Kuinka usein näette isovanhempia ?

[Äitiliini]

Kuinka usein kyläilette ? Oletteko usein yökylässä isovanhemmilla ?

 

[meillä]

Käymme lasten kanssa isovanhemmilla pari, kolme kertaa kuussa. Ei tulisi mielen viereenkään jäädä yöksi. Eri asia tietty, jos he asuisivat vaikka parinsadan kilometrin päässä. Silloinkin ehkä voisi yöpyä pari kertaa vuodessa. Älä käsitä väärin, hyvät on välit, mutta ei sitä nyt vanhempien seurassa yötäpäivää jaksa olla, ei edes lasten takia. :flower:

 

[taustalla]

Meillä molemmat isovanhemmat asuvat aika lähellä, minun vanhempani n. 4 kilometrin päässä ja mieheni vanhemmat 15 km päässä. Tapaamme heitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä saatta mennä 2 viikkoakin että olemme yhteyksissä ja välillä taas näemme parikin kertaa viikossa. Kaikki siis riippuu ihan aikatauluista ja fiiliksistä. Me olemme miehen kanssa molemmat sellaisia, että totisesti menisi hermo, jos isovanhemmat painostaisivat että niin ja niin usein pitää nähdä. Toki näitä painostuksia tulee, mutta sivuutamme ne tylysti. Erityiseti miehen vanhemmat eivät aina ymmärrä, että meidän perheessä sekä lapsilla että vanhemmilla on harrastuksia, jotka on sidottu tiettyihin päiviin ja erityisesti lapsille nuo harrastukset on tosi tärkeitä. He eivät myöskään ymmärrä että sunnuntaina perheellämme on muutakin tekemistä kun istua heillä illallisella. Käymme usein lasten kanssa sunnuntaisin kylpylässä, elokuvissa, teatterissa tms. tai sitten vaan jossain ulkona syömässä. Olemme isovanhempia monta kertaa pyytäneet mukaamme ja minun vanhempani aina lähtevätkin kun ehtivät, mutta mieheni äiti ottaa kutsun loukkauksena ja sen, että menemme ulos syömään elokuvan jälkeen emmekä tule syömään hänen tekemiään ruokia, ukki kyllä haluaisi tulla, mutta mummi ei päästä... Käymme heillä syömässä sunnuntaisin n. kerran kuussa ja meidän koko perheen mielestä se on riittävän usein. Toki kyläilemme muuten useamminkin, lähinnä viikolla iltaisin. kutsumme myös isovanhempia meille kylään, koska lasten kannalta on helpompaa että he vierailevat myös meillä, onhan lasten lelut yms. tekemiset lähinnä kotona. Poikamme (3- ja 5-vuotiaat) ovat myös kovia leipomaan, joten senkin takia on kiva kutsua vieraita

Kesän aikana tullaan varmaan kyllä taas kyläilemään enemmän puolin ja toisin, kun poikien harrastukset jää tauolle ja meidän perheemme kasvaa kolmannella lapsella, joten minullä on hyvin aikaa päivisin kyläillä anopilla, he kun ovat jo eläkkeellä. Minun vanhempani ovat vielä töissä, mutta kyllä heitäkin aina kesäisein tulee enemmän tavattua, kai ne on ne valosat illat

 

[sama kuin edellinen]

Piti vielä lisätä, että olemme niin mukavuuden haluisia, että emme jää yökylään koskaan... Asumme niin lähellä ja kotiin on aina ihana tulla...

 

[katju]

Käymme lasten kanssa vanhempieni luona useita kertoja viikossa. Ex-mieheni vanhempien kanssa emme ole ollenkaan tekemisissä, edes lasten merkkipäivinä. Surullista mutta minkäs teet. He syyttävät erosta minua vaikka tietävät että eron syynä oli poikansa alkoholismi.

 

[Äitiliini]

mekään emme yökyläile, jotenkin tunnen että oma koti on mukavampi enkä tahdo mennä isin ja äidin helmoihin joka viikonvaihde kun on omakin elämä. Yökyläily ei voisi vähempää kiinnostaa.

Näemme isovanhempia viikottain, mikä tuntuu minusta aika paljolta. En ainakaan enempään pysty koska on tosiaan omakin elämä ja minä ainakin tarvitsen harrastuksen pysyäkseni selväjärkisenä. En voisi elää vain ja ainoastaan siten että ainoa paikka missä käyn on lapseni mummola, enkä aio sen tähden harrastuksista luopuakaan.

onneks on mies samaa mieltä.

 

[katju]

Täällä pohjoisessa ei varmaan ajatella niin että mummolassa käynti on pois omasta ajasta. Siellä käydään kun se ohjelmaan sopii ja kun ehditään..on toki oma elämä ja muitakin kyläpaikkoja kun jaksetaan lähteä töiden jälkeen. Täälläpäin voi onneksi vielä mennä kylään sopimatta siitä viikkoa aiemmin.

 

[taustalla]

Mieheni vanhemmat asuvat n. puolen tunnin ajomatkan päässä. Näemme kuitenkin aika harvoin. Lähinnä äitien- ja isänpäivänä, juhannuksena, jouluna, kesälomalla, lapsemme synttäreillä ja muutama satunnainen vierailu on tämän lisäksi. Näkisimme varmaan useammin, jos isovanhemmat tulisivat välillä meille, mutta kun pitää aina olla menemässä heille. Ja taustalla on myös mieheni avioero, jota appivanhempani eivät halunneet hyväksyä. Omaa äitiäni näkisin varmaan useammin, jos tämä olisi saanut elää, isääni tapaamme vuoroin meillä, vuoroin hänen luonaan n. kuukauden-parin välein.

 

[Mimosan äippä]

Minun vanhempiani näemme pari kolme kertaa viikossa, neiti on heillä päivähoidossa ainakin kerran viikossa melkein, miehen vanhempia näemme tavallisesti kerran viikossa, he ovat aika vaativissa töissä, joten kaipaavat aikaa rentoutumiseen ja haluavat olla omissa oloissaan enemmän kuin vanhempani jotka parin päivän päästä jo ottavat yhteyttä tai tulevat käymään jos mitään ei ole meistä kuulunut.

Yökylässä ei käydä vanhemmilla kun molemmat asuvat 2-3 kilsan päässä... neiti on ollut nyt vuoden täytettyään kk sisällä molemmissa mummuloissa kerran yökylässä...tulevaisuudessa tulee oleman ehkä kerran kk yökylässä jommassa kummassa mummolassa...on vanhempieni ainoa lapsenlaspia ja mieheni siskon lapset asuu satojen kilsojen päässä joten kaivattua on seura.. nautitaan miehen kanssa vapaaillasta kun tiedetään että neiti on tutussa ja turvallisessa hoidossa ja saa huomiota ja nauttii siitä