Kuka vääntää lapsen parin vuoden seurustelun jälkeen?

:wave:

Enkä ees puhu vuosista

 

me seurusteltiin kk kun tulin raskaaksi enkä vosi vähemmän muiden mielipiteistä välittää

 

No en tiedä mistä johtuu, mutta mulla väkisinkin nämä kihlat-3kk-naimisiin-6kk-lapsi-9kk-jälkeen -suhteet tuo sellaisen maun suuhun, että vauhti on vähän turhan kova. Hosumalla ei tuu kuin pahaa jälkeä. Nämä naureskelijat täällä saa nauraa, mutta moniko nyt ajattelee niitä lapsiparkoja? Olisiko itsellenne parhainta arkea elää viikko toisen vanhemman luona, ja viikko toisen. Rehata tavaroita siinä välissä, olla vanhempien riitojen viestinviejänä jne..

 

Me oltiin seurusteltu 4kk, kun mentiin kihloihin, ja 1v4kk, kun tulin raskaaksi.
Nyt ollaan oltu yhdessä reilut 11vuotta, ja kaksi lasta (7v ja pian 9v).
naimisissa ei olla..vielä..

 

Niimpä. Suhteella kun on kolme kehityskaarta psykologian mukaan (googlettakaa ne jotka lähemmin haluavat tietää, en nyt jaksa luetella), eikä ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa _yleensä_ ole suhde vielä siinä pisteessä että se lasten "hankkimisen" kestäisi. Siinä rakastumisen huumassa kun kuka tahansa tuntuu sopivalta, näin kärkkäästi yleistettynä.

Tämän kun moni pariskunta tajuaisi, olisi _huomattavasti_ vähemmän onnettomia parisuhteita joissa lapset kärsii vanhempiensa virheistä. Toki poikkeuksia löytyy, eikä sekään onnea takaa että lapset saadaan esim 10v yhdessäolon jälkeen. Vastaavasti pikavauhtia vauvautuneet voivat hyvinkin elää onnellisena elämänsä loppuun asti.

Tämä oli kyllä hyvin kirjoitettu!

 

Me alettiin vääntään ensimmäistä jo 3kk:n seurustelun jälkeen ja mentiin siinä välissä naimisiinkin! Takana on nyt 10 yhteistä vuotta, eikä vieläkään ole aikomus tehdä näistä lapsista heittopusseja!

 

Me :ashamed:

Paitsi että oltiin seurusteltu vain 6 kk kun lapsi ilmoitti tulostaan...Nyt takana 11 vuotta ja 2 lasta SAMALLE miehelle

 

Kysyisit ennemmin miksi tehdä lapsia epävarmaan suhteeseen? Siis kuinka moni paikkaakaan suhteen säröjä tekemällä lapsen. Saadaan kunnon side väliin vaikka molemmat vanhemmat voi huonosti....

Peesi. Ikäänkuin suhteesta kadonnut "se jokin", ja sitä jotain yritetään saada takaisin perheen perustamisella. Ehkä toisilla on pieni paniikkikin siitä, esim ikä, jonka vuoksi aletaan huonoonkin suhteeseen lapsia tekemään. Kun jos eroaisi ja aloittais deittailun+seurustelisi, olisi ikää tullut niin paljon, ettei lapsia saa tms.

Esim yksi tuttu, joka nyt 29v, heille tulossa kovaa vauhtia muksu ja mies pettää minkä ehtii. Tämä tuttu hyvinkin tietoinen tästä ja puhunut kuinka haluaa lapsen. Ehkä hän miettii että tässäpä ainakin siittäjä valmiina, mikään kun ei takaa että hän uutta seurustelukumppania löytää vuosiin....

 

:wave:
Tai no, muutaman kk seurustelun jälkeen jo sai lapsi tulla jos oli tullakseen, ja heti tärppäsi. Edelleen ollaan onnellisia ja rakastuneita ja vakuuttuneita siitä, että tämä avioliitto kestää.

 

Meille tuli lapsi vajaan parin vuoden seurustelun jälkeen. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 7 vuotta, lapsia on kaksi ja erittäin onnellisia ollaan. Esikoinen saatiin kolmekymppisinä.

Enpä osaa teoretisoida miksi kävi näin hyvin vaikka lapsi tuli suht pian. Ehkä molemmat olivat halukkaita muuttamaan elämäänsä vaadittavaan suuntaan ja kasvamaan vanhemmiksi/ vanhempina. Onneakin oli varmaan mukana, että löytyi kumppani, jonka kanssa oli heti lähtökohtaisesti hyvä olla. Palaset jotenkin loksahtivat paikoilleen.

Kukaan ei voi ennustaa miten suhteelle käy lapsen synnyttyä. Olen nähnyt myös parisuhteita, joissa kymmenen yhteisen vuoden jälkeen tehdään lapsi ja erotaan tai eletään isossa kriisissä.

 

Mä oon nähny tästä kaks ihan eri versiota, juuri siksi en ikinä lähtis tuomitsemaan millon ihmiset lapset tekee.. Isäni ja Äitini tapasivat elokuussa joulukuussa tanssittiin jo häitä ja seuraavan vuoden elokuussa syntyi veljeni.. Olivat yhdessä kunnes kuolema heidät erotti. Tätini oli miehensä kanssa 10v ennen kuin menivät naimisiin ja naimisissa 2v ennen kuin tekivät lapset.. Silti eroon päättyi sekin liitto.. Se on ihan ihmisestä kiinne, ei ole varmasti toimivaa tapaa tässäkään...

 

Me tehtiin niin ja hyvä niin, koska enään en voi saada lapsia. Yhdessä ollaan oltu avopuolisoina nyt 10vuotta.

 

Me alettiin vääntään ensimmäistä jo 3kk:n seurustelun jälkeen ja mentiin siinä välissä naimisiinkin! Takana on nyt 10 yhteistä vuotta, eikä vieläkään ole aikomus tehdä näistä lapsista heittopusseja!

Teillä onkin asiat hyvin, onnea siitä. Niinkuin todettu, poikkeuksia löytyy aina, ja teilläkin varmasti oikeasti halutaan olla yhdessä perheenä <3

Kyse onkin varmaan niistä surullisista esimerkeistä, joissa äidillä/isällä on jo lapsia tyyliin kolmelle eri puolisolle eikä yhdenkään kanssa olla viihdytty kuin pari vuotta max yhdessä. Nää on niitä surullisia esimerkkejä, joissa ei kyllä lapsen parasta olla ajateltu, ainoastaan omaa itsekkyyttä.

 

Mun kaveripiirissä moni(5 tai 6) sai lapsen tossa parivuotta sitten, parikymppisenä, eikä ykskään ole enää lapsen isän kanssa yhdessä. Myös veljeni aikas pika vauhdilla kihlautu, tuli vauva- uutinen ja sitten naimmisiin. Kaikki vuoden sisässä. Nyt sitten kuuleekin jatkuvasti kuinka velipojan onni rakoilee. Eli itellä ei positiivisia kokemuksia tollasesta pika toiminnasta. Itse seurustellut nyt 2,5v, ollaan muuttamassa ok-taloon ja ehkä sitten vauva alulle, kun remontti valmis..

 

Kyse onkin varmaan niistä surullisista esimerkeistä, joissa äidillä/isällä on jo lapsia tyyliin kolmelle eri puolisolle eikä yhdenkään kanssa olla viihdytty kuin pari vuotta max yhdessä. Nää on niitä surullisia esimerkkejä, joissa ei kyllä lapsen parasta olla ajateltu, ainoastaan omaa itsekkyyttä.

Kieltämättä tuli suru puseroon katsella tyttöä, joka pakkasi kamppeensa joka viikonloppu perheen vaihtoa varten. Joka toinen viikonloppu kulki bussilla kouluun, joka toinen kävellen. Tuntui, ettei sellaisessa elämässä oikein ole mitään kiintopistettä.

 

Joo,eräskin nainen jätti miehensä ja lapsensa elokuussa kun löysi uuden rakkauden ja muutti sen perässä uuteen kaupunkiin.
Nyt on sitten 13 viikolla raskaana uudelle kumppanille.
Tosi kypsää ja aikuismaista käytöstä.

Näistä taustoista ja muiden ratkaisuista ei aina tiedä eli onko oikeasti mieltä lähteä kailottelemaan muiden asioita. Takaa voi paljastua ihan toinen tarina kuin itse luulee.

 

tunnettiin kuukausi ennenkun tulin raskaax,ja avioliittoon vihittiin sitäkin ennen ja edelleen ollaan yhdessä,kolmas lapsi tulossa,oltu yhdessä siis yli 6vuotta...

 

tuli raskaaksi parin viikon tuntemisen jälkeen =)
Nyt heillä kolme lasta, vuosia takana lähemmäs kymmenen, omakotitalo ja onnellisia ovat =)
Itse olin seurustellut mieheni kanssa 6kk kun tulin raskaaksi, tarkoituksella, ja hyvin menee.
Jos on vähääkään elämää ja kokemusta takana, kyllä tietää tavatessaan kuka se oikea on =)

Ennemmin sanoisin ettei vuosia kestäneisiin huonoihin suhteisiin kannata lasta ruveta tekemään.

 

Ajatteleeko kukaan täällä, että se vois onnistua?
Vai onko nopeatempoinen suhde aina "tuhoontuomittu"?

Minä ja mieheni mentiin naimisiin kuukauden seurustelun jälkeen ja nyt yhteiseloa puolisen vuotta, ja lapsi tulossa.
Molemmat haluaa kovasti lapsen.
Itse en ole koskaan ollu näin onnellinen ja mieskin tyytyväiseltä vaikuttaa
Lisäksi olemme parikymppisiä.

Onko tämä suhde teidän mielestä nyt tuhoontuomittu?

 

Mun kaveripiirissä moni(5 tai 6) sai lapsen tossa parivuotta sitten, parikymppisenä, eikä ykskään ole enää lapsen isän kanssa yhdessä.

Mäkin olen huomannut juuri saman ilmiön! Minkä ikäisiä kaverisi ovat suunnilleen? Omani n. 25-26 vuotiaita, ja heistäkään ei kukaan enää seurustele lapsen isän kanssa.

 

Mustahan nyt palstaterrori tuli

Mä oikeesti nostan hattua niille isille ja äideille jotka ovat pystyneet perustamaan onnellisen perheen lyhyenkin suhteen jälkeen. Parisuhdehan on tahtolaji ja teillä sitä tahtoa on. Vaatii myös uskomatonta rohkeutta saada lapsi lyhyen tuntemisen jälkeen, kaikista ei siihen ole.. Mutta tiedätte varmaan itsekin, että olette harvoja jotka onnistuneet, suurimmalle osalle ei käy yhtä onnekkaasti.

 

mä menin puolen vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja siitä puolentoista vuoden päästä tuli lapsi ja nyt on takana 12 vuotta ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä ja viides lapsi tulossa joten ei ainakaan meidän lapsi joutunu heittopussiks vaikka tulikin niin nopeesti.

 

me tehtiin, 2v seurustelua ja sitten suunnitellusti raskaaksi. eihän se pitkä suhde takaa, että ollaan loppuelämä yhdessä. mun aiempi suhde kesti 6v ja koskaan ei ollut sellaista ajatusta että voisi lapsen tehdä. kun taas nykyisen miehen kanssa heti alussa tuntui siltä että tämän kanssa voisi perustaa perheen. ja muutenkin olen sitä mieltä että lasta ei voi tehdä luottaen siihen että ollaan aina yhdessä, kun koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. pitää olla varma että pakon edessä voi/pystyy hoitamaan lapsen myös yksin.

 

Ajatteleeko kukaan täällä, että se vois onnistua?
Vai onko nopeatempoinen suhde aina "tuhoontuomittu"?

Minä ja mieheni mentiin naimisiin kuukauden seurustelun jälkeen ja nyt yhteiseloa puolisen vuotta, ja lapsi tulossa.
Molemmat haluaa kovasti lapsen.
Itse en ole koskaan ollu näin onnellinen ja mieskin tyytyväiseltä vaikuttaa
Lisäksi olemme parikymppisiä.

Onko tämä suhde teidän mielestä nyt tuhoontuomittu?

kerroin just tossa ylempänä oman tarinani,ei ole tuhoon tuomittu todellakaan,mä tunsin oman miehen alle kuukauden ennen ku mentiin vihille

 

LARALLE kyl sanoisin että ei tuu onnistumaan...sori vaan...puolessa vuodessa on vielä kuherruskuukausi parhaimmillaan. lisäks te ootte aika skidejä vielä molemmat. on muuten tehny mieli kysyy sulta monesti että ootko perheesi ainoa lapsi?