kun lapsen puhe on viivästynyt

["huolestunut"]

dysfasiaa vai muuta?siinäpä pulma. mielestäni puheen tuottamisessa on se ongelma eikä ymmärtämisessä...huokaus...

pelottaa ja hirvittää kun pienestä lapsestani puhutaan kehitysvammaisena. äitinä pelkänä millainen tulevaisuus hänellä tulee olemaan. pärjääkö koskaan yksinään, pärjääkö koskaan koulussa?

sydän itkee verta, kun vieras lapsi tokaisee pienelle kolmevuotiaalleni, että elä mutise vaan puhu selkeästi ja lapseni kyyneleet silmissään sulkee suunsa kun on ensin iloisena yrittänyt puhe pulputen selittää asiaansa tärkeänä. pieni lapseni on jo ymmärtänyt, että hänen puheessaan on jotain outoa, kun sitä ei toiset tahdo ymmärtää. ja kovasti hän yrittää ja innostusta opetteluun on ja puheterapeutillakin käydään. nyt kun kielijännekkin venyy on sanojen tuottaminenkin helpompaa ja uusien oppiminen helpompaa..mutta entä jos hän ei opi?entä jos hän ei pärjää??ystävien saanti on vaikeaa..toivottavasti ei mahdotonta.

anteeksi sekava selostukseni, mutta kun ei ole ketään kenelle puhua ja kun puhua ei voi ilman itkua eikä sitä voi lapsen nähde tehdä.

onko kellään kokemusta asiasta?edes vähän valoa tunnelini päähän...

 

[Kerpele]

Meidän poika on vasta 2v9kk mutta innostuessaan kälättää sellaista sekametelisoppaa että siitä ei kyllä saa mitään selvää Alkoi puhumaan vasta 2-vuotiaana, eikä kyllä mitään ihmeempää ole asiasta huolestuttu koska puhe kuitenkin pikkuhiljaa kehittyy koko ajan.

Kyllä munkin sydäntä särkee kun pikkuinen poika istuu kääröllä sohvalla ja kun kysyn taas että "mitä sanoit? Sanotko uudestaan, ja hi-taam-min, kun en saa selvää" niin pojalla menee huuli rullalle ja sanoo "En. En osaa puhua äiti".

 

[Blue]

Voit laittaa yv:tä. Mulla poika jolla on puheentuoton ongelma, nimenomaan ääntämisessä ja suun motoriikassa. Ei mitään muuta vikaa, dysfasiaa tms.

 

["jokunen vaan"]

Pihapiirissä on viisivuotias, jonka puhe on melkoisen epäselvää, mutta kavereita on kyllä paljon ja en ole koskaan kuullut, että kukaan pilkkaisi puhettaan. Toivottavasti tuo yksi poikasi kuulema ilkeä kommentti jäi ainoaksi. Tsemppiä.

 

["vieras"]

Voi että. Mulla ei ole mitään järkevää sanottavaa tähän, mutta toivotan kovasti tsemppiä. Tuli paha mieli kyllä lapsesi puolesta, lapset töräyttelee asiat liiankin suoraan

 

["mie vaan"]

heti kun huomasin tuon otsikon oli pakko tulla vastaamaan sinulle. Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu,itselläni on 3v. tyttä joka puhuu vain muutamia tavuja,olemme käyneet puheterapiassa johon vaadin neuvolan kautta pääsyä. Sieltä saimme kotiin käyttöön tukiviittomat jotka ovat helpottaneet jokapäiväistä kommunikointia lapsen kanssa.
Pääsimme ykstyisen neurologin kautta sairaalaan tutkimuksiin ja nyt sitten odotellaan loppuja tuloksia,mutta saamme nyt tukiviittoma opettajan sekä puheterapeutin kotikäynneille,katsotaan sitten lisää kun loput tulokset ovat tulleet.
Onneksi meillä tytön ystävät eivät välitä vaikkeivat saa selvää eikä myöskään tyttö välitä vaikkei häntä aina ymmärretä.Hänelle taitaa riittää että on hauskaa
Mutta se täytyy vielä sanoa että kun itse olin ilman vertaistukea sekä ilman tietoa tulevasta,se ehkä oli vaikeinta.Toivottavasti tästä oli ehkä jotain apuja,vaikka ehkä vähän sekavaa tekstiä

 

["huolestunut"]

kiitos kovasti kaikille vastanneille. olo on vähän parempi

 

[palstalainen]

[QUOTE="huolestunut";23923273]kiitos kovasti kaikille vastanneille. olo on vähän parempi [/QUOTE]


Älä huoli sanon vain. Kaikki järjestyy. Sillä olin itse tosi huolissani kun poikani ei puhunut oikeastaan mitään selkeää vielä 3-vuotiaanakaan. Nyt puhuu edelleen epäselvästi, mutta ymmärrettävästi. Oppi vasta kirjoittamaankin ym. taitoja yhdessä rysäyksessä. Pärjää varmasti koulussa, mutta tulee olemaan se erilainen, mutta erilaisiakin on nykyään niin paljon että varmasti löytävät toisensa.

Tsemppiä ja äitinä elo on yhtä huolta, siihen tulee oppia.

*Iso halaus*

 

["äiti"]

Jaksamista ap:lle!
Mulla on tytöllä dysfasia, sai aikoinaan vuosia puheterapiaa, peruskoulusta selvisi ihan kohtuu hyvin läpi, nyt on ammattikoulussa. Valitettavasti hänellekin muutamat kaverit ja jopa aikuiset huomauttivat puhumisesta. Itse puutuin tähän toteamalla että toiset puhuvat paremmin ja toiset esim. liikkuvat paremmin, meitä on niin monenlaisia. Varmasti lapsellasi on myös vahvoja alueita, tue niitä. Kaikenlainen kuntoutus kannattaa ottaa vastaan ja tehdä töitä puheen kanssa, se helpottaa sitten koulunkäyntiä. Myös koulussa kannattaa olla tuntosarvet pystyssä ja pyytää herkästi tukiopetusta jos yhtään näyttää siltä että jää jälkeen. Meillä tyttö tarvitsi paljon tukea vieraissa kielissä, ymmärtäähän sen kun äidinkielikin oli hankalaa, saati sitten muut kielet.

 

["äiti myös"]

Minulla 2v 3kk poika. Ei puhu ymmärrettävää juuri lainkaan. Silloin tällöin olen kuullut "äiti auta". Sanoja tulee vain muutamia. Minuakin pelottaa, mutta silti, silti hän on rakas poikani! Häntä tuen hamaan tulevaisuuteen asti, jos jotain ilmeneekin. Ei se muuta häntä miksikään.

 

["huolestunut"]

Älä huoli sanon vain. Kaikki järjestyy. Sillä olin itse tosi huolissani kun poikani ei puhunut oikeastaan mitään selkeää vielä 3-vuotiaanakaan. Nyt puhuu edelleen epäselvästi, mutta ymmärrettävästi. Oppi vasta kirjoittamaankin ym. taitoja yhdessä rysäyksessä. Pärjää varmasti koulussa, mutta tulee olemaan se erilainen, mutta erilaisiakin on nykyään niin paljon että varmasti löytävät toisensa.

Tsemppiä ja äitinä elo on yhtä huolta, siihen tulee oppia.

*Iso halaus*

kiitos =)

jotenkin sitä on vaan niin avuton olo, mutta kun huomaa ettei ole yksin tämän asian kanssa niin se helpottaa. kun ottaisi tuonkin "ongelman" vaikka itselleen mieluummin kannettavaksi kuin lapselle..

 

["Annikki"]

Halaus sulle ap! Meillä pian 5-vuotias tyttö jonka puhe vielä melko epäselvää mutta mitään ei ole todettu. Odotellaan vain jotta puhe alkaa sujumaan, sanavarastoa löytyy. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Meilläkin myös tyttö sai osakseen ihmettelyä ja pilkkausta jopa aikuisilta kun ei neidin puhetta ymmärretty(nyt jo hiukan parempaa). Se oli hirveää. Koita kannustaa lasta kovasti jotta lapsen positiivinen asenne oppimiseen ja puhumiseen säilyy. Muistakaa tehdä myös lapselle helppoja juttuja jotta hänkin tietää olevansa hyvä jossain! Jutelkaa kotona kovasti. Ja puheterapeutille voit varmasti puhua jos koet siihen tarvetta.

 

[sunflower20]

Mun kuopus on reilu 2 v ja puhe on sellaista siansaksaa etten todellakaan ymmärrä aina eikä ymmärrä pihalla naapurin lapsetkaan. Välillä on turhauttava olo kun joutuu kysyy että mitä sä sanoit, ei ymmärrä, pitää pyytää näyttää mitä haluaa ym ym. mutta mä uskon että se puhe sieltä kehittyy. Toiset oppivat puhumaan aikaisemmin kuin toiset.

Ja meillä nyt neuvolassakin tarkkaillaan tätä puhetta ja sen kehityksen viivästymistä. Mä olen sitä miettinyt että kun sillä on huulihalkio, että vaikuttaako asiaan. ei pitäisi olla suulaessa eikä muutenkaan, mutta jotenkin sitä näitä asioita tulee miettineeksi.

ja jos ei puhe kehity kunnolla, en näe mitään esteitä puheterapialle. Mutta tsemppiä ap:lle ja toivotaan että puhe tulee kehittymään vaikkakin myöhässä.

 

["vieras"]

Meilläkin on 2,5-vuotias, jonka puhe on vielä tosi tosi epäselvää, se vähä mitä sitä tulee. Tyyliin kaivinkone = kahhikkii ja sokeri = uttihhii. Poika itsekin on alkanut selvästi ymmärtää, että joku siinä puheessa mättää. Vieraiden kuullen hän ei käytännössä puhu ollenkaan Kovasti toivotaan, että se siitä vielä lähtisi kehittymään, pienihän poika toki vielä on.

Tsempitykset ap:lle ja muille, jotka näitä joutuu miettimään.

 

["huolestunut"]

[QUOTE="Annikki";23923485]Halaus sulle ap! Meillä pian 5-vuotias tyttö jonka puhe vielä melko epäselvää mutta mitään ei ole todettu. Odotellaan vain jotta puhe alkaa sujumaan, sanavarastoa löytyy. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Meilläkin myös tyttö sai osakseen ihmettelyä ja pilkkausta jopa aikuisilta kun ei neidin puhetta ymmärretty(nyt jo hiukan parempaa). Se oli hirveää. Koita kannustaa lasta kovasti jotta lapsen positiivinen asenne oppimiseen ja puhumiseen säilyy. Muistakaa tehdä myös lapselle helppoja juttuja jotta hänkin tietää olevansa hyvä jossain! Jutelkaa kotona kovasti. Ja puheterapeutille voit varmasti puhua jos koet siihen tarvetta. [/QUOTE]

käymme puheterapiassa, mutta minua surettaa se,että iloinen ja reipas tyttö on siellä kovin ujo ja hiljainen. välillä tuntuu että terapeutti vaatii huimaa edistystä ja on kovin kärsimätön.

 

["Miina"]

Siskollani oli 4-vuotias lapsi, jonka puheesta olen alkanut saada selvää vasta viime aikoina. Edelleen ymmärrettävää puhetta on aika vähän, ja joudun keskittymään, että ymmärrän. Mutta puhe on kehittynyt, eikä mitään diagnooseja ole tehty. On todella tärkeää pitää mielessä, että kyse ei ole älystä eikä sen puutteesta. Myös minä olen huolissani, pelottaa juurikin koulun aloittaminen ja siellä pärjääminen, mutta luotan siihen, että vielä on monta vuotta aikaa oppia lisää. Toivon ap:lle iloista mieltä ja voimia sivuuttaa kaikki ikävät kommentit, mitä saatte osaksenne. Varmasti lapsesi oppii, omaan tahtiinsa.

 

["vieras"]

Meidän puheviiveinen ei puhunut 3 vuotiaana oikeastaan mitään. Nyt 5 vuotta myöhemmin käy yhä puheterapiassa, mutta nykyään puhe on lähes aina ymmärrettävää, tosin ei vielä täydellistä ja dyspraksia sotkee sitä, kun sanaan osuu tietyt kirjaimet yhdessä. Sanavarasto on selkeästi vielä suppeampaa kuin noilla meidän muilla lapsilla, pari vuotta vanhemmalla sitäkin testattiin ja todettiin erinomaiseksi, kun pääsi r-vian takia puheterapeutille (puheterapeutti totesi, ettei ole yhtä hyvää tulosta koskaan saanut). On erityisluokalla dysfasiaopetuksessa ja pärjää ihan hyvin. Älyssä ja ymmärtämisessä ei ole todettu mitään ongelmia, mutta se puheentuotto on ongelmallista. On sosiaalisin meidän lapsista ja saa helpoiten kavereita =)

 

["vieras"]

Meidän esikoinen alkoi puhumaan vasta 2v 7kk iässä. siihen asti hänellä oli käytössään vain omia, itsekeksimiään sanoja. Sitten yhtenä päivänä alkoi toistelemaan tavuja ja sanoja ja pian itsekin tuottamaan niitä. Olihan se hirvittävän turhauttavaa ja monet vieraatkin katsoivat pitkään kun ikäisekseen pitkän pojan suusta tuli pelkkää "mölinää", eikä kysyttäessä osannut vasta mitään. Sitten kun puhetta alkoi tulemaan, kehitys on ollut huimaa. Nyt ikää 3v 7kk ja puhuu jo oikein hyvin, käyttää myös vaikeita sanoja, kyselee kovasti sanojen merkityksiä ja on muutenkin pohdiskeleva tyyppi. Jostain syystä sitä puhetta ei vaan silloin pienempänä tullut normaaliin tahtiin ja kuulemma kotihoidossa olevilla lapsilla onkin yleisempää että puhetta alkaa tulemaan viiveellä=vanhemmat ymmärtävät lasta "liian" hyvin.