Kuinka moni tykkäs niin paljon raskausmasustaan,

ettei halunnut raskausajan loppuvan

olenko ainoa laatuaan?

mulla on 39+5 ja itken täällä jo masuani, en haluisi luopua tästä, toki ihanaa kun vauva syntyy, mutta tää valtava vatsa on ihana <3 sama oli esikoisesta, tästä osaa eritavalla vaan nauttia.

 

No en todellakaan, kadehdittava olotila sulla

Ei taida vatsa sitten kummemmin painaa/vaivata?

 

Mä tykkäsin, se oli kaunis ja mä olin kaunis :heart:

 

Sama juttu. Joka kerta olen ollut ihan hulluna valtavaan vatsaani, vaikka vauvaakin olen jo kovasti odottanut. Kolme lasta on.

 

raskaana ollessa hyväksyin vartaloni

 

raskaana ollessa hyväksyin vartaloni

Samoin!

 

Minä kanssa rakastin vauvamasuani ja olisin valmis koskavain ottamaan uuden tilalle!

 

No en todellakaan, kadehdittava olotila sulla

Ei taida vatsa sitten kummemmin painaa/vaivata?

Kyllähän tää painaa ja vaivaa kun vauvasta povataan ainakin 4.5kg:sta. mutta silti, kaikkine vaivoineen tää on ihana <3

 

esikoinen oli 4.3kg

 

no eipä montaa löytynyt

 

Ekaa häpesin ja peittelin niin, että osa kavereista huomasi vasta viimeisen kuukauden aikana. Maha ei ollut kovin iso. :ashamed:

Toisen raskauden mahaa palvoin. Varmaan tätä kolmannenkin raskauden aiheuttamaa pyöristymää sitten aikanaan.

 

:wave: kolme lasta on. kolmannessa masu oli ihanan iso! näkyy vähän aikaa profiilissa.

 

:wave: Mä tykkäsin tosi paljon esikoisen kohdalla masusta ja sit pojan synnyttyä masua tuli kauhee ikävä vaikka olikin ihanaa että poika oli nyt siinä! Masu oli niin ihanan pieni loppuun saakka, että siitä ei ollut minkäänlaista vaivaa! :heart:
Nyt odotan toista ja kyllä masu on nytkin ihana! :heart:

 

En tykännyt ja nyt leikkaan sen rippeet pois. Olisi varmaan kivaa jos olisi raskaana ja olisi ihanaa,mutta kun ei niin ei :/

 

Mä vatsaan mitenkään kiintynyt,mutta raskausaika muuten oli ihanaa.
Tai kaksi raskautta,kuopuksen kohdalla oli tietoa siitä miltä raskaana ollessa voi tuntua.

 

mà tykkàsin kovasti raskausvatsastani vaikkei ollutkaan valtava

 

Mä tykkäsin alusta melkein loppuun saakka. Siis rakastin :heart: Loppu aikana vatsa oli sitten jo TOSI iso ja mulla oli aikas tukala olo........Eilen plussasin joten toivotaan että taas saan nauttia masusta..... =)

 

Minä! Olisin voinut pitää sen masun ikuisesti, vaikka se olikin loppuvaiheessa jo aika iso. Mutta olin raskausaikana hyvävointisempi kuin koskaan, ja vieläkin muistelen sitä elämäni onnellisimpana aikana. :heart: Vaikka tietysti elämä on ihanaa sitten lapsen synnyttyäkin, mutta kaikki se odotus, jännitys ja raskauden seuranta... Sitä jotenkin vaan niin tiesi että jotain ihanaa tapahtuu mutta mikään ei elämässä silti ollut vielä muuttunut, sai mennä ja tulla kuten ennenkin... Voih, se oli ihanaa.

 

:wave:

 

MINÄ!!! harmitti kun oli talvi, olisin tahtonut esitellä kaunista pallomahaani bikineissä ja tiukoissa topeissa... neiti nyt 1v ja vieläkin ikävöin mahaani asiaan voi tietysti vaikuttaa se, että läskit kertyvät aina mahaani ja saan jatkuvasti vetää nolona ihroja sisään MUTTA raskausaikana painelin polleana maha esillä ja olin niin tyytväinen kroppaani olin mielestäni todella seksikäs sillon, kun tissitkin kasvoivat

 

oho, karkasi. siis tissitkin kasvoivat parilla numerolla

 

Kyllä mä vaihdoin mieluusti sen mahan vauvaan :heart:

 

Onhan tämä maha ihana mutta osaa se olla rasittavakin. Tai en tiedä onko syynä maha vai sen asukas sisällä. Aina pitää muistaa esim. kyykkiä rauhallisesti ettei äkkinäisesti, muuten vihlasee niin että säkkijärvenpolkka soi korvissa seuraavan viikon ja lonkat väsyy sun muuta mukavaa.

 

Minä tykkäsin, vaikka kaksosmaha oli VALTAVA.

Tuottihan se iso maha vaivojakin, ja sain kauhiasti huomiota osakseni loppuvaiheissa, mikä oli hämmentävää (mm. kaupan kassat kyseli, että syntyykö kohta, mihin minä, että puolitoista kuukautta vielä jäljellä).

Nyt saisi tuon mahan rippeet kyllä häipyä!

 

:wave:
Mahaa kyllä on ikävä. Ihanan iso se oli, eikä siitä mitään vaivaa ollut, siis esim. kengännauhat pystyi solmimaan ja kumartelemaan ihan helposti.