Kuinka usein vauvat hoidossa?

[tiinaliisa]

Edelliselle:
Itse ollaan ehkä ehditty sitä vapaata nuoruutta viettää jo sen verran kauan ennen lapsia, että kestetään kyllä vaikka ei täydellistä vapautta nyt just tällä hetkellä olekaan, vaan pitää lapsetkin ottaa huomioon. Meillä lapset nyt 3- ja 1-vuotiaat. Välillä heräilevät yöllä, mutta eivät nykyään kovin paljon. Olishan se kyllä tosi kivaa kun saisi aamulla nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mutta me nukutaan sitten vuorotellen päikkäreitä (toinen nousee aamulla lasten kanssa ja toinen saa nukkua pitempään). Joskus vielä tulee sekin päivä kun saadaan nukkua vaikka kuinka, ja sitten ihmetellään että koskahan ne lapset tulis näyttäytymään kotonakin välillä... Mutta tosiaan, meillä on vaan tässä vähän erilainen ajatusmaailma. Kukin tyylillään

 

[Vai niin :D]

Meillä vähän sama juttu kuin tiinaliisalla, saatiin lapset lähemmäs 3-kymppisinä joten tuli siinä kahdestaan eleltyä liki 10 vuotta ennen lapsia, ei ole kiire mihinkään illanistujaisiin tms. Erikseen ollaan muutaman kerran menty iltaisin. Yhden kerran ollaan häissä oltu, mutta silloin toinen lapsemme oli vain 3kk joten ei tullut mieleenkään häntä jättää esim mummille (oli vielä täysimetyksellä), esikoinen oli tällöin mummolla hoidossa. Lähdimme yhdeksän aikoihin kun diskoilut ym alkoivat, haimme esikoisen hoidosta jne. Kahdestaan ollaan käyty syömässä miehen kanssa toki ja lapset ovat isovanhemmilla olleet hoidossa mutta me käydään syömässä päivällä :O. Tässäpä lyhykäisesti vastausta uteliaalle

 

[höh]

Kuopuksemme 1v8kk on ollut yökylässä 2 tai 3 kertaa. Ja pari kertaa on joko mummi tai mun sisko ollut meidän kotona hoitamassa niin, että yöllä kolmen aikoihin olemme miehen kanssa hipsineet kotiin. Silloin vaan on pikkasen ollut kurjaa, kun aamulla tämä aamuvirkkukuopus herää viimeistään seitsemältä, ja meitä vanhempia "pikkasen" vielä nukuittaisi Tukiverkostomme on tosi pieni, sillä kaikki sukulaiset anoppia lukuunottamatta asuvat satojen kilsojen päässä.

 

[hoidossa olosta]

Meillä ei vauvat ole olleet oikeastaan ikinä hoidossa. Johtunee pitkälti siitä, ettei käytettävissä ole ollut sopivia hoitajia, ja toisaalta siitä, etten ole ihan pientä katsonut tarpeelliseksi hoitoon laittaakaan. Omaa aikaa saa, kun vanhemmat vuorottelevat, ja vanhempien yhteistä aikaa on meillä ne illan myöhäiset tunnit, kun lapset ovat nukkumassa.

 

[tiinaliisa]

Tässä vielä rupesin muistelemaan, niin kyllä esikoisen vauva-aikana itsekin olisi enemmän tehnyt mieli kaikenlaisiin aikuisten menoihin, kai se lapsiperheen elämään sopeutuminen kuitenkin ottaa oman aikansa useimmilla. Mutta nykyään tuntuu usein oikeastaan paljon kivemmalta viettää juhlia, esim. juhannusta, yhdessä lasten kanssa, kun heille se kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä. Aikuisten kanssa juhliessa alkaa nykyään olla lähinnä sellainen "joo, tää on just tätä, onhan tää jo monta kertaa nähty"-fiilis.

 

[isovanhemmat ovat tärkeitä]

Meillä on kohta kaksivuotias lapsi, joka ei ole koskaan ollut yökylässä. Päivisin/iltaisin meillä on ehkä kerran parissa kuukaudessa käynyt mummi tai kummi kotona hoitamassa tai puistossa, mutta ei ole ollut kodin ulkopuolella hoidossa. Nyt on ollut kyllä kohta muutaman kuukauden päiväkodissa ja senkään takia ei ole muualla hoidossa, kun halutaan viettää kaikki vapaa-aika tuon pienen ihmisen kanssa

Meillä viedään niin pienet kuin isot isovanhemmille ehkä kerran kuussa yökylään, tai ainakin joka toinen kuukausi. Eikä suinkaan siksi että tarvitsemme omaa aikaa vaan lapset tarvitsevat isovanhempiaan ja he lapsenlapsiaan. Siinäkin välissä on suhde jolle täytyy antaa mahdollisuus. En missään nimessä halua omia heitä itsellemme niin, ettei heille muut aikuiset olisi tärkeitä. Mielestäni tuollainen on itsekästä. Pienelle ihmiselle on äidin ja isän lisäksi tärkeitä myös isovanhemmat ja pikkuiset nauttivat suuresti kun pääsevät mummulle ja papalle yökylään. Mummulla ja papalla on lapsille omat yöpuvut ja hammasharjat ja omat rutiinit, ja lapset nauttivat kun isovanhempien kodista on tullut kuin toinen koti heille. (Toiset isovanhemmat valitettavasti asuvat kaukana ja siellä käydäänkin sitten aina koko perheen voimin.) Tätä en missään nimessä haluaisi pois lapsiltani. En ymmärrä tätä hössötystä miksi lapset saavat olla aina vain ja ainoastaan vanhempiensa kanssa. Meillä ainakin perheen käsite on laajempi kuin äiti ja isä!

Lapset ovat reippaita, eivät vierasta, ja välit ovat lämpimät niin vanhempiin kuin isovanhempiin. Myös vanhempien ja isovanhempien välinen suhde on erittäin hyvä kun emme etäännytä heitä vaan luotamme myös heihin lasten hoitajina ja läheisinä.

 

[Hoitopaikaton äippä]

Meilläkään isovanhemmista ei ole apua hoitojen kanssa. Toisaalta se on tiedetty jo silloin, kun perhettä alettiin suunnitella. Eniten harmittaa se, että jos on äkillisiä tilanteita, niin olisi kiva, kun olisi olemassa vaikkapa se eläkkeellä oleva mummo, joka voisi hakea sairaan lapsen heti pois hoidosta tms. Meillä kummallakin vanhemmalla on pitkät työmatkat ja paljon työtä, joten esimerkiksi lasten sairastuminen on aina enemmän tai vähemmän pieni katastrofi. Ikinä en ole kuitenkaan sairasta lasta tarhaan vienyt, vaan hoito on aina järjestetty tavalla tai toisella. Yleensä minä olen se, joka joustaa, koska mies tekee keikkatyötä työkaverinsa kanssa (rakennushommia), joten miehen poisjäänti vaikeuttaa sitten heti hänen työkaverinsa hommia. Onneksi minulla on ymmärtäväinen pomo, jolla itselläänkin on lapsia, joten hän tajuaa, että nyt on se aika, kun minä en pysty antamaan itsestäni työmarkkinoille sataa prossaa.

Minä olen onneksi sellainen, että miehen kanssa otan heti asiat puheeksi, jos jokin asia nyppii. Joskus sanon turhastakin ja sitten mies kyllä sanoo takaisin, joten aikamme mietittyämme kumpikin tajuaa sanoneensa turhan pahasti toiselle. Avoin tunteiden näyttäminen on ollut meille se keino, millä suhde on pysynyt kunnossa. Onneksi miehelle olen aina voinut sanoa, että oli p*ska päivä töissä, kakarat kiukutteli ja olen ihan poikki, joten ota mut syliin. Mies on silloin antanut aikaa ja huomiota. Yhdessä lapsia hoidetaan ja yhdessä heistä otetaan vastuuta.

Kumpikin meistä menee jonkun verran omissa menoissa, mutta kumpikin myös sanoo, jos omasta mielestä toisella on liikaa menoja. Siksi ei viitsi itsekään käydä esim. firman pippaloissa, koska tietää, että meneminen tarkoittaa heti toiselle työpäivän jälkeen "yksinhuoltajuutta" sen illan. Hyviin ystäviin pidetään yhteyttä vaikkei tapaamalla niin sitten soittelemalla tai mesettämällä. Eniten pidetään yhteyttä lapsellisiin kavereihin, joiden kanssa voi viettää vaput ja juhannukset koko porukalla.

Koska meillä tuo hoitokysymys on niin vaikea, niin meille unikoulut ovat olleet ihan ehdottomat. Vuorotellen myös nukumme viikonloppuisin unirästejä pois eli toinen herää lasten kanssa lauantaina ja toinen sunnuntaina. Iltaisin pistetään kellon tarkkuudella lapset vuoteeseen nukkumaan (ollaan opetettu nukahtamaan itsekseen), joten meille vanhemmille jää sitä kahdenkeskistä aikaa pari tuntia joka ilta. Se pyhitetään usein toisillemme jutteluun, seksiin ja ihan vain kahdenkeskiseen olemiseen ja hellittelyyn, koska helposti se aika menee kotitöihin, tietokoneella roikkumiseen yms.

Meillä siis se tilanne, että lapset ovat 8 v, 4 v ja 1 v. Esikoinen on ollut yökylässä ekaa kertaa 7 vuotta täytettyään ja niitä kaveriyökyläilyjä on tullut sen jälkeen jotakin viiden ja kymmenen väliltä. Nuoremmat eivät ole yökylässä olleet kertaakaan.

Välillä on raskasta, mutta se onkin niitä ainoita huonoja puolia eli vaikkei isovanhempia tai omia sisaruksia olekaan hoitamassa, niin hyvin ollaan pärjätty. Onneksi tuo 8-v poikamme on niin topakka, että hätätilanteessa voin esim. käydä lähikaupassa (menee matkoineen siihen reissuun noin 20 min), kun hän katsoo nuorempien perään.

 

[isovanhemmat ovat tärkeitä]

Meillä viedään niin pienet kuin isot isovanhemmille ehkä kerran kuussa yökylään, tai ainakin joka toinen kuukausi. Eikä suinkaan siksi että tarvitsemme omaa aikaa vaan lapset tarvitsevat isovanhempiaan ja he lapsenlapsiaan. Siinäkin välissä on suhde jolle täytyy antaa mahdollisuus. En missään nimessä halua omia heitä itsellemme niin, ettei heille muut aikuiset olisi tärkeitä. Mielestäni tuollainen on itsekästä. Pienelle ihmiselle on äidin ja isän lisäksi tärkeitä myös isovanhemmat ja pikkuiset nauttivat suuresti kun pääsevät mummulle ja papalle yökylään. Mummulla ja papalla on lapsille omat yöpuvut ja hammasharjat ja omat rutiinit, ja lapset nauttivat kun isovanhempien kodista on tullut kuin toinen koti heille. (Toiset isovanhemmat valitettavasti asuvat kaukana ja siellä käydäänkin sitten aina koko perheen voimin.) Tätä en missään nimessä haluaisi pois lapsiltani. En ymmärrä tätä hössötystä miksi lapset saavat olla aina vain ja ainoastaan vanhempiensa kanssa. Meillä ainakin perheen käsite on laajempi kuin äiti ja isä!

Lapset ovat reippaita, eivät vierasta, ja välit ovat lämpimät niin vanhempiin kuin isovanhempiin. Myös vanhempien ja isovanhempien välinen suhde on erittäin hyvä kun emme etäännytä heitä vaan luotamme myös heihin lasten hoitajina ja läheisinä.[/quote]

 

[30 ja risat]

Meidän 7 kk poikaa on kummitäti ollut hoitamassa n. kerran kuussa 3 kk:n iästä asti. On ollut konsertti, yhdet häät ja sitten muuten vain täti on halunnut tulla hoitamaan kummipoikaansa ja siten päästä meidän vähän vapaalle. Eli viitisen kertaa ollaan päästy viettämään parisuhdeaikaa. Yökylässä ei poika vielä ole ollut eikä varmaan ihan heti ole tarvettakaan. Mutta yökyläilyä vastaan periaatteessa ei ole mitään. Taitaa vain äidin puolelta olla napanuora vielä sen verran lyhyt, että yökyläilyä lykätään vielä

Kommentoisin noita joitakin aikaisempia kirjoituksia, joissa perustellaan sitä miksei parisuhdeaikaa tai menoja enää halua. Joku sanoi, että 10 vuotta on ehtinyt menemään ja että ikääkin jo 30 jne... Sehän on totta kai ihan oma asia. Jos ei kiinnosta niin kiinnosta ja se on okei. Mutta ikää meilläkin oli hippasen päälle 30 ja elettyä elämää paljon ennen vauvan syntymää. Silti on välillä aivan ihanaa päästä vain kahdestaan käymään edes syömässä. Vaikka meillä sitä parisuhdeaikaa on myös vauvan nukkumaanmenon jälkeen, on ihanaa kun pääsee irtautumaan näistä kotiympyröistä hetkeksi aikaa kahdestaankin. Ollaan vaan ja nautitaan. Onneksi pojan kummitäti on hyvin innokas hoitamaan lastamme. Yhteistä aikaa on siis tiedossa jatkossakin.

 

[Ai itsekästä :)]

[quote="

Meillä viedään niin pienet kuin isot isovanhemmille ehkä kerran kuussa yökylään, tai ainakin joka toinen kuukausi. Eikä suinkaan siksi että tarvitsemme omaa aikaa vaan lapset tarvitsevat isovanhempiaan ja he lapsenlapsiaan. Siinäkin välissä on suhde jolle täytyy antaa mahdollisuus. En missään nimessä halua omia heitä itsellemme niin, ettei heille muut aikuiset olisi tärkeitä. Mielestäni tuollainen on itsekästä. Pienelle ihmiselle on äidin ja isän lisäksi tärkeitä myös isovanhemmat ja pikkuiset nauttivat suuresti kun pääsevät mummulle ja papalle yökylään. Mummulla ja papalla on lapsille omat yöpuvut ja hammasharjat ja omat rutiinit, ja lapset nauttivat kun isovanhempien kodista on tullut kuin toinen koti heille. (Toiset isovanhemmat valitettavasti asuvat kaukana ja siellä käydäänkin sitten aina koko perheen voimin.) Tätä en missään nimessä haluaisi pois lapsiltani. En ymmärrä tätä hössötystä miksi lapset saavat olla aina vain ja ainoastaan vanhempiensa kanssa. Meillä ainakin perheen käsite on laajempi kuin äiti ja isä!

Lapset ovat reippaita, eivät vierasta, ja välit ovat lämpimät niin vanhempiin kuin isovanhempiin. Myös vanhempien ja isovanhempien välinen suhde on erittäin hyvä kun emme etäännytä heitä vaan luotamme myös heihin lasten hoitajina ja läheisinä.[/quote]

Ai itsekästä haluta vanhempana viettää aikaa oman lapsensa kanssa? älä nyt naurata!
Meillä pieni lapsi ei tosiaankaan välitä isovanhempien tai kummien seurasta yhtä lailla kuin oman äidin ja isän. Vaikka tapaammekin säännöllisesti isovanhempia ja muita lapselle tärkeitä aikuisia, on se silti ihan eri asia kuin viedä lapsi yökylään, siksi että joku mummi sitä sattuu haluamaan!
Mielestäni tuollaisella ei voi perustella pienen lapsen yökylään viemistä. paljon parempi syy on se, että vanhemmat tosiaan haluaisivat omaa aikaa...

 

[isoäiti vm. 62]

[quote="


Vaikka tapaammekin säännöllisesti isovanhempia ja muita lapselle tärkeitä aikuisia, on se silti ihan eri asia kuin viedä lapsi yökylään, siksi että joku mummi sitä sattuu haluamaan!
...

Todellakin niin on eri asia. Näin myös minun miniäni käyttäytyy ja olen varmasti surullisin isoäiti jonka tiedän. Toivottavasti teitä ei ole montaa. Kiitoksia kirjoittajalle joka valisti myös isovanhemmuuden tärkeyttä.

 

[Edelliselle!]

[quote="


Vaikka tapaammekin säännöllisesti isovanhempia ja muita lapselle tärkeitä aikuisia, on se silti ihan eri asia kuin viedä lapsi yökylään, siksi että joku mummi sitä sattuu haluamaan!
...

Todellakin niin on eri asia. Näin myös minun miniäni käyttäytyy ja olen varmasti surullisin isoäiti jonka tiedän. Toivottavasti teitä ei ole montaa. Kiitoksia kirjoittajalle joka valisti myös isovanhemmuuden tärkeyttä.

En ymmärrä miksi et voisi olla hyvä isoäiti ja miksei sinulla voisi olla lämpimät ja hyvät suhteet lapsenlapseesi ilman, että saat VAUVAN itsellesi yöksi hoitoon?!?
Todella itsekästä.
Kyllä vauvojen ja pienten lapsien on hyvä olla omien vanhempien luona ja nämä vanhemmat saavat ihan itse tehdä ratkaisunsa vauvojen yökylään laittamisesta. Kyllä sinulla on koko isovanhemmuus hukassa, jos hyvä suhde vaatii yökyläilyä vauvana.

 

[Anni62]

Tyttäreni nyt 5-v tytär oli eka kerran täällä mummilassa 7:kk ikäisenä ja siitä lähtien kerran kuukaudessa yhden yön kerrallaan.
Nyt kun on jo viisi vuotias pyytää ihan itse mummilaan yökylään. Asutaan lähekkäin. Ja tään 5-V pikkusisko on nyt 4:kk niin on jo tyttären kans ollut puhetta, et koska tulisi yökylään. Vauva nukkuu koko yön ja on muutenkin rauhallinen. On ollut sillai muutaman tunnin täällä ilman vanhempiaan.
Ostettiin matkasänkykin näitä mummiloita varten, tyttäreni avomiehen äiti asuu kans tässä lähellä.

 

[´¨']

meidän tyttö nyt kohta 3 kk, on ollut yökylässä jo noin 3-4 krt tädillään. se on ihmeellistä kun saa nukkua yöllä edes 5-6 tuntia heräämättä.
tyttö on myös viikoittain noin 3 krt muutaman tunnin hoidossa että äippä pääsee urheilemaan. se on ihanaa kun on tällainen mahdollisuus ja melko usein vielä.

Et sitten tainnut imettää. Siitä varmaan johtuu myös niiden hormonien puute, joka olisi tehnyt noin pienen vauvan yökylään jättämisen äidille liian raastavaksi.

Olisi meilläkin ollut mahdollisuus jättää vauvat yökylään, mutta en todellakaan antanut noin pieniä muiden hoitoon. Vauvat tarvitsivat äitiä ja söivät rintaa puoli vuotiaiksi. Yöheräilyt kuuluvat vauva-aikaan. Päivällä voi nukkua lasten kanssa omia univelkoja pois. Vauvat alkoivat nukkua kokonaisia öitä vajaan vuoden ikäisinä. Siitä lähtien on saanut nukkua ihan rauhassa 11 h yöunia.

imetän kyllä mutta toisinaan kun menee yö kylään annetaan korviketta pullosta. ei se silloin tällöin mielestäni haittaa tee. ei se minua raasta että pieni vauva on ilta kymmenestä aamu kahdeksaan hoidossa luotettavalla ja läheisellä ihmisellä. en saa päivällä nukuttuta, vaikka vauva nukkuisi. se vaikuttaa nii paljon jaksamiseen..

 

[mievaanlkj]

meidän tyttö nyt kohta 3 kk, on ollut yökylässä jo noin 3-4 krt tädillään. se on ihmeellistä kun saa nukkua yöllä edes 5-6 tuntia heräämättä.
tyttö on myös viikoittain noin 3 krt muutaman tunnin hoidossa että äippä pääsee urheilemaan. se on ihanaa kun on tällainen mahdollisuus ja melko usein vielä.

Et sitten tainnut imettää. Siitä varmaan johtuu myös niiden hormonien puute, joka olisi tehnyt noin pienen vauvan yökylään jättämisen äidille liian raastavaksi.

Olisi meilläkin ollut mahdollisuus jättää vauvat yökylään, mutta en todellakaan antanut noin pieniä muiden hoitoon. Vauvat tarvitsivat äitiä ja söivät rintaa puoli vuotiaiksi. Yöheräilyt kuuluvat vauva-aikaan. Päivällä voi nukkua lasten kanssa omia univelkoja pois. Vauvat alkoivat nukkua kokonaisia öitä vajaan vuoden ikäisinä. Siitä lähtien on saanut nukkua ihan rauhassa 11 h yöunia.

imetän kyllä mutta toisinaan kun menee yö kylään annetaan korviketta pullosta. ei se silloin tällöin mielestäni haittaa tee. ei se minua raasta että pieni vauva on ilta kymmenestä aamu kahdeksaan hoidossa luotettavalla ja läheisellä ihmisellä. en saa päivällä nukuttuta, vaikka vauva nukkuisi. se vaikuttaa nii paljon jaksamiseen..

Aika ilkeää tekstiä oli kirjoitettu mm. hormonien puutteesta Taas tätä, että nostetaan itsensä muita paremmiksi äideiksi... Ei voi ymmärtää. Maailma on täynnä onnettomia ihmiskohtaloita, joita on tissitetty täysin suositusten mukaan ja lapset on olleet vain vanhempien hoidossa vauvana, mutta elämä onkin mennyt täysin pieleen kumminkin...

Meillä on 5kk vanha poika. Oli ekan kerran isukin kanssa kaksin yön 2kk ikäisenä ja on ollut nyt 3krt yön niin, että itse olen ollut poissa (kyllä, viihteellä). Muutamia kertoja on ollut mummolla muutaman tunnin hoidossa ja 6kk vanhana joutuu yökylään tai siis mummo tulee hoitamaan meille (meillä on häät). Hieman hirvittää, mutta iltatissistä vieroittaminen onnistui ja poitsu nukahtaa vellin jälkeen omaan sänkyynsä. Jos ei olisi pakko, niin en vielä jättäisi yöksi "vieraalle", mutta valitettavasti ei ole vaihtoehtoja. Tuomitkoon, ketkä tuomitsee, mutta mielestäni olen tehnyt täysin oikeita ratkaisuja. Lapsi on minulle rakkainta maailmassa, mutta ei se minusta tarkoita, että kaikki muu normaali elämä pitäisi lopettaa! Olen kyllä ehtinyt mennä vuosien varrella, mutta kun vauva on turvallisesti isänsä kanssa kotona niin voin mielestäni mennä vastakin

 

[Miinu]

Täällä on taas älyttömästi kritisoitu vauvojen jättämistä yökylään. Eiköhän se ole ihan jokaisen äidin ja isän oma päätös, milloin lapsensa jättää yöksi hoitoon. Turha siitä vieraiden ihmisten on vetää hernettä nenäänsä, jos joku toinen viettää (laatu)aikaa puolisonsa kanssa. Me ihmiset olemme kovin erilaisia ja toiselle jo suht pienen vauvan hoitoon jättäminen on ihan luonnollista. Tuskin vauva mitään traumoja saa, vaikka olisikin yhden yön läheiseksi tulleen (mm. mummin ) seurassa ja pullo ruokinnassa.

Vähemmän siis kritiikkiä ja enemmän kannustusta. (MItenköhän jotkut naiset vaikuttavat niin kovin katkerilata toisten naisten elämästä ja päätöksistä???)

 

[Eemelipeemeli]

meidän tyttö nyt kohta 3 kk, on ollut yökylässä jo noin 3-4 krt tädillään. se on ihmeellistä kun saa nukkua yöllä edes 5-6 tuntia heräämättä.
tyttö on myös viikoittain noin 3 krt muutaman tunnin hoidossa että äippä pääsee urheilemaan. se on ihanaa kun on tällainen mahdollisuus ja melko usein vielä.

Et sitten tainnut imettää. Siitä varmaan johtuu myös niiden hormonien puute, joka olisi tehnyt noin pienen vauvan yökylään jättämisen äidille liian raastavaksi.

Olisi meilläkin ollut mahdollisuus jättää vauvat yökylään, mutta en todellakaan antanut noin pieniä muiden hoitoon. Vauvat tarvitsivat äitiä ja söivät rintaa puoli vuotiaiksi. Yöheräilyt kuuluvat vauva-aikaan. Päivällä voi nukkua lasten kanssa omia univelkoja pois. Vauvat alkoivat nukkua kokonaisia öitä vajaan vuoden ikäisinä. Siitä lähtien on saanut nukkua ihan rauhassa 11 h yöunia.

No huh huh mitä tekstiä! Oikein pistää vihaksi! Kaikki ei kuule niitä univelkoja pysty nukkumaan päivisin pois, koska ei yksinkertaisesti saa unta! Ja se johtuu pitkälti nimenomaan hormoneista! Itse imetin lähes vuoden ja siitä huolimatta vein vauvaa jo 3 kk ikäisenä yökylään ihan pelkästään siksi, että olin heräilyistä ja omasta unettomuudesta johtuen niin väsynyt, että meinasin seota. Auttoi sekä henkisesti että fyysisesti, että sai joskus nukkua rauhassa ja aamulla pitkään. Sai myös hetken hengähtää vaativan vauvan hoidosta ja myös isovanhemmat saivat lapsen itselleen vähän pidemmäksi ajaksi. Ja toki tuntui alkuun ikävältä jättää niin pientä hoitoon ja murehdin asiaa, mutta seuraavalla kerralla se olikin jo helpompaa ja osasin paremmin nauttia vapaa-ajasta. Lapsi on nyt 1,5 v ja on isovanhemmilla max. kerran kuussa yökylässä jotta saadaan miehen kanssa parisuhdeaikaa ja olemme sen kokeneet tarvitsevamme. Ihmiset on erilaisia ja toiset tarvitsevat omaa aikaa enemmän kuin toiset. Myös suhteet omiin vanhempiin poikkeavat ja kaikki isovanhemmat ei edes halua ottaa vauvaa yökylään. Että ihan turha se on muita arvostella tai syyttää jostain hormonien puutteesta, kun ne hormonit aiheuttaa eri ihmisille niin erilaisia asioita. En voi muuta sanoa kuin että HÄPEÄ KIRJOITUSTASI!

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että naiset voisivat enemmän tukea toisiaan kuin puukottaa selkään. TÄytyy oma pääkoppa olla aika huonossa jamassa, että kokee tarvetta nälviä muille jollain keskustelupalstoilla. Hyi olkoon.

 

[meillä näin]

meidän 4 vuotias on ollut n. 20 kertaa yökylässä isovanhemmilla, ekan kerran silloin kuin lopetin imetyksen (7kk) iässä)
Mukava että hän saa aikaa isovanhempien kanssa! Me vanhemmat emme tarvitse ns. omaa aikaa, koska meitä motivoi olla koko perhe kasassa ja harrastaa yhdessä. Matkailut jne tehdään aina yhdessä.

Hoidossa lapsi on toki päivisin kun olemme töissä mutta muutoin apua hoitoon on tarvittu muutamia kertoja kun ollut häitä yms. minne ei ole toivottu lapsia.

Muutoin perhe aina yhdessä - vaikkakin aivan koko ajan menossa jossakin!!! ))

 

[riippuu elämäntilanteestakin]

Aika paljon varmaan siitäkin kiinni onko jompikumpi vanhemmista lapsen kanssa päivät kotona vai ovatko vanhemmat töissä ja lapsi hoidossa. Jos sitä on kaikki päivät lapsen kanssa kotona, hoitoapua kyllä kaipaa iltaisin. Jos taas on lapsesta erossa kaikki päivät, illat ja viikonloput haluaa pyhittää perheelle.

 

[mistä moinen ehdottomuus??]

Meidän 2 v ei ole koskaan ollut yökylässä koska emme ole halunneet eikä ole ollut tarvettakaan. Meille ei ole tullut kutsuja tänä aikana yksiinkään juhliin eikä meillä ole tarvetta mennä treffeille niin, etteikö tultais illaksi kotiin. Meille riittää vallan mainiosti aika sen jälkeen ku lapsi on menny nukkuu. Emme käy baareissa ryyppäämässä enää (sitä me tehtiin, ku ei ollu lasta). Ollaan menty niiiiin paljon, että nyt on ihana vain rauhoittua kotona.

Täällä on moni korostanut sitä, että ennen lapsia on kyllä saanut rellestää tarpeeksi, että juhlimiset on jo juhlittu. En ymmärrä tuollaista ehdottomuutta. Ei kai se lasten tulo niitä menohaluja tarvi kokonaan tyrehdyttää, kaipa sitä voi siitä huolimatta joskus mennä jonnekin, joko yksin tai pariskuntana?? Tietty vähemmän kuin ennen, mutta ainakin omalla kohdalla kun harvoin jossain bileissä käy niin se meneminen tuntuu sitten sitäkin kivemmalta, kun se on ns. harvinaista herkkua. Ei tulisi mieleenkään hautautua kotiin tai olla koskaan menemättä minnekään pariskuntana ilman lapsia. Onhan se nyt ihan eri juttu mennä kahdestaan ja vapaasti kuin rahdata lapsia mukana, sijata petejä jonnekin, käydä nukuttelemassa (ja sitä ennen kaikki iltarutiinit), kiskoa nukkuvia lapsia ylös ja autoon yms. Siis toki me tuotakin harrastetaan, mutta on se vaan ihan eri juttu kun voi olla kuin ellun kana, eikä kerrankin tarvi huolehtia yhtään kenestäkään muutakuin itsestään. Ystävyyssuhteita haluan vaalia, koska niitä ystäviä tulen vielä myöhemmässä elämänvaiheessa tarvitsemaan ja tarvitsen nytkin. Mies on enemmän laiskanpulskea, joka haluaisi nyhjätä vaan kotona, mutta itse kannustan tapaamaan kavereita ja harrastamaan, koska ei niitä menetettyjä ystävyyssuhteita sitten myöhemmin saa takaisin. Ja monilla näillä ystävillä ei ole vielä lapsia, joten mikään perheiden kesken tapaamiset ei senkään takia onnistu. Huonona esimerkkinä näen esim. omat vanhempani, jotka ovat aikoinaan omistautuneet perheelle ja työlle, unohtaneet ystävyyssuhteet ja ovat nyt eläkeläisinä aika yksinäisiä. En itse halua vastaavaa vaan laajat sosiaaliset verkostot kannattavat elämässä eteenpäin, niin hankalissa kuin hyvissäkin hetkissä.

 

[---neito-----]

meidän tyttö nyt kohta 3 kk, on ollut yökylässä jo noin 3-4 krt tädillään. se on ihmeellistä kun saa nukkua yöllä edes 5-6 tuntia heräämättä.
tyttö on myös viikoittain noin 3 krt muutaman tunnin hoidossa että äippä pääsee urheilemaan. se on ihanaa kun on tällainen mahdollisuus ja melko usein vielä.

Et sitten tainnut imettää. Siitä varmaan johtuu myös niiden hormonien puute, joka olisi tehnyt noin pienen vauvan yökylään jättämisen äidille liian raastavaksi.

Olisi meilläkin ollut mahdollisuus jättää vauvat yökylään, mutta en todellakaan antanut noin pieniä muiden hoitoon. Vauvat tarvitsivat äitiä ja söivät rintaa puoli vuotiaiksi. Yöheräilyt kuuluvat vauva-aikaan. Päivällä voi nukkua lasten kanssa omia univelkoja pois. Vauvat alkoivat nukkua kokonaisia öitä vajaan vuoden ikäisinä. Siitä lähtien on saanut nukkua ihan rauhassa 11 h yöunia.

En minäkään jättäisi lastani yökylään vielä piiiiitkääään aikaan, vaikka pullolla onkin (koska ei suostunut tissiä syömään ja pullonkin kanssa taistellaan). Ikää pojallani nyt 4,5 kk. Eikä ole ollut edes hoidossa kenelläkään. Koska en halua antaa muille hoitoon. Minä ja pojan isä tuntevat pojan riittävän hyvin. (on aika tuittupää, varsinkin syödessä). Meillä poika on ollut myös vähä uninen, enkä ole voinut siksi nukkua päivisin. Poika vetelee yleensä vain puolen tunnin tirsoja kerrallaan. Eipä siinä sitten omat unet onnistu... Muutenkin mun ei tarvii poikaa itkettää öisin yhtään, herään hänen nälkä tuhinaansa ja poika syö sapuskansa puoliunisena ja jatkaa syötyään samantein uniaan. Jos antaisin pojan jollekulle muulle yöksi hoitoon, ei hän saisi sapuskaansa oikeaan aikaan. Meillä isä ei herää pojan tuhinaan ollenkaan. Minä hoidan yöt, vaikka pullolla ollaan, myös viikonloppuisin.

 

[en haluaisi puolisokseni hemmoteltua mammanpoikaa]

En minäkään jättäisi lastani yökylään vielä piiiiitkääään aikaan, vaikka pullolla onkin (koska ei suostunut tissiä syömään ja pullonkin kanssa taistellaan). Ikää pojallani nyt 4,5 kk. Eikä ole ollut edes hoidossa kenelläkään. Koska en halua antaa muille hoitoon. Minä ja pojan isä tuntevat pojan riittävän hyvin. (on aika tuittupää, varsinkin syödessä). Meillä poika on ollut myös vähä uninen, enkä ole voinut siksi nukkua päivisin. Poika vetelee yleensä vain puolen tunnin tirsoja kerrallaan. Eipä siinä sitten omat unet onnistu... Muutenkin mun ei tarvii poikaa itkettää öisin yhtään, herään hänen nälkä tuhinaansa ja poika syö sapuskansa puoliunisena ja jatkaa syötyään samantein uniaan. Jos antaisin pojan jollekulle muulle yöksi hoitoon, ei hän saisi sapuskaansa oikeaan aikaan. Meillä isä ei herää pojan tuhinaan ollenkaan. Minä hoidan yöt, vaikka pullolla ollaan, myös viikonloppuisin.

Hyvä että teitä marttyyreitakin löytyy. Tässä viimeksi olikin jo liikaa normaaleja, omallakin elämällä varustettuja äitejä. Oletko tarkkaillut käykö miehesi suomi.24:ssa etsimässä seuraa?

 

[hämärä juttu]

En minäkään jättäisi lastani yökylään vielä piiiiitkääään aikaan, vaikka pullolla onkin (koska ei suostunut tissiä syömään ja pullonkin kanssa taistellaan). Ikää pojallani nyt 4,5 kk. Eikä ole ollut edes hoidossa kenelläkään. Koska en halua antaa muille hoitoon. Minä ja pojan isä tuntevat pojan riittävän hyvin. (on aika tuittupää, varsinkin syödessä). Meillä poika on ollut myös vähä uninen, enkä ole voinut siksi nukkua päivisin. Poika vetelee yleensä vain puolen tunnin tirsoja kerrallaan. Eipä siinä sitten omat unet onnistu... Muutenkin mun ei tarvii poikaa itkettää öisin yhtään, herään hänen nälkä tuhinaansa ja poika syö sapuskansa puoliunisena ja jatkaa syötyään samantein uniaan. Jos antaisin pojan jollekulle muulle yöksi hoitoon, ei hän saisi sapuskaansa oikeaan aikaan. Meillä isä ei herää pojan tuhinaan ollenkaan. Minä hoidan yöt, vaikka pullolla ollaan, myös viikonloppuisin.

Hyvä että teitä marttyyreitakin löytyy. Tässä viimeksi olikin jo liikaa normaaleja, omallakin elämällä varustettuja äitejä. Oletko tarkkaillut käykö miehesi suomi.24:ssa etsimässä seuraa?

Nyt kyllä jäi epäselväksi nimimerkin "en haluaisi puolisokseni hemmoteltua mammanpoikaa" pointti. Siis onko se mammanpojan hemmottelua ettei turhaan huudata 4,5kk ikäistä öisin? Eikö tuo nyt ole lähes jokaisen normaalijärjellä varustetun ihmisen toimintaa. Ja ei kai 4,5kk ikäistä nyt kukaan halua puolisokseen muutenkaan, laitonta alaikäiseen sekaantumista se olisi ainakin Suomessa.
Vai tarkoittaako kirjoittaja sitä, että isää hemmotellaan, kun ei tarvitse nousta yösyöttöjen takia, ja tämä tekee isästä mammanpojan, jota kukaan ei halua puolisokseen vaan joutuu etsimään seuraa suomi24.stä?

 

[hämärä juttu]

Ei oikein onnistunut lainaus. Viimeinen oli mun tekstiä.

 

[hei haloo onko valoo]

Eiköhän siinä puhuttu isästä eli äidin puolisosta eikä lapsesta. Voi hyvä luoja sentään mitä taukkeja täällä pyörii. Äiti=marttyyri ja isä=mammanpoika