V
"vieras"
Vieras
Miten olette ratkaisseet tilanteet, joissa puolisot on ihan eri mieltä lasten yrittämisen ajankohdasta? Meillä on ennestään yksi lähes 2-vuotias ja toista on mietitty siitä asti kun tämä täytti yksi. Mitään ratkaisuja ei ole kuitenkaan tullut yrityksen suhteen. Pari kk silloin tällöin on yritetty, mutta sitten palattu aina taas ehkäisyyn, kun ei ole tuntunut minkäänlaista vauvakuumetta. Päinvastoin, ihanaa kun tämä yksi on kasvanut isommaksi.
Miehen mielestä parin vuoden päästä olisi hyvä. Minun mielestä katastrofi, sillä saan vasta yli 2-vuoden päästä tutkinnon käteeni ja haluaisin tehdä pari vuotta töitä sen jälkeen. Mies on 6 vuotta vanhempi ja olisi toivonut saavansa lapset nuorena. Eikä kuulemma voi olla varma haluaako enää siinä vaiheessa lapsia, kun olen opiskellut + tehnyt pari vuotta töitä. Itse olen vasta 22, eli aikaa olisi. Ehkä suurimman kynnyksen tässä on tehnyt se, että arvostamme pitkää kotihoitoa ja jonkun se seuraava lapsikin pitäisi kotona hoitaa. Mies VARMASTI osallistuu puolella vuodella-vuodella, mutta itselleni rapsahtaa se suurin kakku kotihoidosta.
Minkälaisia kompromisseja olette tehneet? Jääneet yksilapsisiksi, löytäneet jonkun hyvän sauma?
Miehen mielestä parin vuoden päästä olisi hyvä. Minun mielestä katastrofi, sillä saan vasta yli 2-vuoden päästä tutkinnon käteeni ja haluaisin tehdä pari vuotta töitä sen jälkeen. Mies on 6 vuotta vanhempi ja olisi toivonut saavansa lapset nuorena. Eikä kuulemma voi olla varma haluaako enää siinä vaiheessa lapsia, kun olen opiskellut + tehnyt pari vuotta töitä. Itse olen vasta 22, eli aikaa olisi. Ehkä suurimman kynnyksen tässä on tehnyt se, että arvostamme pitkää kotihoitoa ja jonkun se seuraava lapsikin pitäisi kotona hoitaa. Mies VARMASTI osallistuu puolella vuodella-vuodella, mutta itselleni rapsahtaa se suurin kakku kotihoidosta.
Minkälaisia kompromisseja olette tehneet? Jääneet yksilapsisiksi, löytäneet jonkun hyvän sauma?