Kun lasten yrittämisen ajankohdasta ei olla yksimielisiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Miten olette ratkaisseet tilanteet, joissa puolisot on ihan eri mieltä lasten yrittämisen ajankohdasta? Meillä on ennestään yksi lähes 2-vuotias ja toista on mietitty siitä asti kun tämä täytti yksi. Mitään ratkaisuja ei ole kuitenkaan tullut yrityksen suhteen. Pari kk silloin tällöin on yritetty, mutta sitten palattu aina taas ehkäisyyn, kun ei ole tuntunut minkäänlaista vauvakuumetta. Päinvastoin, ihanaa kun tämä yksi on kasvanut isommaksi.

Miehen mielestä parin vuoden päästä olisi hyvä. Minun mielestä katastrofi, sillä saan vasta yli 2-vuoden päästä tutkinnon käteeni ja haluaisin tehdä pari vuotta töitä sen jälkeen. Mies on 6 vuotta vanhempi ja olisi toivonut saavansa lapset nuorena. Eikä kuulemma voi olla varma haluaako enää siinä vaiheessa lapsia, kun olen opiskellut + tehnyt pari vuotta töitä. Itse olen vasta 22, eli aikaa olisi. Ehkä suurimman kynnyksen tässä on tehnyt se, että arvostamme pitkää kotihoitoa ja jonkun se seuraava lapsikin pitäisi kotona hoitaa. Mies VARMASTI osallistuu puolella vuodella-vuodella, mutta itselleni rapsahtaa se suurin kakku kotihoidosta.

Minkälaisia kompromisseja olette tehneet? Jääneet yksilapsisiksi, löytäneet jonkun hyvän sauma?
 
Meillä tilanne taas ihan toistenpäin. Minulla vauvakuumetta ollut jo pitkään, mutta mies pelkää ja jarruttelee. Eli minulla entuudestaan toisesta suhteesta lapsi joka on jo viiisi vuotinen. Miehellä ei yhtään. Ikää meillä niin, että minä 26 ja mies 27. Itse olen tässä pari vuotta jo opiskellut (eli ei tullut kuuloonkaan, että lapsia yritettäisiin) ja nyt ens kesänä olen valmistumassa. Olen siis tässä koittanut puhua, että jos alettaisiin kohta yrittämään edes, et tulee kun on tullakseen..mutta ei. Minulla itsellä tuntuu, että ikää tulee vaan koko ajan lisää ja toiseen lapseen vuodet kasvaa. Vaikeaa. Ja nyt jos sitten kerkeen (kerkeenkin) työelämään, ni en tosiaankaan heti halua pois ja jäädä kotiin.
Mies ei taas taida sitä ymmärtää. Meillä ollaan siis tilanteessa ihan toistepäin.
 
^ Onhan se nuori ja aikaa olisi! Minun päätöstä ei helpota se, että hän sanoo ettei voi olla varma haluaako enää silloin lapsia. Kauhea päätös tehdä tässä elämäntilanteessa: joko yrittää lasta kun ei oikeastaan halua, jäädä koulusta pudokkaaksi muutamaksi vuodeksi (nyt siis hoidan lasta kotona ja yritän rääppiä tutkinnon kasaan, vaikeaa on) vai ottaa riskin, että jää yksilapsiseksi. On kyllä monet itkut itketty :(

ap
 
Teksisin toisen nyt. Olet niin nuori, että työelämään ei ole kova kiire. Lisäksi lasten kotihoidon ja opiskelun yhteensovittaminen on usein mahdollista, vaikka sitten apuna käytettäisiin osa-aikahoitoa, kuka tietää.

Jos on pakko valita, niin lasten näkökulmasta kivempi, että ovat lähempänä samaa ikää.
 
Nimenomaan, niin se menee. Eniten varmaan en halua lasta nyt, koska olin masentunut lähes vuoden esikoisen syntymän jälkeen enkä halua ottaa sitä riskiä että kaikki taas menee pieleen. Nyt siitä kärsisi myös isompi lapsi, jonka kanssa elämästä nautin nykyään täysin rinnoin. Ehkä pitänee alkaa totuttelemaan ajatukseen yksilapsisesta elämästä ja myydä vauvatavarat pois tältä erää.

ap
 
Helpompi on käydä koulu loppuun yhden lapsen kanssa. Minä jättäisin lapsen teon myöhemmäksi, sillä 28-vuotiaanakin olet vielä nuori saamaan lapsia. Toki miehenkin mielipide on otettava huomioon, mutta vastentahtoisesti kenenkään ei pidä alkaa hankkia lapsia. Jos siis mies sanoo, ettei välttämättä halua enää lapsia useamman vuoden päästä, niin sitten jäisi lapsiluku yhteen. Yksikin lapsi on hyvä lapsimäärä.
 

Yhteistyössä