kummilapsen rippijuhla, mutta en aio osallistua...APUA!!!!!

Viikko sitten tuli kutsu. Eli parin viikon päästä olis kirkkotilaisuus. Mua etukäteen jo kauhistuttaa, että onko tämä nykykäytäntö, että kummitkin pitää seisoa siellä alttarilla. Sekä myös lausua siellä ääneen lapsen nimi, sekä jotain muuta. Ja että siellä kuuluisi olla molemmat kummit, mutta tässä tapauksessa mieheni saa hoitaa jutun yksin. Kärsin tosi pahoista paniikkihäiriöoireista. Mua jännittää tilanteet, ihan jo kauppaan meno. Tai seisoa siellä edessä kun kirkko pullollaan ihmisiä. Joo mä tiedän etteivät he minua tuijota, mutta mulle tulee pakokauhu vähemmästäkin. Sydän hakkaa, ilma loppuu tekis mieli juosta karkuun ja sitten menee jalat alta.

Apua mitä mä teen. Mun on pakko kieltäytyä, koska en halua tapahtumasta mitään farssia missä kummi pyörtyy alttarille. Olen varmasti epäkohtelias, jos sanon kummilapseni äidille etten voi tulla. Mutta ymmrtääkö hän jos selitän paniikkihäiriöstäni. Otaako hän mut vakavasti, koska kokemuksieni perusteella paniikkihäiriöistä ei oteta vakavasti, vaan naureskellaan että älä turhaan jännitä.

 

Etkö voisi osallistua kuitenkin menemällä kirkkoon? Jättäisit alttarillemenon miehesi vastuulle. Uskoisin että kummilapsesi äiti ymmärtää.

 

Hä? Ei kait siellä alttarilla seiso kun ne teinit. Vai seisooko?

 

Nykyään se rippilapsi valitsee yhden kummeisaan joka kävelee hänen mukana sinne alttarille. Muut kummit vain istuu sielä penkeillä ja halutessaan osallistuvat ehtoolliselle..

Älä panikoi turhia! :hug: Hyvin se menee!

 

on sulla ainakin hyvä selitys ja voithan mennä sen kirkon jälkeen heillä käymään.... mie ite en voi mennä kirkkoon ollenkaa,,, repeän nauraan siellä joka kerta...

 

Ei kaikkien kummien tarvitse sinne alttarille mennä. Se on yleensä sylikummi joka menee tai sit voi valita jonkun muun.

 

Ei mikään hirveän uusi käytäntö ole, koska jo silloin kun minä ripille pääsin (15v sitten) olivat kummit alttarilla siunaamassa kumilastaan. Tosin se on vapaehtoista eli ei sinne ketään väkisin raahata. Ja pappi voi olla hyvinkin tyytyväinen jos edes yhdellä konfirmoitavalla olisi vain yksi kummi paikalla, eli vähentäisi edes hiukan järjetöntä ruuhkaa alttarilla.

Mun kummini olivat silloin hyvin tuoreita (kaste oli tuntia ennen konfirmaatiota) ja virkaintoisia eli osallistuivat hyvin innokkaasti.

 

En ole osallistunut rippitilaisuuteen kirkossa koska en tahdo. Herättäkööt pahaa verta, mutta kun ei, niin ei.
Ei se kummi ole mikään must juttu. Myös vanhempi voi tallustaa alttarille mukaan.
Sanot vaan että tulemme vasta kotiin juhlimaan.

 

Mikäli kummilapsesi äiti ei asiaa tajua, kun sen hänelle selität, olkoot tajuamatta.
Mikään PAKKO sinne eteen ei ole mennä.
Annat miehesi hoitaa tilaisuuden mikäli hän siihen suostuu ja istut itse turvallisesti penkissä.
Kukaan tuskin haluaa kirkkoon eteen pakotettua jännityksestä tärisevää kummia joka pyörtyä kupsahtaa kesken tilaisuuden.
Sellainen ihminen joka ei jännityksestä kärsi ei voi KOSKAN tulla sanomaan, että "Hyvin se menee, älä jännitä" :headwall: :headwall: :headwall:

Vetäkööt sen eräänkin tavaran päähänsä (niinkuin Jokisen Ellu sanoisi ).
Ihmisessä kon ei ole sisäänrakennettuna semmosita nappia, josta vääntämällä sitä jännittäisi vähemmän \|O .

Tsemppiä sinulle aapee :hug: .

 

\

Hä? Ei kait siellä alttarilla seiso kun ne teinit. Vai seisooko?

Kummit seisovat heidän takanaan. Ja eivät vain seiso, vaan osallistuvat. Lausuvat ääneen ja rukoilevat papin kanssa, ja laittavat papin siunatessa kädet kummilapsen päälle. Ei koko toimituksen ajan, vaan heidät kutsutaan sinne eteen. Mä halusin olla ja toimia huomaamattomasti. Mutta taidan mennä sinne kirkkoon, ja jättää tuon alttarillemenon miehen vastuulle kuten edellinen neuvoi.

 

\

Ei kaikkien kummien tarvitse sinne alttarille mennä. Se on yleensä sylikummi joka menee tai sit voi valita jonkun muun.

Mä olen sylikummi. Ja tuossa esitteessä ei mainittu, että kävelisi lapsen kanssa alttarille kuten joku mainitsi. Mutta kun kummilapsen äiti on miehelle sukua, niin mun mielestä olisi parempi että mies menisi. Aikoinaan miehestä piti tulla sylikummi, siis lapsen äiti olisis tahtonut. Mutta mies oli niin lapsiin tottumaton, että mä pidin pienokaisen sitten sylissä.

 

\

Ei mikään hirveän uusi käytäntö ole, koska jo silloin kun minä ripille pääsin (15v sitten) olivat kummit alttarilla siunaamassa kumilastaan. Tosin se on vapaehtoista eli ei sinne ketään väkisin raahata. Ja pappi voi olla hyvinkin tyytyväinen jos edes yhdellä konfirmoitavalla olisi vain yksi kummi paikalla, eli vähentäisi edes hiukan järjetöntä ruuhkaa alttarilla.

Mun kummini olivat silloin hyvin tuoreita (kaste oli tuntia ennen konfirmaatiota) ja virkaintoisia eli osallistuivat hyvin innokkaasti.

Siis hääh?

Sut kastettiin ennen just ennen konfista?

 

\

Mikäli kummilapsesi äiti ei asiaa tajua, kun sen hänelle selität, olkoot tajuamatta.
Mikään PAKKO sinne eteen ei ole mennä.
Annat miehesi hoitaa tilaisuuden mikäli hän siihen suostuu ja istut itse turvallisesti penkissä.
Kukaan tuskin haluaa kirkkoon eteen pakotettua jännityksestä tärisevää kummia joka pyörtyä kupsahtaa kesken tilaisuuden.
Sellainen ihminen joka ei jännityksestä kärsi ei voi KOSKAN tulla sanomaan, että "Hyvin se menee, älä jännitä" :headwall: :headwall: :headwall:

Vetäkööt sen eräänkin tavaran päähänsä (niinkuin Jokisen Ellu sanoisi ).
Ihmisessä kon ei ole sisäänrakennettuna semmosita nappia, josta vääntämällä sitä jännittäisi vähemmän \|O .

Tsemppiä sinulle aapee :hug: .

Kiitos sinulle kirjoituksestasi. Tuli tosi paljon parempi olo. Pitää vain ilmoittaa ajoissa tää käytäntö. Jännittäisi mennä paikanpäälle jos tilannetta ei ole selvitetty, ja sitten tää lapsen äiti sanoiskin, että joo hei sä meet sitten sylikummina eteen.

Ja tosi juttu on, että on vähemmän ruuhkaa siellä alttarilla jos toinen vain menisi. Huh kun helpotti mieltä kirjoittaa tänne, ja saada tukea. KIITOS :flower: =) .

 

\

Mikäli kummilapsesi äiti ei asiaa tajua, kun sen hänelle selität, olkoot tajuamatta.
Mikään PAKKO sinne eteen ei ole mennä.
Annat miehesi hoitaa tilaisuuden mikäli hän siihen suostuu ja istut itse turvallisesti penkissä.
Kukaan tuskin haluaa kirkkoon eteen pakotettua jännityksestä tärisevää kummia joka pyörtyä kupsahtaa kesken tilaisuuden.
Sellainen ihminen joka ei jännityksestä kärsi ei voi KOSKAN tulla sanomaan, että "Hyvin se menee, älä jännitä" :headwall: :headwall: :headwall:

Vetäkööt sen eräänkin tavaran päähänsä (niinkuin Jokisen Ellu sanoisi ).
Ihmisessä kon ei ole sisäänrakennettuna semmosita nappia, josta vääntämällä sitä jännittäisi vähemmän \|O .

Tsemppiä sinulle aapee :hug: .

Mä justiinsa sanoin, vaikka oonkin kova jännittäjä B)

 

Eihän siellä alttarilla kaikki kummi kuulu ollakkaan. Kummilapsi valitsee yhden kummin alttarille. Ja tädssä teidän tapauksessa varmasti käy että, sinun miehesi =) hoitaa homman jos teidän kummilapsella ei nyt sitten ole enempää kummeja?

 

\

Siis hääh?

Sut kastettiin ennen just ennen konfista?

Juuh, pappi oli hyvin huomaavainen ei kastellut liikaa ettei kampaus tai meikki mene pilalle. Itse valitsin mitä tilaisuudessa laulettiin yms. Ihana tilaisuus jota on hyvä muistella, vaikka sittemmin olenkin kirkosta eronnut.

 

Kyllä minä ainakin ymmärtäisin kummia jos hänellä on paniikkihäiriö. Sano vaan ihan rohkeasti kummilapsen äidille, että et pysty itse menemään kirkkoon eteen vaan miehesi menee. Ilman muuta voit mennä kirkkoonkin.

Silloin kun kummipoikani pääsi muutama vuosi sitten ripille niin oli sama käytäntö. Käsitin, että olisi riittänyt yksi kummi siihen siunausjuttuun.

 

\

Siis hääh?

Sut kastettiin ennen just ennen konfista?

Meillä kastettiin rippileirin aikaan yks poika - muistaakseni konffiksen kenraaliharjoituksessa. Kaikkia ei ole lapsena kastettu vaan voidaan kastaa myös myöhemmin jos tahtovat.

 

Miks mun konfirmaatiossa ei ollut ollenkaan tuollaista kummijuttua? Ainoastaan kummit sai ehtoollisella käydä, jos halusivat.. (8v sitten)

Nyt kesällä on mun veljen konfirmaatio, samalla paikkakunnalla ja kirkossa, ja heillä on semmoinen käytäntö, että riparilaiset valitsevat yhden kummin joka kävelee heidän kanssa sinne eteen. Aivan kuin joku jo mainitsikin asiasta..

 

Meillä rippilapset valitsevat yhden kummin tai muun läheisen ihmisen joka tulee pyydettäessä eteen. Meillä ainakin painotettiin sitä, että vain yksi. Eteen menijät osallistuvat siunaukseen ja rukoukseen ja se siinä. Rippilapset ovat siis polvillaan alttarilla ja kummit takana, kaikki yhtäaikaa (tai useammassa erässä jos rippilapset eivät sovi alttarille kerralla).
Mitään sylikummi ym sääntöä ei ole vaan tärkeää on se, että jokaisella on joku. Joku isosista menee sitten, jos jollekin ei ketään tule.

 

\

Kyllä minä ainakin ymmärtäisin kummia jos hänellä on paniikkihäiriö. Sano vaan ihan rohkeasti kummilapsen äidille, että et pysty itse menemään kirkkoon eteen vaan miehesi menee. Ilman muuta voit mennä kirkkoonkin.

Silloin kun kummipoikani pääsi muutama vuosi sitten ripille niin oli sama käytäntö. Käsitin, että olisi riittänyt yksi kummi siihen siunausjuttuun.

Näin aion tehdäkin. Ja toivon että hän ymmärtää etten ole huomionhakuinen, ja että hän tosiaan ymmärtää syyni. Mutta kun en ole tästä paniikista puhunut kelleen, tai harvapa siitä puhuu, ennenkuin joutuu tilanteen eteen, että on pakko puhua.

No kiitos kaikille vastanneille. Puhun asiasta illalla miehelle, ja hän saa soittaa tälle sukulaiselle ja selvittää asian =) . Uskon että kaikki osapuolet on tyytyväisiä, ja kummitytöllekin sitten sama kumpi sinne alttarille tulee.

 

\

Viikko sitten tuli kutsu. Eli parin viikon päästä olis kirkkotilaisuus. Mua etukäteen jo kauhistuttaa, että onko tämä nykykäytäntö, että kummitkin pitää seisoa siellä alttarilla. Sekä myös lausua siellä ääneen lapsen nimi, sekä jotain muuta. Ja että siellä kuuluisi olla molemmat kummit, mutta tässä tapauksessa mieheni saa hoitaa jutun yksin. Kärsin tosi pahoista paniikkihäiriöoireista. Mua jännittää tilanteet, ihan jo kauppaan meno. Tai seisoa siellä edessä kun kirkko pullollaan ihmisiä. Joo mä tiedän etteivät he minua tuijota, mutta mulle tulee pakokauhu vähemmästäkin. Sydän hakkaa, ilma loppuu tekis mieli juosta karkuun ja sitten menee jalat alta.

Apua mitä mä teen. Mun on pakko kieltäytyä, koska en halua tapahtumasta mitään farssia missä kummi pyörtyy alttarille. Olen varmasti epäkohtelias, jos sanon kummilapseni äidille etten voi tulla. Mutta ymmrtääkö hän jos selitän paniikkihäiriöstäni. Otaako hän mut vakavasti, koska kokemuksieni perusteella paniikkihäiriöistä ei oteta vakavasti, vaan naureskellaan että älä turhaan jännitä.

Mene vain kirkkoon ja juhliin. Kummin tilalle voi myös siihen siunaukseen pyytää yhden isosen. Sano kummilapsellesi että sinulla on niin kova esiintymisjännitys ettet kykene siihen vaikka kuinka haluaisit. Tai sitten joku muu kummeista voi mennä siihen siunaukseen. Siihen ei tarvita kuin yksi kummi tai sitten isonen kummin puolesta. Riparilaisen nimeä ei tarvitse mitenkään kailottaa, ihan normaaliääneen sen voi sanoa.

:hug: