Sanoin miehelle uuden vuoden päivänä, että meidän olisi vähän juteltava. Ei heti jos ei halua, mutta kun on sopiva väli ja mieliala. Hän pyöritteli silmiään ja sanoi, että parempi kun ei puhu, ero tulee vaan. Eilen illalla sanoin uusiksi, että sitten kun sinulle sopii, niin jutellaan. Taas sama vastaus: haluan vaan valittaa tai haukkua häntä.
Tänään oli kolmas yritys, ollaan oltu siis kotona koko ajan eli aikaa on kyllä ollut. Taas tuli ensin sama vastaus, että mä haluan vaan erota tai valittaa, kun kaikki on taas huonosti. Sitten perään näitä "äiti haluaa potkaista iskän pellolle" -juttuja pojalle :kieh: Totesin ettei taida olla sopiva aika vieläkään, että ei sitten puhuta. Annetaan asioiden kasautua ja hoidetaan niin kuin aiemminkin eli huutamalla sitten kun tarpeeksi alkaa kiehumaan. Hetken päästä mies tuli kärttämään, no että kerro sitten mikä taas on huonosti.
Kerroin, että minulla on ollut itsetutkiskelun paikka, koska olo ei ole ollut hyvä. Kerroin, että koen sen johtuvan osaksi siitä, etten saa tarpeeksi huomiota häneltä ja että olen hänelle itsestäänselvyys. Meillä ei halailla, olla kainalossa tai suudella kuin korkeintaan seksin aikana, harvoin silloinkin. Seksikin on vuosia ollut ongelma. Sanoin minulla olevan taas sellainen olo, että olen vain reikä johon hän tyydyttää itsensä. Minun ei ole tehnyt mieli vuosiin, mutta annan hänelle monta kertaa viikossa, koska muuten mies olisi huonolla tuulella koko ajan. Seksi on mekaanista suorittamista, joka ei anna minulle mitään. Tämä yhtälö ei enää toimi, olen alkanut tuntemaan itseni vain välineeksi.
Miehen vastaukset olivat vastakysymyksiä. Mitä minä teen hänen eteensä? Huomionko minä häntä? Kun vastasin että mielestäni huomioin, hän sanoi, että niin hänkin mielestään minua ja minä taas en häntä niin paljon kuin hän haluaisi. Eli ongelma on vain päässäni. Pitää tyytyä siihen mitä on. Seksiin hän marttyyrimaisesti sanoi, että lopetetaan sitten kokonaan.
Tällainen keskustelu tällä kertaa :| Tiedän kyllä, että asioihin palataan vielä, mutta keskustelun tasosta ei osaa sanoa mitään. Pystyttekö te muut puhumaan näistä asioista miehenne kanssa?
Tänään oli kolmas yritys, ollaan oltu siis kotona koko ajan eli aikaa on kyllä ollut. Taas tuli ensin sama vastaus, että mä haluan vaan erota tai valittaa, kun kaikki on taas huonosti. Sitten perään näitä "äiti haluaa potkaista iskän pellolle" -juttuja pojalle :kieh: Totesin ettei taida olla sopiva aika vieläkään, että ei sitten puhuta. Annetaan asioiden kasautua ja hoidetaan niin kuin aiemminkin eli huutamalla sitten kun tarpeeksi alkaa kiehumaan. Hetken päästä mies tuli kärttämään, no että kerro sitten mikä taas on huonosti.
Kerroin, että minulla on ollut itsetutkiskelun paikka, koska olo ei ole ollut hyvä. Kerroin, että koen sen johtuvan osaksi siitä, etten saa tarpeeksi huomiota häneltä ja että olen hänelle itsestäänselvyys. Meillä ei halailla, olla kainalossa tai suudella kuin korkeintaan seksin aikana, harvoin silloinkin. Seksikin on vuosia ollut ongelma. Sanoin minulla olevan taas sellainen olo, että olen vain reikä johon hän tyydyttää itsensä. Minun ei ole tehnyt mieli vuosiin, mutta annan hänelle monta kertaa viikossa, koska muuten mies olisi huonolla tuulella koko ajan. Seksi on mekaanista suorittamista, joka ei anna minulle mitään. Tämä yhtälö ei enää toimi, olen alkanut tuntemaan itseni vain välineeksi.
Miehen vastaukset olivat vastakysymyksiä. Mitä minä teen hänen eteensä? Huomionko minä häntä? Kun vastasin että mielestäni huomioin, hän sanoi, että niin hänkin mielestään minua ja minä taas en häntä niin paljon kuin hän haluaisi. Eli ongelma on vain päässäni. Pitää tyytyä siihen mitä on. Seksiin hän marttyyrimaisesti sanoi, että lopetetaan sitten kokonaan.
Tällainen keskustelu tällä kertaa :| Tiedän kyllä, että asioihin palataan vielä, mutta keskustelun tasosta ei osaa sanoa mitään. Pystyttekö te muut puhumaan näistä asioista miehenne kanssa?
Kuulostaa niin tutulta :headwall:
Voisiko joku mies vaikka vastata?
Toisaalta se voi olla just se mikä miestä ahdistaa. En tiedä, mutta meillä se oli osakseen siitä kiinni. Tavassasi siis ei minusta ole mitään väärää, mutta se voi joitakin ahdistaa.