja näin jälkikäteen ymmärrettynä myös miehestä.
Salasuhdetta jatkui kai melkein parin vuoden ajan. Kun kysyin, onko näillä kahdella jotain menossa, sain vastaukseksi haukkumista. Miten hullu ja sairas olinkaan, kun edes moista viitsin epäillä. Vaikka yllätin nämä kaksi yhtäaikaa vessasta eräissä kotibileissä, olin mustasukkainen sekopää kun edes kuvittelin mitään heidän välilleen.

Kaikki muut tiesivät, minä olin viimeinen jolle asiasta lopulta kerrottiin.

Nyttemmin ovat edelleen yhdessä. Kornia on se, että näiden kahden vuosipäivä tulee aiemmin täyteen, kuin minun ja eksäni eroamispäivä.

Kaikki on mahdollista. Edes parhan ystävän status ei estä yhtään mitään.

ETTÄ MULLA KIEHUU!! arg

 

["Huoh"]

Kiitoksia vastauksista.

Jotku ihmiset on tosiaan selkäänpuukottajia. En vaan tajua, pieni vauva ja kaikki meillä, silti? Tunnen itseni todella tyhmäksi.

Ne, jotka ovat valitettavasti joutuneet tähän samaan tilanteeseen joskus, neuvokaa miten päästä yli ja kauan siihen menee?

 

[Isä]

ETTÄ MULLA KIEHUU!! arg

Mitä näistä jutuista opimmekaan?
Pitäkäämme salaisuudet ja ikävyydet suhteestamme piilossa, no ehkä omille vanhemmille(?) uskaa kertoa

 

["vieras"]

Mitä näistä jutuista opimmekaan?
Pitäkäämme salaisuudet ja ikävyydet suhteestamme piilossa, no ehkä omille vanhemmille(?) uskaa kertoa

Kyllä ne omat vanhemmatkin osaa selkään puukottaa.
Mun motto on: "Älä koskaan sano mitään, mitä voidaan käyttää sua vastaan!"

 

[Isä]

^^ Totta toikin, mutta sullakin menee huonosti, jossei omiin vanhempiikaan voi senvertaa luottaa

 

["vieras"]

Semmoista se on.
Mä löysin "elämäni miehen" kun olin 15v. Seurusteltiin, muutettiin yhteen. Kun olin 18, ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi. Ok, lapsi ei ollut pitkään harkittu, mutta harkittu kuitenkin ja toivottu. Toinen lapsi syntyi tuosta parin vuoden päästä.
Mun silloinen paras kaverini oli ensimmäisemme kummi, ja kai siitä alkoi sen ihmisen ja mun mieheni yhteinen taival. Paras ystäväni oli meillä kun olin toisen kanssa synnärillä. Piti huolta arjesta, lapsesta ja näin jälkikäteen ymmärrettynä myös miehestä.
Salasuhdetta jatkui kai melkein parin vuoden ajan. Kun kysyin, onko näillä kahdella jotain menossa, sain vastaukseksi haukkumista. Miten hullu ja sairas olinkaan, kun edes moista viitsin epäillä. Vaikka yllätin nämä kaksi yhtäaikaa vessasta eräissä kotibileissä, olin mustasukkainen sekopää kun edes kuvittelin mitään heidän välilleen.

Kaikki muut tiesivät, minä olin viimeinen jolle asiasta lopulta kerrottiin.

Nyttemmin ovat edelleen yhdessä. Kornia on se, että näiden kahden vuosipäivä tulee aiemmin täyteen, kuin minun ja eksäni eroamispäivä.

Kaikki on mahdollista. Edes parhan ystävän status ei estä yhtään mitään.

Mitä tästä opimme. Teinien ei kannata alkaa esittämään aikuista, vaan elää nuoruus niin kuin kuuluu. Pettäminen on toki epätoivottavaa, mutta varmaankin ollut joku pakokeino ahdistavasta tilanteesta myös. Kamalaa huomata parikymppisenä, että joku on suunnitellut elämän jo valmiiksi. Raskaus oli varmaankin vahinko.

 

[Lode-]

Vähän ot, mutta mä en ainakaan koe, että mulla menisi huonosti, vaikka en vanhempieni kanssa väleissä olekaan tietyistä syistä. Mulla on elämässä paljon muita ihmisiä, joille voin onneksi asioita kertoa ja jakaa elämäni.

 

["vieras"]

^^ Totta toikin, mutta sullakin menee huonosti, jossei omiin vanhempiikaan voi senvertaa luottaa

Niin. 27 vuotta meni kun huomasin, että OMA ÄITI osaa puukottaa selkään. Alkoholisti-isään ja hänen tyhjiin lupauksiin en oo luottanut 21 vuoteen, en sen jälkeen kun teki ensimmäisen katoamistemppunsa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24213223]Raskaus oli varmaankin vahinko.[/QUOTE]
Se ensimmäinen ainakin.

 

[Isä]

[QUOTE="vieras";24213227]Niin. 27 vuotta meni kun huomasin, että OMA ÄITI osaa puukottaa selkään. Alkoholisti-isään ja hänen tyhjiin lupauksiin en oo luottanut 21 vuoteen, en sen jälkeen kun teki ensimmäisen katoamistemppunsa.[/QUOTE]
vaan 27 vuotta, mä huomasin vasta tänä kesänä (32v) että molemmat vanhemmat puukottaa mua perheellistä työssäkäyvää lastaa selkää ja kunniottaa ja palvoo nykyää sitä joka vieläkin vetää huumeita ja on todella rikollinen... Siksi en porukoilla enää viitsi edes käydä, enkä antaa lapsiani sinne hoitoon... :/

 

[uista nikkiäni]

[QUOTE="vieras";24213229]Se ensimmäinen ainakin.[/QUOTE]
Sori vaan teille, mutta kumpikaan raskauksista ei ollut vahinko. Ihan yhdessä miehen kanss asiasta puhuttiin, siitä miten ihanaa ois saada vauva ja perustaa perhe. Ja mies oli asiassa ihan yhtälailla mukana. Itseasiassa meillä oli ero takana, mä olin jättänyt miehen ja mies tuli takaisin mua vonkaamaan. Muutamien viikkojen piirityksen jälkeen luparin yrittää uudelleen, ja siinä rakkauden huumassa heräsi ajatus myös yhteisestä perheestä.

Kumpikaan lapsistamme ei ollut pelkästään mun ajatus eikä myöskään vahinko millään mittapuulla. Mä olin ihan tosissani sitoutunut mieheen, ja uskoin sinisilmäisesti myös miehen olleen sitoutunut muhun ja yhteiseen tulevaan.

Tästä miehen ja mun silloisen parhaan kaverin suhteesta ei voi mitenkään kaataa syytä ja vastuuta mun niskoille. Se päätös oli ihan niitten kahden yhteinen, eikä mulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Mä kuvittelin rakentavani onnellista perhe-elämää, sillä välin kun nää kaks nussi toisiaan milloin missäkin.

Että sori vaan.

Ja ihan vaan tiedoksi. Nykyään olen ihan hyvissä väleissä molempien kanssa, onhan tuosta tapahtuneesta jo kulunut 14v ainakin. Edelleen ovat yhdessä ja hyvä niin, mun lapsillani on paras mahdollinen äitipuoli, tuttu ja turvallinen aikuinen jonka ovat tunteneet ihan vauvasta saakka. Tosin ongelmia voi tuottaa se hetki, kun alkavat kyseenalaistamaan tilanteen ja kysymään, miten kummassa kummitädistä onkaan tullut äitipuoli. en m

 

["Huoh"]

Kiitos todella kun neuvoitte ettekä keskittyny omiin asioihin ja tinkaamiseen.

Miten tästä selviää? Tuntuu pahalta ja hävettää :/

 

[tytsi-89]

En osaa sanoa mitään. :| :hug: ap:lle!

 

["vieras"]

Sori vaan teille, mutta kumpikaan raskauksista ei ollut vahinko. Ihan yhdessä miehen kanss asiasta puhuttiin, siitä miten ihanaa ois saada vauva ja perustaa perhe. Ja mies oli asiassa ihan yhtälailla mukana. Itseasiassa meillä oli ero takana, mä olin jättänyt miehen ja mies tuli takaisin mua vonkaamaan. Muutamien viikkojen piirityksen jälkeen luparin yrittää uudelleen, ja siinä rakkauden huumassa heräsi ajatus myös yhteisestä perheestä.

Kumpikaan lapsistamme ei ollut pelkästään mun ajatus eikä myöskään vahinko millään mittapuulla. Mä olin ihan tosissani sitoutunut mieheen, ja uskoin sinisilmäisesti myös miehen olleen sitoutunut muhun ja yhteiseen tulevaan.

Tästä miehen ja mun silloisen parhaan kaverin suhteesta ei voi mitenkään kaataa syytä ja vastuuta mun niskoille. Se päätös oli ihan niitten kahden yhteinen, eikä mulla ollut siihen osaa eikä arpaa. Mä kuvittelin rakentavani onnellista perhe-elämää, sillä välin kun nää kaks nussi toisiaan milloin missäkin.

Että sori vaan.

Ja ihan vaan tiedoksi. Nykyään olen ihan hyvissä väleissä molempien kanssa, onhan tuosta tapahtuneesta jo kulunut 14v ainakin. Edelleen ovat yhdessä ja hyvä niin, mun lapsillani on paras mahdollinen äitipuoli, tuttu ja turvallinen aikuinen jonka ovat tunteneet ihan vauvasta saakka. Tosin ongelmia voi tuottaa se hetki, kun alkavat kyseenalaistamaan tilanteen ja kysymään, miten kummassa kummitädistä onkaan tullut äitipuoli. en m

Millä mittapuulla 18-vuotiasta voi kutsua mieheksi? Rakkauden huumassa hankitaan lukioikäisenä perhe, vaikka suhteessa on ollut jo pahoja vaikeuksia. Kuulostaa täysin siltä, että kyseinen poika kasvoi mieheksi vasta myöhemmin, löysi epätoivottavissa oloissa itselleen oikean kumppanin ja on ollut siitä lähtien parisuhteessa, joka sekin on parikymppiseltä ihan saavutus. Ulkopuolisen silmissä ihan hyvä ratkaisu kaikin puolin, vaikka sinä siinä jouduitkin kärsimään. Kannattaisi varmaan miettiä tilannetta vähän objektiivisemmin, niin pääsisit tapauksen aiheuttamasta katkeruudesta eroon.

 

[memmmeli]

^^ Totta toikin, mutta sullakin menee huonosti, jossei omiin vanhempiikaan voi senvertaa luottaa

Idiootti.