Kumpi sattui enemmän avautumisvaihe vai ponnistusvaihe? Eilen illalla pelotti koko synnytys niin että ihan itkin...

Ehdottomasti avautumisvaihe epiduraalin saamiseen asti. Sen jälkeen täysin kivutonta.

 

Ap rakas. Ihan fakta tähän alkuun: ensisynnyttäjällä synnytys kestää YLEENSÄ sen verran kauan (10h -> ), että ehdit kyllä saada kivunlievitystä muodossa tai toisessa. Epiduraali on hyvä, minua se auttoi, mutta toisia ei auta. Me ollaan yksilöitä tässäkin asiassa. Avautumisvaihe sattuu kyllä, jos olet ilman mitään apua. Yritä supistuksen aikana keskittyä hengittämiseen. Opit hyvin pian (muutaman supistuksen aikana! ) sen tunteen, että nyt supistus alkaa tulemaan, sitten se käy huipussa, ja laantuu. Supistuksen kesto on yksilöllistä. Mutta olen ihan varma, että jotain kivunlievitystä sinä saat. Muista ajatella, että mikä sinua odottaa, kun kestät kivut!

Ponnistusvaihe sattuu myös, en kaunistele sitä yhtään! Se sattuu niin maan perkeleesti, mutta muista siinäkin kuunnella kätilön ohjeita, ja keskityt siihen itse ponnistamiseen, et kipuun. Kätilö(t ) on siellä sinua varten, ja he osaavat arvioida myös sinun voimavara. Jos heistä näyttää, ettei ponnistaminen onnistu, niin sitten he auttaa.

Myös mulla on matala kipukynnys, enkä kokenut synnytystä (enkä myöskään raskautta! ) elämäni ihanimpana kokemuksena. Joskin olen itse selvinnyt suht lyhyillä synnytyksillä. No, 2 täysiaikaista lasta (+ yhden pienen enkelin puolivälissä raskautta ) olen kuitenkin synnyttänyt. Minä selvisin niistä, ja niin selviät sinäkin.
Onnea matkaan, ole luottavaisin mielin! VOIMAHALAUS!
:flower:

 

Synnytys on kyllä jännä kokemus. Itse kuulun näihin jotka ovat saaneet osakseen "helpot synnytykset". Spinaaleineen ja epiduraaleineen. Silti avautumisvaiheen lopussa, ennen kivunlievitystä, on kuolema käynyt mielessä. Ajattelin, että jos nyt kuolen niin ainakin tämä kipu loppuu ja saan rauhan.

Silti kysymykseen vastaan että mun synnytykset on ollut helppoja, nopeita ja upeita kokemuksia kerta kaikkiaan!