kukaan ei pääse lapsen 1v synttäreille :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Vieras";26483954]Älä noista urpoista hei välitä, kunhan teinit trollaavat kun ei kesälomalla ole parempaakaan tekemistä! Itse itkin ihan samaa ongrlmaa kunnes tajusin vaihtaa viikonloppua. Siitä tulee silti paha mieli kun havaitsee että oma lapsi ei niille läheisille olekaan niin tärkeä esim. mökki... Mutta sitä saa mitä tilaa sinne toiseenkin suuntaan että turha heidänkään on mitään pyydellä. Eikä munkaan veli muuten pääse mutta kyllä sen muu perhe tulee.[/QUOTE]

Oletko tosissasi? :O. Siis ITKET kun joku ei tule lapsen syntymäpäiville :D.
 
[QUOTE="Vieras";26484153]Oletko tosissasi? :O. Siis ITKET kun joku ei tule lapsen syntymäpäiville :D.[/QUOTE]

Niiin? Surettaahan se, itkettää lapsen puolesta, ei ole tärkeä kuin omalle perheelleen, kun monella muulla lapsella mummot palvovat maata lastenlasten jalkojen alla.

Miksi ei itkettäisi? Minua ainakin.
 
Asuvatko kaukana?
Onko teidä eka lapsi?
Kuopuksen 1v päiville ei tullut ketään. Mutta hyvähän se on tietää heti että ketään ei oikeasti kiinnosta.

Kutsuin sitten yhden naapurin ja yhden mukavan äititutun (emme vielä kovin kauan olleet asuneet joten mitään ystäviä ei ollut paikkakunnalla), jolla itsellä vähän samoja kokemuksia, että isovanhemmilla on kaikkea muuta tärkeämpää...

Tulen juhliiin jos asut lähellä. ja kelpaan.

siis ketään suvusta, ei kummitkaan. En muista syitä enää hyvin, oma lapsi ei jaksa istua autossa, miehen vanhemmat peruuttivat viime tipassa ilman mitään syytä, ei vaan jaksa, terveitä ovat ja eläkkeellä.
 
Niiin? Surettaahan se, itkettää lapsen puolesta, ei ole tärkeä kuin omalle perheelleen, kun monella muulla lapsella mummot palvovat maata lastenlasten jalkojen alla.

Miksi ei itkettäisi? Minua ainakin.

No mutta syntymäpäivien takia. Ymmärtäisin jos jollain läheisellä olisi joku vakava nopeasti kuolemaan johtava sairaus, talo lähtisi alta, mies pettäisi tms. oikeasti vakavaa. Mutta että itkeä sen vuoksi ettei joku/jotkut osallistu lapsen syntymäpäiville. Silloin kannattaa kyllä vähän yrittää tsempata. Tulee kyllä ajateltua, että minkälaista pumpulielämää on oikein viettänyt. Tai sitten että on joku epätasapainoinen teiniäiti.
 
ja jos sitä korvaavaa päivääkään ei löydy sukulaisten kalentereista, niin sanoisin suoraan että nyt loukkaannuin ihan saatanasti eikä tarvitse sitten heidänkään odottaa minulta hetkeen mitään muistamisia. Mutta nyt eletäänkin näköjään aikaa, jolloin oma kissa tai mökki ohittaa sukulaiset mennen tullen, eikä siinä ole edes mitään outoa muka.

Mulla oli narsistivanhemmat jotka ei lopulta kauheasti kenestäkään piittaa ja vanhat sairaat isovanhemmat, ja kyllä ne vain istu koko porukka valokuvissa ykkösissään tämän neidin yksivuotispöydässä, joka oli viimeisen päälle laitettu ja matkaa oli toisilla vierailla reilusti toistasataa kilometriä. En ollut edes suvun ainoa lapsenlapsi, mutta kunnioitusta on tuohon aikaan ollut tapana osoittaa ihmisille ja heitä juhlia, pieniä ja isoja.
 
[QUOTE="aapee";26483895]joo, kiitos vaan. Meillä (mulla) on ollut muutenkin viimeaikoina rankkaa ja olin oikeasti odottanut niitä juhlia, vähän iloa muuten surullisten aikojen keskelle. Mä en tiennyt että pettyminen, ja siitä johtuva itkeminen tekee ihmisestä surkimuksen.[/QUOTE]

No ei tee. Täällä pyöri hölmöjä ihmisiä, ohita tuommoiset.
 
mä suuttuisin tollasille paskiaisille :( mutta pitäkää hauskat juhlat itseksenne ja käykää vaikka jossain kivassa paikassa ja tee mahottomasti herkkuja jotka saatte syödä ihan itse! :)
 
No ensikerralla kannattaa kysellä etukäteen tärkeimmiltä vierailta, jotka haluaa sinne paikalle, että milloin heille sopisi. Sen jälkeen sitten järjestät ne synttärit sopivaan aikaan. En ole tainnut noille kahdelle, joilla on toisella synttärit aina juhannuksen kieppeillä ja toisella taas heinäkuun alussa, koskaan järjestää synttäreitä varsinaisena syntymäpäivänä. Meillä monet vieraat tulevat pitkän matkan takaa, sukulaisille järjestän yleensä molempien yhteiset juhlat, kun kuitenkin tulevat vain toisille (matkaa useilla n. 450 km) ja tuovat toisen lahjan samalla kertaa.
 
No jos sukulaisia ja kummeja ei tuon enempää kiinnosta, niin mitäpä jos tekisitte synttäreistä teidän perheen yhteisen kivan päivän? Aloittaisitte uuden perinteen :) Kävisitte syntymäpäivänä aina jossakin hauskassa spessu paikassa (muumimaailma, linnanmäki, särkänniemi, visulahti tms), ja vanhempana lapsi saisi valita paikan itse. Viettäisitte yhdessä upean päivän ja juhlistaisitte lapsen syntymää perheeseenne. Unohtaisitte suvun ja kummit, olkoot sitten ilman kutsuja kun ei kerran kiinnosta! Lapsi on kuitenkin kohta jo kouluikäinen, niin silloin voi sitten alkaa pitämään synttärikutsuja kavereille...
 
[QUOTE="Vieras";26484248]Tai vähän järkevämpiä kuin sellaiset jotka eivät kestä itkemättä jonkun osallistumista syntymäpäiväjuhlille. Ei voi kun nauraa sellaiselle :D.[/QUOTE]

Ei varmaankaan voi kuin nauraa, jos on empatiakyvytön ja hiukan yksinkertainen. Mutta jos pitää tulla nauramaan päin näköä, niin jotain muutakin on vialla. Eikö sinulle pidetty synttäreitä ollenkaan?
 
No ei tee. Täällä pyöri hölmöjä ihmisiä, ohita tuommoiset.

Mielenkiinnosta kysyn, että miten tuollainen ihminen pärjää ylipäätään missään, joka itkeskelee lapsensa syntymäpäiville kutsuttujen vuoksi. Osaako/pystyykö matkustamaan? Noin heikko ei ulkomailla ainakaan voisi koskaan asua. Ymmärrän kyllä että harmittaa, mutta luulisi nyt tuollaisen jokaisen aikuisen ihmisen itkemättä kestävän.
 
[QUOTE="Vieras";26484378]Mielenkiinnosta kysyn, että miten tuollainen ihminen pärjää ylipäätään missään, joka itkeskelee lapsensa syntymäpäiville kutsuttujen vuoksi. Osaako/pystyykö matkustamaan? Noin heikko ei ulkomailla ainakaan voisi koskaan asua. Ymmärrän kyllä että harmittaa, mutta luulisi nyt tuollaisen jokaisen aikuisen ihmisen itkemättä kestävän.[/QUOTE]
Ja tän perusteella mä en voisi päätäni ulos laittaa. Itkeskelen millon mistäkin, eikä se musta kyllä yhtään heikompaa tee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hämmentävää;26484362:
Ei varmaankaan voi kuin nauraa, jos on empatiakyvytön ja hiukan yksinkertainen. Mutta jos pitää tulla nauramaan päin näköä, niin jotain muutakin on vialla. Eikö sinulle pidetty synttäreitä ollenkaan?

:D Ei, ja itken täällä puserooni vieläkin :D. Itkeskelen täällä myös kun lapseni kaveri ei päässytkään tänään kylään.
 
[QUOTE="silakka";26484392]Ja tän perusteella mä en voisi päätäni ulos laittaa. Itkeskelen millon mistäkin, eikä se musta kyllä yhtään heikompaa tee.[/QUOTE]

No eipä :D.
 
[QUOTE="Vieras";26484394]:D Ei, ja itken täällä puserooni vieläkin :D. Itkeskelen täällä myös kun lapseni kaveri ei päässytkään tänään kylään.[/QUOTE]

Miten kukaan mies on edes lähtenyt tuollaisen kelkkaan. Ja ylipäätään kestää lapsen tasolle jäänyttä naista.
 
[QUOTE="vieras";26483723]Mua vaan itkettää, vaikka eihän lapsi itse vielä edes tajua että synttärit on tulossa. Mun vanhemmat "ei pääse", koska niillä on silloin joku remonttijuttu eivätkä muka voi jättää remonttimiehiä keskenään taloonsa. Miehen vanhemmat ei pääse, koska niillä on muka kiireitä mökin pihan laitossa. Miehen veli perheineen ei pääse koska on töissä. Mun siskoni ei pääse eikä edes sanonut syytä. Lapsen kummit eivät ole olleet missään tekemisissä sitten ristiäisten, vaikka ennen oltiin hyviä ystäviä ja olen yrittänyt ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamista moneen kertaan.
Että niin me sitten vietetään synttäreitä ilman ainoatakaan vierasta :/[/QUOTE]

Tiedän tunteen. Miehen isovanhemmat eivät koskaan tule synttäreille. Isompi on 4v ja nuorempi on 2v. Syitä on muun muassa raskast työviikko, halu lähteä mökille, kavereiden kanssa keilailu... no eipä suostuneet vahtimaan esikoistakaan, kun lähdin kuopusta synnyttämään. Peruivat väsymykseen nojaten viime tingassa. Äitini lähti 300 kilometrin päästä. Nyt anoppi ihmettelee, miksi en enää halua tavata. Mies ja lapset hoitakoon vierailut. Asumme noin puolen tunnin ajomatkan päässä toisistamme.
 
Tiedän tunteen. Miehen isovanhemmat eivät koskaan tule synttäreille. Isompi on 4v ja nuorempi on 2v. Syitä on muun muassa raskast työviikko, halu lähteä mökille, kavereiden kanssa keilailu... no eipä suostuneet vahtimaan esikoistakaan, kun lähdin kuopusta synnyttämään. Peruivat väsymykseen nojaten viime tingassa. Äitini lähti 300 kilometrin päästä. Nyt anoppi ihmettelee, miksi en enää halua tavata. Mies ja lapset hoitakoon vierailut. Asumme noin puolen tunnin ajomatkan päässä toisistamme.

siis miehen vanhemmat, ei isovanhemmat
 
[QUOTE="Vieras";26484378]Mielenkiinnosta kysyn, että miten tuollainen ihminen pärjää ylipäätään missään, joka itkeskelee lapsensa syntymäpäiville kutsuttujen vuoksi. Osaako/pystyykö matkustamaan? Noin heikko ei ulkomailla ainakaan voisi koskaan asua. Ymmärrän kyllä että harmittaa, mutta luulisi nyt tuollaisen jokaisen aikuisen ihmisen itkemättä kestävän.[/QUOTE]

Miten olet selviytynyt tänne asti ymmärtämättä kovuuden ja lujuuden eroa, olettaen nyt että olet aikuinen ihminen? Yleensä on nähty, että ulkomailla elämisestä selviävät paljon paremmin ne, joilla on varaa itkeä pikkuasioista. Kovikset vähitellen muuttuvat omituisiksi muukalaisiksi, ja loppusäkeistö heidän laulussaan ei ole kaunis.
 

Yhteistyössä