Kumpi sattui enemmän avautumisvaihe vai ponnistusvaihe? Eilen illalla pelotti koko synnytys niin että ihan itkin...

Synnytys pelottaa ihan kauheasti, LA on perjantaina Mietin vuoroin ponnistamista vuoroin avautumisvaiheen supistuksia ja eilen ihan itkin, niin peloissani olen.

Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä synnyttäneiltä, mikä siinä sattui eniten? Itsellä on tosi alhainen kipukynnys ja koen kohtuullisenkin kivun usein lamaavana. Näin on ollut aina, lapsesta asti.

Kävin pelkopolilla, mutta mitäpä siellä muuta voitiin kuin vakuutella kivunlievityksistä. Ei se minun pelkoihin hirveästi vaikuttanut..

 

Avautumisvaihe siihen asti, ennenkun sai epiduraalin.
Minusta tosin se alun avautumisvaihekkaan ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän kivuliasta.

 

Esikon aikana en oikeestaan ollut juurikaan kipeä,kiitos spinaalin. Toisen aikana kaikki meni niin nopeasti,syntyi syöksynä. Mutta varmaankin se avautuminen ja yhtäaikaiset työntöpoltot.
Kolmanne aikana oli taas etten oikein ollut kovaa kipeä sais silloin myös spinaalin.
Neljännen aikana voisin sanoa taas että kipeämpää otti avautuminen.

 

Kumpikin ihan kamalasti mutta kyllä sä siitä selviät kun muutkin on selvinneet. ja jos näyttää ettei onnistu syystä tai toisesta niin vauva tulee sektiolla maailmaan.
Koita olla stressaamatta, mä oon aina pelännyt synnytyksiä ihan kamalasti ja ollut loppuraskauden ihan sekopää ja paniikissa, tiedän siis että helpommin sanottu kuin tehty.
Siellä on henkilökunta sua auttamassa ja pyydät vaan tarvitessa kivunlievitystä niin pärjäät kyllä. Ja voihan olla että kuulut niihin onekkaisiin joilla koko synnytys ei oikeastaan edes satu. Tsemppiä!

 

voihan olla että kumpikaan ei satu loppujen lopuksi paljoakaan, minulla on kaksi synnytystä takana ja ei sattunut avautuminen eikä ponnistus, helppoja olleet molemmat.

 

Mulla sattui avautumisvaihe enemmän. Ekassa synnytyksessä sain epiduraalinkin 'liian' myöhään, eikä se edes mennyt oikeaan paikkaan - ei ollut mitään iloa siitäkään.
Tokassa synnytyksessä en saanut ollenkaan epiduraalia, vaikka sitä monta tuntia pyysin. (synnytys kesti vaivasen vuorokauden), ... sitten kun se oli viimein mahdollista saada, niin lääkäri ei kerennytkään.
Ponnistusvaiheet on mulla menneet sutjasti, molemmissa alle 15 minuuttia punnertanut. Eihän sekään kivalta tunnu, mutta ennemmin se ponnistuskipu kun avautumistuska...
Näin mulla.

 

Avautumisvaihe siihen asti, ennenkun sai epiduraalin.
Minusta tosin se alun avautumisvaihekkaan ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän kivuliasta.

peesi

 

Ponnistusvaihe oli aivan kammottava eikä siihen mikään lääke vaikuttanut. Ei sitä synnytystä kannata miettiä etukäteen kun ei sille mitään voi =) Yritä keskittyä siihen pikkuiseen..

 

Avautuminen tuntui kovana menkkakipuna.Siihen auttoi rentoutuminen eli makaan ihan paikallani ja tunnen olevani täysin rento. Sillä pärjäsin avautumisen. Mutta se ponnistus, viimeisin meni ilman kivunlievitystä ja oli aika kamalaa... Nyt seuraavaa odottaessa olen tuota kamaluutta muistellut. Ja tulevaan synnytykseen haluan kyllä jonkun puudutteen. Pudentaalia olen tutkinut ja sen luultavasti haluan. Minullamuuten todella matala kipukynnys,tai näin mulle on tolkutetu,no ei ilmeisesti sit olekkaan kun pari lasta ilman puudutteita synnyttänyt. Mutta siis asenne ratkaisee, pelolleon turha antaa valtaa. Pärjäät kyllä ja tarvittaessa pyydät kivunlievitystä....

 

Se sattuu joka tapauksessa, mutta tiedätkö mitä?
Vaikka susta siinä jossain vaiheessa tuntuu, ettet pysty siihen ja että haluat kuolla ja kiroat kaikki huoneessaolijat alimpaan helvettiin, niin SINÄ PYSTYT SIIHEN!
Ja jokanen kärsitty minuutti vie sut lähemmäs sitä hetkee, kun viimein saat sen oman pienen syliisi.
Tsemppiä!

 

kumpikin sattuu.
mutta ponnistusvaiheet on mulla ollut kamalammat, niitä olen pelännyt, että repeän. mulla on hyvin vahva tarve ponnistaa. joten sitä on vaikea hallita ja viimeksi repesinkin kohti peräaukkoa, mutta onneksi en muitenkaan peräaukkoon asti :/
onneksi nuo vaiheet olleet nopeat - 3min ja 1min . ja unohtuvat pian.

 

Avautumisvaihe oli ihan kamalaa (synnytys käynnistettiin) siihen asti, kunnes sain epiduraalin. Epiduraalin jälkeen ei tuntunut kipua, mutta esim. ponnistamisen tarve aivan täydellisesti.

 

No mulla se on ollut avautumisvaiheen loppu, joka on ollut erityisen kivulias (ei kuitenkaan mitenkään sietämätön). Kivunlievityksenä mulla ollut lämmitetty jyväpussi ja edestakaisin keinuttelu ja kävely sen verran, mitä piuhat ovat periksi antaneet. Mulla on jokaisessa avautumisvaiheessa ollut helpompi olo pystyasennossa ja uskon (tämä siis ihan pelkkä mutu), että synnytykseni ovat siitä syystä myös edenneet aika rivakasti.

Kyllä ne sinusta siellä laitoksella hyvää huolta pitävät ja nykyisin tosiaan on vaikka mitä kivunlievityksiä saatavilla. Hyvin sä pärjäät, ihan varmasti! Synnytys on vähän kuin sellainen rankka urheilusuoritus; se jännittää ja jopa pelottaa etukäteen, mutta sitten kun olet itse siinä tilanteessa, niin sä keskityt just siihen. Mä en muistanut synnytyksessä pätkän vertaa mitään valmennusohjeita hengityksistä ja muista, vaan se niiden lievityskeinojen haku tuli jotenkin automaattisesti. Eli ihan luonnostaan hengitysrytmi muuttui ja hakeutui liikkumaan niin, että se auttoi kipuun. Tätä on hirveän vaikea selittää, mutta mä luulen, että oman synnytyksesi jälkeen allekirjoitat tämän.

Mulla on kaveri, jolla myös todella alhainen kipukynnys ja hän synnytti pari kuukautta sitten. Kaikki meni hienosti, eikä hän saanut mitään traumoja. Aikoo kuulemma mennä vielä uudelleenkiin joskus. Tsemppiä!

 

avautuminen, kunnes sai spinaalin. Näin jokaisessa kolmessa synnytyksessä. Tosin ekalla myös ponnistus kun kesti 1h15min. toisen ja kolmannen ponnistusvaihe oli sen verran lyhyempiä, että ei ollut niin paha. Minulla hyvin korkea kipukynnys.

 

Oletko tullut ajatelleeksi, että ei se synnytys ole pitkä kestoista valtavaa kipua? Normaali synnytys alkaa supistuksilla, jotka ovat ensin noin 10 min välein eli suurin piirtein niin, että supistus ketää 1min ja 9 min ei ole kipuja ollenkaan. Supistusten väli sitten aina lyhenee.

 

Avautumisvaihe siihen asti, ennenkun sai epiduraalin.
Minusta tosin se alun avautumisvaihekkaan ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän kivuliasta.

Minulla on ihan sama kokemus. Vaikka se kipu oli selkeästi kovempaa ja pitkäkestoisempaa, mitä ikinä olin kokenut, sen kuitenkin kesti. Ponnistusvaiheessa en muista tunteneeni kipua, kiitos tehokkaan epiduraalin.

 

[QUOTE="abcde";27205850]Oletko tullut ajatelleeksi, että ei se synnytys ole pitkä kestoista valtavaa kipua? Normaali synnytys alkaa supistuksilla, jotka ovat ensin noin 10 min välein eli suurin piirtein niin, että supistus ketää 1min ja 9 min ei ole kipuja ollenkaan. Supistusten väli sitten aina lyhenee.[/QUOTE]

Tämä oli muuten sellainen asia, jonka tajusin vasta kun synnytin. eli supistusten välillä oli on kivuton.

 

pahin on ollut molemmilla kerroilla se viimeinen puoli tuntia ennen ponnistusvaihetta. Se tunne, että on keilapallo takapuolessa.

 

pahin on ollut molemmilla kerroilla se viimeinen puoli tuntia ennen ponnistusvaihetta. Se tunne, että on keilapallo takapuolessa.

muuten avautumisvaihe siedettävää ja ponnistusvaihe lähes helpottava tunne. Synnytys on kaikesta kivusta huolimatta ihanaa. Lapsia en enää halua, mutta synnyttää haluaisin.

 

minulla ponnistaminen sattunut enemmän. viimeisimmässä halusin spinaalin, sain sen ja kaksosten synnyttäminen oli lähes kivutonta (vaikka toinen pt) jos vertaa aikaisempiin luomuihin.

 

Avautumisvaihe siihen asti, ennenkun sai epiduraalin.
Minusta tosin se alun avautumisvaihekkaan ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän kivuliasta.

No eihän se avautumisvaiheen alku olekkaan kivulias, vaan se loppu puoli, etenkin ne viimeiset sentit ja viimeiset avaavat supistukset. Yhtä aikaa supistaa ja työnnättää, hirvee tunne.
Sit kun ponnistaan pääsee, niin sehän on jo helppoa, kun kipu ei tunnu ku yhdesssä paikassa, alapäässä.

Terv. kolme luomuna synnyttänyt ja neljättä odotellaan syntyväksi kuukauden sisään

 

[QUOTE="mette";27205889]No eihän se avautumisvaiheen alku olekkaan kivulias, vaan se loppu puoli, etenkin ne viimeiset sentit ja viimeiset avaavat supistukset. Yhtä aikaa supistaa ja työnnättää, hirvee tunne.
Sit kun ponnistaan pääsee, niin sehän on jo helppoa, kun kipu ei tunnu ku yhdesssä paikassa, alapäässä.

Terv. kolme luomuna synnyttänyt ja neljättä odotellaan syntyväksi kuukauden sisään[/QUOTE]

Ymmärrät varmaa, että kipu on aina subjektiivinen kokemus?

 

Avautumisen lopussa (8-10cm) sattui kaikista eniten, silloin keskityin vain hengittämään, kipu oli sellasta lamaannuttavaa ja niin kovaa, etten todellakaan olisi saanut esimerkiksi sanaa suustani.

Muuten avautuminen oli easy, kun supistusten välit olivat pidempiä eikä muutenkaan sattunut vielä kovin.
Ponnistus oli helpotus, joka ei liiemmin sattunut, sain pudendaalipuudutuksen siihen.

 

[QUOTE="mette";27205889]No eihän se avautumisvaiheen alku olekkaan kivulias, vaan se loppu puoli, etenkin ne viimeiset sentit ja viimeiset avaavat supistukset. Yhtä aikaa supistaa ja työnnättää, hirvee tunne.
Sit kun ponnistaan pääsee, niin sehän on jo helppoa, kun kipu ei tunnu ku yhdesssä paikassa, alapäässä.

Terv. kolme luomuna synnyttänyt ja neljättä odotellaan syntyväksi kuukauden sisään[/QUOTE]

Juu, ei olekkaan. Avautumisvaiheen alkupuoli on se kaikista iisein homma.
T. yhden epiduraalin kanssa synnyttänyt ja toisen ilman.

 

Avautumisvaihe. Ponnistusvaihe ei ollut pitkä ja olin sut turtunut siinä vaiheessa, en edes tuntenut mitä teen. Kyllä sen kestää!