Kumppani huomauttelee joka asiasta

[Mitä tehdä?]

Olen pulassa muuten ihanassa suhteessani siksi että mieheni/ miesystäväni on niin kärkäs huomauttelemaan aivan jokaisesta pikkuasiastakin minulle. Olemme seurustelleet pian vuoden ja olemme alkaneet suunnittelemaan yhteenmuuttoa.

Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään, osittain siksikin että olen jo muutamalta ulkopuoliseltakin saanut kommenttia siitä että mieheni "mollaa" minua ja huomauttelee paljon asioista.

Asiaan on vaikea suhtautua koska hän on todella huomaavainen, ihana, lämmin, hellä, huomioi minut, on seksikäs, vastuuntuntoinen, huumorintajuinen, sosiaalinen, jne.
Hän on niin työssään kuin kodinkin suhteen todella pedantti ja perfektionisti. Edes mikään pieni sisustuksellinen yksityiskohta ei saa olla yhtään pielessä, samoin ei työhön liittyvät asiat.

Siksi hän odottaa minultakin lähes täydellisyyttä. Hän kehuu ulkonäköäni, sosiaalisuuttani, ruoanlaittotaitoani, ym. joissa olen hyvä mutta enemmän hän huomauttelee aivan pikkuasioista. Välillä tulee päiviä kun hän sanoo kaikesta, kampaukseni on väärin, hiusteni väri olisi parempi toisen värisenä, olen huolimaton, pyykkään väärin, yleissivistykseni on "hävettävän" huono ( olen opiskellut 10 v kaummin kuin hän), jne. Lista on pitkä. Hän saattaa huomauttaa asioista huumoriksi verhoiltuna tai heittää kovaan ääneen jopa vanhempieni kuullen kuinka osaamaton olen jossain aivan yksinkertaisessa asiassa joka todella pitäisi näin 27:n ikävuoteen mennessä osata. Se on tietenkin aina ikäänkuin vitsi mutta kaikki ymmärtävät että viestin tarkoitus on saada esim. vanhempani häpeämään asioita joita eivät ole minulle opettaneet tai minut tuntemaan itseni huonoksi.

Tämä on jotain aivan ennen näkemätöntä minulle?? En voi ymmärtää miksi hän tekee noin ja mihin hän sillä pyrkii? Aivan sairaalta vaikuttaa näin kun asiaa miettii.
Aivan kun hänelle tulisi "pakkomielle" saada jokin ikävä huomautus tai kommentti pullautettua ulos ja sitten hän voi unohtaa sen ja olla taas normaali/ mukava.
Tietynlaista alistamista ilmeisesti.

Joskus hän on kertonut kuinka ovelasti hän on sanallisesti "kettuillut" jollekin asiallisella äänensävyllä mutta silti saanut toisen aivan vaivautuneeksi. Ikään kuin tämä tapahtuma olisi hieno asia ja tuottanut hänelle mielihyvää.

Kun huomautin asiasta, hän tulistui. Miksi??? Keskustelu asiasta ei johtanut mihinkään muuhun kuin että kun kerroin luettelonomaisesti mistä kaikesta hän on huomauttanut, hän jäi puimaan jokaista kohtaa, kuten pyykkäysasiaa siten että "oletko niin tyhmä, yksinkertainen vai.." Jatkuen siten etten osaa poistaa tahraa oikealla aineella.
Ettei voi tuollaista yksinkertaisuutta ymmärtää, ei ole hänen tehtävä alkaa opettaa tämän ikäiselle pyykinpesua. Ikäänkuin tahranpoisto vaatteesta olisi elämän tärkein asia? Voiko se jollekin todella olla vai onko tuo alistuskeino? Pitäisikö minun ymmärtää häntä?

Eikä hän ymmärtänyt lainkaan että pointti oli se, että jos on minut valinnut, hyväksyköön minut tälläisenä kuin olen. Että on todella epäkunniottavaa ja huonoa käytöstä huomautella aikuiselle ihmiselle kirjahyllyjä myöten kaikesta mikä ei ole hänen mieleensä.
Olen miettinyt että yrittääkö hän muuttaa minut mieleisekseen vai onko luonteessa syvällä tapa vaan huomautella. En saanut vastausta kun kysyin.
Olen tehnyt huomion että hän arvostelee kärkkäästi muitakin ja kommentoi tyyliin että "et sitten ole tullut miettineeksi.." tai "kävikö kenties mielessä että.."
Eli aina halveeraavaan tyyliin.

Voiko tälläistä ominaisuutta saada toisesta keskustelemalla pois? Miten tälläisen ihmisen kanssa voisi elää? Ikään kuin ideana olisi hänellä etten tunne itseäni liian hyväksi. Ihmettelen miten hän kehtaa huomautella. Ja itsessään hän siis ei näe juurikaan vikoja tai ei välitä niistä. Jos olen jostain joskus sanonut, hän on sanonut että anna hänen olla sellainen kun hän on.

Tämä on aivan uskomaton tilanne. En halua uskoa että hän on tuollainen. Mitä tuollainen käytös kertoo hänestä? Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta kumppanista?
Suurimman osan aikaa meillä kuitenkin on hyvä olla ja hauskaa yhdessä. Hänessä on myös niin paljon hyvää etten haluaisi ihan helpolla luovuttaa.

Pelkään vaan että tuollainen käytös kuolettaa pian tunteeni tai/ ja että alan oikeasti ajatella olevani huono. Vaikka olen aina pärjännyt elämässä, opinnoissa, työssä, minulla on paljon ystäviä, jne. Hän ikään kuin etsii minusta vikoja ja tekee niistä numeron. Miksi jos kerran olen hänelle tärkeä kuten hän sanoo. En ymmärrä;(;(

 

[WEDÄ WITTUS PÄÄHÄSI]

[Viestiä moderoitu törkeän kielenkäytön takia]

 

[Arek]

Minulle tuli kirjoituksesta ensimmäisenä mieleen narsistinen persoonallisuushäiriö. Suosittelen, että tutustut itse aiheeseen ja teet omat johtopäätöksesi. En itse uskalla tämän enempää lähteä arvioimaan tilannetta, mutta minä vaistoan vaaran...
http://www.narsistienuhrientuki.info/

 

[apus!]

Samaa mieltä Arek'n kanssa. Vaikuttaa narsistilta. Älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä, en myöskään suosittele häntä elämänkumppaniksi, mikäli haluat mielenterveytesi säilyttää.

 

[huh huh]

Ei tulisi olemaan sinun elämä helppoa tuollaisen miehen kanssa. Narsistit ovat juuri tuollaisia, toisaalta ihania, toisaalta niin sairaita..

 

[hilja neiti]

Heippa,
olen aivan vastaavanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Olen seurustellut kohta 1,5 vuotta ja tässä juuri pohdiskelen, että jaksanko vai enkö jaksa. Erona on myös se, että minä olen 20 ja poikaystäväni 22. Olemme siis hiukan nuorempia kuin te.

Myös minä saan osakseni ilkeitä kommentteja yms. Joskus saamme hauskan leikkimielisen väittelyn kun lähden mukaan hänen juttuihinsa, mitkä kaikki ovat ihan läppiä. Joskus nämä mollaamiset vain menevät yli.

Sanomiset koskevat ulkonäköä, tekemisiäni yms. Olen tästä hänelle sanonut ja kertonut että on ihan ok, heittää välillä hiukan läppää. Mutta nämä menevät joskus yli ja silloin ne satuttavat henkisesti todella paljon. Hän on vain sanonut, että otan hänen juttunsa liian vakavasti, koska ne ovat leikkimielisesti sanottuja. Sen verran vielä, että hän puhuu niin kavereilleen kun perheelleenkin samalla lailla.

Tässä edellisenä viikonloppuna tilanne taas kärjistyi, kun olin jutellut ystäväni kanssa ja hän sanoin minulle ettei minun tarvitse kestää mollausta enkä ansaitse sitä. Kun minulle tuli paha mieli, mieheni piti minua hellästi sylissään ja pyysi kertomaan mikä on hätänä. Kerroin hänelle että välillä on sellainen olo että ei enää jaksa, ja toisaalta en vain voi elää ilman häntä.

En tiedä vaikuttiko se, mutta turha näitä asioita on yksin puida. Minun mielestäni tällaiset asiat tulee puida kahdestaan. Enkä tarkoita naama punaisena huutamista molemmin puolin, vaan rauhallista keskustelua.

Voimia sinulle, toivottavasti asiasi ratkeaa.

 

[...]

Valitettavasti yhdyn edellisiin.Olen muuten itse tuhonnut palan elämääni narsistin kanssa.Se oli elämäni helvetillisisntä aikaa ja jaloille nouseminen kesti.

Älä muuta yhteen,teet suurimman virheen ja kadut ikäsi.

 

[mies1]

"Kerroin hänelle että välillä on sellainen olo että ei enää jaksa, ja toisaalta en vain voi elää ilman häntä. "

Kyllä tuo jälkimmäinen lause vesitti koko jutun. Ei saa antaa periksi ja alkaa hempeilemään. Jos on paha olo ja todella kärsii, niin ei kai voi olla mahdollista, että ei voisi elää ilman loukkaajaa? Narsistin tunnistaa siitä, että kun sinä pidät mielipiteesi, niin narsisti raivostuu.

 

[en tiedä]

Osaa olla tämänpäivän nuoret, (tässä tapauksessa mies) olla lapsellisia,
sanoinko pahasti. Siis aina oma napa lähinnä, minä, minä.

 

[Wanha Täti]

Ex-mieheni löysi jatkuvasti minusta jotain huomautettavaa, tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Itseään hän piti täydellisenä. Jaksoin aikani sietää häntä mutta erosimme lopulta. Mieti vielä kolmannenkin kerran ennen kuin sitoudut lopullisesti.

 

[Takavasemmalla]

Näissä jutuissa iso ongelma on siinä, että mies ei tajua ollenkaan naisen tunteita. Miehen mielestä hänen "vitsinsä" ovat OK ja naisen käytös on lähinnä herkkähipiäistä prinsessakäytöstä. Yleensä tällaiset jatkuvasti "piilovittuilua" harrastavat henkilöt eivät kuitenkaan itse kestä ollenkaan kritiikkiä. Jos siis heille vastaa samalla mitalla, he alkavat mököttää tms ja kääntävät taas syyn pois itsestä.

Jos pahoittaa mielensä tällaisista kommenteista, niin silloin kannattaa sanoa niistä miehelle ja pyytää häntä lopettamaan, koska vaikka ne naurattavat häntä, ne eivät naurata itseä. Jos mies vain jatkaa ja jatkaa, niin sellaisen käytöksen jatkaminen syö läheisyydentunnetta, koska minun mielestäni ei voi olla täysin tyytyväinen, rento ja iloinen, jos päivittäin joutuu olemaan "miehen mieliksi" eikä voi olla oma itsensä.

Ehkä tuollaisten miesten käytös johtuu huonosta itsetunnosta. Muistan lukeneeni, että jos on masennusta tai vaikkapa lapsuudesta saakka ollutta kaoottisuutta elämässä, niin sellaisille ihmisille tulee herkästi jonkinlainen selviytymiskeino jostakin pakkomielteestä. Kun esimerkiksi siivoaa hysteerisesti ja pitää paikat viimeisen päälle ojennuksessa, niin kun se osa-alue on kunnossa, niin se antaa ihmiselle mielihyvää ja tunteen, että kykenee hallitsemaan elämäänsä (tai edes yhtä sen pientä osa-aluetta). Silloin sitä ei keskity hoitamaan varsinaista ongelmaa, vaan keskittyy hoitamaan epäoleellista asiaa kuntoon (esim. pakkomielteenomaista siivoamista). Tällaiset addiktiot voivat olla ongelma kyseiselle henkilölle itselleen, mutta myös muille perheenjäsenille, joiden pitäisi alistua addiktoituneen henkilön pakkomielteeseen mukaan.

 

[edes]

Miksi ette narsistien naiset lähde kävelemään?

Onko syynä liika kiltteys. ei uskalla tehdä ratkaisuja?

Tunnistin itsestäni monia ap:n miehen piirteitä. Mielestäni mieheni ei osaa pukeutua eikä laittaa hiuksiaan. Oikeasti hän ei vain halua. Hän ei halua näyttää siistiltä, vaan haluaa olla "oma itsensä"Joudun todella puremaan hammasta, että saisin oltua huomauttelematta, kun hän marssii tahraisissa ja ryttyisissä housuissa niihin sopimattoman paidan kanssa ympäriinsä. Ja pyykinpesu: hän lotraa pyykinpesuainetta niin että vaahtoa lentää eteisessä asti, eikä tajua mitään pyykkien erottelemisesta värin ja pesulämpötilasuosituksen mukaan. Kuinka hänen äitinsä ei ole opettanut hänelle näitä asioita? vaan minä joudun nalkuttamaan aikuiselle miehelle mokomasta.
Minä olen meillä se paha ihminen.

No, toivoisin että jos mieheni kärsii minun sanomisistani niin kovasti, niin lähtisi mieluummin kävelemään kuin marttyyrinä uikuttaisi.

Alkaa oikein vain vituttaa lisää, kun näkee että toinen vain masentuu ja menee kuoreensa. Käsitys vahvistuu: hän on löperökoura puurokorva.
KYSYMYS:

Näinkö te haluatte että miehenne ajattelee teistä?

Älkää kitiskö, vaan lopettakaa suhde jos tuntuu pahalta, millainen ääliö mulkvistia miestä säälii? Pelkäättekö että miehestä tulee yksinäinen , hylätty ja onneton? Pelkäättekö ettette osaa sanoa "ei" hänen vetoaville silmilleen. Sääli on sairaus, paha sellainen.

Entinen natsisaksa on hyvä esimerkki miten käy, jos antaa vihtahousun riehua, eikä kukaan halua heittää ensimmäistä kiveä. Ihminen on lopulta vain lammas, ja monet sellaiseksi jäävätkin.

 

[Narsismista ja..]

Suoralta kädeltä ei voi sanoa, onko se juuri sitä, mutta tutustumalla aiheeseen se sinulle selviää. Käy kirjastossa, kysy kirjastonhoitajalta aiheeseen liittyviä tavallisen iyhmisen luettavaksi tarkoitettuja teoksia, niitä on ja niistä oivaltaa asioita.

Joka tapauksessa, miehen itsetunnossa on vakavia puutteita, koska hänen täytyy nostattaa itseään noin voimakkaasti toisen kustannuksella. Kehnoa on myös kyky kehittyä siinä asiassa, jos alkaa olla jo aikuisesta ihmisestä kysymys eikä ole tuon kummosemmaksi vielä kehittynyt.

Jos kyseessä on narsisti, ei hän muutu koskaan. Se on oleellista oivaltaa, sillä on toivotonta odottaa muutosta, jota ei koskaan tule. Hänen ajatusmaailmansa on täysin toisenlainen, kuin omasi. Hänellä kaikki lähtee siitä, mitä hän itse haluaa ja tarvitsee. Hän ottaa sen ajattelematta, miten se vaikuttaa toisiin, olkoon henkistä tai aineellista. Narsisti käyttää kaikkia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi, manipulointi ja alistaminen ovat tyypillisiä. Hän on ihana, kun se hänelle ja hänen tavoitteisiinsa sopii, mutta sekin on valitettavasti laskelmoitua.

Tutustu aiheeseen syvemmin, ennenkuin teet lopullisia johtopäätöksiä tai ratkaisuja elämässäsi. Jos tuntuu liian tutulta, mieti, oletko valmis uhraamaan itsesi tuohon rulettiin.

 

[ry]

Tämä on aivan uskomaton tilanne. En halua uskoa että hän on tuollainen. Mitä tuollainen käytös kertoo hänestä? Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta kumppanista?
Suurimman osan aikaa meillä kuitenkin on hyvä olla ja hauskaa yhdessä. Hänessä on myös niin paljon hyvää etten haluaisi ihan helpolla luovuttaa.

Pelkään vaan että tuollainen käytös kuolettaa pian tunteeni tai/ ja että alan oikeasti ajatella olevani huono. Vaikka olen aina pärjännyt elämässä, opinnoissa, työssä, minulla on paljon ystäviä, jne. Hän ikään kuin etsii minusta vikoja ja tekee niistä numeron. Miksi jos kerran olen hänelle tärkeä kuten hän sanoo. En ymmärrä;(;(

On kokemusta.

Lue tuo kohta viestistäsi ap, niin tajuat.

Noin ihminen sokaisee itsensä: -ei halua uskoa näkemäänsä, eli mitätöi omat tuntemuksensa ja vaistonsa
-etsimällä etsii ja nostaa esiin vain hyvät puolet

- laittaa itsetuntonsa panokseksi: alkaa mieluumin sorsimaan itseään kuin huonostikohtelevaa miestä

Ap. pedantti mies voi tehdä sinut hulluksi, tai pikemminkin: pedantin miehen ei TARVITSE tehdä ketään hulluksi, riittää kun on sopivan pehmeä maaperä niin uhri tekee itse loput työt oman päänsä menoksi.

Kannattaa hivuttautua ulos suhteesta, turha kuvitella keskustelemalla pärjäävänsä ihmisen kanssa, joka haluaa vääntää sanat ja asiat, ja joka on PÄÄTTÄNYT että hän on oikeassa. Kuinka voit kuvitellakaan keskustelevasi ihmisen kanssa, joka on päättänyt jo etukäteen, ettei sanomisillasi ole väliä? Nautitko riitelystä vai eikö sinulla ole tosiaankaan aiempaa kokemusta siitä? Kannattaa läheteä siitä, että kaikilla meillä on mahdollisuus tulla puolitiehen vastaan toista, eikä sellaista asiaa ole olemassakaan kuin että EI OSAA. Ja tuohon ikään mennessä mies on ne asiat oppinut jos on oppiakseen, ja varsinkaan joku heikko nainen ei häntä voi "opettaa" keskustelemaan. Hän on valintansa tehnyt. Kannattaa kunnioittaa ihmisen valintaa, eikä aliarvioida vihollistaan.

 

[oiskohan se kuitenkin]

enemmän kaapissa oleva vielä?....yleensä ottaen , miten huono itsetunto naisilla voi olla noin muuten , kun annetaan tuommoista tehdä? muuten ihana suhde ...siitä on tulossa se kamala , nioin ne alkaa. Kohta et ole enää yhtään mitään ja annat sen itsellesi tapahtua ?

" Oot mun nukke vain.... "

 

[XXXXXX]

Tuo itsensä ylentäminen muiden kustannuksella on eräs ihmisluonteen vastenmielisimmistä piirteistä. Itse äitinä tapaan tämän saman piirteen vanhimmassa pojassani. Hyvällä ja pahalla olen tätä rumaa luonteenpiirrettä yrittänyt karsia, ilman mainittavaa tulosta. Kaksi on veljeksiä molemmat samalla kasvatuksella ja vain toinen on itsensä ylentävä persoona.

Itse en moisen herra täydellisyyden kanssa samaan luukkuun muuttaisi, jollei käytös merkittävästi muutu. Ikävä kyllä uskon että ko. henkilö ei pysty käytöstään muuttamaan. Hän ei kykene näkemään käytöstään kokonaisuutena vaan takertuu yksityiskohtiin yrittäen todistaa että tässäkin asiassa hän on oikeassa.

Olen omalle lapselleni sanonut että on todella rumaa yrittää korottaa itseään muiden kustannuksella ja että se ei saa häntä näyttämään paremmalta ihmiseltä vaikka hän kuinka mollaisi muita. Ei vaan tunnu menevän perille.

Aika työsarka on sinulla ap. mikäli mielit kolmekymppisen kouluttaa uudelleen.

 

[Mitä tehdä? (ap)]

Kiitos vastauksista. Oikein vastanpohjasta ottaa, niin karua luettavaa mutta monet kommentit ovat niin oikeassa.

Olen kerran aikaisemmin tutkinut hänen kohdallaan narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta. Otin sen jopa hänen kanssaan puheeksi, josta epäilystä hän tietysti loukkaantui että miten voin ajatella hänestä noin. Muutamat kohdat tai ominaisuudet millainen narsisti on eivät kohdanneet, kuten ettei kykene todellisiin tunteisiin, käyttää valtakeinona seksiä, ym. Mutta monet kohdat taas täsmäsivät, hänellä on ollut kaoottinen lapsuus, riitelevät vanhemmat, kaikki lähtee siitä, mitä hän tarvitsee, jne. Unohdin asian silloin, mutta nämä vastaukset taas herättivät minussa kauhun väreitä ja epäilyn.

Toisaalta mietin että voiko kysymys olla siitä että hän vaan oikeasti ajattelee minusta että olen yksinkertainen ja osaamaton, ym.( tähän hän varmasti kommentoisi että niinhän sinä olet, muka vitsinä mutta tarkoittaisi sitä)! Eräänä esimerkkinä tästä että kun kerroin kuinka työkavereiden kanssa vitsailtiin että JOS tekisin jossain asiassa niin ja näin, naureskeltiin sille hauskana vitsinä töissä, hän kysyy tosissaan että et kai OIKEASTI tehnyt noin? Eli hän kuvittelee että minä olisin valmis tekemään aivan päättömiä asioita. Ainakin antaa ymmärtää ajattelevansa niin. Ja on kommentoinut että ne siellä töissäKIN pitävät sinua aivan pöhelönä, pilkkaavat sinua. Ja asia ei todellakaan ole niin, meillä on todella hyvä työporukka ja hauskaa yhdessä. Kaikki tukevat ja kannustavat toisiaan.

Useimmat lauseet alkavat "Miksi teet niin tai miksi et tee näin, eikö olisi järkevämpää..."

Kun tuli puheeksi että kukaan ei ole täydellinen, etten minäkään koskaan huomauttele hänen esim. puuttuvasta kielitaidostaan, hän sanoo että sitä ei tarvita jokapäiväisessä elämässä, että vaikean tahran poistotaito on tärkämpi kuin kielitaito?? Voiko joku oikeasti miettiä noin? Eihän tuollaisesta asiasta voi edes alkaa väittelemään.

Moni kommenttien perusteella sai käsityksen että olen luonteeltani kiltti ja helposti tossutettava. Asia on aivan päinvastoin. Olen aina tiennyt mitä haluan elämältä enkä ole antanut helposti periksi. Olen vaatinut omia oikeuksiani elämässä kuin ihmissuhteissanikin jopa liiankin kanssa. Siksi ihmettelen, että miten olen kuunnellut kyseisiä kommentteja näin kauan.

Alkaa hämärtyä että että olenko oikeasti kuitenkin sellainen kun hän sanoo vai onko hänen käsityksensä minusta aivan päälaellaan. Että mitä jos se olenkin minä jonka tulee muuttua? Vaikka sisimmissäni tiedän ettei asia ole niin. Pelkään että tämä alkaa järisyttää vahvaa itsetuntoani jossain vaiheessa. Huomaan että alan epäillä itseeni liittyvviä ominaisuuksia, kuten että onko itsetuntoni oikeasti vahva vaikka juuri niin sanoin, eihän hänen kommenttinsa silloin pystyisi satuttamaan.. ? Alkaa epäilllä omaa minäkuvaansakin.

Välillä ajattelen että jotkut ihmiset vaan ovat kärkkäämpiä huomauttelemaan, eivät he sillä välttämättä tarkoita mitään pahaa. Että olenko minä herkkähipiäinen. Mutta henk. koht. ominaisuuksista huomauttelu kuitenkin loukkaa.

Ja nimim. "edes":
Jos asia olisi niin etten oikeasti osaisi pukeutua, pyykätä tms. ymmärtäisin kommentoinnin paremmin. Minua kyllä kiinnostaa ja haluan näyttää hyvältä. Itsensä kehuminen ei istu suuhuni, mutta ulkonäkööni liittyvät kommentit ovat muualta tullessaan positiivisia. Hänkin kehuu minua todella kauniiksi, mutta tukka voisi olla aina paremmin kuin se olisi jotenkin muuten, eri värinen tms. Ideana on se, että sillä ei PITÄISI olla merkitystä ja että on loukkaavaa arvostella toisen ulkonäköä. Tuskin tarvitsee mainita että minulla ei myöskään oikeasti ole ongelmia pyykinpesun tms. kanssa.

Hän jää usein myös jankkaamaan jotain epäolennaista asiaa, että onko joku asia niin vai näin. Hän etsii tarkoituksella että olenko sanonut että asia on ensin niin ja nyt se asia onkin näin, koita päättää. Miten joku jaksaa vaivautua?

Mielessäni pyörii, että mitä eroa pedantilla/ yllipedantilla, narsistilla, "vain " kärkkäällä huomauttelijalla? Mikä mieheni on? Vai voiko stressi ja väsymys vaikuttaa että ärsyyntyy aivan pikkuasiosta? Onko kyseessä vääristynyt käsitys/ asenne minua kohtaan? Olisiko tilanne toinen jonkun "fiksumman", sivistyneemmän ( hänen mielestään, eli tietäisi samoja asioita kuin hän) kohdalla? Voiko hän rakastaa minua?

Keskustelu ei onnistu, koska hän suuttuu kaikesta kritiikistä. Se ei istu yhteen sen kanssa että hän on jossain asioissa todella älykäs. Voiko hän silti olla aidosti ymmärtämättä tekevänsä väärin tässä asiassa. Välillä todella suututta, välillä tulee välinpitämätön ja välillä surullinen olo.

Vahvasti vaisto sanoo että hänessä on kuitenkin jotain epänormaalia. "ry" on oikeassa että ei haluaisi uskoa sitä pahinta..

 

[mies1]

Narsistin ominaisuuksiin kuuluu hurmaava ja tunteikas käytös, jolla hän aloittaa suhteen, mutta suhteen edetessä hän "unohtaa" näytellä ja häntä alkavat raivostuttaa asiat, joita toinen tekee hänen mielestään väärin. Jos hänen mielipiteitään kyseenalaistetaan, niin se on kamalinta mitä hänelle voi sanoa.

Minusta itsenäinen ihminen saa tehdä myös parisuhteessa "virheitä"; hän voi aloittaa silittämään paitaa väärästä kohtaa ja hänen tomaattinsa saa kuolla, mutta narsistin mielestä näin ei saa puoliso toimia.

 

[ex-muija]

Kiitos vastauksista. Oikein vastanpohjasta ottaa, niin karua uettavaa mutta monet kommentit ovat niin oikeassa.

Olen kerran aikaisemmin tutkinut hänen kohdallaan narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta. Otin sen jopa hänen kanssaan puheeksi, josta epäilystä hän tietysti loukkaantui että miten voin ajatella hänestä noin.

Virhe numero 1:

on KYSYÄ narsistilta, onko hän narsisti. Mikähän on mahdollinen vastaus? DAAA-A. Nerokasta.

Toisaalta mietin että voiko kysymys olla siitä että hän vaan oikeasti ajattelee minusta että olen yksinkertainen ja osaamaton, ym.( tähän hän varmasti kommentoisi että niinhän sinä olet, muka vitsinä mutta tarkoittaisi sitä)! Eräänä esimerkkinä tästä että kun kerroin kuinka työkavereiden kanssa vitsailtiin että JOS tekisin jossain asiassa niin ja näin, naureskeltiin sille hauskana vitsinä töissä, hän kysyy tosissaan että et kai OIKEASTI tehnyt noin? Eli hän kuvittelee että minä olisin valmis tekemään aivan päättömiä asioita. Ainakin antaa ymmärtää ajattelevansa niin. Ja on kommentoinut että ne siellä töissäKIN pitävät sinua aivan pöhelönä, pilkkaavat sinua. Ja asia ei todellakaan ole niin, meillä on todella hyvä työporukka ja hauskaa yhdessä. Kaikki tukevat ja kannustavat toisiaan.

Paradoksi nro 1:

Toisaalta sanot tietäväsi millainen olet, toisaalta puntaroit onkohan vai eikö, vai onko miehesi oikeassa vai ei. Haloo.

Useimmat lauseet alkavat "Miksi teet niin tai miksi et tee näin, eikö olisi järkevämpää..."

Kun tuli puheeksi että kukaan ei ole täydellinen, etten minäkään koskaan huomauttele hänen esim. puuttuvasta kielitaidostaan, hän sanoo että sitä ei tarvita jokapäiväisessä elämässä, että vaikean tahran poistotaito on tärkämpi kuin kielitaito?? Voiko joku oikeasti miettiä noin? Eihän tuollaisesta asiasta voi edes alkaa väittelemään.

Kysyt voiko joku miettiä noin? TÄH? Miten joku voi kysyä tuollaista, olisi yhtä nerokas vastaus.

Onko sillä väliä "voiko joku miettiä noin"? Näköjään voi, ja näköjään miettii. Elämä ei ole teoriaa, vaan käytäntöä.

lMoni kommenttien perusteella sai käsityksen että olen luonteeltani kiltti ja helposti tossutettava. Asia on aivan päinvastoin. Olen aina tiennyt mitä haluan elämältä enkä ole antanut helposti periksi. Olen vaatinut omia oikeuksiani elämässä kuin ihmissuhteissanikin jopa liiankin kanssa. Siksi ihmettelen, että miten olen kuunnellut kyseisiä kommentteja näin kauan.

Alkaa hämärtyä että että olenko oikeasti kuitenkin sellainen kun hän sanoo vai onko hänen käsityksensä minusta aivan päälaellaan. Että mitä jos se olenkin minä jonka tulee muuttua? Vaikka sisimmissäni tiedän ettei asia ole niin. Pelkään että tämä alkaa järisyttää vahvaa itsetuntoani jossain vaiheessa. Huomaan että alan epäillä itseeni liittyvviä ominaisuuksia, kuten että onko itsetuntoni oikeasti vahva vaikka juuri niin sanoin, eihän hänen kommenttinsa silloin pystyisi satuttamaan.. ? Alkaa epäilllä omaa minäkuvaansakin.

l

Jälleen vastasit itse itsellesi. Tuohon voi varmasti moni samaistua. Ei kannata herkutella ajatuksella uhriudesta ja itsetunnon menetyksestä. Siinä käy juuri niin.

lVälillä ajattelen että jotkut ihmiset vaan ovat kärkkäämpiä huomauttelemaan, eivät he sillä välttämättä tarkoita mitään pahaa. Että olenko minä herkkähipiäinen. Mutta henk. koht. ominaisuuksista huomauttelu kuitenkin loukkaa.

l

Onko väliä sillä, tekeekö joku tahallaan pahaa vai ei? Tekeepähän vaan, ja järkevää on olla silloin turvallisen välimatkan päässä. Kuinka paljon energiaa me kiltit ihmiset uhraammekaan narsistien analysointiin. Menisipä puoletkaan siitä ajasta johonkin kehittävämpään harrastukseen. Huoh!

lHän jää usein myös jankkaamaan jotain epäolennaista asiaa, että onko joku asia niin vai näin. Hän etsii tarkoituksella että olenko sanonut että asia on ensin niin ja nyt se asia onkin näin, koita päättää. Miten joku jaksaa vaivautua?

l

Aivan!

lMielessäni pyörii, että mitä eroa pedantilla/ yllipedantilla, narsistilla, "vain " kärkkäällä huomauttelijalla? Mikä mieheni on? Vai voiko stressi ja väsymys vaikuttaa että ärsyyntyy aivan pikkuasiosta? Onko kyseessä vääristynyt käsitys/ asenne minua kohtaan? Olisiko tilanne toinen jonkun "fiksumman", sivistyneemmän ( hänen mielestään, eli tietäisi samoja asioita kuin hän) kohdalla? Voiko hän rakastaa minua?

l

Mitä eroa on elää ylipedantin ihmisen kanssa vs. narsistin kanssa? Vastaus: Elämä on perseesta molemmissa tapauksissa. Liekö sillä diagnoosilla uhrin kannalta suurtakaan merkitystä.

lKeskustelu ei onnistu, koska hän suuttuu kaikesta kritiikistä. Se ei istu yhteen sen kanssa että hän on jossain asioissa todella älykäs. Voiko hän silti olla aidosti ymmärtämättä tekevänsä väärin tässä asiassa. Välillä todella suututta, välillä tulee välinpitämätön ja välillä surullinen olo.

Vahvasti vaisto sanoo että hänessä on kuitenkin jotain epänormaalia. "ry" on oikeassa että ei haluaisi uskoa sitä pahinta..

l

Kyllä narsisti on älykäs ja näppärä vääntämään asiat. Kyllä, "ry" on oikeassa.
Ja ei, sillä ei ole sinun kannaltasi yhtään mitään väliä, mitä narsisti todella ymmärtää väärintekemisestä ja mitä ei ymmärrä. Vai kumpi sinua lohduttaa enemmän: se että hän ei ymmärrä tekevänsä väärin eikä myöskään ikinä opi, jolloin tilanne on menetetty, vai se että hän on juuri niin älykäs kuin ajattelet ja siitä huolimatta tekee väärin, koska ei välitä, jolloin tilanne on niin ikään parantamattomissa.

 

[!!****!!]

Kiitos vastauksista. Oikein vastanpohjasta ottaa, niin karua uettavaa mutta monet kommentit ovat niin oikeassa.

Olen kerran aikaisemmin tutkinut hänen kohdallaan narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta. Otin sen jopa hänen kanssaan puheeksi, josta epäilystä hän tietysti loukkaantui että miten voin ajatella hänestä noin.

Virhe numero 1:

on KYSYÄ narsistilta, onko hän narsisti. Mikähän on mahdollinen vastaus? DAAA-A. Nerokasta.

Toisaalta mietin että voiko kysymys olla siitä että hän vaan oikeasti ajattelee minusta että olen yksinkertainen ja osaamaton, ym.( tähän hän varmasti kommentoisi että niinhän sinä olet, muka vitsinä mutta tarkoittaisi sitä)! Eräänä esimerkkinä tästä että kun kerroin kuinka työkavereiden kanssa vitsailtiin että JOS tekisin jossain asiassa niin ja näin, naureskeltiin sille hauskana vitsinä töissä, hän kysyy tosissaan että et kai OIKEASTI tehnyt noin? Eli hän kuvittelee että minä olisin valmis tekemään aivan päättömiä asioita. Ainakin antaa ymmärtää ajattelevansa niin. Ja on kommentoinut että ne siellä töissäKIN pitävät sinua aivan pöhelönä, pilkkaavat sinua. Ja asia ei todellakaan ole niin, meillä on todella hyvä työporukka ja hauskaa yhdessä. Kaikki tukevat ja kannustavat toisiaan.

Paradoksi nro 1:

Toisaalta sanot tietäväsi millainen olet, toisaalta puntaroit onkohan vai eikö, vai onko miehesi oikeassa vai ei. Haloo.

Useimmat lauseet alkavat "Miksi teet niin tai miksi et tee näin, eikö olisi järkevämpää..."

Kun tuli puheeksi että kukaan ei ole täydellinen, etten minäkään koskaan huomauttele hänen esim. puuttuvasta kielitaidostaan, hän sanoo että sitä ei tarvita jokapäiväisessä elämässä, että vaikean tahran poistotaito on tärkämpi kuin kielitaito?? Voiko joku oikeasti miettiä noin? Eihän tuollaisesta asiasta voi edes alkaa väittelemään.

Kysyt voiko joku miettiä noin? TÄH? Miten joku voi kysyä tuollaista, olisi yhtä nerokas vastaus.

Onko sillä väliä "voiko joku miettiä noin"? Näköjään voi, ja näköjään miettii. Elämä ei ole teoriaa, vaan käytäntöä.

lMoni kommenttien perusteella sai käsityksen että olen luonteeltani kiltti ja helposti tossutettava. Asia on aivan päinvastoin. Olen aina tiennyt mitä haluan elämältä enkä ole antanut helposti periksi. Olen vaatinut omia oikeuksiani elämässä kuin ihmissuhteissanikin jopa liiankin kanssa. Siksi ihmettelen, että miten olen kuunnellut kyseisiä kommentteja näin kauan.

Alkaa hämärtyä että että olenko oikeasti kuitenkin sellainen kun hän sanoo vai onko hänen käsityksensä minusta aivan päälaellaan. Että mitä jos se olenkin minä jonka tulee muuttua? Vaikka sisimmissäni tiedän ettei asia ole niin. Pelkään että tämä alkaa järisyttää vahvaa itsetuntoani jossain vaiheessa. Huomaan että alan epäillä itseeni liittyvviä ominaisuuksia, kuten että onko itsetuntoni oikeasti vahva vaikka juuri niin sanoin, eihän hänen kommenttinsa silloin pystyisi satuttamaan.. ? Alkaa epäilllä omaa minäkuvaansakin.

l

Jälleen vastasit itse itsellesi. Tuohon voi varmasti moni samaistua. Ei kannata herkutella ajatuksella uhriudesta ja itsetunnon menetyksestä. Siinä käy juuri niin.

lVälillä ajattelen että jotkut ihmiset vaan ovat kärkkäämpiä huomauttelemaan, eivät he sillä välttämättä tarkoita mitään pahaa. Että olenko minä herkkähipiäinen. Mutta henk. koht. ominaisuuksista huomauttelu kuitenkin loukkaa.

l

Onko väliä sillä, tekeekö joku tahallaan pahaa vai ei? Tekeepähän vaan, ja järkevää on olla silloin turvallisen välimatkan päässä. Kuinka paljon energiaa me kiltit ihmiset uhraammekaan narsistien analysointiin. Menisipä puoletkaan siitä ajasta johonkin kehittävämpään harrastukseen. Huoh!

lHän jää usein myös jankkaamaan jotain epäolennaista asiaa, että onko joku asia niin vai näin. Hän etsii tarkoituksella että olenko sanonut että asia on ensin niin ja nyt se asia onkin näin, koita päättää. Miten joku jaksaa vaivautua?

l

Aivan!

lMielessäni pyörii, että mitä eroa pedantilla/ yllipedantilla, narsistilla, "vain " kärkkäällä huomauttelijalla? Mikä mieheni on? Vai voiko stressi ja väsymys vaikuttaa että ärsyyntyy aivan pikkuasiosta? Onko kyseessä vääristynyt käsitys/ asenne minua kohtaan? Olisiko tilanne toinen jonkun "fiksumman", sivistyneemmän ( hänen mielestään, eli tietäisi samoja asioita kuin hän) kohdalla? Voiko hän rakastaa minua?

l

Mitä eroa on elää ylipedantin ihmisen kanssa vs. narsistin kanssa? Vastaus: Elämä on perseesta molemmissa tapauksissa. Liekö sillä diagnoosilla uhrin kannalta suurtakaan merkitystä.

lKeskustelu ei onnistu, koska hän suuttuu kaikesta kritiikistä. Se ei istu yhteen sen kanssa että hän on jossain asioissa todella älykäs. Voiko hän silti olla aidosti ymmärtämättä tekevänsä väärin tässä asiassa. Välillä todella suututta, välillä tulee välinpitämätön ja välillä surullinen olo.

Vahvasti vaisto sanoo että hänessä on kuitenkin jotain epänormaalia. "ry" on oikeassa että ei haluaisi uskoa sitä pahinta..

l

Kyllä narsisti on älykäs ja näppärä vääntämään asiat. Kyllä, "ry" on oikeassa.
Ja ei, sillä ei ole sinun kannaltasi yhtään mitään väliä, mitä narsisti todella ymmärtää väärintekemisestä ja mitä ei ymmärrä. Vai kumpi sinua lohduttaa enemmän: se että hän ei ymmärrä tekevänsä väärin eikä myöskään ikinä opi, jolloin tilanne on menetetty, vai se että hän on juuri niin älykäs kuin ajattelet ja siitä huolimatta tekee väärin, koska ei välitä, jolloin tilanne on niin ikään parantamattomissa.

What the.....

 

[Narssilarssi]

Minua on jo pidemmän aikaa naurattanut tämä narisisti diagnoosi. On se jännä, miten joka toisella miehellä se tuntuu olevan, vaikka kyseessä on harvinainen asia.

Heti jos mies on negatiivinen, kärttyinen, komentaa jne jne niin tulee naisilta varma diagnoosi NARSISTI, JÄTÄ SE.

Koittakaa rakkaat ystävät ymmärtää nyt, että narisismia esiintyy jokaisella ihmisellä hieman. Sitten on olemassa luonnehäiriö, joka ON harvinainen. On ihan lapsellista selittää kaikki negatiiviset luonteenpiirteet sillä, että mieheni on narsisti.

 

[Anskunen]

Kyllähän jokaisessa ihmisessä on havaittavissa myös narsistisia luonteenpiirteitä, mutta mikäli ne ovat sairaalloisen hallitsevia ja käsitys omasta itsestä huitelee jossakin ihan muissa sfääreissä todellisuuden kanssa, on kyse ongelmasta. Tuo toisen JATKUVA alas painaminen ja arvostelu sekä itsensä korottaminen on todellinen vaaran merkki.

Ja herran jestas ap, vaikutat todella fiksulta nuorelta naiselta. Älä ihmeessä tuhlaa elämääsi tuollaisessa suhteessa! Tunnistin niin kirjoituksestasi itseni 10 vuotta sitten. Hairahdin nimittäin sairaalloisen narsistin kelkkaan teini-ikäisenä. Mies, tai nuori poika siis, käyttäytyi minua kohtaan juuri kuvailemallasi tavalla. Hän pyrki hallitsemaan sosiaalista elämääni, koulunkäyntiin liittyviä valintojani, menojani, puheitani, ostoksiani (!) jne. Lopulta kuvaan alkoi tulla myös lievää fyysistä väkivaltaa kuten tönimistä, kulkemiseni estämistä yms. Onneksi minulla oli kuitenkin monia ystäviä sekä perheeni tuki takanani. Annoin tyypille kenkää (ihan liian myöhään!) ja kauan sen jälkeen jaksoi vielä vaania, häiriköidä ym. Jouduin uhkaamaan jopa poliisilla! Älä sinä jää odottelemaan tilanteesi pahenemista!

Itse jouduin rakentelemaan itsetuntoani uudelleen vuoden verran. Onneksi koin eron jälkeen useita menestymisiä opiskelussa, harrastusten parissa sekä sosiaalisesti, sillä ne auttoivat touossa projektissa huomattavasti. Tapasin myös nykyisen maailman mahtavimman mieheni, jonka kanssa avioidun ensi vuonna. Ei meidänkään seurustelumme alku tosin helppoa ollut; silloin oikeastaan vasta ymmärsin, miten traumatisoitunut olin.

Rutkasti voimia sinulle ap, eroaminen ei koskaan ole helppoa. Kuuntele itseäsi ja luota intuitioosi! (Jos minäkin olisin tehnyt niin, olisin päässyt paljon vähemmällä.)

 

[Mitä tehdä? (ap)]

Minäkin olen taas uudelleen ottanut pohdintaan voiko mieheni oikeasti määritellä narsistiksi. Luin eilen paljon narsistien puolisoiden keskusteluita ja en kuitenkaan tunnistanut miestäni täysin sieltäkään mutta osittain kyllä.

Sain hänen kanssaan aikaiseksi parin tunnin mittaisen keskustelun ja kun oikein kiteytin pointtejani ja sitä etten siedä huomauttelua pikkuasioista, hän lupasi joko jatkossa olla huomauttamatta tai yrittää huomauttaa ystävällisemmin. Hän tuntui pitävän perusoikeutenaan huomauttaa jos jokin asia häntä ärsyttää. Motiivina sanomisessa oli toive että siitä seuraa muutos. Kerroin että nälviminen ei ole ainakaan oikea tapa eikä varmasti toimi. Väliin hän tuntui pitävän kohtuuttomana että minua varten pitää alkaa räätälöimään oma puhetyyli, että hän puhuu kaikille niin eikä muutkaan siitä loukkaannu. Että olen herkkänahkainen.
Kun sanoin muutamasta huumorilla heitetyistä herjoista, häntä alkoi naurattaa että olen tosikko, että se oli vitsi.
Hiusväreistäni huomauttamiseen hän sanoi nimenomaa yrittäneensä huomauttaa kohteliaasti ja lopulta tarjoutui maksamaan kampaajan ja kehotti lopettamaan itse hiusväreillä läträys. Viimeisin värjäykseni on nimenomaa tapahtunut kampaajalla. Ja hiukseni ovat olleet 10 eri vivahdetta suhteemme aikana, ikinä se ei ole ollut muka hyvä?

Monista asioista jotka otin esille, tuntui paljastuvan takaa että hän pelkää niistä johtuvien ristiriitojen kaatavan suhteemme mikäli muutamme yhteen. Hän sanoi että pelkää että haluamme niin eri asioita ja että ajattelemme asioista niin eri tavalla, ettei löydy yhtään yhteisiä mielipiteitä sisutukseen tms. liittyvissä perusasioissa. Ja että raahaan kotiimme kamalia tauluja ja esineitä joita hän ei edes halua kieltää jos niistä pidän mutta ne potuttavat häntä joka ikinen päivä koska koti on niin tärkeä hänelle. Hän oli myös pyytänyt minulta jotakin asiaa, joka on vieläkin tekemättä. Muistutin että jos hän on minulta 10 asiaa pyytänyt, olen 9 tehnyt. Kerroin että samat virheet joita hän tekee, ei aiheuta hänen tekeminään mitään sirkusta mutta minun tekiminäni kyllä, johon hän lisäsi ettei siedä itseltäkään virheitä. Että häntä ärsyttää saamattomuus ja velttous ym. aivan yhtä paljon kenessä tahansa, muissa, minussa ja itsessään.
Nämä ovat niin tulkinnan varaisia juttuja että on mahdotonta sanoa missä menee raja narsistin ja normaalin välillä.
Häntä myös stressaa nämä asiat koska juuri näinä päivinä piti päättää yhteenmuutosta joka on lisännyt huomautteluherkkyyttä.
Ei hän kuitenkaan näistä asioista mitään raivareita saa, saa vain minut tuntemaan itseni huonoksi tai jopa jollain tapaa vajakiksi.
Hän kuitenkin toisinaan heittää herjaa itsestäänkin, on sanonut että häntä saa aivan vapaasti arvostella takaisin, että ei loukkaannu, hän ei kehuskele aikaansaannoksillaan vaan päinvastoin, ym. Nämä eivät taas sovi narsismiin.
Hän antoi minun puhua loputtomiin ja kommentoi jokaista asiaa ja yritti selvittää minulle mistä mikäkin johtuu uudelleen ja uudelleen. Riittääkö narsistilla tälläiseen kärsivällisyys?

Se kun joku kommentoi mitä välilä onko hän ylipedantti vai narsisti, kummankin kanssa on epämukavaa, ylipedantti saattaa kuitenkin olla aivan normaali ihminen tunteineen päivineen ja hänen kanssaan voi jollain tapaa päästä yhteisymmärrykseen
Narsistin käsittääkseni ei. Eli se ero että selvitelläkö tilannetta vai jättäkö herra keskenään arvostelemaan itseään..

 

[ehdotus]

Mikä pakko teidän on nyt yhteen muuttaa?Antaa ajan kulua ja veden virrata,kyllä ne epäselvyydet siitä selkiintyvät.Varmasti aikalisä olisi paras.

Ja narsismi on harvinainen,mutta kuitenkin 1-2% kärsii siitä,eli ei sula mahdottomuus että sellainen omallekin kohdalle osuisi.Oma kokemukseni narsistista oli järkyttävä.Suhteen päätyttyä sain tietää miehellä olleen asiasta oikein diagnoosi,jota oli tuloksettomasti yritetty hoitaa 2v intensiiviterapialla.Hän ei todellakaan silti vaikuttanut tunteettomalta robotilta,vaan päinvastoin hyvinkin herkältä.Hän myös tiesi täydellisesti miten naisia käsitellään,sellaista hellyyttä en ollut ennen kokenut.

Miten miehesi puhuu entisistään?Minun narsistini löysi kaikkea vikaa heistä.Ikinä ei syytä ollut hänessä.

 

[mies1]

"Motiivina sanomisessa oli toive että siitä seuraa muutos."
ET SIIS SAA OLLA OMA ITSESI?

"Että olen herkkänahkainen. "
HÄNELLÄ ON LUPA OLLA KOVA

"kehotti lopettamaan itse hiusväreillä läträys."
HÄN SIIS MÄÄRÄÄ KAMPAAMOASIATKIN?

"hän pelkää niistä johtuvien ristiriitojen kaatavan suhteemme mikäli muutamme yhteen."
hÄN SIIS PELKÄÄ ITSEÄÄN, KUN TIETÄÄ, ETTÄ EI VOI HYVÄKSYÄ SINUN TAPOJASI

"Ja että raahaan kotiimme kamalia tauluja ja esineitä joita hän ei edes halua kieltää jos niistä pidän mutta ne potuttavat häntä joka ikinen päivä"
ET SIIS SAA SISUSTAA OMAA KOTIASI MIELEISEKSI?

"Hän oli myös pyytänyt minulta jotakin asiaa, joka on vieläkin tekemättä"
OLET SIIS USKALTANUT JÄTTÄÄ TEKEMÄTTÄ JOTAKIN MITÄ HÄN PYYTÄÄ

"Ei hän kuitenkaan näistä asioista mitään raivareita saa, saa vain minut tuntemaan itseni huonoksi tai jopa jollain tapaa vajakiksi."
TUO ON PARAS NARSISTIN PUOLISON TUNTOMERKKI

"Hän antoi minun puhua loputtomiin ja kommentoi jokaista asiaa ja yritti selvittää minulle mistä mikäkin johtuu uudelleen ja uudelleen. Riittääkö narsistilla tälläiseen kärsivällisyys?"
ANTOI NYT, MUTTA ANTAAKO SILLOIN, KUN ASUTTE YHDESSÄ JA ON ARKI?