kummiksi vain toinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kummin puoliso
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mirena04:
Oishan se kauheeta, jos haluaa ystävänsä/sukulaisensa lapsensa kummiksi, ja olis pakko pyytää hänen puolisonsakin... Esim. meidän pojalla ois jääny ristiäiset pitämättä, jos olis ollut PAKKO pyytää kummiksi kummisedän avopuolisokin... Tai sitten kummit valittu muualta.

Peesi tälle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nedra:
Minun mielestäni kummius on henkilökohtainen asia,ei voi olettaa että molemmat pariskunnasta ovat automaattisesti kummeja.


Olen samaa mieltä. Mun mielestä olisi ihan sama suuttua sitten siitäkin, ettei päässyt myös bestmaniksi vaikka mies pääsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mirena04:
Oishan se kauheeta, jos haluaa ystävänsä/sukulaisensa lapsensa kummiksi, ja olis pakko pyytää hänen puolisonsakin... Esim. meidän pojalla ois jääny ristiäiset pitämättä, jos olis ollut PAKKO pyytää kummiksi kummisedän avopuolisokin... Tai sitten kummit valittu muualta.


Tuota mäkin mietin. Miksi kummiksi pitää pyytää joku vain siksi että se sattuu olemaan kummiksi haluttavan henkilön puoliso? Ei kai sellaiseen tehtävään kuin mitä kummi on, valita sillä perusteella että henkilö sattuu olemaan jonkun puoliso?
Ei sillä että mä kummiasioista mitään varsinaisesti tajuaisin kun ei nuo kirkonhommat mun elämään kuulu millään tavalla.

 
Meillä on kummallakin lapsella 3 kummia, kaikki "puoliskoita". Muuten olis tullut 6 kummia, mikä on vähintään naurettavaa.
Ja vaikka kaikki lastemme kummit ovat tahoillaan naimisissa. Meinaan just avoparissa olisin viimeistään vetänyt rajan.
Meillä ei tätä ongelmaa ole, suvussa on ollut tapana laittaa 2, korkeintaan 3 kummia (joten kukaan ei ihmetellyt) ja meistä vain minä voin toimia kummina, niin ei tarvii mieheni ottaa nokkaansa.
 
Ei kai tuosta pidä nokkiinsa ottaa. Meillä on tytölle kummina minun serkkuni, mutta ei hänen poikakaveriansa (nyt jo avopuoliso), ei tätä miestä hyvin tunneta vaikka ovat seurustelleet jo 8 vuotta, nähdään tätä miestä ehkä kerran vuodessa.
Vielä masussa olevalle vauvalle kummiksi tulee ystäväni, mutta ei hänen avopuolisonsa. ovat vasta vähän aikaa olleet yhdessä, ja minä olen tainnut tavata miehen jopa kerran. Muut kummit sitten ovat olleetkin pariskuntia.
 
me pyydettiin avoparista ja avioparista vain se joka haluttiin..
kummankaan puolisot eivät loukkaantuneet asiasta...

ja avopari erosikin parin vuoden päästä niin siinähän se olis ollut vähän nolo tilannu ku täysin heillä ja heidän suvuillaan kärähti välit... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hiipiliini:
Meidän kummankin suvussa on pidetty itestään selvyytenä et kummatkin pyydetään kummeiksi jos pari on pitkään ollut yhdessä ja "seurustelu" on vakavalla pohjalla. Tiedän kuitenkin tapauksia et vaan toinen on pyydetty. Minä varmaan kieltäytyisin kummiudesta jos meitä molempia ei pyydettäisi.

kuin minun suustani =)

 
me ollaa pyydetty tytölle vain pariskunnista se toinen puolisko. Yks kummi on naimisis ja 3 lasta, toinen kihloissa ja 2 lasta, kolmas kihloissa ja 1 oli silloin sinkku. Jos oltas otettu kaikkien noiden puolisot mukaan nii kummeja olis 7 mikä täysin mahdotonta!

Kuitenki nuo ihmiset on kaikki niin tärkeitä etten olis halunnut yhdestäkään luopua. Kenenkään puoliso ei kuitenkaan vetäny herneitä nenään, tai ei ainakaa oo mun korviin kantautunu..

ei kannata loukkistella. Onhan se lapsi varmasti yhtä tärkeä kuitenki.
Mustakin piti tulla kaverin pojalle kummi mutta sen mies ei suostunut, mutta oon kuitenki sellanen "haltijakummi" kun melkis kukaan kummeista ei pahemmin pidä poikaan yhteyttä.

 
meillä on otettu kummiksi pariskunnasta vaan toinen jos ei olla kunnolla tunnettu puolisoa ja/tai suhde ei oo ollut niin vakava että uskaltais luottaa siihen että se toinen ihminen pysyis meijän elämässä..ei ole kiva ottaa sellaista kummia joka eron sattuessa ei enää pitäis yhteyttä tai joka on oikeestaan vieras ihminen.
 
Minutkin pyydettiin aikanaan kummiksi, mutta ei avopuolisoani. Lapsen vanhempien perustelut olivat jotain semmoista kun "te kun ette ole naimisissa niin te varmaan kuitenkin jossain vaiheessa sitten eroatte..." tms.

Meni muutama vuosi ja pyysin pari vuotta sitten kummilapseni vanhempia vuorostani oman lapseni kummiksi. Suostuivat ja nyt he sitten itse ovat jo eronneet... :headwall: Arvaa harmittaako!
 
Me ollaan ystävä perheen kanssa todella läheisiä, ja vain minut valittiin kummiksi. Ystäväni kysyi että loukkaantuuko mieheni kun häntä ei valittu, mutta ystäväni mies halusin kummiksi hänen veljensä ja ystäväni taas toiseksi minut.

Minusta on hölmöä ajattelu tapaa että olisi "pakko" valita pariskunta. Minä ainakin loukkaantuisin jos valitsisin vaikka juuri sinut kummiksi ja tulisit kysymään että onko toinen kummi miehesi.

Toden näköisesti ottaisin kummin tittelin pois sinulta myös. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa :)
 
Meillä on sellainen periaatepäätös, että viralliseksi kummiksi pyydetään aina vain toinen. Puoliso saa kummeilla tietenkin ihan samalla lailla, jos haluaa, ja väkisinhän siinä niin käykin, kun kylään tullaan yhdessä jne. Moni kummien silloisista puolisoista asuu nykyisin jo eri osoitteessa ja ollaan oikein tyytyväisiä, ettei yhteyttä tarvitse heihin kummiuden vuoksi vain pitää, eikä katsella ex-parin tulehtuneita suhteita synttäreillä. Löytyy myös niitä vinksahtaneita puolisoita, jotka ovat eron jälkeen jo ehtineet osoittautua vaarallisiksikin. Vaikka ristiäisten aikaan suhteet on olleet ns vakaita ja pitkiäkin niin silti näin. Eli jätetään se puoliso aina pyytämättä, vaikka olisi muuten meille kuinka läheinen. Ihan vaan siksi, kun aikaisemminkin.
 
Meillä on niin että ei ole kummallakaan lapsista pariskuntaa kummeina ...siis yhdelle lapselle ... tosin niin on että serkku on kummina vanhemmalle ja hänen vaimo on sitten toiselle muksulle =)


Mun mielestä kummius koskee henkilöä henkilökohtaisesti eikä "siivellä" tulla kummiksi vaan tavan vuoksi ;)
 
jaa, mulla ei ees käyny mielessä että oisin veljieni puolisot pyytäny myös :ashamed:
Oikeestaan syy on siinä etten tule edes toimeen heidän kanssa, niin miks niitä kummeiks pyytäisin.
En usko että oisin muutenkaan pyytäny, ne läheisemmät ennemmin.

Enkä loukkaantunu kun ei miestäni aikoinaan pyydetty vaikka minä olen heidän molempien.
 
En ymmärrä tommosta takertumisajattelua, ihminen on yksilö. Ei kai puolisot toisilleen mitään siiamilaisia kaksosia ole!! :headwall:

Sitäpaitsi mun likalla on kummeina silloset avopuolisot, koska ajattelin vaan pääseväni helpommalla kun sit ei tartte muita kummeja olla kun se pariskunta (nainen rakas serkkuni).. ja arvatkaas onko ne enää yhdessä, ei.
Ja sitä ukkelia en meille halua koskaan kylään, koska ei lähde kulumallakaan ja makaa vaan sohvalla, Siksi oonkin aatellu että en enää siihen yhteyksiä pitele oli kummi tai ei, ei mulle muutenkaan kummius ja tommoset turhat hömpötykset merkitte yhtään mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nedra:
Minun mielestäni kummius on henkilökohtainen asia,ei voi olettaa että molemmat pariskunnasta ovat automaattisesti kummeja.

peesaan tätä. minun lähipiirissä ei ole kukan tehny niin että olis ottanu kummiksi pariskunnan. ei ainakaan meidän omasta sukupolvesta. edellisestä en ole täysin varma..
 
HMMM... Mä oon kyl aina aatelluut et jos vaikka meille tulis lapsi ja pyydettäs jomman kumman veljiä tai sisaria kummiks ni automaattisesti aviopuolisot kuuluis myös kummeiksi, samaten avopuolisot jos ovat vakaalla pohjalla... Eipähän tarvii niin montaa ettiä :) Ja mun mielestä aiak julmaa mun mielestä ajatella sitä eroa... Se on sen ajan murhe jos se on sattuakseen.

Oma kummi-tyttöni "adobtoi" avokkini kummikseen :) Olin aikoinani sinkku kun minua pyydettiin kummiksi ja pari vuotta sen jälkeen löysin tämän avokkini niin kummi-tyttöni kysyi:"Onkos nyt piip myös mun kummini?" Yritettiin parhaamme mukaan selittää et ei nyt virallisesti mutta voihan se sun kummi olla. "selvä," tuumas tyttö, "siis on mun kummi." Mitäpä siihen enää sanomaan :) Ja sekin erkoista että viersti miehiä tuohon aikaan mutta kun näki tän mieheni ekan kerran ni kipus syliin ja oli kaveria koko illan...
 
Onneks ei oo mitenkään pakko pyytää pariskunnista molempia kummeiksi, vaan voi ihan oman maun mukaan pyytää vaikka vaan toista....eihän siinä ois mitään järkeä! Ei kai se oo ihme, jos lapsen äiti on ennemminkin vieras kuin läheinen, että vain toinen teistä on pyydetty kummiksi. Onhan ne voinu vaikka päättää, että mies saa valita toisen ja nainen toisen kummin ja jos sillä naisella sattuu olemaan vaikka paras ystävä valittuna hommaan...
 

Yhteistyössä