Huomenna ekaan tapaamiseen puhe- ja toimintaterpan kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ypsilon
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

ypsilon

Uusi jäsen
09.09.2008
2
0
1
Vähän jännittää.

Nyt he siis tapaavat vasta vanhemmat, lapsen myöhemmin.

Tytöllä on vaikeuksia ensisijasiesti puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä, jonkin verran myös hahmottamisessa. Puhetta tulee kyllä paljon, mutta esim. jonkin asian kertomisessa on hankaluuksia johdonmukaisuudessa. Hän ei myöskään välttämättä ymmärrä monimutkaisia ohjeita ja käsitteet ovat vaikeita mm. suunnissa ja ajan ilmaisemisessa. Esim. "siihen asti kunnes" saattaa tulla määreenä "ikuisiksi ajoiksi"; "Tää pitää jättää tähän ikuisiksi ajoiksi sitten kun isä tulee".

Tyttö täyttää tammikuussa 6, eli tätä kirjoitettaessa koulun alkuun on vielä n. 2 vuotta. Minua kiinnostaisi tietää, millaisia tuloksia voidaan sitä ennen puhe- ja mahdollisesti toimintaterapian kautta saada?
Tietenkin toivoisin, että lapsi voisi aloittaa koulun normaali-iässä ja että hän kuntoutuisi siinä määrin, ettei esim. koulussa joudu silmätikuksi.

On muuten jännä, että lapsi on todella hyvä piirtämään, sekä omasta päästään että mallista. Silti hän ei neuvolassa osannut jäljentää kaksiosaista, abstraktia kuviota. Ehkei se ollut tarpeeksi inspiroiva :)´
Viime viikolla hän piirsi minulle kuvan isohöyhenisestä, kukkakoristeisesta linnusta, jossa oli mallina vastaavanlainen kynä. Piirros oli aivan näköinen :)
 
hyviä tuloksia tulee, ja jos arvelluttaa pistaa kouluun niin kannattaa kysellä startti luokasta. se on todella hyvä "aloitus" koulu tielle jos arvelluttaa koulun aloitus. siitä saa tuntumaa koulusta, startti on juuri sellaisille lapsille tarkoitettu joilla on hahmoitus tai puheen tuoton kanssa ongelmia. tai sitten jos on motorisella puoleella ongelmia niin hyvä aloitus sellaiselle.
 
Juu kyllä hyviä tuloksia tulee. Meidän pojalla ihan samanlaisia ongelmia kuin teidän tytöllä. Pojalla myös ongelmia ymmärtää erilaisia pelejä, kun huomasin että muut pojat eivät ota poikaa pelaamaan palloa että mikä siinä on, seurasin jos hän oli mukana hän ei ymmärätnyt yhtään mistä jalkapallossa oli kyse, ei ymmärätnyt että on kaksi joukkuetta ja pitää yrittää omaan maaliin. Nyt ollaan ihan omassa porukassa treenattu jalkapalloa ja että kumpaan maaliin tulee osua kun aiemmin vaan sotki peliä eikä ymmärätnyt siitä mitään niin kaverit eivät enää ottaneet mukaan, no nyt ovat sitten paremmin ottaneet mukaan.
Meidän poika on saanut puhetarapiaa 3vuotiaasta lähtien ja hyvin on kuntoutunut, pitäsi vaan kotonakin ahkerammin tehdä niitä juttuja mitä puh.terapeutti meille neuvonut että miten tukea lapsen puheenkehitystä ja ymmärrystä.
Nyt järjestin pojalle myös toimintaterapeutinarvion ja sinne ollaan menossa kun ajattelin jos saisi dysfasia-diagnoosin (tai lääkärihän ne diagnoosit antaa)tai vastaavan kun menee kouluun niin varmaan ongelmia tulee niin saisi koulussa ehkä paremmiin avustajaa tai tukitoimia jos olisi diagnoosi alla.
Ollaan käytetty poikaa myös yksityisellä sensomotorisella klinkalla ja saatiin kotiharjoitusohjelma jota käyty läpi, se siis tukena puheterapialle ja on kyllä ihmeen hyvin toiminut ja auttanut poikaa, toimintaterapeuttihan teettää vähän samoja juttuja mutta kuitenkin erijuttuja.
Niin poika on nyt siis eskarissa ja luulen että kun aloittaa koulun niin menee sinne starttiluokalle, sillä ne usko että pärjäisi heti tavanluokalla mutta eihän sitä sitten vuoden päästä tiedä mikä tilanne :)
 
Sovittiin niin, että tehdään sellainen tiivis alkukartoitusjakso, eli kerran viikossa tyttö kävisi sekä puhe- että toimintaterpalla, mutta eri päivinä. Puheterpalla 5 viikkoa ja toimintaterpalla 3 ja sitten lausunto ja jatkon suunnittelu.

Millaisia tunteita teillä oli silloin, kun havaitsitte, ettei kaikki olekaan lapsen puheen ja puheenymmärtämisen suhteen kunnossa?
Mulla on jotenkin syyllinen olo, koska olen kuullut että dysfasia tai minkä diganoosin neiti sitten saakaan, syntyy jo sikiöaikana keskushermoston vaurioituessa ja olen myös itsekkäästi sitä mieltä, että on epäreilua, ettei mun lapsi olekaan kehittynyt niin kuin muut.
Itselläni on nimittäin synnynnäinen vamma, joka tosin ei ole neurologinen. Minua on kiusattu koulussa jne. Sydämeni särkyy ajatuksesta, että oma lapseni joutusi muiden lasten hampaisiin.

Toisaalta tuo syyllisyydentunne on osin aiheeton, koska lapsen isällä on lukihäiriö ja hänen pojallaan oppimisvaikeuksia ja puheterapeutilla sanottiin, että tämäntyyppiset ongelmat ovat 50%:sti periytyviä. Eli siis tavallaan olen kuitenkin aiheuttanut lapsen"vammam" valitsemalla kumppanin jolla on vääränlaiset geenit... :/ :x
 
Niin tai syntyy sikiöaikana tai varhaislapsuudessa. Mulle tuli heti mieleen että kun poika oli vauvana niin huono nukkumaan vaunuissa, aina heräili niin ryttyytin niitä vaunuja kynnyksen yli että sai vauva kunnon heilutusta niin ajattelin että siitä tullut aivovaurio tuosta ryttyyämisestä kynnyksen yli :p :laugh:
Sitten ajattelin että kun synnytys pitkittyi ja syntyi vihreään lapsiveteen että oli ollut vauvalla hätä että siinä olisi ilmeiseti kärsinyt pienestä hapenpuutteesta mikä voisikin olla totta. Mutta sitten mulla itselläni on lievä lukihäiriö että voihan se olla perinnöllistäkin, mulla oli oppimusvaikeutta koulussa silloin lapsena ja leimattiin vaan laiskaksi ja itse ajttelin myös että olen vaan tyhmä ja tuota tunnetta en halua että lapseni kokee. Yritän kannaustaa ja antaa pojalleni hyvän itsetunnon kun oma äitini ei kyllä kannustanut vaan hänellä meni aina hermot mun kanssa kun en oppinut kun silloin ei ymmärretty. Vasta aikuisiässä ymmärsin että kärsin lukihäiriöstä kun siitä alettiin enemmän puhua julkisuudessa mutta ihan hyvin olen elämässä kuitenkin pärjännyt =)
 
Meillä on poika, joka maaliskuussa täyttää 6 v. Olemme hänen kanssaan käyneet puheterapiassa 3 - vuotiaasta. Viime talvena tehtiin toimintaterapeutin kartoitus ja talvella on menossa uudelleen. Nyt päiväkodissa erityisopettaja tekee hänen kanssaan harjoituksia motoriikan kehittämiseksi. Ensi kuussa tehdään psykologin testejä ja on menossa ensi syksynä eskariin. Silloin sitten mietitään käykö eskarin pidennettynä vai tehdäänkö jotain erityisjärjestelyitä tms. kun kiinnostus kirjaimiin ja numeroihin on kuitenkin tosi vahva, joka osaltaan johtuu siitä että isoveli meni nyt ekalle luokalle kouluun.

Oppi kesällä ajamaa ilman apupyöriä ja nyt on käyty pelaamassa sählyä sekä pelattu jalkapalloa pihalla. Mitään muuta diagnoosia ei ole kun puheen viivästymä. Se kun kulkee käsi kädessä motoriikan kanssa niin kun vertaa häntä muihin ikäisiinsä niin puhe on epäselvempää ja lapsenomaisempaa sekä liikkuminen vilkkaampaa, mutta kyllä se varmasti siitä tasoittuu, uskon vakaasti. Kannattaa ennen koulun alkua hyödyntää kaikki tarjottu apu, varmasti moni asia lutviutuu kuntoon ennen koulun alkua avun myötä.
 
Meillä sattui olemaan aivan loistava puheterapeutti!
Hän antoi kaikenlaisia vinkkejä elämisen eri tilanteisiin ja hahmotti meille poikamme maailmaa..
ilman kaikkea tätä, elämämme olisi varmaan vieläkin täynnä kaikenlaisia "väärinymmärryksiä".
Aiemmin esimerkiksi mainitsemasi ohjeiden ymmärrys on meillekin tuttua. Meillä auttoi kun yksinkertaistimme puhetapaamme: emme esim. sanoneet "toisitko vihreät sukat punaisen kaapin päältä.." Lapsi on tällöin tippunut jo sukkien kohdalla kyydistä ja jää miettimään niitä, loput sitten menevätkin sujuvasti ohi ja väärinymmärrys on valmis... "Etkö voi nyt auttaa... leikitkö taas äidin kanssa... Anna nyt jo ne sukat sieltä.." Että helpotti, kun tajusimme ns. pilkkoa puhettamme ja muuttaa käskymuotoiseksi (joka lapselle on luontevampaa). Pyytää vain yksi asia kerrallaan ja mahdollisimman helposti niin jo onnistuu. Myös kiellot on hyvä muuttaa myönteiseksi; se oli jo ensimmäisiä ohjeita meillä ja hyvin toimii.
Hassu juttu, meilläkin lapsi on todella lahjakas askartelija =)
Ai niin, meillä toimi EYE-Q, mikä oikeasti auttoi ajatuksen juoksussa!
 
Kyllä mä uskon että terapioila on paljon vaikutusta oppimiseen.. meillä on tyttö 5v jolla myös saman kaltaisia hankaluuksia hahmotus, kielellinen kehitys hitusen jäljessä yms..
Meillä on nyt ollut aika tiivis 10 kerran toimintaterapia jakso ja keväällä sit toinen luulen että kehitystä vähän eteenpäin tulee..
Nyt pitäs saada myös alkaa puheterapia jakso tässä aikaseksi.
Ainakin fysioterapiasta oli iso hyöty liikkumaan lähtemisen oppimisessa..
 

Yhteistyössä