J
J8
Vieras
Onko kellään ollu näin outoa tilannetta. Oon tapaillu pari kuukautta yhtä miestä, joka vaikuttaa, tai ainakin alkuun vaikutti tosi kivalta, ja tuntu että ollaan kiinnostuttu samoista asioista joten yhteistä puhuttavaa on paljon. Samat harrastukset, sama musamaku, sama ruokamaku, samat suosikkiraflat, suosikkiruuat, kaikki.
Sit jossain vaiheessa tajusin että nää kaikki meiän "yhteiset asiat" onkin mun asioita, joista mies on innostunu vasta mun tapaamisen jälkeen. Mun lempiruokaani se ei ollu eläissään maistanukaan, ennen kun mun myötä siitä tuli sen himo. Mun lempibändistä ei ollu koskaan kuullukaan, nyt hommas sen koko tuotannon. Nyt on palavan innostunu mun harrastuksista, mun suvuista, mun kavereista, kaikesta.
Kun aloin miettiä asiaa niin tajusin että me ei koskaan tehdä, puhuta tai mitään sellasta mikä liittys miehen elämään. Se ei oo kauheen innostunu omasta kodistaan, omista sukulaisistaan, omista kavereistaan. Puhuu niistä kysyessä muttei vaikuta tyytyväiseltä. Mun elämänsuunnitelmat on sen mielestä kiehtovia ja upeita ja ihania ja se haluaa just samaa kun minäkin.
Musta tuntuu ihan kun se koittais hylätä vanhan elämänsä ja hypätä uuteen ja mielusempaan. Omaksua kaikki mun tavat ja mielenkiinnot ja mun elämän, kun ei omasta elämästään tykkää.
Oonko minä outo vai kuulostaako tää teistäkin vähän oudolta?
Sit jossain vaiheessa tajusin että nää kaikki meiän "yhteiset asiat" onkin mun asioita, joista mies on innostunu vasta mun tapaamisen jälkeen. Mun lempiruokaani se ei ollu eläissään maistanukaan, ennen kun mun myötä siitä tuli sen himo. Mun lempibändistä ei ollu koskaan kuullukaan, nyt hommas sen koko tuotannon. Nyt on palavan innostunu mun harrastuksista, mun suvuista, mun kavereista, kaikesta.
Kun aloin miettiä asiaa niin tajusin että me ei koskaan tehdä, puhuta tai mitään sellasta mikä liittys miehen elämään. Se ei oo kauheen innostunu omasta kodistaan, omista sukulaisistaan, omista kavereistaan. Puhuu niistä kysyessä muttei vaikuta tyytyväiseltä. Mun elämänsuunnitelmat on sen mielestä kiehtovia ja upeita ja ihania ja se haluaa just samaa kun minäkin.
Musta tuntuu ihan kun se koittais hylätä vanhan elämänsä ja hypätä uuteen ja mielusempaan. Omaksua kaikki mun tavat ja mielenkiinnot ja mun elämän, kun ei omasta elämästään tykkää.
Oonko minä outo vai kuulostaako tää teistäkin vähän oudolta?