Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

toi "häkkyrä" saattaa olla parempivaihtoehto kun kipsi. mietin niinku siltä kantilta sitä että sä varmaan pääset rapsuttaan sun ihoa jos se kovin kutiaa ja näät kokoajan että miltä se näyttää! ku mulla oli alussa kokoajan tunne että puristaa ja kiristää ja sit aloin miettiin että onko se sitä normaalia heti kipsauksen jälkeen yms. ja nyt mulla kutisee jalka kokoajan aivan mielettömästi. otan kyllä jotain rasvaa ens kerralla sinne mukaan varmuuden vuoks ku viimeks sitä ei rasvannut kukaan.. ja jalkaa saa todellakin pitää tosi paljon ylhäällä. ainakin tossa alkuvaiheessa. ja kyllä edelleenkin alkaa aika nopeesti tuntuun että saa taas nostaa jalkaa ylös. ihan kauppareissunkin jälkeen saa heti mennä maate sohvalle ja koipi ylös onko sulla Sandrusko oikeen tikit vaiko hakaset?

 

[QUOTE="Vesku";22987674]Minulla weber B-tason kehräsluun murtuma.
Leikattiin, laitettiin rautaa ja 6 ruuvia
1-2 viikko vaikeaa kunes tikit otettiin pois
3-5 viikot kävelyä noin 120 km keppien kanssa
6. viikko meneillään kipsi jalassa mutta ilman keppejä, kävely suht. normaalia
Kipsi otetaan pois vajaan viikon kuluttua, sitten paljon kävelyä ja kuntoutusta[/QUOTE]

Siis ihan oikeasti 120 km?????

 

murtumani on ns pirstalainen (nilkassa), joten se selvittänee pitkän 12 vk varauksetta olon - luutuu ja paranee ilmeisesti hitaammin - Toisaalta jos etsii jotain positiivista niin tämä orthofix / ulkoinen tuki sallii hyvin suihkussa käynnit ja ihon hoidon kun ei ole kipsiä päällä laisinkaan.

12 vk varaamatta vain tuntuu ikuisuudelta + siihen vielä 1 kk päälle varauksella ja miten sitten eteneekään, joten henkinen puoli tässä nyt nyt koetuksella on ja mietitys siitä tuleeko jalasta toimiva kaiken tämän jälkeen..

Tällä hetkellä jalka on säädettu n 90 asteen kulmaan ja kevään mittaa tuen ruuveja tullaan säätelemään, jotta saadaan liikkuvuutta nilkkaan jne (tällä hetkellä vain varpat liikkuu -ihan hyvin kuitenkin).

Kohtalontovereita tämän härvelin kanssa ei tunnu keskustelupalstoilta löytyvän, mutta ilmeisesti kuitenkin aivan "normitapa" hoitaa tietynlaisia murtumia??

tässä linkissä kuvaa millainen kapistus on kyseessä - itselläni juuri tämä ja samassa kohtaa. Näyttää kohtuullisen hurjalta, mutta ei tunnu miltään - piikit porattu kiinni luuhun ja pitää näin nilkan oikeassa asennossa.

http://www.pflege-im-op.de/Praxisberichte/UCH_Orthopadie/OSG-_/orthofix_osg.jpg

 

Hei Pepsu - (huomasin kysymyksesi vasta) mulla n 30 hakasta yhteensä kahdella puolin nilkkaa, ihan siistit haavat jo ovat ja tikit tosiaan poistetaan ensi viikolla, yksi vaikkakin hyvin pieni steppi siis eteenpäin.

Oikeassa olet tuon ihon hoidon ja suihkun kanssa tämä tosiaan helpompaa, mutta en ole kuullut kokemuksia muilta tällaisesta kapistuksesta ja siksi niin ihmeissäni.

Turvotusta on, mutta päivä päivältä näyttää "paremmalta" ja paljon pidän jalkaa ylhäällä sekä kylmäpussilla hoitoa iltaisin ennen nukkumaan menoa. Toki leikkauksestakin aikaan vasta vajaa 2 vk eli siihen nähden turvotus aika vähäistä ja normaalia.

Päivällä liikkuessa tässä kotona pidän idealisidettä joka tukee nilkaa ja tuntuu turvallisemmalta ja otan sitten välillä pois esim päiväunien ajaksi sekä tietysti yöksi. Nilkkahan ei siis liiku koska tuki pitää sen tiukasti siinä asennossa mihin "porattu".

Tsemppiä sinulle kontrolliin ja laitapa infoa miten meni - toivotaan, että hyvin - ja saat pian kävellä jo ilman apuvälineitä.

Kiitos vesku myös kommenteistasi ja vinkeistä - pareneminnenkin on varmasti hyvin yksilöllistä ja etetnee jokaisella eri tavalla, mutta mahtavaa kuulla muiden kokemuksia ja hienoa, että olet jo päässyt noinkin hyvin liikkeelle ja jopa pitkälle kävelylenkeille. Minä vasta alkutaipaleella ja kesällä toivottavasti jo tuossa pisteessä kuin sinä

 

juu mulla oli niitä hakasia kans 35. se niiden poisto ei ole yhtään kamalaa vaikka mä jännitin sitäkin ihan kauheesti mut mä oon sellanen että mä jännitän kaikkea ihan kauheesti, eikä sille vaan voi mitään! ja kuulemma juuri nuo pirstaleiset murtumat vaativat pidemmän ajan parantua! mulla itsellä on sääriluun alaosasta tonne nilkan kehräsluuhun asti murtuma. viistomainen 10cm matkalta. paranemisesta ei tietenkään voi sanoa mitään aikaa kun se on niin yksilöllistä. ja sama siinä kuntoutuksessa, omien tuntojen mukaan mentävä.

 

Minun nilkkamurtuma oli aika puhdas tapaus, siis ei pirstaleita. Ulkokehräs murtui jonne kisko ja 6 ruuvia, sisäpuolen nivelsiteet venähti

Toipumista helpottanee se että minulla on urheilutaustaa
- kipsi jalassa kävelyä 160 km (joidenkin mielestä kiellettyä mutta...)
- nyt reilu kuukausi kulunut kipsin poistosta ja reipasta kävelyä viikossa noin 70 km +
allasjuoksut päälle

Silloin kun en liiku, nilkkaa joudun lepuuttamaan.
Paikoillaan seisominen pahaksi koska veren kierto tyrehtyy.

Kyllä näistä toipuu, tärkeää on että että kun kuntoutus alkaa, siihen pitää suhtautua huolella.
Liikunta parantaa verenkiertoa ja edistää paranemista meillä kaikilla

Nyt vain jaksamista etenkin siihen saakka kun on kipsi jalassa

 

Lohduttavaa lukea näin positiivista viestiä pääasiallisesti palautteet negatiivisia keskustelupalstoilla, mutta niinhän se taitaa olla, että jos toipuu hyvin niin ei tarvetta kirjoitella näistä vaan asia unohtuu ja pääsee taas normaali elämänrytmiin kiinni.

Itse olen toiveikas - eihän tässä muukaan auta kuin aika -

Hartaasti odottelen sitä aikaa kun saa aloittaa ensiaskeleiden harjoittelun ja jalalla varaamisen, jotta pääsee kuntouttamaan jalkaa. Itselläni niin tuore tapahtuma, että pitää keskittyä toipumiseen ensin ja antaa sillekin oma aikansa.

 

Kipsiaika on aina vaikeaa, myös viimeiset päivätkun kutittaa ja hiostaa ja haluaisi jo tötteröstä eroon

Kuntoutusvaihe on oikeastaan hienoa aikaa. Kaikki alkaa alusta, kävelykin ja kun siitä tekee itselleen tärkeän 'harrastuksen' niin joka aamu huomaa että jalka parantuu.

Se on selvää, myös minulla että toipumisaika on pitkä mutta kun löytää ne oikeat 'treenit' niin ko. aika on ihan mielenkiintoista.

Siitä ei kannata masentua että kävely ilman kipsiä ei heti onnistukaan (minä pöllö en ottanut sairaalaan keppejä mukaan kun tötterö otettiin pois-meinas tulla paniikki).

Sitten keräämään vain niitä pikkuvinkkejä, ne auttavat yllättävän paljon
- lenkkarit sisälläkin
- tukisukka 100 denier
- jalka kylmävesiämpäriin, turvotus laskee
- jalkaa ylös aina kun mahdollista
- pahat henget lähtee nilkasta liikunnan avulla
- lepoa mutta se ei saa tulla tavaksi
- Buranaa ja Panadolia niin kauan kuin tarvis, helpottaa elämää ja kuntouttamista
- suolan ja alkoholin minimointi jos ei halua valvoa
- fysioterapianeuvojen noudattaminen
- jne

 

moikka!

nyt kontrollissa käyty ja oli pieni yllätys, mullakin siis tää murtuma pirstaleinen. olen siis ollu siinä luulossa että ei olisi! jalka kuvattiin ja lääkäri katsoi kuvat ja sanoi että uusi kipsi laitetaan ja katsellaan kuuden viikon kuluttua uudelleen. varata jalalle ei saa lainkaan, ainoastaan saa hieman hipaista lattiaa. nyt tällä hetkellä hieman turhautunut olotila

 

Voi Pepsu olen tosi pahoillani sun puolesta!! Osaan todella kuvitella miltä susta tuntuu...kummallista, että eivät olleet tuota pirstalaisuutta heti alussa??

Vaikuttaaa melko saman laiselta caselta kuin minulla - pirstaleet käsittääkseni juuri tuossa sääriluun ala osassa - ja tuomio oli selvä heti alusta asti 12 vk ja ei varausta.

Missä sairaalassa sua hoidetaan/kontroloidaan ja saitko varata jalalla yhtään ennen tämän päivän kontrollia - mietin, että jos on annettu varauslupa liian aikaisin ja on mennyt siinä pahemmaksi...? Mut leikattu Töölön sairaalassa ja mulla eka kontrolli ensi viikolla to - hakaset sain tänään pois.

Nyt vain tsemppiä ja voimia ja pääasia, että riesasta pääsisi eroon kerralla vaikka toipuminen hidasta contra virheet olisi huomattu vasta myöhemmin. Olet kuitenkin jo n puolessa välissä, itselläni vasta 2 vk leikkauksesta ja seinät katuu nyt jo päälle...

 

Oli se pirstaleisuus siis lekureilla tiedossa ja kaikilla muilla paitsi mulla Ku sillon sairaalassa kun siitä puhuin lääkärin kanssa niin olin saanut kokoajan oxynormia ja se pistää pään niin sekaisin että mulla on vaan yksinkertaisesti itellä mennyt täysin ohi asioita! Ainut mikä itseä taas ihmetyttää on, että miksi mulle on sitte sanottu että kipsi on 6-8 vk ja nyt kun puhuin siellä asiasta eilen niin lääkäri sanoi että mun tapauksessa olisi pitänyt sanoa että kipsi on 8-15 vk. En ole saanut varata jalalle lainkaan ennen kontrollia ja mua hoidetaan SatKs:ssa. Muuten kaikki oli niinkuin pitääkin, onneksi. Jalka on vaan kutistunut aivan sairaan pieneks Ja nyt mulle laitettiin tällänen erillainen kipsi, tää on niinku tällänen pehmeempi jos ihan väärin en kuullut niin nekin kutsu tätä soft-kipsiksi. Paljon kevyempi ku toi pelkkä lasikuitusysteemi! Ajattelin mennä kokeileen että miten autolla ajaminen mahtaa sujua, lääkärikin sanoi että jos tuntuu että saat hallittua sen ni anna palaa vaan

 

Nyt kaikki tuki Pepsulle. Hän tarvitsee kannustusta.
Luuvammojen hoito vie aikaa

 

Todellakin tsemppiä!! Itselläni sama rupeama edessä joten tiedän kyllä "tuskan" ja pettymyksen määrän... Tilanne on nyt vain tämä ja kärsivällisyyttä sekä toiveet korkealle toipumisen suhteen aikanaan, muuta ei vaan voi.

Yritän sopeutua siihen, että tämä ulkoinen tuki on jalassa 4 kk / 16 vk kuin "pallo jalassa" jos ilmeneekin jotain nopeampaa pranemista niin ovat sitten ihania yllätyksiä, mutta turhia toiveita sen varaan en kuitenkaan laske.

Aurinkoa kaikille!

 

Paranemisaikataulua ei kannata miettiä koska oikeita asioita tekemällä jalka parantuu kuitenkin koko ajan

Kesää kohti olemme menossa. Kun lumi sulaa niin tilanne on jo paljon parempi.

Ajankuluksi pitää keksiä muuta tekemistä. Silloin kun jokaiselle päivälle on puuhaa, aika kuluu nopeasti. Siitäkin pitää nauttia että on kerrankin aikaa pohdiskella asioita syvällisemmin.

Jakkara kevätaurinkoon ja loma päälle

Tsemppiä!

 

näin se on, päivä kerrallaan...

 

Kun koittaa aika jolloin pääsee tötteröstä eron, alkaa mielenkiintoinen vaihe - Fysioterapia
Tässä vaiheessa pääsee kongreettisesti näkemään paranemisvauhdin ja kun tekee päivittäin oikeita asioita niin jalka paranee.

Tärkeätä on siis että tekee tunnollisesti kuntoutusasioita mitä pyydetään ja ei luo aikatauluja.
- Luuston paranemisvauhtia ei voi juuri nopeuttaa
- Turvotusta on alussa mutta se vähenee vähitellen

Itselläni on nyt kulunut melkein 3 kuukautta kaatumisesta. olen jo työelämässä mutta jalka tahtoo vieläkin väsyä. Kävelemään pystyn jo hyvin. Tänään menen kuitenkin uimahallille vesijuoksuun jossa vesi hieroo mukavasti toipilasta nilkkaa.

Minunkin tapauksessa (kehräsluu poikki/raudoitettu+nivelsiteet venähti), täydellinen paraneminen vie aikaa 6-12 kuukautta. Todella paljon pitää tehdä kuntoutustunteja mutta se on tätä elämänvaihetta.

Muuten eräs hieno asia on pitkässä saikussa -
Todellisten ystävien määrä tulee selkeäasti kartoitettua .
Terveenä ollessa sitä ei saa luotettavasti selville.

 

heips!

Tuosta fysioterapiasta juolahti mieleen että ootko sä saanut sinne lääkäriltä jonkun lähetteen tai miksikä sitä nyt kutsutaankaan vai ootko ite hakeutunut sinne? mulle ei ole siitäkään kukaan puhunut ja haluaisin tietää että miten kannattaa menetellä mä tempasin tänään ja ajoin autoa ei sinänsä mikään suuri saavutus mutta kyllä se hienolta tuntu kun pääsi tekemään jotain muuta kun keppien kanssa sohimista ja olen huomannut saman asian todellisten ystävien suhteen. Niin se vaan menee.

 

Hei!
Kun kipsi otettiin pois, sain lähetteen/kutsun fysioterapiaan viikon sisällä. Kävin siellä 2 kertaa.
Jostuen siitä ettei ko. fysioterapia ollut mielestäni riittävää / tasokasta / jalkani tarvitsee edelleen 'saattohoitoa' hakeuduin vakuutusyhtiön tapaturmavakuutuksen turvin huomattavasti tasokkaampaan fysioterapiaan jossa käyn sitten 2-3 viikon välein. Mielestäni on turvallista että ko. alan ammattilainen opastaa minut turvallisesti takaisin entisten harrastusten pariin eikä minun tarvitse itse ottaa riskejä.

Hienoa tuo autolla ajaminen, valitettavasti minulla oli kaasujalka paketissa jolloin ajo ei onnistunut kuuteen viikkoon.

20.3 on kulunut 3 kk kaatumisesta. Nilkka aamuisin jo ihan normaalin näköinen, illalla hieman uninen . Rautakisko on siellä jossakin, ei se enää tunnu vaan on jo osa minun identiteettiä.

 

moi!

Ahaa, sekin on hyvä tietää. Mulla vakuutusyhtiö on muutenkin korvannut kaiken niin mäkin varmaan saan hakeutua fysioterapiaan. Tai siis tarkoitan että jos lääkäri määrää vain 2 krt niin se tuntuu hirmuisen vähältä? Mulla on myös kaasujalka siis rikki! Kyllä se silti ihan hyvin sujuu. Väittäisin että kytkintä olisi vaikeempi painaa ku se tarttee survoa jokakerta pohjaan saakka mutta kaasua ja jarrua ei

 

Kyllä lääkärin lähetteen fysioterapiaan saa jos sitä itse haluaa.
Sitten kopio lähetteestä vakuutusyhtiöön jotta saa maksusitoumuksen. Sen jälkeen vain hakeutumaan oikealle asiantuntevalle fysioterapeutille joka osaa myös hoitaa jalkaa.
Vakuutusyhtiöt hyväksyvät yleensä 10 kpl fysiokertoja, ei kannata siis hukata käyntikertoja sellaisille fysioterapeuteille jotka tuntevat vain standardivammat joihin heillä on hyllyssä standardiohjeet.

Minulla on automaatti, kyllä minäkin kerran ajamista kokeilin. Kytkimen paikalla on jarru joten pohjaan vain

 

Vasen nilkka murtui helmikuun lopulla, kipsattiin vaikkei luut ihan kohdakkain olleetkaan, lähetettiin sauvojen ja varauskiellon kera kotiin. Viikon päästä sauvat lähti alta, täysi varaus kipsijalalle, uusi reissu päivystykseen ja röntgenkuvista todettiin ettei murtuma ollut pahentunut. Tästä viikon kuluttua kontrolliröntgenissä todettiin murtuman kuitenkin huonontuneen ja lähetettiin tapaturma-asemalle, siellä kipsi poistettiin ja todettiin luiden vaan rutisevan tutkittaessa. Nilkka leikattiin parin päivän päästä ja kotiutettiin vahvempien troppien kera kotiin. Nyt nilkasta löytyy metallilaatta ja kuusi kaunista ruuvia. Ja varauskielto alkoi tietysti alusta...
Eniten tässä jutussa vitsittää se ettei nilkkaa leikattu heti alussa vaan kärvistelin kipsin kanssa kaksi viikkoa "turhaan". Ihan kun lääkärit olisivat halunneet kokeilla paranisiko nilkka itsekseen kipsin sisällä. Voi olla että kiihdyn turhasta, mutta minun tempperamentilläni tämä kotonaolo alkaa riittämään...Miten te muut saatte aikanne kulumaan?

 

Ei tuo kaksi viikkoa isoa muutosta loppupäähän tee.

Nyt pitää vain asennoitua siihen ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin nilkan parantaminen.

Itsellä nyt 3 kk aikaa kaatumisesta ja minä + lattarauta ja kuusi ruuvia voimme jo aika hyvin.

Normaali kävely onnistuu jo. Samoin olen hiihdellyt järven jäällä, lenkkeilyä en ole vielä aloittanut koska työpäivän jälkeen nilkka hieman turvoksissa

Oikeastaan olen nilkastani jo hieman ylpeä. Minulla on titaaninilkka

 

Vasen nilkka murtui helmikuun lopulla, kipsattiin vaikkei luut ihan kohdakkain olleetkaan, lähetettiin sauvojen ja varauskiellon kera kotiin. Viikon päästä sauvat lähti alta, täysi varaus kipsijalalle, uusi reissu päivystykseen ja röntgenkuvista todettiin ettei murtuma ollut pahentunut. Tästä viikon kuluttua kontrolliröntgenissä todettiin murtuman kuitenkin huonontuneen ja lähetettiin tapaturma-asemalle, siellä kipsi poistettiin ja todettiin luiden vaan rutisevan tutkittaessa. Nilkka leikattiin parin päivän päästä ja kotiutettiin vahvempien troppien kera kotiin. Nyt nilkasta löytyy metallilaatta ja kuusi kaunista ruuvia. Ja varauskielto alkoi tietysti alusta...
Eniten tässä jutussa vitsittää se ettei nilkkaa leikattu heti alussa vaan kärvistelin kipsin kanssa kaksi viikkoa "turhaan". Ihan kun lääkärit olisivat halunneet kokeilla paranisiko nilkka itsekseen kipsin sisällä. Voi olla että kiihdyn turhasta, mutta minun tempperamentilläni tämä kotonaolo alkaa riittämään...Miten te muut saatte aikanne kulumaan?

Minä sain aikani kulumaan ihan hyvin, vaikka parantuminen venyi rasitusmurtuman vuoksi melkein puoleen vuoteen. Minun pelastukseni on se, että olen todella laiska ihminen ja viihdyn yksin. Joten en kertaakaan tuntenut oloani tylsäksi. Siinä vaiheessa, kun ei ollut kipuja ja pääsin jo liikkeelle, ei ollut mitään ongelmaa olla ns tekemättä mitään.

Nyt kun viimeisimmästä kepeistä eroon pääsystä on kolme ja puoli kuukautta, voin sanoa olevani lähes "entisen veroinen". Ei ole kipuja, kävelen ihan hyvin. Juoksemista en ole kokeillut, lähinnä siksi, etten muutenkaan koskaan juokse kuin jos on joku hätä:ashamed: Eikä sellaista ole ollut. Ei ole turvotustakaan enää, ei ainakaan niin, että se ahdistaisi. Pieni liikerajoite on jäänyt, mutta se ei ole tavatonta niin pahan murtuman jälkeen. Fysioterapiaa kävin 20 kertaa ja nyt olen omillani. Lisääkin terapiaa saan, jos tarvitsen (oli työtapaturma, joten kuluista en joudu itse vastaamaan).

Ainoa, mikä selvästi kyrsi minua oli se, että sain sen rasitusmurtuman takia kepit uudelleen viideksi viikoksi, harmitti, että ilmeisesti otin kuntouttamisen kipsinpoiston jälkeen liian rankasti ja itse aiheutin lisäongelmia.

 

Eniten tässä jutussa vitsittää se ettei nilkkaa leikattu heti alussa vaan kärvistelin kipsin kanssa kaksi viikkoa "turhaan". Ihan kun lääkärit olisivat halunneet kokeilla paranisiko nilkka itsekseen kipsin sisällä. Voi olla että kiihdyn turhasta, mutta minun tempperamentilläni tämä kotonaolo alkaa riittämään...Miten te muut saatte aikanne kulumaan?

Minunkin jalkani leikattiin vasta kolme viikkoa tapatuneesta, koska se oli liian turvoksissa leikattavaksi heti. Osasyy siihen oli se, että jouduin TAYSin ensiavussa jonottamaan monta tuntia ilman mahdollisuutta pitää jalkaa koholla ja ilman kylmäpakkauksia (heillä oli jo omassa tk:ssa otetut kuvat, joten lääkäri näki että jalka on pahasti murtunut). En pystynyt edes istumaan paikoillani kun ambulanssissa saatu kipulääke lakkasi, ja useiden pyyntöjen jälkeen sain 1g Panadolin ja 400 mg Buranan, joilla ei ollut mitään vaikutusta.

Kotona viihdytin itseäni nettailemalla (onneksi olin hankkinut läppärin vähän aiemmin) sekä katselemalla neloselta päivällä tulevia hömppäohjelmia. Ja aina särkylääkkeiden oton jälkeen oli hyvä ottaa päikkärit

 

Valmiissa maailmassa ei ole kiirettä kenelläkään.
Toisaalta turha miettiä paranemisaikataulua, kesää kohti olemme menossa

Läppäri on todella hieno asia
- herätys klo 06:00 ja läppäri syliin
- aamupalalle klo 09:00-10:00

Näin jälkikäteen sanottuna, ihan hienoa aikaa kun tuntee joka aamu että nilkka paranee