Kumpi oikeassa, minä vai mieheni?

["vieras"]

No syystäkin saa ap olla suuttunut. Jos pyörästä on puhuttu jo vuosi ja miehelle ostettu se aiemmin niin eihän se silloinmikään lahja ole.
Tai sano nyt mihellesi että se viimekesänä ostettu pyörä on hänen lahjansa.
Minä olisin myös suuttunut moisesta. Mieshän selvästi yrittää nyt päästä helpolla.

 

["..."]

No eikös nyt kaikissa perheissä ole enemmän tai vähemmän yhteiset rahat loppupeleissä kuitenkin. En minä ainakaan pitäisi lahjana jos itse omalta tililtäni maksaisin pyörän, vaikka meidänkin perheessä meillä ns yhteiset rahat. Ehkä erijuttu jos oikeesti kaikki rahat olis yhteisellä tilillä tms.

 

["rrr"]

No jo on lapsellista menoa. Meilläkin on yhteiset rahat joten se nyt on sitten ihan vitun sama kumpi sitä korttia kassalla höylää. Yhteisestä pussista pois. Muutenkin että aikuiset voi vielä olla noin lahjojen perään. Tykkään minäkin yllätyksistä - mutta herran jestas jos just on investoitu johonkin hintavampaan (ap:n tapauksessa pyörä) niin sen verran tolkkua mulla on ettei tartte ylimääräisiä lahjoja ostella. Sille rahalle on hyödyllisempääkin käyttöä.

Kasvakaa nyt jo aikuisiksi. Kyllä miehillä on kestämistä - liian paljon on näitä muksun tasolle jäänneitä naisia maailmassa jotka vetää kilareita mitä kummallisimmista syistä.

 

[Öööh]

Aapee on väärässä.

Eli sulle olis ihan fine, että ostat jotain itse itselles ja sit ukkelis olis et "Onnea! Se on sun lahja!"

Wau. O.O

 

["OUTI"]

Vuosi sitten sovittiin että MOLMMILLE ostetaan pyörät teidän yhteisistä varoista, mutta vain NAISEN pyörä on lahja? Minusta mies oli väärässä.

 

["OUTI"]

Ilmoittaisin miehelle, että hänen viime vuonna saamansa pyörä on sitten hänen tämän vuoden joululahjansa! :-D

 

[ViiruP]

[QUOTE="vieras";28296940]Eli jos sinä olet vuoden suunnitellut jonkun tarpeellisen vaatteen, esim kalliimman talvitakin ostoa, menet kauppaan ja ostat sen yhteiseltä tililtä, miehesi voi sen jälkeen sanoa, että se on syntymäpäivälahja häneltä sinulle?[/QUOTE]

Kyllä jos ollaan porukalla kaupassa. Eikös tuo nyt ole sama kumpi sen rahan sieltä tilitä siihen takkiin, pyörään tai muuhun ottaa kun yhteisiä ovat joka tapauksessa. Mutta jos itekseen ostan itelle jotain ja mies sitten sanois että se on sulle lahja niin en tykkeis.

Nämä on taas mielipide asioita ja jokainen tekee tyylillään. Meillä näin.

 

[ViiruP]

[QUOTE="rrr";28296991]No jo on lapsellista menoa. Meilläkin on yhteiset rahat joten se nyt on sitten ihan vitun sama kumpi sitä korttia kassalla höylää. Yhteisestä pussista pois. Muutenkin että aikuiset voi vielä olla noin lahjojen perään. Tykkään minäkin yllätyksistä - mutta herran jestas jos just on investoitu johonkin hintavampaan (ap:n tapauksessa pyörä) niin sen verran tolkkua mulla on ettei tartte ylimääräisiä lahjoja ostella. Sille rahalle on hyödyllisempääkin käyttöä.

Kasvakaa nyt jo aikuisiksi. Kyllä miehillä on kestämistä - liian paljon on näitä muksun tasolle jäänneitä naisia maailmassa jotka vetää kilareita mitä kummallisimmista syistä.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä.

 

[justiisa]

No pienet on murheet, en muuta sano... :O

 

[Niin on]

Aloittaja on oikeassa, mies on väärässä.

Aloittaja elää perheessä jossa syntymäpäivälahja on siis tapana ostaa.

Aloittajalla ja miehellä on yhteiset rahat. Yhteisistä rahoista ostettiin miehelle polkupyörä kesällä. Yhteisistä rahoista ostettiin nyt naiselle polkupyörä. tähän asti kaikki hyvin ja NORMAALIA.

Mutta sitten yhtäkkiä mies möläyttää "HEI TÄÄ ON MUN LAHJA SULLE! ONNEAONNEA!"

Hetkinen. Mitä tapahtui? Millä tavalla tuo on lahja mieheltä jos se ostettiin yhteisillä rahoilla?

Ja jos kahdelle ihmiselle sovitaan ostettavaksi molemmille polkupyörä, niin miksi sen toisen polkupyörä on vain polkupyörä ja toisen polkupyörä on synttärilahja?

Jep. Ei normaalia.

Jos aloittajassa on yhtään naista niin ensi kerralla kun miehellä on syntymäpäivä, toteat että se sun pyörä kun me ostettiin viime kesänä, niin mä ostin sen sulle niinkuin synttärilahjaksi. että onneaonnea nytten! Varmaan on mieluinen paketti!

 

["no niin"]

Kehtaako joku aikuinen ihminen oikeasti vaatia lahjoja? Ei mun mielestä tarvitse enää kuin pyöreitä täyttäessä muistaa. Ihan plussaa oli oma synttärilahja puolisolta mutta ilmankin olisin pärjännyt.

Ole nyt vaan onnellinen siitä lahjasta ja siitä, että sait vihdoinkin sen pyöräsi.

Tällä apila on pyöreät 30v synttärit...

 

["Vieras"]

Eihän se mikään lahja mieheltä ole jos itse kerran pyörän ostit. Jos mies olisi ostanut sen sinulle, silloin se olisi lahja- ja silloinkin jos niin yhdessä sovitte. En tajua miten itse ostamani voisi olla lahja joltain toiselta.

 

[tietty]

Ei noin pihillä ukolla mitään tee. Laita kiertoon. Tavalliset hankinnat, kuten kulkuvälineet eivät ole mitään lahjoja.

 

["susu"]

AP,ostatteko joululahjatkin toisillenne yhteisillä rahoilla?

 

["Sadie"]

En lukenu muuta kuin aloituksen..

Jos mun mies olis tehny noin, olisin kyllä suuttunu. Luultavasti tässä ketjus on ap haukuttu ihan pystyyn, kuinka turhamainen yms on, ei aikuiset tarvi lahjoja ym ym. Ja pah! Kyllä mä ainakin odotan, että mies muistaa mua merkkipäivinä (varsinkin niinä tärkeinä) ja yhtälailla mä muistan miestä. Lahjan ei tarvi todellakaan olla suuri, mutta se, että jonkun kivan yllätyksen saa, se on se juttu .

Jos tilanne olis ap:n kohdalla ollu päinvastoin, olis mies varmaan ollu onnessaan. Siis ap tehnyt niinkuin mies nyt. Mutta kato ei ne miehet vaan aina tajuu!

 

["Vieras"]

Olet turhamainen ja lapsellinen.

 

[ok]

Yleisesti ottaen polkupyörä on tosi hyvä lahja, mutta toi tilanne on vähän niin ja näin. Hieman tökerösti hoidettu mieheltä, mutta ei kannata tuosta mitään isompaa kohtausta järjestää, sen verran nyt tietysti sanoa asiasta, ettei sama toistu useampana vuonna. Kuten teitkin.

 

["Vieras"]

Ja lisään vielä villin veikkauksen, että mies kuitenkin ostaa sen lahjan synttäripäivänä (olisi varmaan muutenkin jotain pientä ostanut) ja ap vetää pultit siitä kun kuvittelee sen olevan kettuilua aiemmasta käytöksestä.

 

["vieras"]

En kyllä miehelleni ilkeis noin tehdä. Siis jos olisi vaikka puhuttu, että keväällä ostetaan ruohonleikkuri ja sitten mies kävisi sen ostamassa ja kotona toteisin, että siinä se nyt on sun synttärilahjasi... vähän tökeröä olisi.

 

["vieras"]

niin vastaas nyt ketjun aloittaja vielä ihan rehellisesti, että ostitko sen pyörän ihan omilla itse tienaamillasi rahoilla omalta tililtäsi? Vai miehen tai yhteisillä rahoilla?

 

[VS]

Niin, kuka on oikeassa, sitä on paha mennä määrittelemään. Kyllä minä vetäsin herneitä nenää kohti tuossa tilanteessa, mutta tyytyisin sitten lahjaan. Näin kävi siis meilläkin. Toivoin sormusta lahjaksi, ja sain läppärin. Ok, kone oli meillä hankintalistalla, ja mies ajatteli saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kone ja lahja mulle samalla. Mutta ei se kovin henkilökohtainen lahja ollu, eikä ainakaan se, mitä minä toivoin.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28297615]niin vastaas nyt ketjun aloittaja vielä ihan rehellisesti, että ostitko sen pyörän ihan omilla itse tienaamillasi rahoilla omalta tililtäsi? Vai miehen tai yhteisillä rahoilla?[/QUOTE]

Kuten jo aiemmin sanoin, maksoin siis omalta tililtäni itse tienaamilla rahoilla, mutta meillä on yhteiset rahat vaikkei yhteistä tiliä olekaan. Mielestäni yhteiset rahat eivät ole kuitenkaan tässä se pointti vaan se tyyli, millä mieheni lahjan antoi. Olisi vaikka jo siinä vaiheessa kun ylipuhui minua ostamaan kalliimman pyörän sanonut, että ostetaan se vaikka sinun synttäreiden kunniaksi. Tällöin olisin ilomielin maksanut ja kiittänyt miestäni. Sen sijaan mieheni muutti kauan sitten sopimamme ostoksen, joka siis hommattiin sekä minulle että miehelleni, lahjaksi. Tökeröä, mutta en nyt sentään mitään eroa ole ottamassa, asia sovittiin saman illan aikana.

 

["vieras"]

Kuten jo aiemmin sanoin, maksoin siis omalta tililtäni itse tienaamilla rahoilla, mutta meillä on yhteiset rahat vaikkei yhteistä tiliä olekaan. Mielestäni yhteiset rahat eivät ole kuitenkaan tässä se pointti vaan se tyyli, millä mieheni lahjan antoi. Olisi vaikka jo siinä vaiheessa kun ylipuhui minua ostamaan kalliimman pyörän sanonut, että ostetaan se vaikka sinun synttäreiden kunniaksi. Tällöin olisin ilomielin maksanut ja kiittänyt miestäni. Sen sijaan mieheni muutti kauan sitten sopimamme ostoksen, joka siis hommattiin sekä minulle että miehelleni, lahjaksi. Tökeröä, mutta en nyt sentään mitään eroa ole ottamassa, asia sovittiin saman illan aikana.

Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Polkypyörä lahjana ei ole tässä se ongelma, vaan tapa, jolla lahjan antaminen toteutettiin. Miehen olisi juurikin pitänyt sanoa etukäteen, että ostetaan uusi polkupyörä käytetyn sijaan sinulle synttärilahjaksi. Ja vaikka rahat yhteisiä ovatkin, olisi hänen pitänyt maksaa. Parhaassa tapauksessa hän olisi pistänyt korvan taakse millaisen pyörän haluat ja hakenut sen myöhemmin + yllättänyt sinut sillä. Jotain tyyliä pitää olla, samoin huomaavaisuutta ja oma puoliso pitää pitää tyytyväisenä.

Ja turha huudella tyyliin "onpas taas iso ongelma ja oletpa kiittämätön" tms. Eihän ap mitään eroa ole ottamassa ja asia muutenkin sovittu. Eikö teidän huutelijoiden parisuhteissa tule koskaan vääntöä/erimielisyyttä pienemmistäkin asioista (kotityöt, toinen sanoi rumasti jne.)?

 

[2good2be4gotten]

Mies on väärässä.
Miehen logiikalla sitten jatkossakin synttäri-joululahjat ym. voidaan kuitata tyyliin "muistatko kun ostin sulle toissa vuonna sen ne kengät? No ne on sun tämän vuoden joululahja, YLLÄTYYYYS!"

Pyörä on ihan ok synttärilahja ja ajatuksena olisikin ollut hienoa mieheltä ostaakin ap:lle kalliimpi pyörä yllätyksenä. Mutta jos ap itse valitsee pyöränsä ja maksaa sen omalta tililtään omasta palkastaan niin junttia ja noloa mieheltä sanoa sen jälkeen että sä ostit juuri itsellesi lahjan multa.

Olisi mies vaikka ostanut ap:lle omista yhteisistä rahoistaan uuden kypärän, sitä olisi jo voinut lahjaksi sitten kutsua.

 

["vieras"]

Jos se lahjan ajoitus on tärkeää, niin ota pyörä käyttöön vasta syntymä'päivänä. Sillä että olette puhuneet hankinnasta aiemmin ei ole merkitystä. Joskushan voi käydä, että on halunnut jotakin 10 vuotta ennenkuin sen saa.

Meillä on lasten synttärilahjojenkin kanssa käynyt niin, että on saatettu antaa lahja jo kuukautta aiemmin, jos on ollut jostain isommasta kyse. Hyvin hekin ovat tajunneet asian.

Meillä on yhteiset rahat eli sillä kumpi lahjan maksaa ei ole mitään merkitystä. Sen sijaan minusta on tärkeää, että lahja on mieleinen eikä ostettu vain sen vuoksi, että kun nyt on jotain pakko keksiä. Sen vuoksi kauan toivottu pyörä olisi erinomainen lahja. Mun mielestä on aina parempi, jos itse pääsee mukaan valitsemaan, sillä silloin saa just sellaisen kuin haluaa ja valitseminen on sekin mukavaa touhua. Jos jotain pientä extraa haluaa, niin senhän voi ostaa itse - saa ainakin mieluista. Suklaakakun voi leipoa tai ostaa syntymäpäivänä joka tapauksessa.