Mä YRITÄN muistaa parhaani mukaan,mitä kaikkea piti kommentoida.. todnäk siinä kuitenkaan onnistumatta, kun olitte ollu niin yliaktiivisia tänään.
Elppa mulle th sanoi neuvolassa, että kala kannattaa jättää viimesten maisteltavien joukkoon kun on niin allergisoivaa. Suositteli aloittamaan kanasta, possusta, kalkkunasta... No me ei olla vielä mitään lihoja aloitettu enkä tiedä millon uskallan jotain sellata kokeilla. Sain taas sellasen kammon kaikkea uutta maistatusta kohtaan ton banaaniummetusepisodin jälkeen.
Annoin tänään ensimmäistä kertaa sitä semperin luomuporkkanasosetta Rasmukselle (ollaan siis kyllä muuten syöty perunaa ties missä muodossa, mut ei tuota versiota) ja sehän ei uponnu alkuunkaan. Irvisteli vaan. Eihän siinä muu auttanu kun kaivaa taas luumusoseet esille ja joukkoon sitä, niin johan maistu. Meillä tuon luumun siivittämänä menee pojalla alas miltein mitä vaan. Meillä syödään muutenkin aina puurokin niin, että noin desin verran vettä, alle puol desiä pikakaurahiutaleita ja sit valmiiseen puuroon luumu (tai joskus mustikka/kuningatar)sosetta puol purkkia joukkoon. Samat satsit aamulla ja illalla ja yleensä kaikki uppoo ja joskus joutuu antaa vielä lisää pelkkää sosetta, kun pienellä on vielä nälkä. Mutta luumu on siis meillä edelleenkin avain onneen.
Niin ja jos Rasmus ei jostain syystä suostu olee syömishetkellä mitenkään yhteistyökykyinen,niin minähän laulan,mun kauniilla "suloäänelläni". Nykyään tältä levylautaselta tulee yleensä: popsi, popsi porkkanaa; peruna on pyöreä, peruna on soikea...; soihdut sammuu.
Näitä ihania ballaadeja pojalle siinä ruokaillessa laulan niin yleensä se suu aukee sit ihan ihmetyksestä (tai sit meinaa et parempi vissiin syödä äkkiä, et tuo joskus tuon hoilaamisen lopettaa
).. tai järkytyksestä.
Ihana kuulla, et
Rypäleellä (voittamattomalla herkkusienellä ja Toivolla menee nyt paljon paremmin. Ja ne purututit näytti sen verran mielenkiintoisilta, et pitää vissiin varuiks sellaset Rasmukselle hankkia.
Viime yö, jos sitä nyt yöks voi sanoa, oli hirveä. Mutta ei siitä enempää, kun tiedän et mulla ei sinänsä ole oikeutta valittaa, kun muuten Rasmus on nukkunu ihan kivasti viime aikoina... ei tuu sit toisille paha mieli, et miten tuo kehtaa yhdestä yöstä valittaa. En siis ihan kympillä oo tätä päivää jaksanu vetää, vaikka ohjelmaa on kyllä riittäny senkin edestä (selän magneettikuvaus, pankkien kilpailuttaminen).
Palaan kohta... Rakas mieheni on valmistanut tälle ylikypsälle korppukinkulle iltapalan, joten parasta mennä syömään.