Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

Mulla ei oikeestaan oo tullut ton ajanvietteen kanssa ongelmaa kun mun lapsi (2,5v) pitää huolen siitä ettei turhan kauaa tuu oltua paikoillaan Tietty päivät hän on päiväkodissa ja sillon mä saan tehdä omia juttujani. Mä oon treenannu kotona noi kaikki perus jutut tälleen kipsin kanssa, kuten imuroiminen ja tiskaaminen pyykkääminen yms. Ku jotenkin pienen lapsen ja koiran omistajana on kokoajan jotain siivottavaa Nyt jalka ollut n. 9vk paketissa ja seuraavaan kontrollikäyntiin aikaa hiukan reilu 4vk. Mä oon muuten ihan tyytyväinen olooni mutta toi kutina tuolla kipsin sisällä tekee mut välillä hulluks niin ja tosiaan autolla ajelen melkein päivittäin, niin ei kaadu ihan seinät sentään päälle. Odotan vaan sitä hirveesti että sais alkaa astuun edes vähän sille jalalle kun se jo helpottais elämää suuresti! Mutta kaikki aikanaan! Ja tsemppiä sullekin "linkku" siihen paranemiseen

 

Kärpäslätkän pyöreäpäinen metallivarsi, ei naarmuta. Kannattaa kuljettaa aina mukanaan kipsin varressa kuten mu....lainen puukkoa

 

Nyt ensimäinen kontrolli takana ja jalan asento hyvä tästä jatketaan suunoteltuun tapaan ja seuraava kontrolli n 1 kk päästä. Nyt vasta näin itse kuvat ja titaanilevyssä 9 ruuvia (pohjeluussa) sekä 6 ruuvia niiden lisäksi sääriluun alaosassa "siksakissa" tukemassa pirstaleista murtumakohtaa.

Edelleen sanottiin, että leikkauksesta 12 vk varaatatta ja sitten 4 vk täydellä varauksella tämä fixaattori jalassa jonka jälkeen se poistetaan jos kaikki ok..Fixaattoria ei säädetäkään laisinkaan joten 4 kk yhteensä (ainakin) 90 asteen kulmassa joten nilkan liikkuvuuden onnistuinen sen jälkeen kyllä mietityttää aikalailla - fysioterapiaa ja fysioterapiaa ainakin tiedossa -

Ajankulu on ollut hidasta ja olen luonut omanlaisen päivärytmin ja rutiinin niin on "etappeja" päivän mittaan. Muutaman kerran olen käyvyt ulkona ystävien kanssa kahvilla auton kyydissä ovelta ovelle ja se on kyllä ehdottomasti piristävintä terapiaa henkisesti kun pääsee kotoa seinien sisältä pois - suosittellen jos mahdollista - samalla oppii myös liikkumista keppien kanssa. Yllätyin jopa kuinka helposti esim rappujen kävely kepeillä onnistuikaan (osio jota pelkäsin ehkä eniten)

Keppittely alkaa jo sujua kohtalaisesti ja voimia käsiin tulee koko ajan lisää. Kun liukkaat kadut sulaa uskon jo uskaltavani yksinkin ulos kepittelemään pieniä matkoja esim pihalla. Vielä on vaikeaa arvioida kuinka pitkän matkaa voimat riittää joten pitkälle ei uskalla vielä ilman valvojaa lähteä.

Kärsivällisyyttä ja varovaisuutta ja pikkuhiljaa päivät etenee hieman nopeammin, uskoisin, että ensimäiset 2-3 vk ovat ne kaikista vaikeimmat. Kannattaa vain ajatella päivä päivältä ollaan lähepänä maalia ja paraneminen etenee.

Pepsu sinulla tuntuu olevan melko samantapainen case kuin minulla n. ajallisestikin, hoidettu vain kipsihoitoja ja itselläni tällä ulkoisella tuella. Saatko sinä nykyistä kipsiä auki / harjoitettua nilkan liikkeitä?

Vesku sinä tunnuit kävelevän aika pitkiäkin matkoja jo keppivaiheessa joten vaatii melkoisia käsivoimia?

Ei tämä helppoa ole, mutta se mikä ei tapa niin vahvistaa ja nyt katseet kesään ja toiveet toipumiseen...

 

Keppien pituutta kannattaa säätää kohdalleen etenkin siinä vaiheessa kun pääsee varailemaan.
Kun pituus kohdallaan, kävely helpottuu huomattavasti.

Alussa on kävelymatkat luonnollisesti lyhyitä mutta kyllä ne pitenee vähitellen.

Muistakaa jutella kaikkien vastaantulijoiden kanssa

 

Mä avaan vähän enemmän tätä mun vitsityksen aihetta: kun kipsiä alettiin alunperin jalkaan värkkäämään minä pritsillä puolipyörryksissä saamistani kipulääkkeistä ja lääkintävaksi avasi rtg-kuvat koneelle sen ensimmäinen kommentti oli seuraava: ei s--tana, eihän tää mikään kipsattava nilkka ole, täähän pitää leikata. Ninne hyvineen vaksi paukkasi ulos huoneesta lääkärin juttusille ja palattuaan sanoi vaan että kipsataan nyt vaan. Tähän minä totesin ettei mun jalkaan laiteta taatusti minkään valtakunnan kipsiä ennenkuin olen sen itse lääkärin suusta kuullut. Sitten se reppana lekuri tuli anteeksipyytäen takaisin ja kertoi konsultoineensa päivystävää lääkäriä jonka mukaan nilkan voi kipsata. No siihen ei sitten ollut enää nokan koputtamista ja kipsiin päädyttiin. TÄN takia mua kyrsii nuo kaksi "turhaa viikkoa". Leikkaus oli siis korteissa jo alunperin.
Jälkeenpäin olen itse mielessäni miettinyt miten fiksu tuo lääkintävaksi olikaan kyseenalaistaessaan kipsauksen siinä vaiheessa, ajatteli oikeesti potilaan parasta eikä vaan tehnyt duuniaan mekaanisesti. Suuri kiitos siis tälle miehelle, joka sai ainakin minun mielipiteeni Marian sairaalan traumapäivystyksen henkilökunnasta kohoamaan arvoon arvaamattomaan!

 

kiitos taasen hyvästä vinkistä Vesku, pitääpä testailla sopivaa pituutta..

 

en saa kipsiä auki. nyt mulla on sellanen softkipsi, eli se on pikkusen köykäsempi ku tavallinen lasikuitukipsi ja siinä menee jalan sivuissa ja kantapään alta sellanen lasikuituosa joka tukee jalkaa ja muuten se on sellanen "pehmee". Ja mä oon jalan rapsutteluun käyttänyt neulepuikkoo sillai väärinpäin, siis sillä päällä rapsuttanu missä on se muovi ja puikon notuulit ni se on kans hyvä eikä mee nahka rikki!

 

ok, sullakin Pepsu siis nilkka liikkumatta koko pitkän kipsiajan... eikö vain ihmetytä miten ihmeessä nilkan saa liikkuvaksi enää 3 - 4 kk jälkeen. Noh sinne on vielä matkaa joten nyt keskitytään tähän aikaan ja varovaisuuteen käpälän kanssa, ettei vaan tule mitään takapakkia luutumisen kanssa jne.

Voimia kaikille jalkapuolille!

 

Juu oon mä samaa kanssa miettinyt! Onse jämähtänyt varmasti paikoilleen ja kankea sen 3-4kk jälkeen, mutta eiköhän kärsivällisyydellä ja hyvällä kuntouttamisella se siitä mene. Itellä kanssa sen verran vielä aikaa siihen, että ei viitsi vielä kauheesti edes ajatella! Ku keskittyy just vaan nyt siihen että ei ainakaan kaadu uudelleen tms.

 

Minulla nyt vajaat 2 kuukautta kipsin poistosta.
Nilkan liikkuvuus jo aika hyvä mutta vielä uupuu muutama sentti

Fysioterapian ohjeilla eteenpäin vaan.

 

mullapa kävi toissapäivänä pikku vahinko ton kinttuni kanssa! Onneks ei mitään isompaa! Mutta astuin vahingossa sen päälle. Onneks ei mennyt kokopainolla tai ei varmaan edes puolellakaan painolla. Ja onneks oli sillain että varpaisiin kohdistu enemmän toi paino. Soitin silti tonne polille että mitäs nyt tehdään ja se täti sieltä sanoi että jos se jalka ei millään tapaa särje eikä tunnu huonolta, niin ei hän usko että siinä mitään vahinkoa on käynyt. Ja kun kipsikin ollut jo se 9vk niin ei se kovin pienestä mene ja kun tää oli nyt eka kerta ku käy vahinko. Mutta ite siinä pelästyy kyllä niin paljon että huh

 

Moi!

Kipsi on aika hyvä munakotelo nilkan suojana.
Minä vedin 'lipat' kolme kertaa. Kullakin kerralla heitin refleksinomaisesti nilkan ylös
Jos ei tunnu kipua niin tuskin siellä mitään rikki on.

Hyvä merkki että pidät nilkasta hyvää huolta. Hyvä asenne sitten kun kuntoutusvaihe alkaa.

Tsemppiä!

 

mä myös kerran kaaduin n viikko leikkauksen jälkeen persuksilleen ja koipi ylhäälle automaattisesti, mutta kantapää sitten tärähti aika voimalla maahan.. ei ollut särkyjä eikä kipuja sen tiimoilta ja ekassa kontrollissakin näytti, että kaikki niin kuin pitääkin, huh kyllä myös säikähdin silloin.

Kyllä kannattaa varoa todella ja hoitaa käpälää huolella että ei vaaan tule mitään takapakkia - sullakin tosiaan Pepsu jo 9 vk takana - mulle tuli tänään 4 vk täyteen ja koipi näyttää ihan hyvin parantuneelta ulkoisesti, turvotustakin melko vähän ja enimmäkseen silloin kun jalka ollut alhaalla paljon.

Olenkin liikkunut tähän mennessä aika vähän ulkosalla ja yrittänyt saada tän perus hyvään kuntoon odotellessa jäiden sulamista jos vaikka sitten pääsisi liikuskelemaa mahdollisiman vähällä turvotuksella kun malttanut alussa olla rauhallisesti.

 

Te rouvat tulette näköjään ryminällä perästä kohti terveitä aikoja

Vaikka olen jo itse hyvässä kävelykunnossa, joudun päivittäin varmistamaan sen että teen oikeita asioita. Jos kävelen epätasaisella tiellä niin että nilkkaan sattuu niin tulos näkyy illalla - nilkka turpoaa. Jos päätän että en kävele eli lepään vaan, niin paraneminen pysähtyy.

Paras tapa on vain liikkua tehdä sitä, mitä nilkka tykkää. Eikä mennä kipurajalle jos ei ole pakko. Tällä tavalla paraneminmen pysyy vauhdissa.

Siihen kannattaa henkisesti varautua että kun kipsi poistetaan niin jalka ei tykkää alussa ollenkaan kovasta lattiasta vaan kävely pitää opetella uudelleen, ja viimeistään illalla näkee että mitä on tullut tehtyä.

Mutta muistakaa vesijuoksu .... parasta hoitoa jalalle heti alkuun

 

juu kyllä tässä on osattu suhtautua asiaan, että vaikka nyt ei kipuja ja turvotus pysyy melko hyvin hallinnassa niin tilanne varmasti muuttuu kun saa aloittaa astumisen. Ehkä se on kuitenkin hyvä tiedostaa, että on normaalia eikä sen vuoksi lannistu

Kiittäen kovasti vinkeistä ja kokemuksista ne helpottaa ymmärtäään sitten tulevaa tilannetta paremmin... Nyt vain malttia siihen asti.

 

Minulla on nyt ortoosi pois, oli 6 vk. Nilkan ulkokehräksen murtuma on rtg:n mukaan luutunut.Ei leikattu.Ny opettelen kävelemään ja lääkärin mukaan 2 viikon päästä pitäisi pystyä työhön. epäilyttää tuo työhön meno: olen hoituri ja pitäis pystyä kävelemään 8 tuntia ja siinä sivussa vähän vanhuksia auttelemaan ja nostelemaan.Nyt jalka heti kipetyy, jos siihen varaa täysillä, ilman sauvoja.Mun on ihan ikävä tota ortoosiani, missä jalkani sai nauttia lököpäiviä.

 

Ehdottomasti lääkäriin pyytämään lisää lomaa kuntoutusta varten
Tavoite on se että kykenet kävelemään ennen töihin menoa päivittäin ulkona useita kilometrejä s.e. jalka ei turpoa illalla. Jos menet liian aikaisin töihin, käy niin että nilkka on illalla paksuna jolloin ns. kuntoutuskävelyt jää tekemättä

Säännöllisin väliajoin tehty kävely lisää aineenvaihduntaa ja vähentää turvotusta.

Kun haet lisää kuntoutusvapaata, muista myös pyytää lähete fysikaaliseen

Kuntoutusloma ja sairasloma on eri asia. Kuntoutushaluja ymmärretään lääkärissä paremmin

 

Tässä paranemistilanne omalle nilkalleni nyt kun hieman yli 3 kk kulunut kaatumisesta

Nilkka ei enää juuri turvoksissa, hieman pyöreä iltaisin
Tykkää hierronnasta, aineenvaihdunta paranee
Kestää hyvin kävelyä tasaisella tiellä
Epätasaiset tiet ei mukavia
Muutaman juoksuaskeleen pystyn ottamaan, sitten alkaa tuntumaan
Vesijuoksua 2 kertaa viikossa - vesi hieroo nilkkaa erinomaisesti
Paraneminen etenee - omia aikatauluja ei kannata tehdä
Rauta ja ruuvit ei juuri haittaa
Kuntoutus vaatii paljon aikaa mutta se myös palkitsee

 

että toipuminen edennyt hyvin - tuo uskoa omaankin toipumiseen sitten aikanaan. Minulla vain ensimmäiset askeleet tiedossa vasta 3 kk päästä leikkauksesta (josta kulunut nyt reilu 1 kk), joten lähtöasetelmat odotattetavissa hieman vaikeammat...

Käytkö ohjatussa vesijuoksussa vaiko omatoimisesti fysioterapistin ohjeilla, entä nilkan taipuvuus alkaako olla jo normaali?

 

Moi!
Pitkä kipsijakso vaatii pitemmän kuntoutusjakson. Yritä siis tehdä niitä kuntoutusliikkeitä tässä vaiheessa mitä ohjeistettu. Etenkin takareisi vaatii treenaamista.

Sitten kun tulee kävelylupa, on varauduttava siihen että lähes kaikki aloitetaan alusta

Vesijuoksuun ei ole saanut mitään ohjausta, sen oppii kuitenkin hyvin helposti.
Vyö vaan kireälle lantion ympärille ja altaaseen

Vesijuoksun tärkeys korostuu sinun tilanteessa jolloin lihakset ovat olleet pitkään levossa

 

Mulla murtui nilkka 6vuotta sitten ja 5 ruuvia levyineen jätettiin nilkkaan. Muuten ei jalka enää nykyään vaivaa, taipuukin kuin murtumaton nilkka. Ainoastaan kun lähden laskettelemaan, tiukka mono puristaa kehräsluun kohdalta sen verran ikävästi, että jos laskettelua harrastaisin aktiivisesti ei siitä tulisi mitään ruuvien kanssa, koska ruuvi hiertää niin lähellä ihoa ollessaan.
Mutta Tsemppiä! Se on itseskin jonkin verran kiinni kuinka nopeasti nilkka oikonee kun tekee kiltisti fyssareiden antamia kotiohjeita.

 

Moi!

Saman olen havainnut
- olen siirtynyt luisteluhiihdosta perinteiseen
- laskettelumonoa en ole vielä kokeillut
- vaelluskengät .... jaa

Hyvin pärjään reilun 3 kk:n kokemuksella, ehkä en antaisi enää lattarautaa pois

Toivon pitkiä kesiä

 

mulla olis vielä 3 viikkoa seuraavaan kontrolliin ja sitten jalka ollut paketissa 3kk. Ja varmaankin saan vielä hetkeksi sen jälkeen kipsin takaisin. Mulla nyt muutaman päivän tuntunut jalka jotenkin kummalta.. kun laittaa jalan suoraksi niin kehräsluun kohdalla tuntuu "kiristys" hetken ja sitten se katoaa. mutta kummallista se silti on aloin miettimään vaan itsekseni että onkohan se normia kun kerran astun sen päälle vähän ja olen autolla ajellut. mutta luotan siihen että jos se alkaa särkemään niin menen polille.. toisinaan kyllä tuntuu niinkuin iho olisi jotenkin herkkänä myös tuolla kipsin sisällä. mä kyllä taidan tota vesijuoksua kyllä testata sitten kun aika on ja saunaan tahtoisin kovasti !

 

Moi!

Minun fiilis on se että kun jalka on ollut sulla jo näin kauan paketissa niin lähes tervehtyneet arpikudokset siellä kireyttään valittelee eli lienee tullut kiinnikkeitä

Sen muistan että kun nahka kuoriutui totaalisesti kipsin poiston jälkeen niin uusi 'hipiä' oli tosi herkkä esim sukalle. Siis öljyä tai rasvaa iholle niin muutamassa päivässä helpotti.

Itselläni on vieläkin nilkassa samantyyppistä kireyttä joka hellittää kun kääntelee nilkkaa tasapainolaudalla eri suuntiin. Siiis jumppaa väliin.

Rauta siellä ihon sisällä tuntuu jonkin aikaa mutta itse saan pitää nilkkaa jo sänkyssä ihan miten päin vaan, rauta ei siis tunnu enää.

Kun saat kipsin jalasta, veikkaan että kävely heti ilman keppejä ei onnistu, mutta jos joku saa sinut raahattua uima-altaaseen, vesijuoksu tekee etenkin 'puuttuville' lihaksille todella hyvää, pääsee hyvään vauhtiin kuntoutuksessa vaikka nilkka on vielä toipilas.

Itse kävelin tällä viiikolla reilut 60 km ja juoksin altaassa 4h50min - hullu mikä hullu
Jalka vapautui kipsistä 1.2.2011

Siis eteenpäin vaan - kesä tulee ja jalka paranee ..... koko ajan .... vähitellen

 

Vau 60km on aikas hyvä määrä plus sitten tuo allas vielä päälle! sitä odotellessa että itsekin pääsee liikkumaan!