Tänään DPO 5 eikä minkään valtakunnan fiiliksiä mihinkään suuntaan. Muistan, että molempien kohdalla on näinä päivänä ollut outoja tuntemuksia vatsassa, jotka sit plussan jälkeen oon osannut yhdistää kiinnittymiseen. Nyt ei kuitenkaan mitään. Toki, vielähän se voi tapahtua, mut oon kyllä toosi skeptinen. Mä myönnän, että mä kovasti toivoisin kesän vauvaa, tai edes alkusyksyn. En haluaisi tarpoa niitä baby blues hormoneja, imetysvaikeuksia ja kaikkea muuta pimeissä päivissä...
Laitan tähän nyt sisältövaroituksen, seuraava teksti sisältää nillitystä, mikä voi tuntua lapsettomuudesta kärsivistä tai muuten pitkään yrittäneistä tosi pahalta.
Hyvä ystäväni sai tänään ultrasta hyviä uutisia, mikä tietenkin on ihana juttu <3 Samalla kuitenkin huomaan, että kateelliset ajatukset pyrkii valtaamaan mielen. Meillä on lapsihaaveet kulkeneet aika käsikkäin, ruvettiin yrittämään esikoisia samaan aikaan, samoin kuopuksia. Heillä on kaikki raskaudet tärpänneet heti ja mennyt kaikki muutenkin kivasti. Samaan aikaan toinen hyvä ystävä on myös raskaana, heilläkin tärpännyt kaksi edellistä ja nyt tämä kolmas heti.
Tuntuu niin väsyttävältä kokea tällaisia fiiliksiä. Eihän se oo mitenkään multa pois, että muut raskautuu heti kun eihän mekään olla vasta kun pari kuukautta oltu ilman ehkäisyä. Pelkään kuitenkin, et oon taas se joka kiertää baby showerit ja nimiäiset toivoen omaa pientä. Ehkä se on tää keskenmeno-tausta mikä kummittelee. Silloin tuntui, et jäi niin yksin, kun he jatkoivat vauva-kuplassa ja mä tipuin sieltä ja kesti taas aikaa, ennen kun pääsin takaisin sinne.