KUMPAA TOIVOTTE?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anna-lee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
""poikien ihanuuden""...?

mitähän tuo nyt sitten tarkoitti..??
poikien ihanuuden...mitähän kieltä tuo olikaan..?

voiko pojat olla !ihania""..?

eheiii...pojat ovat aina poikia ja thats it.
 
Kuules häh: nämä foorumit on just sitä varten, että saa sanoa mitä tuntee ja ajattelee. Ei täällä tarvi olla poliittisesti korrekti. Luepa vaikka Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen: siinä sanotaan asiat suoraan ilman häveliäisyyttä! Musta on vain hyvä, että saa ilmaista ajatuskensa, jotka päässä vipeltää, saavat ihan erilaisen muodon kun ne on kirjotettuna. Ja niin kuin monesta tekstistä kävi ilmi, niin vaikka olisikin tullut eri sukupuolta kuin oli toivonu, niin yhtä suuri on varmasti se ilo ja onni kun sen pienokaisen saa rinnalleen!

Itse en oikein osaa toivoa kumpaakaan, ajattelen vain, kunhan se pikkuinen on terve. Minulla on jostain syystä tyytö-olo, mieheni taas haluaisi pojan, jonka kanssa sitten myöhemmin rellestää. Minulle siis sama se, mutta antaa kaikkien toivoa mitä haluaa!
 
En lukenut tätä ktjua vain aloituksen.

Mutta mä olen niin onnellinen mun 2 pojasta. Mä en varmaan olisi osannut tyttöä kasvattaa ja siksi mulle on suotu nämä ihanaiset pojan viikarit.

Kyllä siinä vaiheessa kun synnytys on ohi sitä on tyytyväinen siitä, että vauva on terve, oli kumpi tahansa.
 
Mä toivon poikaa mutta olen melko varma että tyttö on tulossa. Mulla ei ole mitään tyttö-tai poika fiilistä ja uniakin oon nähnyt molemmista sukupuolista. Mutta tottakai,kun oman vauvan rinnalle saa niin ihan sama kumpaa sukupuolta edustaa. Joskus olen miehelleni sanonut,että tyttö se on,kun rakenneultrassa oli aivot kehittyneet...
 
mulla 2 tyttöä ja 2 poikaa.Sanon että tyttöjen vanhemmat pääsevät sata kertaa helpommalla.Kuulostaa karmeelta ehkä mut näin on.Tosi on että iät tulee ja uhmat menee,mutta tyttöjen maailmaa on meidän naisten ainakin helpompi ymmärtää!!!!
 
Ei kannata yleistää mitään.
On tosiaan vilkkaita tyttöjä ja rauhallisia poikia ja päinvastoin.Joku lapsi on niin vaativa,että vastaa viittä rauhallista muksua.:) Luulen,että luonne ja kasvatus vaikuttavat paljon.
 
mitä tasa-arvoa tää on?!? ihmettelen että sivistyneet nykyihmiset voi jaotella noin tarkkaan sukupuolen mukaan. Onhan tytöissä ja pojissa eroja, mutta muistakaa että jokainen persoona on omanlaisensa oli se tyttö tai poika...

Kyllä te naiset niiden miesten kanssa lapsiakin teette... ( vai?) Välillä kyllä mua hävettää olla nainen. Me vaaditaan miesten hyväksyntää kaikessa "" ollaan yhtä kovia jätkiä ja samanlaisia kuin miehet""...mutta sitten täällä ennimmäkseen kirjoitetaan poikalapsista negatiivisesti. Outoa!!! Feminististä minusta ja erittäin kapea näköistä. Mun yksi työkaveri sanoikin ( mies) että naiset saa sanoa mitä vaan miehistä, mutta jos mies sanoo jotain naisista niin johan on haloo ja mikä sovinisti. Mä oon samaa mieltä, etenkin suomalaiset naiset on sellaisia pomoja että pitävät miehensä hiljaisena ja tossun alla ja pitävät vielä poikalapsia ei toivottuna. Tää on kuin muslimiyhteiskunta, mutta toisin päin, täällä jyrää naiset.

Joo sori yleistys, mutta siltä tuntuu. Kamalia akkoja!!!! Onneksi itse olen naisena poikkeus ja musta miehet on hyviä tyyppejä ja omaanikin rakastan ja ihailen kovasti.

T: kahden ihanan pojan äiti ja kolmas tulossa, joka ultran mukaan tyttö, miesväki odottaa prinsessaa kovasti=).
 
Näin jo lapset tehneenä kait vois tunnustaa, että kun kolmas tyttö syntys alkoi ajattelemaan, et uskaltaisko vielä yhden tehdä vasta-aineista huolimatta. Tiesin, että niitä tulee heti raskauden alusta asti.
No, rohkeus voitti ja tehtiinkin se neljäskin ja kas kumma se olikin poika.
Osasin toki kasvattaa pojan siinä missä tytötkin ja hän onkin ainut joka on esim. lukenut, laskenut ja kirjoittanut ennenkuin täytti kuusikaan vuotta. Se paha puolihan siinä oli, että sairastui perinnölliseen näkövammaan joka nimenomaan siirtyy äidiltä pojalle.
Poika on nyt 11-vuotias ja on siis heikkonäköinen.
Isotsiskot ovat vanihin juhannuksena 22-v seuraava 19 ja tytöistä nuorin 16-v.
 
Ompas tää taas ketju, huhhuh.. Meillä on 8kk ikäinen pieni mies josta olen mielettömän onnellinen. Odotusaikana ""tiesin"" että masussa on poika, jotenkin vaan tiesin sen. Miehen sukulaiset sanoivat kaikki että tyttö tulee, poika ei ollut tervetullut, tämä lisäsi halua saada poika. Tietenkin tyttökin olisi ollut tervetullut ja ihan yhtä rakas..
Tuosta haluaisin sanoa sen verran kun kaikki sanovat että toivotavat lapsen olevan terve. Ymmärrän sen kyllä. Mulla siinä vaiheessa kun poika synty kiireellisellä sektiolla, oli tärkeintä että poika on hengissä, sama se onko terve vai ei. Meillä tosiaan oli sekunneista kiinni pojan henkiin jääminen ja voin sanoa että viimisenä mielessä oli se onko terve tai että kumpaa sukupuolta on. Mutta en kyllä ""tuomitse"" ketään noista ajatuksista, meillä on ihana poika ja tervekin vielä ja varmaan seuraavassa raskaudessa toivon että vauva olisi terve :D Sukupuolella ei niin väliä :D
 
Odottakaas kun teijän kiltit, helpot tytöt kasvavat murrosikään, hih ;D Sitten voitte taas vertailla uusiksi, että kumman kanssa äidillä on helpompaa tytön vai pojan. Tsemppiä!!
 
kun aloimme lapsesta haaveilemaan toivoin poikaa ja välillä ajattelin, että ""kamalaa"" jos tyttö tulee...

Raskaana ollessa ajatukset muuttuivat ja kumpikin oli tervetullut (siis toivoin molempia vuoronperään).

Nyt maailman ihanin tyttövauva ja seuraavaa haaveillaan ja siitä kyllä toivon tyttöä =)

Tosin haluan sen pienen pojankin, eli taas ""voittaa"" riippumatta siitä kumpi tulee!!

Molemmat AIVAN ihania ja eiköhän se niin ole, että se sukupuoli omasta mielestä vähän parempi joka itsellä on..?!
Ainakin useimmilla
 
Itse halusin aina pojan ennen, koska olen aina toivonut itselleni isoveljeä.

Kun tulin raskaaksi mulla oli tosi vahva tunne että tyttö tulee. En osannut edes ajatella että poika tulisi. Meillä oli esimerkiksi vaan tyttöjen nimiä katsottuna ja mietittynä. Mulla ei ollut väliä kumpi tulee, en halunut tyttöä tai poikaa, halusin VAUVAN.

Tyttöhän siitä ekasta sitten tulikin. Nyt mä puhun kokoajan pojasta... katsotaan kuka sieltä sitten tuleekaan. Olisihan se kiva saada tyttö ja poika, ihan vaan että tietää millaisia ovat. Mutta jos toisestakin tulee tyttö on jo kaikki valmiina. Eli tässä taas vauvaa toivotaan, ei niinkään tyttöä eikä poikaa!!!
 
Mä toivoin ihan hirmuisesti tyttöä. Niin kovasti, että oli työn takana pidätellä pettymyksen kyyneliä, kun ultrassa kuulimme pojasta. Siitä sitten aloin pikkuhiljaa totutella ajatukseen ja nyt kun tuo ihana poikavauva on viikon vanha, en vaihtaisi mihinkään. Mieluummin kävin läpi sen pettymyksen jo talvella, niin pystyi ongelmitta vastaanottamaan oman pojan.

Meidän suvussa on paljon tyttölapsia, joten siksikin tuntui jotenkin vieraalta, että minulleko muka poika. Nyt se taas on ihan luonnollista ja tuskinpa se tyttövauva olisi ollut yhtään sen rakkaampi, kuin mitä tämä.

Ja minä olen tästä ihan avoimesti puhunut, vaikka on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty samaistumaan tällaiseen. Mutta kun en ymmärrä mitä pahaa on sukupuolen toivomisessa, niin enpä sitä lopeta. Ja yllättävän moni sukulaiseni on myöntänyt vahvoja toiveitaan myös, mummuni mukaanlukien. Kukaan ei ole rohjennut paheksua.

Seuraavasta mahdollisesta toivon myös tyttöä, koska mulla on valmiina hälle uniikkinimi, mutta enää tuskin juurikaan petyn, jos tuleekin pikkuveli.
 
että eka lapsi olisi poika ja toinen tyttö, ehkä siksi että olisin itse aina halunnut isoveljen. Mutta toki tyttö olisi ollut ihan yhtä rakas kuin poikakin esikoiseksi. Esikoinen olikin poika :). Tästä toisesta toivon tavallaan että olisi tyttö koska tyttöä ei ole ja toisaalta poika koska sitten olisi kaikki valmiina (vaatteet, kestovaipat jne.). Eli kumpikin olisi yhtä hyvä ;)

Itse en ole lapsena koskaan leikkinyt mitään prinsessaleikkejä (enkä tykännyt nukeista jne) vaan tykkäsin pikkuautoista ym ""poikien leikeistä"". Ja poikani tykkää myös pikkuautoista joten mikäpä sen mukavampaa kuin niillä hänen kanssaan leikkiä. Ostin hänelle hänelle myös sellaisen ""autotiematon"" ja parkkihallin mitkä olisin itse lapsena hirveästi halunnut mutten koskaan saanut ;)
 
Eka oli tyttö ja toka poika. Molemmat omalla persoonallaan ihania. Tyttöä olen aina halunnut ja aikoinaan minäkin kuvittelin, että tyttöjen kanssa olo on luontevampaa ja helpompaa, mutta nyt kun muksuni ovat leikki-iässä on oikeastaan pojan kanssa kiinteämpi ja läheisempi suhde. Pojat tarraantuvat äitiin ja tytöt isään...monestikkin. poika on tyypillinen pojan vesseli, sattuu ja tapahtuu, mutta hellä ja rakastava osaa olla,tunteistaan puhuupi. Tyttö tasasen kiltti ja inhoaa nuohota ja pussailla :) Rauhallinen on ja tasottaa pojanki olemista. Poju leikkii mielellään kotia ym tyttöjen leikkejä, ei meillä autoilla juuri ajella. Esikoisena rauhallinen tyttö on kyllä mahoton etu.

Nyt odotan kolmatta ja aivan sama kumpi tulee :) Poikien sielunelämää olen oppinut työni ja oman muksuni kautta...Toki teidän paljon mahdottomia poikia...Ja tiedänpä yhtä monta mahotonta tyttööki. Monesti lasten "kuriton" käytös on kasvattajan laiskuutta, tuhmuutta, ei pidä lapsia syytellä :D Ihania ovat tytöt, pojat. Sairaat ja vammaisetkaan lapset ei ole sen vähä arvoisempia.
 
En toivonut kumpaakaan.. ajattelin odottavani poikaa ja poika syntyi. Seuraavakin saa olla ihan kumpaa sukupuolta tahansa, kunhan on toista.. :) Kyllä meidän rakkaudesta alkunsa saanut lapsi on rakas lapsi, ei rakas poika tai tyttö.
 
Meillä ennestään 1-VUOTIAS AIVAN IHANA, RAUHALLINEN, AJATTELEVA POJAN PALLERO. NYt toiveissa toinen ja tyttöä toivon. Olen kasvanut poikien keskellä ja veljeni ovat saaneet vain poikia. Olisi niiiiiin ihanaa saada yksi tyttönen tähänkin sukuun....No kuitenkin se olisi tosi outoa jos poikaa EI TULISI koska niitä on jo niin paljon, joten en usko pettyväni vaikka pippelin näänkin!!! :D
 
Siis hei, kuka tyyppi kirjoittelee jatkuvasti tänne eri nimimerkeillä, mutta "paljastaa" itsensä kirjoittamalla sulkeet aina kummallisesti ""kahteen kertaan""... Huhhuh...
 
Voi jestas...
Olen niin onnellinen teidän puolestanne. Olkaa onnellisia lapsistanne, oli se kumpi vain.
Itse odotin 4 vuotta sitten esikoistani ja sanoin aina et ei ole väliä kumpi tulee. Moni siihen lisäsi sen kliseen "et kuhan on terve", johon vastasimme että on lapsi rakas esikoisemme vaikka olisi ei-terve (mitä kukakin sillä terveellä tarkoittaa). Ja niin kävi että esikoisPOIKAMME syntyi 10 viikkoa etuajassa ja eli 6 päivää. Kyllä olisi ollut syyllinen olo jos olisin vain toivonut tervettä lasta; miettinyt kuoliko lapsi koska aisti olevansa ei toivottu tapaus.
Nyt odotan toista "esikoistani". Raskaus alussa, pari ultraa takana.
Ja kumpi tulee on ihan sama;
RAKAS OMA LAPSENI SE ON JOKA TAPAUKSESSA!
tsemppiä odotuksiinne!
 
Hassua kun jotku sanoo ettei pidä pojista tai tytöistä. En yhtään epäile etteikö teistä tunnu siltä, enkä pidä sitä mitenkään pahana asiana, on vain vaikea kuvitella =). Eikä siinä tosiaankaan ole mitään hävettävää! Uskallan kyllä luvata esim. Mandalle, että jos sieltä poika tulee niin ei se sitten enää tunnu "vieraalta" kun se tuhisija on turvallisesti sylissä! Ihan oikeasti voi kyllä olla niin, ettei äiti tunne oloaan täysin luontevaksi jomman kumman kanssa koskaan, mutta ei se yhtään vähennä äidinrakkautta. Sekin riippuu paljon siitä millainen on oma lapsuus ollut ja suhteet molempiin sukupuoliin.

Eikai ainakaan kukaan joka on joskus lapsen saanut kuvittele, etteikö äiti rakastaisi lastaan yhtä lailla, vaikka olisikin juuri toista sukupuolta toivonut! Ehkä joku lapseton äidinrakkaudesta tietämätön voisi niin ajatella. Tämä sukupuolen toivominen on kai vielä jotenkin "tabu" ettei siitä saisi ääneen puhua.

Meillä on poika ja seuraavalla ei ole väliä. Olisihan se mahtavaa, jos nyt tulisi poika (ikäeroksi tulossa 1v7kk) ja seuraava parivaljakko lyhyellä ikäerolla noin 5-6 vuoden kuluttua olisi tyttöjä. Olisi kunnolla leikkiseuraa.

Minusta poika on kyllä jotenkin helpompi, ainakin mitä on ystävien lapsia seuraillut, niin tytöt ovat varsinkin leikki-iässä paljon vaativampia. Kuitenkin haaveilen että saisin joskus lapselleni pukea kauniita mekkoja ym. tyttöjuttuja. En kuitenkaan ikinä lähtisi valitsemaan jos olisi sellainen mahdollisuus, siis jokin alkioseulonta tms! Kyllä se luonto tietää parhaiten.
Oon kuullu joskus sanonnan: ihminen suunnittelee ja Jumala nauraa!
 
Heippa...

Minulla on ollut aina ollut ns. poika haave...haluaisin juuri sellaisen oman pikku rämäpään jonka perässä saa juosta :) Aina halunnut nuoresta saakka myös omaa pikkuveljeä joten tähän raskauteen saakka on tuo ns. haave yltänyt, poikaa toivotaan..
Alusta saakka ollutkin niin poikaolo, molempien suvut täys poikia joten on myös odotettaissa, kunnes ultraaja sanoi että tytöltä vaikuttaa...
olimme molemmat hieman, että HÄH...onko se mahdollista??

No nyt emme siis tiedä kumpaa odottaa kun on edelleen se poikaolo päällä.
Siis todellakin tämä tyttö on tervetullut, kuten varmaan tiedättekin..
Saisi isi pikku prinsessansa :) Niin hän on todennut.
 
Taisin poikaa salaa toivoa, johtuu luultavasti siita kun ymparistossa on enemman sulosia pikkupoikia ollut ja aina olen sellasta sinisilmasta vaaleeta kikkuratukkaa halunnut. Ultrassa sitten kerrottiin etta tytto ois tulossa ja kieltamatta tuli ei nyt ihan pettymys mutta joku tunne kuitenkin. Tuntuu etten osaisi tyton kanssa olla.. Eipa silti, yhta rakastettu lapsi on jo nyt ennen syntymaansakin, ajatukseen piti vain tottua.
Ja mistas sita viela tietaa mita sielta on tulossa, onhan nuo ultrat ennenkin vaarin tulkittu..
 

Yhteistyössä