Kotiäitinä pitää herätä yöllä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kukka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kukka"

Vieras
Meillä mies on aina ollut "helpompi" herääjä. Mä en yöllä herää oikein kunnolla mihinkään. Siis toki herään lapsen / vauvan itkuun, jos tiedän että pitää herätä tai ettei mies ole heräämässä. Mutta meillä on siis alusta asti mies hakenut vauvat yöllä mun viereen ja nyt taaperona, käy suurimmaksi osaksi peittelemässä jne. Meillä ei lapset ole herännyt pahemmin, eli ei mitenkään kärsi yöunet siitä minuutista.

No, miehen töissä oli tullut puhetta siitä, kuinka nuorempi oli herännyt pari kertaa yöllä, normaalia enemmän. Miehen työkaveri siinä kuunteli ja ryhtyi ihmettelemään, että enkö minä, äitinä, herää heitä hoitamaan. Mies siihen vain tokaissut "eii, kun se yleensä nukkuu niin sikeästi". Tämä työkaveri siitä suivaantuneena alkanut vaahtoamaan, että minun pitäisi aina nousta yöllä, koska mies on töissä ja minä _vain_ kotiäitinä ja mähän voin laittaa lapset vain telkkarin ääreen ja voin nukkua sohvalla... Milloin vain.

Ensinnäkin. Lapset herää 6-7 jolloin mun "työpäivä" alkaa, toiseksi, mulla on hoitolapsia, eli mun työt _oikeasti_ alkaa. Ja kuka, siis kuka, pitää telkkaria lastenvahtina? Joo, voin mä aamupiirrettyjen ajan lepäillä, mutta en sitä tee.

Kuka on täällä sitä mieltä ettei äiti saa nukkua öisin, vaan pitää aina herätä, koska on _kotiäitinä_ ja aikaa on levätä milloin vain!?

Ja meillä siis mies kyllä herää ihan oma-aloitteisesti, eli ei ole mitenkään meidän parisuhdeongelma. Mies vain tuli huulipyöreänä kotiin ihmetellen tätä ajatusmaailmaa...
 
No siis. Mä tietysti heräsin silloin kun lapset olivat imeviä. Mitä järkeä ois ollut antaa miehen herätä? Aikaisin vielä auton rattiin lähti ja sit ois voinut vaikka nukahtaa jos olisi huonot yöunet takana...

Mut on se nyt ihan älytöntä moisest atoisille vaahdota. Kukin tehkööt tyylillään ja pahahan se on herätä ellei vaan herää! Tunnistan tyypin koska nykyinen mieheni on juuri se joka ei herää edes herätyskelloon. :D Me myöhästyttäisiin joka ikinen aamu duunista jos mä en heräisi ja halailisi ja suukottelisi sitäkin hereille. :D
 
Meillä sama juttu, mies hoitaa vauvan yösyötöt. Niin on ollut kaikkien kolmen lasten kanssa, ja ihan miehen aloitteesta.
Alkuun häpesin näitä unenlahjojani, kun mies heräsi öisin ja jaksoi aamulla töihinkin vielä.
Mutta miehen mielestä on selvää että hän herää, kun herää muutenkin herkemmin ja mä tarviin meistä enemmän unta :)
 
Kyllä se olen minä ollut joka yöllä herään vaikka olisin ollut töissäkin. Miehen työpäivät tapaa olla vähintään 10 tuntisia, että herää myös aikaisin, millähän se jaksais jos pitäis yöllä heräillä. Itse menen myöhempään töihin, että ehdin aamustakin nukkua, kello ei soi ennen kuutta.
 
No siis. Mä tietysti heräsin silloin kun lapset olivat imeviä. Mitä järkeä ois ollut antaa miehen herätä? Aikaisin vielä auton rattiin lähti ja sit ois voinut vaikka nukahtaa jos olisi huonot yöunet takana...

Mut on se nyt ihan älytöntä moisest atoisille vaahdota. Kukin tehkööt tyylillään ja pahahan se on herätä ellei vaan herää! Tunnistan tyypin koska nykyinen mieheni on juuri se joka ei herää edes herätyskelloon. :D Me myöhästyttäisiin joka ikinen aamu duunista jos mä en heräisi ja halailisi ja suukottelisi sitäkin hereille. :D

Mä kyllä herään herätyskelloon ja puheeseen, mutta kun on tottunut että mies herää lastenääniin.. Eikä tuo aja autoa, joten ei siinä. Eikä tee mitään kirurgin työtä :D Ollaan puhuttu siitä, kuinka tärkeää kotona on olla levännyt (mies paljon hoitanut lapsia yksin kun olen ollut koulussa), ja töissä se väsymys eri tavalla katoaa, kun on niiiiin paljon hommaa. Mutta anyways, siis mies on vain nostanut vauvan meidän väliin ja se on jäänyt siihen nukkumaan syömisen jälkeen. Nykyään se nouseminen on vain tutin antamista nuorimmalle.
 
No kyllä mä näkisin että yöt on kotona olevan vastuulla. Ihmettelen kyllä miksi sanot itseäsi kotiäidiksi, kun sulla on hoitolapsia eli olet pph=töissä sinäkin. Mutta jos teille tuo järjestely ei ole ongelma, niin ei se voi olla muillekaan, jokainen tekee kuin parhaaksi näkee. Meillä on kummatkin olleet vuorollaan kotona lapsen kanssa ja kyllä se kotiin jäävä hoisi yöt, aivan samaan tapaan kuin nykyään jos lapsi on kipeä. Itsestäni ei juuri töihin olisi jos heräilisin yöt lapsen kanssa, kotona oleva saa kuitenkin eri tavalla levätä ja usein nukkua myöhempään, itse herään töihin viideltä. Viime yönä minä heräilin kuumeisen lapsen kanssa, kun jäin päiväksi kotiin miehen mennessä töihin.
 
[QUOTE="Keppi";30261031]Meillä sama juttu, mies hoitaa vauvan yösyötöt. Niin on ollut kaikkien kolmen lasten kanssa, ja ihan miehen aloitteesta.
Alkuun häpesin näitä unenlahjojani, kun mies heräsi öisin ja jaksoi aamulla töihinkin vielä.
Mutta miehen mielestä on selvää että hän herää, kun herää muutenkin herkemmin ja mä tarviin meistä enemmän unta :)[/QUOTE]


Just noin. Mä oon kanssa vähän "hävennyt" että nukun niin paljon, mutta.. Ihmiset on erilaisia.
 
[QUOTE="xXx";30261037]No kyllä mä näkisin että yöt on kotona olevan vastuulla. Ihmettelen kyllä miksi sanot itseäsi kotiäidiksi, kun sulla on hoitolapsia eli olet pph=töissä sinäkin. Mutta jos teille tuo järjestely ei ole ongelma, niin ei se voi olla muillekaan, jokainen tekee kuin parhaaksi näkee. Meillä on kummatkin olleet vuorollaan kotona lapsen kanssa ja kyllä se kotiin jäävä hoisi yöt, aivan samaan tapaan kuin nykyään jos lapsi on kipeä. Itsestäni ei juuri töihin olisi jos heräilisin yöt lapsen kanssa, kotona oleva saa kuitenkin eri tavalla levätä ja usein nukkua myöhempään, itse herään töihin viideltä. Viime yönä minä heräilin kuumeisen lapsen kanssa, kun jäin päiväksi kotiin miehen mennessä töihin.[/QUOTE]

Koska mä edelleen ajattelen itseäni kotiäitinä... :)

Nojoo. Onneksi lapset ei herää joka yö. Meillä pitää herätä jo 6 pintaan.. Ja hoitolapset tulee 7 aikaan, ja lähtee vasta myöhään ja lapset menee nukkumaan 19.30 eli mun työpäivä on pitkä. Mies taas on töissä 8-16, 9-17 tai 10-18, saa itse valita. Eli tavallaan mun päivästä tulee pidempi.
 
[QUOTE="kukka";30261047]Koska mä edelleen ajattelen itseäni kotiäitinä... :)

Nojoo. Onneksi lapset ei herää joka yö. Meillä pitää herätä jo 6 pintaan.. Ja hoitolapset tulee 7 aikaan, ja lähtee vasta myöhään ja lapset menee nukkumaan 19.30 eli mun työpäivä on pitkä. Mies taas on töissä 8-16, 9-17 tai 10-18, saa itse valita. Eli tavallaan mun päivästä tulee pidempi.[/QUOTE]

Ja siis työmatka kestää 1,5h /s uunta.
 
Olen aina meillä hoitanut yöheräämiset, on ollut luontevaa niin. Koen, että miehen pitää saada kunnon yöunet, että jaksaa vaativassa työssä.

Ei ole koskaan ollut ongelmaa asian kanssa. Meilläkin lapset hyviä nukkujia, mutta kahdella ollut /toisella on edelleen korvatulehduskierrettä ja sen vuoksi valvottuja öitä on lukuisia.

Jos alan tuntea, että olen liian väsynyt, niin mies ottaa jonain lauantaina kaikki lapset ja lähtee päiväksi mummolaan. Saan itse nukkua univelkoja pois.

Lapset nyt iältään 22, 12, 10, 7, 5, 4 ja 1v. Meillä on toiveissa vielä 1-3 lasta, miten nyt ikä antaa myöten (olen 39v). Viimeiset 12v siis olen ollut kotiäitinä. Tämä sopii meille!
 
Jos miehellä on aamuvuoro, minä hoidan vauvan yöheräämiset. Ja vastaavasti homma on miehen heiniä silloin, kun mä menen aamuvuoroon.

Mikäli olen aivan totaali väsynyt ja todella tarvitsen ne kunnon yöunet, mies toki hoitaa pojan, vaikka menisikin aamuksi töihin. Joten joustoa löytyy tietenkin tilanteen mukaan.

Iltavuoron kohdalla poika hoidetaan öiden osalta varmaankin aika 50-50. Ja viikonloppuna sama juttu. Viime yön valvoin minä, ensi yön valvoo mies. Poika kyllä normaalisti nukkuu jo yöt kokonaan, mutta kuumeen ja flunssan vuoksi pari viimeistä yötä on ollut melko risaisia.

Kyllä mä lähtökohtaisesti ajattelen niin, että se joka on kotona, hoitaa vauvan yöheräilyt...varsinkin siis silloin, kun toinen menee töihin jo heti aamusta, eikä hällä ole mahdollisuutta nukkua aamusta vähän pidempään.
Juuri viime yönä tätä asiaa pohdiskelin, kun klo 2 aikaan yöllä kanniskelin kipuilevaa vauvaa ympäriinsä...tulisin hulluksi, jos mun pitäisi ensi yönäkin valvoa, sillä olen menossa aamulla töihin ja työtoimenkuvani on sellainen, että mun tulee olla ihan koko ajan skarppina. Olen hoitanut lapsia kotona jo kohta 6 vuotta, joten tiedän, miten raskasta on hoitaa lapsia kotona...mutta koen, että töissä on vielä raskaampaa rikkinäisen yön jälkeen.
 
[QUOTE="kukka";30261054]heh :D jep. Miehellä on paljon vain koulutuksia ja palavereja töissä, että ei mitään kauhian rankkaa :D[/QUOTE]

Joo, mutta juuri tuollaisissa se väsymys kyllä eniten painaa. Työn touhussa pysyy paremmin virkeänä kuin palavereissa ja koulutuksissa, joissa pitäisi keskittyä ja sisäistää asiat, mutta ei itse voi olla kovinkaan aktiivinen.

Mutta sinä olet töissä myös ja vieraiden lasten hoitaminen on vastuullista puuhaa. Joten ei sinulla ole sen suurempaa velvollisuutta yöherätyksiä hoitaa. Jos mies herää kuitenkin, olisi turha sinutkin herättää sitä tuttia viemään.

Meillä minä olen selvästi herkkäunisempi ja oli kyllä yöheräilyjen kanssa rankkaa, mutta minkäs teet. Vaikka yritin joskus nukkua toisessa huoneessa, heräsin silti yleensä vauvan itkuun ennen miestä tai ainakin samaan aikaan. Meillä tosiaan vauva heräsi vähintään 10 kertaa joka yö yli vuoden ajan, joten olisi ollut hyvä noita vähän jakaa vaikka kotona ollessani olisin päävastuun kantanutkin. Mies oli siihen valmis, mutta herkkäunisuuteni vuoksi vuorottelusta ei ollut juuri apua.
 
Joo, mutta juuri tuollaisissa se väsymys kyllä eniten painaa. Työn touhussa pysyy paremmin virkeänä kuin palavereissa ja koulutuksissa, joissa pitäisi keskittyä ja sisäistää asiat, mutta ei itse voi olla kovinkaan aktiivinen.

Mutta sinä olet töissä myös ja vieraiden lasten hoitaminen on vastuullista puuhaa. Joten ei sinulla ole sen suurempaa velvollisuutta yöherätyksiä hoitaa. Jos mies herää kuitenkin, olisi turha sinutkin herättää sitä tuttia viemään.

Meillä minä olen selvästi herkkäunisempi ja oli kyllä yöheräilyjen kanssa rankkaa, mutta minkäs teet. Vaikka yritin joskus nukkua toisessa huoneessa, heräsin silti yleensä vauvan itkuun ennen miestä tai ainakin samaan aikaan. Meillä tosiaan vauva heräsi vähintään 10 kertaa joka yö yli vuoden ajan, joten olisi ollut hyvä noita vähän jakaa vaikka kotona ollessani olisin päävastuun kantanutkin. Mies oli siihen valmis, mutta herkkäunisuuteni vuoksi vuorottelusta ei ollut juuri apua.

Niin, mies on se joka yleensä kouluttaa. Eli pysyy kivasti hereillä + heti aamusta pyöräilee töihin - saa kunnon energiaboostin siitä.

Mä en vaan koskaan ole allekirjoittanut sitä, että se kuka on kotona herää.. Musta se on vaan todella epäreilua. Siis olen minä hoitanut noita yöllä, todellakin, eli aina kun herään - menen, ja varsinkin vauva-aikaan mä valvoin paljon. Mites sitten kun mäkin lähden "oikeisiin" töihin, ja mä olisin aina herännyt? niin se jatkuisi edelleen.. Pöh möh. Sama siivoamisen kanssa. Edelleen miehen pitää tehdä osansa siivouksen suhteen, vaikka mä olenkin kotona.
 
Meillä on ollut niin, että minä hoidan pienimmän lapsen yötouhut, oli ne sitten yöimetys, vaipanvaihto tai muu yöhulina. Mies taas hoitaa isompien satunnaiset heräilyt joihin minä en edes välttämättä herää. Silloin nousen avuksi jos sänkyyn pitää vaihtaa lakanat, isommilla tulee joskus öisin verta nenästä.
 
Jaa, että mun äiti oli lähes 30 vuotta kotiäiti ollessaan pph. :D No joo, et sä ap munkaa mielestä kotiäiti oo vaikka kyse onki väliaikaasesta työstä. Kyllähän tilanne olis aika eri jos sulla olis hoidettavana vain omat lapset ja olisit oikiasti kotiäiti.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Puuh, kyllä meilläkin mies silti veis muksulle tuttipullon öisin vaikka olisi töissä kun herää paljon herkemmin. Eipä tuo niin suuri homma ole ja mä nukun niin paljon sikeämmin lääkityksen takia. Plus ei se vauvan ääni ihan niin kauhean hyvin naapurihuoneesta kuulu. Kyllähän tuo mut välillä yöllä saa hereille saa yöllä mut silti oon niin huono pääsemään ylös sängystä ja kompuroin pitkin seiniä niin että koko kerrostalo on hereillä.
 
Tilanteen mukaan. Imetettävät vauvat mä olen hoitanut, ei siinä oikein vaihtoehtojakaan ole ollut. Kaksi vanhempaa mä hoidin miehen työaamuina pääosin silloinkin kun olivat isompia, mä olin tuolloin se joka heräsi ja nukahti uudelleen helpommalla. Viikonloppuja voitiin jakaa, samoin tilanteen mukaan kun oltiin molemmat töissä.

Kolmannen vauvavuonna tapahtui ikäviä asioita jotka aiheutti mulle ahdistusta ja uniongelmia. Nykyisinkin mun on vaikea nukahtaa uudestaan jos on välissä herännyt, siksi mies on se ensisijainen heräilijä yhä. Onneksi taapero ei enää niin usein herättele.
 
Miä herään vauvan kanssa, koska imetän. Ja vauva siis nukkuu mun puolella meidän sängyn vieressä pinniksessä, joten älytöntä olis miehen nousta, vaikka usein herääkin. Esikoisen yöheräilyt hoidetaan nykyään suunnilleen 50/50, mut niitä on ehkä pari kertaa viikossa. Mies nousee yleensä aamulla esikoisen kanssa, ja miä saan nukkua siihen saakka, kun mies lähtee töihin, tai miehen vapaapäivinä ja iltavuoropäivinä niin pitkään kun nukuttaa. Sillon tällön sovitaan, että mies saa nukkua aamulla pitkään. Mies myös osaa nukkua päivisin toisin kuin minä, ellen ole ihan totaalisen väsynyt.
 
Meillä molemmat töissä mutta kyllä yöheräilyt on ollu mun heiniä. Herään kuitenkin herkemmin. Ensin mun pitää töniä mies hereille ja käskeä lapsen luo. Siinä ajassa olen tehnyt sen itse ja me nyt takaisin nukkumaan. Joten ymmärrän ap:n tilanteen täysin. Meillä mies,vaan on niin sikeäuninen ja tarvitsee unta enemmän kuin mä. Jos olen väsynyt, menen toiseen huoneeseen nukkumaan ja mies hoitaa lapset. Eli silloin kun mua ei ole paikalla, herää herkemmin. Varsinkin, kun teillä ei mitää itkuisia öitä ja valvottavia lapsia, en näe mitää outoa.
 
Jos mies käy töissä, niin totta hitossa äiti herää öisinkin syöttämään. Ei ois tullu mieleenkään miestä herättää työpäivinä siihen... Viikonloput ollaan vuoroteltu, nykyään toinen nukkuu la pitkään ja toinen su. Lapset jo vanhempia.
 

Uusimmat

Yhteistyössä