Kumpi oikeassa, minä vai mieheni?

[vaikee]

Olen etsinyt pyörää viime keväästä saakka. Olin kesällä raskaana, joten sovimme että ostan sen täksi kesäksi. Nyt ollaankin sitten etsitty aktiivisesti lähinnä käytettyjä pyöriä viimeisen kuukauden. Noh, olimme kaupungilla pyörimässä pari päivää sitten ja näimme sattumalta pyöräliikkeen alennukset ja koeajoin yhtä pyörää. Se oli tosi hyvä vaikkakin kalliimpi kuin olin ajatellut, uusi kun oli. Mieheni kuitenkin ylipuhui minut ostamaan pyörän, sillä sen alenns oli tosi hyvä ja onhan uusi aina uusi. Kun sitten maksoimme pyörän ja minä sitä iloisena kiikutin kotiin, mieheni onnitteli minua ja sanoi että se on minun syntymäpäivälahjani häneltä (minulla on kuukauden päästä kolmekymppiset). Suutuin tästä koska tuntui, että hän teki asiasta, jota olen ollut ostamassa muutenkin jo vuoden verran lahjan. Tuntui ihan kuin olisin esim mennyt vaatekauppaan ja ostanut tarvitsemani asiat ja kuullut jälkeenpäin niiden olevan lahja. Eli siis lahja ei tuntunut lahjalta koska olimme sopineet sen hankinnasta jo vuosi sitten. Tästä tietenkin myös mieheni suuttui verisesti - olin pilannut hänen synttärilahjansa.

olenko nyt sitten turhamainen jos halusin lahjan, vaikka ihan pienen ja mitättömän syntymäpäivänäni niin, että se olisi yllätys? Vai oliko mieheni muidenkin mielestä vähän hölmö tehdessään hankinnasta, josta olemme sopineet jo vuosi etukäteen lahjan?

 

["Vieras"]

Olet turhamainen, kohtuuton ja loukkasit miestäsi. Miehesi tarkoitti hyvää. Tämän jälkeen ei tule yllätyslahjoja.

 

[Aatamin akka]

Kehtaako joku aikuinen ihminen oikeasti vaatia lahjoja? Ei mun mielestä tarvitse enää kuin pyöreitä täyttäessä muistaa. Ihan plussaa oli oma synttärilahja puolisolta mutta ilmankin olisin pärjännyt.

Ole nyt vaan onnellinen siitä lahjasta ja siitä, että sait vihdoinkin sen pyöräsi.

 

["vieras"]

Minusta aika lapsellista aikuiselta ihmiseltä nostaa tuollainen poru jostain synttärilahjasta. Osta itse itsellesi jotain kivaa lahjaksi jos se synttärilahja on noin tärkeä.

 

["vieras"]

sinä olet itsekäs kun haluat lisäksi vielä jonkun lahjan, ihan oikeasti. moni olisi tosi kiitollinen paljon pienemmästäkin. sinuna pyytäisin kiltisti anteeksi mieheltä ja kiittäisin. pikkasen nöyryyttä. ihan sama vaikka siitä pyörän ostosta olikin sovittu aikaisemmin. toki en tiedä että onko miehesi jotenkin muuten kohdellut sinua huonosti, että suutuitko asiasta sen takia, mutta ihan vain tuon kertomasi perusteella kuulostat itsekkäältä.

 

[saunatonttu-sandra]

meil selvitään helpommalla ku jätetään synttärit juhlimatta

 

[..]

Pyörä on sinänsä jo niin kallis investointi vaikka alennuksestakin, ettei miehellä enää välttämättä ole varaa ostaa mitään yllätystä synttäripäivänä. Tai miksi vingut jo nyt pahaa mieltäsi, saattaahan miehellä olla jokin yllätys takataskussa? Joka tapauksessa, lapsellista touhua

 

[Justjoo]

Hitto mitä penskameininkiä. Miehelläsi on varmaan kestämistä...

 

["Vieras"]

Minusta on kummallista, että ylipäänsä KUKAAN kehtaisi vaatia lahjoja. Meillä ei ainakaan ostella pahemmin lahjoja. Mikäli olen sattunut tarvitsemaan vaikka kenkiä syntymäpäiväni aikoihin, niin olen jopa itse saattanut heittää miehelleni, että ne kengät on sitten mun synttärilahja, jotta miehellenikin tulisi hyvä mieli.

 

["vieras"]

tuosta nyt sai sen kuvan, että sinä itse ostit sen pyörän, jos näin, niin saa kyllä närästää, jos taas miesi osti sen, niin sitten se on vähän niin ja näin.

 

[ap.]

Kehtaako joku aikuinen ihminen oikeasti vaatia lahjoja? Ei mun mielestä tarvitse enää kuin pyöreitä täyttäessä muistaa. Ihan plussaa oli oma synttärilahja puolisolta mutta ilmankin olisin pärjännyt.

Ole nyt vaan onnellinen siitä lahjasta ja siitä, että sait vihdoinkin sen pyöräsi.

Niin pyöreitähän minä täytän, taisin sen tuossa mainitakin.

En suuttunut niinkään sen takia, että nyt en syntymäpäivänä saakkaan yllätyslahjaa, vaan siis suutuin siitä, kun mies teki asiasta, jota oltiin jo muutenkin ostamassa lahjan. Minä siis itse kassalla maksoin pyörän ja yhtäkkiä siitä tuliki lahjani. Olisin ennemmin ollut vaikka ilman lahjaa, tai esim suklaalevu olisi riittänyt.

 

["kukkanen"]

No sinä oot kyllä nyt väärässä.

 

["Helmi"]

Minun mielestä asia on niin että jos on sovittu pyörän hankinta jo aikaa sitten on se välttämätön käyttötavara,eikä siitä voi ostamisen jälkeen tehdä synttärilahjaa etukäteen!

Ihans ama ku tiskikone hajois,mies sanoo joo täytyy ostaa uus, sitten ku kone on tullut kotiin...tää on muuten kultsi sit sun synttäri lahja.

Minusta mies on se joka toimii väärin. mutta mitä tulee siihen etä vaatii synttärilahjaa niin onhan se vähän hönöä aikuiselta ihmiseltä, vaan se ei taidakkaan olla ap:lle se pointti vaan se että mes osottais välittämistä!

 

[uigl]

onkos kärpäsestä nyt tehty vähän härkänen? Ettekö tosiaan onnistu sopimaan tätä keskenänne?

 

["vieras"]

Ei ole ollenkaan kyse oikeasta ja väärästä. Ehkä miehesi vähän tökerösti muunsi tarpeeseen hankitun esineen lahjaksi, mutta eivätkö ne hyödylliset lahjat oikeasti ole niitä parhaita ja järkeviä asioita? Sinuna en kiukuttelisi asiasta sen enempiä.

 

[Lady Gardenea]

Mä suuttuisin tuosta. Tuolla tavalla annettu lahja ei ole oikein. Lahjaa ei tarvi antaa mutta tuo on paskamainen tapa saada lahja. Ja kuukautta ennen? voi vee..

 

["vieras"]

Mä suuttuisin tuosta. Tuolla tavalla annettu lahja ei ole oikein. Lahjaa ei tarvi antaa mutta tuo on paskamainen tapa saada lahja.

No eikä ole Miten joku voi saada herneen nenään siitä, että saa pyörän?

 

[no joo]

No ap:n tarinan mukaan toimiessani olisin saanut olla kiukkuinen lähes joka syntymä- hää- äitienpäivä jne. Meillä toi on lähes käytäntö, että lahjaksi nimetään mitä tahansa, olen saanut mm. terassin, keittiörempan, suihkun, jne en edes muista mitä kaikkea etukäteen suunniteltua on nimetty mun lahjoiksi...

 

["vieras"]

Kylläpä on lapsellinen kolmekymmppinen...Huh..huh...!

 

["vieras"]

Ostit ja maksoit pyörän itse ja mies teki siitä sitten lahjan? Missä vaiheessa se muuttui miehen ostamaksi? Täähän on sitten helppoa. Aina kun toinen ostaa jotain, voi itse sanoa, että tuo on sitten sun synttäri/joulu/nimipäivä/mikä tahansa lahja. Moukka sun mies ainakin on.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28296674]No eikä ole Miten joku voi saada herneen nenään siitä, että saa pyörän?[/QUOTE]

En minä hernettä nenääni siitä ottanut, että sain pyörän. Päinvastoin, olin iloinen siitä.Enkä minä edes sitä pyörää saanut mitenkään ylimääräisenä turhakkeena, vaan muuton vuoksi me molemme tarvitsimme pyörät. Hänelle ostimme pyörän jo viime kesänä, minulle vasta nyt koska tuolloin olin raskaana. En pitänyt mieheni tyylistä muuttaa aiemmin sovittua hankintaa lahjaksi. Edellä mainittu tiskikone-esimerkki kuvaa hyvin tilannetta. Eikä se lahjan saantikaan ollut se pontti, niin kuin mainitsin, pelkkä suklaalevykin olisi riittänyt.

Olemme onneksi jo asiasta sopineet pyysin anteeksi mieheltäni ja kiitin pyörästä. Jäi vain vähän kaivertamaan koko juttu, en haluaisi olla turhamainen ja toivoisin etten olisi suuttunut..

 

["vieras"]

Siis sinä itse maksoit pyörän, ja miehesi mukaan se on sinun syntymäpäivälahja? En minäkään tykkäisi, jos ostaisin jotain itselleni ja se olisi miehen mielestä lahja häneltä minulle. Jos taas mies maksaa, niin sittenhän se vasta lahja on.

Minulla on oma auto, jota keväällä pitää käyttää vuosihuollossa ja syksyllä katsastuksessa. Mies maksaa yleensä molemmat eli huollon saan äitienpäivälahjaksi ja katsastuksen synttärilahjaksi. Synttärit minulla sattuu siis samoihin aikoihin kuin auto pitää katsastaa. Minusta ne on hyviä lahjoja.

 

[muusikko]

Hmm. olisko minun pitäny vetää kilarit, kun tammikuussa kuolasin uutta soitinta ja mieheni maksoi sen minulle. Sovittiin, että maksan siitä puolet itse, mutta kun soitin toimitettiin perille, mies maksoi sen kokonaan ja sanoi, että se on mun myöhästynyt joululahja (jouluna en siis saanut mieheltä lahjaa, ihan vaan yhdessäolo riitti mulle). Mulle kyllä kelpas hyvin tämmönen myöhäislahjakin, vaikka olinkin soitinta kauan katsellut.

 

[Saraldo]

Mä ymmärrän, että lapsi voi suhtautua noin, mutta että aikuinen.... Kuten "no jo", mekin nimetään milloin mitäkin lahjoiksi. Kerran ostettiin kaupasta vähän kalliimpia keksejä, jotka näytti äärettömän herkullisilta ja niitä oli siihen kalliiseen tapaan hyvin vähän. Sovittiin sitten, että tässä oli miehen synttärilahja . Musta on ihan hullua tehdä lahjoista mitään suurta numeroa aikuisten kesken, eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti.

 

["vieras"]

En minä hernettä nenääni siitä ottanut, että sain pyörän. Päinvastoin, olin iloinen siitä.Enkä minä edes sitä pyörää saanut mitenkään ylimääräisenä turhakkeena, vaan muuton vuoksi me molemme tarvitsimme pyörät. Hänelle ostimme pyörän jo viime kesänä, minulle vasta nyt koska tuolloin olin raskaana. En pitänyt mieheni tyylistä muuttaa aiemmin sovittua hankintaa lahjaksi. Edellä mainittu tiskikone-esimerkki kuvaa hyvin tilannetta. Eikä se lahjan saantikaan ollut se pontti, niin kuin mainitsin, pelkkä suklaalevykin olisi riittänyt.

Olemme onneksi jo asiasta sopineet pyysin anteeksi mieheltäni ja kiitin pyörästä. Jäi vain vähän kaivertamaan koko juttu, en haluaisi olla turhamainen ja toivoisin etten olisi suuttunut..

Järkipuhetta. Ymmärrän minä hyvin sen, että toivoo jotain pientä synttärilahjaa Ehkä sen saatkin, mutta oikeasta ja väärästä tässä ei varmaan ole ollutkaan kyse, eihän?