Olen hirmu väsynyt, kun mies ei tue minua missään asiassa ja aina riidellään...

[opiskelu ja äitiys ei käy yhteen]

Meillä on taloudellisesti hirmu tiukkaa ja ehdotin miehelle, että yrittäisin etsiä töitä, kun äitiysloma loppuu. Miehen mielestä minun pitäisi ensin opiskella itselleni ammatti -opiskelupaikkakin kun minulla jo on, olin vain siirtänyt koulun aloittamista vuodella lapsen syntymän takia.

Miehen toiveesta siis päätin ensin opiskella. Tai toki itsekin haluan ammatin, mutta taloudellinen tilanne huolettaa: nyt pitää neljä vuotta kituuttaa opintotuella

Mutta nyt kun koulu viime viikolla alkoi, miehen mielestä se ei vaikutakaan olevan hyvä idea. Koulun aloituksessa on ollut kaikenlaista hankaluutta ja minulla meinaa välillä itku päästä (NYT JO!) . Lisäksi on lapsi hoidettavana. Ja miehen täytyy osallistua enempi lapsenhoitoon. Äskenkin tuli tosi tympeänä lasta nukuttamasta eikä puhunut minulle mitään. Suuttui siis, kun joutui nukuttamaan lapsen, kun minä pyysin päästä ensin suihkuun ja huomisia kouluhommia katsomaan... Miten minä kestän, jos tämä on NELJÄ VUOTTA TÄLLAISTA!??

Mies ei tunnu tukevan minua tässä asiassa ollenkaan. Ja kun tarkemmin mietin; ei hän tue minua oikeastaan paljon missään asiassa Kauheasti vain riidellään. Olen aina ajatellut, että se johtuu tästä köyhyydestä... mutta en tiedä...

Tekee mieli lopettaa koulu jo alkuunsa.

 

[aslö]

Höpö ja höpö! Kyllä se siitä, kun siihen tottuu! Itse opiskelin ihan yksikseni lapsen kanssa ja hyvin jaksoin ja pärjäsin, vaikka aluksi tietty pelottikin! Ja kuule se on ihan hyvä vaan, että mies "joutuu" osallistumaan enempi. Mitä enemmän ne miehet osallistuu niin sitä läheisemmiksi ne tulee niille lapsille ja kohta se osallistuminen on ihan vapaaehtoista ja luontevaa =)

 

[äiti-75]

Olisko lasta mahdollista viedä hoitoon mihinkään? Ootko yrittäny puhua asiasta miehes kans? tai kirjoita kirje sille miltä susta tuntuu...Voimia!!

 

[ap]

Olisko lasta mahdollista viedä hoitoon mihinkään? Ootko yrittäny puhua asiasta miehes kans? tai kirjoita kirje sille miltä susta tuntuu...Voimia!!

kyllä päivät on hoidossa, mutta en nyt enää illaksikin viitsisi viedä...

 

[mun muru]

Puhukaa asia sillä lailla että sovitte etukäteen että ette riitele/mökötä/ilmeile tms. Kumpikin laittaa omat näkökantansa ilman että toinen heti kumoaa ne. Eiköhän se ala siitä avautumaan.

 

[Verokarhu]

Alku on aina hankalaa. Nyt olette taas ihan uudenlaisen elämäntilanteen edessä kun entinen 24/7-äiti tekee muutakin kuin passaa perheen pikkuväkeä ja huolehtii käytännön asioista. Miehellesi ei varmasti vielä ole valjennut tuo fakta eikä osaa siksi tukea sinua ihan toivotulla tavalla. Tämä syksy menee varmasti kuin sumussa, mutta kun pääsette uusiin rutiineihin kiinni, ja osaatte jakaa paremmin kotihommia, niin sitten alkaa taas sujua. Ja tietenkin koulunpenkille istahtaminen tuo tietynlaista stressiä sinulle, mutta aika aikaansa kutakin, malta vaan kyllä ne asiat taas järjestyy.