Viikko sitten tuli kutsu. Eli parin viikon päästä olis kirkkotilaisuus. Mua etukäteen jo kauhistuttaa, että onko tämä nykykäytäntö, että kummitkin pitää seisoa siellä alttarilla. Sekä myös lausua siellä ääneen lapsen nimi, sekä jotain muuta. Ja että siellä kuuluisi olla molemmat kummit, mutta tässä tapauksessa mieheni saa hoitaa jutun yksin. Kärsin tosi pahoista paniikkihäiriöoireista. Mua jännittää tilanteet, ihan jo kauppaan meno. Tai seisoa siellä edessä kun kirkko pullollaan ihmisiä. Joo mä tiedän etteivät he minua tuijota, mutta mulle tulee pakokauhu vähemmästäkin. Sydän hakkaa, ilma loppuu tekis mieli juosta karkuun ja sitten menee jalat alta.
Apua mitä mä teen. Mun on pakko kieltäytyä, koska en halua tapahtumasta mitään farssia missä kummi pyörtyy alttarille. Olen varmasti epäkohtelias, jos sanon kummilapseni äidille etten voi tulla. Mutta ymmrtääkö hän jos selitän paniikkihäiriöstäni. Otaako hän mut vakavasti, koska kokemuksieni perusteella paniikkihäiriöistä ei oteta vakavasti, vaan naureskellaan että älä turhaan jännitä.
Apua mitä mä teen. Mun on pakko kieltäytyä, koska en halua tapahtumasta mitään farssia missä kummi pyörtyy alttarille. Olen varmasti epäkohtelias, jos sanon kummilapseni äidille etten voi tulla. Mutta ymmrtääkö hän jos selitän paniikkihäiriöstäni. Otaako hän mut vakavasti, koska kokemuksieni perusteella paniikkihäiriöistä ei oteta vakavasti, vaan naureskellaan että älä turhaan jännitä.