Kuinka usein lapsi hoidossa esim. mummilla?

Kuinka usein teillä on 1-vuotias lapsi hoidettavana esimerkiksi mummilla tai kummilla, että äiti ja/tai isä saa omaa aikaa? Kuinka monta tuntia lapsi on ollut hoidossa? Onko teillä 1-vuotiaat olleet yökylässä?

Mietin, kun meillä 1 vee poika ei ole ollut kertaakaan yöhoidossa ja päivälläkin tosi harvoin ja silloinkin noin 2-3 tuntia kerrallaan. Jotenkin olen itse ollut aika huono jättämään poikaa hoitoon ja ottamaan omaa aikaa, silloin lapsi on ollut isän kanssa, kun olen yksin tai kaverin kanssa jossain käynyt. Jotenkin olen pitänyt 1-vuotiasta vielä niin pienenä, mitä muut ajattelevat?

 

Meillä on poika ollut mummon luona hoidossa 10 kk lähtien, siis siitä kun äitiysloma loppui. Teen kolmevuoro työtä ja miehellä työ alkaa kuudelta aamulla joten vaihtoehto oli joko ympärivuorokautinen päiväkoti tai olla mummon luona. Nyt syyskuun alusta laitettiin tavalliseen päiväkotiin, mies pystyy viemään pojan n. yhtenä aamuna viikossa niin että menee vähän myöhässä töihin.

No nyt tuli turhaa selitystä mutta mitä yritän sanoa on että poika aloitti päivähoidon 1.3 kk. Mummon luona oloa harjoiteltiin säännöllisesti ennen äitiysloman loppu sillä lailla että oltiin siellä yhdessä ja jäätiin välillä yöksi. Meillä mennyt todella hyvin on tykännyt olla siellä, ei ollut mitään ongelmia ja poika siis koko kesän oli mummolla pari yötä viikossa.

Pakkoratkaisuhan tää on ollut. Oliskohan teidän hyvä opetella olemaan mummolla yötä aina välillä niin ei sitten ole vaikeeta jos joskus on pakko olla, luulis että näin pieninä lapset tottuu nopeammin.

 

Meillä tyttö(kohta 1v2kk) oli ekan kerran mummolassa yökylässä 11kk iässä. Päivisin on ollut jostain 10kk muutamia tunteja kerrallaan hoidossa kun olen ollut omilla asioilla. Suunnilleen kerran kuussa tyttö on yöhoidossa, ja hyvin on aina mennyt kun on tuttu paikka.

Kyllä minustakin 1-vuotias on vielä ihan tosi pikkunen. Meillä on viimeistään tammikuussa edessä vuoropäiväkoti uran aloitus, niin näkisin että on ihan hyvä vähän treenata erossa oloa puolin ja toisin.

 

Meillä suku asuu kauempana joten ihan siitä syystä ei paljoa ole ollut hoidossa. Oli ekan kerran päivällä (omassa kotona) mummin hoidettavana noin 4 tuntia 10kk iässä. Toisen kerran häntä oli kans kotona hoitamassa muutaman tunnin kaverini lapsensa kanssa kun pojalla ikää noin 11kk. Yhden ainoan kerran ollaan miehen kanssa oltu yö poissa kotoa jolloin mummi ja vaari tuli meille hoitamaan, silloin pojalla oli ikää 13kk. Nyt tuo on jo pian 18kk ikäinen eikä ole tuon yöhoidon jälkeen ollut hoidossa kertaakaan. Tai no kerran me kesällä laitettiin poika nukkumaan ja mumma ja paappa vahti toisen unta meidän ollessa muualla. Yöksi tultiin kotiin joten en varsinaiseksi hoidoksi laskisi ku lapsi nukkui koko ajan ku oltiin poissa..

Mutta siis, enemmänki antaisin hoitoon jos olis joku ketä hoitaa. Nytki olis niin kiva mennä ulos syömään miehen kanssa tai mennä vaikka katsomaan yhdessä elokuva.. Mutta mutta. Ehtiihän tuota.

Vielä lisäys, toki me ollaan miehen kanssa menty erikseen niin et jompi kumpi vanhemmista on kotona lapsen kanssa.. Muutenhan sitä pimahtais jos ei ikinä pääsis ilman lasta kotoo...

Ja kyllä mun mielestä kans 1-vuotias on pieni, mutta 1,5-vuotias alkaa jo oleen taas mun mielestä niin "iso" että mielellään antaisin useammin jonku hoidettavaksi edes muutamaksi tunniksi päivällä..

 

Meillä ei ole ketään, joka voisi katsoa tyttöä, että päästäis johonkin miehen kanssa. Tyttö onkin siis kova vierastamaan, jos joku vieras (tai tuttu) yrittää ottaa syliin. Muuten kyllä tykkää, että on porukkaa ja kavereita (kerhossa, kylässä), mutta en voisi kuvitellakaan, että tyttö suostuisi jäämään kenellekään muulle hoitoon kuin isänsä kanssa, jos itse olen poissa. Taitaa olla sitten päiväkoti eka vieras paikka mihin jää ilman vanhempia ja tarhantädit ekat vieraat hoitajat.

 

Meillä ei tyttö, 1v1kk, ole vielä yökylässä ollut, mutta muuten on kyllä ollut hoidossa mummeilla. Taisi olla niinkin pieni kuin 3kk kun ekan kerran oltiin miehen kanssa poissa, ja tyttö mun äidin kanssa meillä jokusen tunnin. Sen jälkeen käytiin ehkä kerran parissa kuussa jossain miehen kanssa kahdestaan, ja aina oli hoitaja meillä kotona.

Nyt tyttö on mun opiskeluitten takia pari kertaa viikossa mummunsa kanssa meillä. Muuta hoitotarvetta ei ole kauheasti ollut, kun tuntuu tuo tyttö jo sen verran isolta ja helppohoitoiselta, ettei kaipaa sellaista irtautumista. Kaikki illatkin meillä on miehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa.

Hyvin on mummien kanssa mennyt tytöllä. Ei enää itkekään mun perään, niin kun aikasemmin. Viimeksi kun mummu tuli meille, niin tyttö alkoi vilkuttaa mulle jo ennen kun aloin lähtöä tekemään On se kiva huomata että nyt pystyy olemaan jo muittenkin kun mun kanssa.

 

Meidän 1-vuotias poika on ollut vaihtelevasti hoidossa mummolassa
jo kaksi kuukautisesta asti. Alussa oli pakko viedä mummolaan hoitoon, jotta itse sai välillä nukuttua. Poika huusi ja valvoi ensimmäiset 3 kk (ei kuitenkaan koliikkia.)
Sen jälkeen ollaan oltu mummolassa yötä n. kerran kuukaudessa ja nyt
vähän useammin, koska menee vaarille hoitoon viikon päästä, kun itse aloitan työt.
Poika on tällä hetkellä isovanhempien kanssa mökillä muutaman päivän, koska he pitävät unikoulun. Neuvolasta sitä jopa suositeltiin.
Itse olemme todella väsyneitä, emmekä jaksa sitä pitää.

En itse koe huonoa omaatuntoa siitä, että poika on välillä hoidossa isovanhempiensa luona. Molemmat osapuolet saavat siitä jotain. Me vanhemmat saamme nukuttua univelkaa takaisin ja isovanhemmat saavat hoitaa ainokaista lastenlastaan ja poika myös tottuu samalla muihin ihmisiin. Sanokoon joku sitten jotain muuta. Meillä se on ainakin toiminut. =) =)

 

Meillä lapset tämän kesän alkuun saakka olivat useinkin hoidossa/vierailulla mun kotipaikalla ihan pienestä pitäen, ei mihkään 1v-ikäänkään odoteltu tai sit mun äiti oli täällä kotona, jos me reissussa vaiks toinen mukana...hyvin harvoin oli mummolla vanhin, toinen ei oo ollut kertaakaan (nyt jo pian 8v!) ja nuorin 1,3 ei myöskään oo ollu/ei tuu olemaankaan. On niin ihme mummo, ettei pärjää vaikka on pappa, poikien kummikii kotona asuu....ihan sama kyllä mulle. Mun vanhemmat/sisko on auttaneet pyytämättäkii, että täällä kotonakii on meno välillä rauhottunut. Nyt eri tilanne, kun rakas/tärkeä Ukki on poissa. :ashamed:

Tyttökin oli jo 2kk iässä yhden yön poissa, kun mä olin ihan rättipoikki ja sain nukkuu yöni hyvin...enpä oo 8t nukkunut kovin monesti putkeen ees koko elämäni aikana, taisin nukkuu pidemmältikkii. Meillä ei auttanu, että tyttö nukku toisessa huoneessa, mä valvoin silti.

Nyt on tarkoitus ottaa ihan yksi viikonloppu meille kahdelle, niitä ei oo näet usein ollut reilun 9v aikana... tyttöö tulee kyllä ikävä...
Meillä myös äiti oli täällä tytön kaa päivän ajan, kun hällä ikää 1kk...
Nukku päivät ja itki yöt, eikä multa ees tullut maitookaa itteltä, niin päästiin isojen poikien kaa pari reissuu tekee. Kyllä meillä on mummi kultainen ja muistot ukista myös syöpyneet mieleen...koskaan ei tarttenu pyydellä että otatteko tai tuutteko, he kyselivät itte.
toiseen suuntaan sit ihan ylämäkee homma ja lopulta päätin olkoon, haluunkin mielummin etteivät ees oo siellä, kun se on niin VAIKEETA.
Oikeesti se on siellä suunnalla ihan asennekysymys...

Ja meidän pojat on saaneet niin paljon mun vanhemmilta kaikkee...rakkautta, huolenpitoo, toisenlaisia aatoksia, on oppineet tyytymään vähempäänkin ja viihtyneet vaatimattomissa oloissa...
sanovat mummollekkii, että kyllä me se homma ois tehty vaikket maksaiskaan, kun joka hommasta tarjoo rahaa/herkkuja jne...
Että hyvin on kaikki opit perillä, kun mun kotoo on saaneet hyvin samanlaista kasvatusta kuin meillä...

 

Meidän lapsista kukan ei ole koskaan ollut hoidossa yhtään missään.Eikun esikoinen oli yhden kerran reilu 1v mummon hoidossa n.4 tuntia mutta muuten eivät ole ollet.Lapset ovat iältään 5v4kk,3v8kk ja 1v2kk.Ei ole ketään hoitajia enkä kyllä osaisi ollakaan ilman lapsia.

 

Minä olen kyllä nyt ollut kesän alusta 24/7 lasten kanssa, eli ei oo lapset muualla olleet (no leirillä...) Ja täytyy sanoo, että kyllä odotan innolla reissua kahdestaan miehen kanssa, kun minä teen kotona kaiken ja olen hoitanut melkein 100% kaiken lapsiin liittyvän. Korkeintaan isä johonkin harrastukseen joskus kuskaa...Kyllä se on lastenkin etu, että vähän pääsee tuulettumaan. Kuitenkaan ei olla tuon pienemmän aikana käyty olleskaan kaksin missään ja yksin...en koskaan missään oo ollut, kaikkialla on taapero messissä, kainalossa, kun ei kävele!
Mun pitäs ottaa enemmän aikaa itelleni, vaikka lenkille mennä yksin, korkeintaan koira mukana, se rauhottas kummasti. Kun en oo mikään tasanen,kärsivällinen...jäis liiat räjähtelyt vähemmälle ja jaksas olla pitkäpinnasempi esim. vanhimman ongelmien takia / koulu ei suju!!!
Ei mikään siellä! Osaa kyllä käyttäytyä ja ei oo ongelmaa lähtee kouluun!!!

Ja jos vaan voisin viedä taaperon vielä äidilleni, niin kyllä sen tekisin, mutta tämä ei enää mahdollista. niinpä sit taapero on kotona mummin kaa/siis äitini ja itte sit esim. reissuun kerrankin. Tai mummi seuranamme täällä!
Samaten pojat oli viikonlopun välillä poissa, yksi kerrallaan ja sekin oli luksusta! Sekin on taaksejäänyttä elämää, toisaalta meillä on ollut mökki jussista, jossa on taas ihan eri fiilis olla kaikkien kolmen kaa. Se ympäröivä rauha, ei ketään muuta kuin me (no rakennusapu pappa ja se anoppi ja...)

 

Meidän tyttö 1v1kk on mummun luona hoidossa n. kerran kuussa ehkä pari tuntia kerrallaan kun olen käynyt lääkärissä tms ja mies on ollut töissä. Yöhoidossa ei ole ollut ikinä. Isän kanssa lapsi on ollut kun mä käyn omilla menoilla. Miehen kanssa yhteistä aikaa on illalla kun lapsi nukkuu, joskus toki kaipaisi kunnon irtiottoa mutta kerkeehän sitä sitten myöhemminkin

 

Meillä (nyt ikää 1v5kk) ei olla oltu vielä yökylässä. Kaikki isovanhemmat asuvat ihan vieressä ja poika näkee heitä kaikkia 1-3 kertaa viikossa. Jos vanhemmat ovat olleet leffassa illalla, niin mummut ja papat ovat tulleen meille kotiin pojan kanssa. Poika on kyllä ollut päiväkylässä toisessa mummulassa, siellä on nukuttu myös päiväunia. Viime aikoina tosin isovanhemmat ovat tulleet lähinnä meille. On kuulemma näin helpompaa, meillä kun on kaikki lapseen liittyvät tavarat helposti saatavilla. Me vanhemmat osallistumme isovanhempien vierailuun vaihtelevasti, yleensä pakenemme omaan rauhaan ja jätämme jälkikasvun leikkimään heidän kanssaan.

Ja joo, poika on viikolla päiväkodissa pitkää päivää. Vanhemmille heilutetaan aamulla jo eteisessä hyvästi ja juostaan kiljuen hoitotätien (ja lelujen) luo. Iltapäivällä poika juoksee kiljuen vanhempien luo ja pitää huolta että koko iltana ei pääse turhaa hengähtämään... Miten ne mukulat jaksaa???

 

Meidän taaperoinen, kohta 2v, ei ole ollut koskaan yöhoidossa saatika hoidossa päivisin. Ellei sitten lasketa sitä kun olin synnyttämässä kuopusta mies mukanani ja isoäiti oli meillä sen aikaa leikittämässä esikoista neljä tuntia. Itse en koe lapsen hoitoon jättämistä tärkeänä ja mahtaisinko siihen edes pystyäkään...

 

Ei koskaan.

 

Poika oli yökylässä ekaa krt muistaakseni lähemmäs 3v ja tyttö on nyt 2v4kk eikä yötä ole hoidossa ollut, muutaman tunnin kylläkin.
Väsynyt minäkin olen ajoittain ollut mutta siitä syystä ei onnekseni ole vauvoja tarvinnut viedä hoitoon vaan lapsilla on ollut myös isä valmis ottamaan hoitovastuun välillä.
Nyt ollaan suunnittelemassa loppuvuodesta hotelliyötä miehen kanssa ja se ajatus tuntuu kyllä mahtavalta!

 

yökylässä on mummun luona ollut vain kerran (silloin 1,5 vuotta), mutta jäänyt esim mökille mummun kanssa ekan kerran 9-kuisena (olimme yön poissa hääpäivää viettämässä), ja tokan kerran nyt tänä kesänä 3 päivää ja 2 päivää. Talvella mummu on ollut meillä tarvittaessa hoitamassa ja nukuttamassa. Meillä tämä on kyllä toiminut tosi hyvin, mutta toisaalta me ollaan useamman kerran viikossa tekemisissä, ja kesäkaudella ollaan viikonloput & lomat yhdessä mökillä. Ja mummu on ei ole vielä täyttänyt ees 60-vee, ja kun hoitaa meidän pikkuista, on paikalla myös isoveli 12-vee. Se täytyy lisätä että anoppi ei ole ollut hoitamssa iltaa kuin kerran. Hän asuu kauempana ja on nähnyt tyttöä harvemmin. Siksipä mustakaan ei tunnu niin luonnoliselta jättää lapsia hänelle. Mun äidille kun ei tartte kertoa muuta kuin että onko tyttö nukkunut hyvät vai huonot päikkärit, ja onko syönyt päivän mittaa hyvin vai huonosti. Onnekas tilanne, ymmärrän sen itsekkin...

 

Meilläkin mummi ja pappa hoitavat poikaa, kohta 2v., lähestulkoon viikottain, jotta pääsen ansaitsemaan lisätienestiä keikkatöillä. Yökylässä on ollut ensimmäisen kerran puolivuotiaana ja sen jälkeen tasaiseen tahtiin-nykyisin poika yökyläilee keskimäärin ehkä pari kertaa kuussa. Ollaan paljon tekemisissä muutenkin ja poika näkee mummia ja pappaa lähes päivittäin. Menee heille kuin toiseen kotiinsa, on omat lelut, sänky jne., mielellään pojan aina ottavat ja mielellään myös poika heille menee. Mummoa näkee vähän harvemmin, mutta joka viikko häntäkin ja on ollut hoidossa myös mummon luona. Hyvin toimii ja onnekkaita ollaan, poika on saanut ja voinut olla kaikkien isovanhempiensa kanssa tekemisissä niin paljon, että heidän välisensä suhde on todella luonteva ja mutkaton-tärkeitä ovat toisilleen puolin ja toisin.