Paloi päre tässä joku tovi sitten.
Keskustelua käyty useaan otteeseen erinäisten kaksilahkeisten kanssa eläjien kanssa. Ja liki pitäen aina arvostus on se:
"sähän olet vain kotona" kyllä kotiäiti on kotona, mutta onko kukaan koskaan ajatelleet mitä se koti äiti siellä kotona tekee? onko hän vain kotona. Tottahan toki istuu/makaa päivät sohvalla sipsiä ja poppareuta napostellen persustaan kasvattaen.
No juu ainakaan itsellä ei tälläiseen ole aikaa.
Myönnän istuskelen itse päivittäin naamakirjassa... tosin huomiona.... silloin sylissäni on vähintään yksi kahdesta lapsestani. tai yksi lapsi rannassa roikkuen, syömässä lounastaa tai jotain muuta välipalaansa. Samalla kun kuuntelen / valvon neljällätoista silmä ja korva parillani mitä se toinen puuhaa kämpässä jolloi se satu roikkumaan lahkeessa kiinni.
Joo ja olen koukussa farmvillen pelaamiseen... mutta se rauhallinen peliaika on silloin kun ne lapset on sylissä syömässä roikkumassa lahkeessa tai tekemässä muita koiruuksia.
Mutta mitä se kahdenlapsen kotiäiti (äitiyslomalla) oleva ihminen tekee?'kun "työpäivät" ovat 24 tuntia vuorokaudessa... lapset valvovat vuoron perään ja hereillä oloa äidillä on pitkälti 5.30-22... ja tuo yö 7½ tuntia noh siinäkin välissä herätään kerran pari syöttämään, palauttamaan lasta sänkyynsä lohduttamaan painajaisiä nähnyttä lasta, hillitsemään unohtamatta tuhatta potkua miehen persauksiin... kun se mies kuorsaa niin et talo tärisee.
Tällä kotiäidillä/äitiyslomalaisella on kaksi ihanaakin ihanaampaa lasta esikoinen pian kaksi-vuotta ja juniori täyttää ihan juuri ½-vuotta...
Äitiys"lomailua" on siis jäljellä vielä muutaman kuukauden verran, ja sitten päästään yhdistämään perhe-elämä sukkelasti ura-äidin arkeen.
Jos joku on sitä mieltä että olen huono-äiti koska vien lapsen hoitoon ja lähden töihin. Niin siitä vaan. Ainakaan oma asuntolainani ei lyhene, sillä että olen kotosalla. Niin suuret ei ne korvaukset lasten kotihoidosta ole, että niillä ihan oikeasti eläisi.
Mutta mitä se äiti tekee siellä kotona...???
Sivoaa, tiskaa, pyykkää hoitaa lapset, opettaa kasvattaa rakastaa rajottaa , leikii touhuu eikä lepää.
Monta ruokaa mahtuu kotiäidin elämään. Viisi jotka hän antaa lapsille, ja jos ehtii syö itsekkin jossain välissä.
Meillä kun ipanoiden ikäero on vielä niin pieni laitan ruuan pöytään kahdeksan kertaa päivässä.joka tarkoittais niinkin paljon kuin 224 ateriaa kuukaudessa 56 ateriaa viikossa.
näiden ateria valmistusten päälle, sitten se kaikki "ylimääräinen" leipominen, ehkä välillä vanhemmille oman iltapalan valmistus ja ennenkaikea aikaa vielä
pienemmän lapsen rintaruokinta... viikossa keskimäärin lapsi roikkuu tississä kiinni 56 kertaa joista jokainen kerta kestää noin 15 minuttua jolloin se lapsi syö tissistä viikon aikana keskimäärin 14 tuntia. Kuukaudessa meidän juniori roikkuu tississä kiinni noin 56 tuntia. Ja tämä meidän lapsi on oikeasti pikasyömäri..
siksi sanoinkin että joka ruokailu kestää keskimäärin 15 minuttia. Koska poju syö välillä vain 5 minuttia... mutta sitten on ne iltatakkaukset jotka kestävät tunnin välillä toisenkin.
Toisaalta on myös niitä lapsia joiden jokainen ruokailu kestää vähintään tunnin.
Ja jos lapsikin joka syö tunnin kertaalleen syö sen kymmenen kertaa vuorokauden aikana, niin johan se äiti on puolet vuorokaudesta tissi toisen suussa.
Niistä ruuanlaitoista yllättäen tulee aina sotkua, joten keittiö siivotaan sen viisikertaa päivässä. Eli 35 kertaa vikossa 140 kertaa kuukaudessa.
Aina ei viisi siivous kertaakaan riitä. Ei silloin kun päätetään kaivaa kaapista kulhot ja kupit sudit ja kapustat ja aletaan leipasemaan lasten kanssa sämpylöitä, kakkua, pullaa. Milloin mitäkin.
Meillä vaikka mikään leipuri mestari en olekkaan. Leivotaan kerrasta kolmeen kertaan viikossa usein ihan sämpylöitä joita sitten yhdessä syödään.
Leipominen on mukavaa ajanvietettä lasten kanssa ja samalla hienomotoristen taitojen tukemista. Palapelien rakentelun, askartelun sekä pukemisen opettelun ohella. Jotka nekin ovat hyvin tärkeitä äidin tehtäviä.
Unohtamatta lukuisia satukirjoja joita päivän aikana luetaan yhdessä.
Tiskiä meidän nelihenkisellä perheellä tulee keskimäärin 1½ tiskikoneellista päivässä... Eli pelaan tiskin kanssa 10 kertaa viikossa ja 40 kertaa kuussa. Paitsi nyt kun meiltä ystävällisesti tiskikone sanoi sopimuksensa irti lotraan käsiäni vähintään kolme kertaa päivässä tiskialtaassa... 84 tiskaus kertaa siis kuukaudessa.
Ja tietenkin minulla on tässäkin hommassa vähintään yksi pian pari vuotias apulainen lotraamassa kanssa... Siirtelemässä tavaroita, ja saan olla sanomassa sen tuhat kertaa varovasti sen ja sen kanssa. Varovasti siihen ei saa koskea se on veitsi se on terävä, sitä voi tulla pipi sormeen...
Samoin kuin minulla on se samainen pian pari vuotias apulainen valmistamassa ruokaa, ja hokemassa poppa poppa poppa vieressä. osoittelemassa uunin luukkua laittamassa roskia roskikseen.
Usein vielä se nuorempi tapaus roikkuu kainalossa, tai mandukassa katselemassa, kuinka sitä makaroonilootaa valmistetaan.
Ellei hän sitten ystävällisesti tahdo voimistaa jalkalihaksiaan ja loiki hyppykiikussa keittiön oven pielessä.
Mikäs on se jokaisen isän painajainen?
Kakkavaipat, arvaatkos monta vaippaa äiti vaihtaa?
Meidän perheessä, keskimääräinen vaipanvaihto kertoja on kahdeksan kappaletta vuorokaudessa lasta kohden.
Eli äkkiseltään laskettuna vaihdan viikossa 112 vaippaa kuukaudessa vaippavuoreen tulee 448 uutta käytettyä vaippaa.
No juu ainahan voi olla egolokinen ja kestoilla. Mutta ei se vähennä sitä äidin ja lapsen vaippa rumban määrään.
EN ole koskaan kestoiluun jaksanut perehtyä, ja ystävini kanssa tästä aiheesta jutellen tulimme maalikkoina tulokseen. Että ei ne kestot ainakaan vähennä vaipanvaihdon kertoja, saattaa jopa lisätä. Ja ainakin pyykkivuori kasvaa jos ei muuta.
Ja sitten vaipan vaihdon päälle, esikoisen kuivaksi opettelu.
Ei vähennä vaipankulutusta tällä hetkellä. Mutta lisää kyllä pyykkivuorta mukavasti, sekä luutun varressa heilumista mattojen putsaamista. Mutta siinä samalla, niitä ihania ilmeitä kun se pissa tai kakka on tullut pottaa
Tästä päästään mukavasti pyykkiin.
EN tiedä olenko jotenkin epänormaali, mutta itse haluan että lapset niinkuin muukin perhe kulkee puhtaissa vaatteissa. Joten meidän poppoo vaihtaa vaatteesa päivittäin.
Pyyhkeet lakanat vaihdan viikottain (tarvittaessa tietenkin useammin) joten pyykkiä kertyy mukavat 14 konetta pyöritettäväksi viikon aikana.
Joten kuukaudessa ripustetaan pyykkiä kuivumaan 56 koneen edestä.
Se sama määrä viikataan ja laitetaan kaappiin.Tosin olen ehkä neuroottinen, ja tahdon että siivosvälineetkin ovat puhtaat, joten moppauksen jälkeen moppi lentää pyykkikoneeseen, samoin päivittäin keittiön mikrokuitu rätit (anteeksi siivousliinat).
Ja Moppikin meillä heiluu ahkeraan. Pojalla vielä useammin kuin äidillä.
Äiti on mopin varressa pari kertaa viikossa, eli lattiat on pesty kuukaudessa kahdeksan kertaa.
Imuri taas laulaa meillä päivittäin eli kuukaudessa se imuri hurisee 28-31 kertaa
Riippuen ihan kuukauden pituudesta.
Tosin tahdon että pienet hiekan murut ei kiusaa jalkapohjissa, lasten ei tarvitse niitä lattialta syödä, vaikka syökin pihalta.
vaunut tuo uskomattoman määrän sotkua sisälle, varmaan yhtä paljon kun taapero hiekkalaatikolta.
eli kevään ja kesän edetessä, meillä imuroidaan varmaan vieläkin useemmin.
EIhän se äidin elämä ole pelkkää siivousta ja ruuan laittoa.
Se on myös ulkoilua.
Tämä perhe ulkoilee paljon, pari kertaa päivässä keskimäärin 3 tuntia per päivä.
Olen siis ulkona lasten kanssa noin 21 tuntia viikossa ja kuukaudessa 84 tuntia.
ja me olemme siellä säässä kuin säässä.
JA kun ipanat on kipeinä, on sitten kotona ja sisällä olo helvettiä. Kun ollaan totuttu remuamaan ulkona...
Jokainen tottakai päättää onko tämä keskimääräinen kolmetuntia päivässä paljon vai ei (nyt puhun talviajasta)
päiväkotitätinä, olen oppinut tämän aamupäivästä ja iltapäivästä lasten kanssa pihalle, nukkuvat paremmin jaksavat paremmin ja syövät hyvin. Kun saavat olla raittiissa ilmassa säännöllisesti ja kunnolla.
Mut ei se ulkona olokaan ole pelkkää oleilua.
Tänä talvena on luotu lunta lunta ja lunta.
Syksyllä haravoitiin, viime kesä laitettiin uutta pihaa valmiiksi.
Joten ne kotityöt ulottuvat sinne pihallekin.
Onneksi pulkka mäkeen luistinradalle, hiihtolenkeille vaunukävelyille on kuitenkin lasten kanssa aikaa.
Samoin kuin kesällä keväällä ja syksyllä, puistoissa käynteihin, liukumäkeen keinumiseen ja lasten hittituotteeseen uima-altaassa loiskutteluun.
Tärkeitä taitoja nämäkin opetella ja opettaa lapselle.
Ensikesänä meillä olisikin sitten esikoiselle polkupyörä ja aletaan harjoittelemaan polkemista.
ja jos juniori on yhtä varhainen kuin veljensä, meillä harjoitellaan myös kävelyä.
Niihin ulkoiluihin sujahtavat myös pikaiset kaupassa käynnit vaunutellen tai tassutellen...Ja maitoahan ei ole kotona koskaan riittävästi kaapissa, joten ruokakaupassakin käydään kävellen 2-3 kertaa viikossa ja sitten kerran viikossa sillä autolla kunnon viikon ostokset.
Joten hermoja saa kiristellä kassajonossa 14 kertaa kuussa vähintään.
Entäpä sitten se nukkuminen?
Lapsia laitetaan nukkumaan useita kertoja päivässä. Toinen nukkuu yhdet päiväunet toinen kolmet.
joten pelkästään päikkäreille laittoja on 112 kertaa kuussa.
Päiviin mahtuu myös useita ja lukuisia uhmakohtauksia. Jossa äiti on aina läsnä.
Harkinnan varaisesti riippuen uhmanlaadusta, istuu vieressä pitää sylissä tai on metrin parin päässä mutta läsnä.
Ja ne sylihetket, niitäkin on lukuisia lukuisin kertojen perään päivässä.
Kun ihanaiset lapset kömpivät syliin kainaloon halimaan pusuttelemaan tai kiusaamaan äitiä... vähän tönimään repimään hiuksista.
Mutta äidin elämää, siinäkin kohden asettaa rajat mikä on sallittua mikä ei.
Jos on oikein mukava isi lapsilla, saattaa kotiäiti päästä suihkuun yksin jopa kerran viikossa tai useammin.Muuten äiti pääsee suihkuunkin vain lasten kanssa.
ja niitä on sitten perheestä riippuen.
tässä perheessä lapset käyvät suihkussa/saunassa/kylvyssä kolmisen kertaa viikossa kun kuopuksen iho ei kestä kylpemistä päivittäin.
Joten aikuisen ihmisen on oikein ihana olla itsensä ja hikensä kanssa kolmella suihku käynnillä viikossa.
Joten jos jotain kiinnostaa niin saatte laskea itse monta kertaa äiti käy pesulla.
Älkää nyt kukaan sanoko et käykööt äiti sillon suihkussa kun lapset nukkuu...
Taisin jo mainita, että kun ne lapset ei päivällä nuku yhtä aikaa, niin silloin ei suihkuun pääse.
Ja itse ainakin olen sen verran puhki silloin illalla 22 jälkeen että yksin kertaisesti en enään jaksa.
Äidillä ei ole omaa aikaa missään kohden vuorokautta, toisin kuin isällä joka matkustaa työmatkansakin hiljaisuudessaan yksin.
kun lapset menevät nukkumaan on äitikin jo niin zippi.
Että hyvät miehet, älkää ihmetelkö jos vaimot ei jaksa enään illalla teidän tarpeita tyydytellä.
Kun koko päivä on ollut kotiin sinun ja lasten hyvin vointiin liittyviä tehtäviä täynnä.
ja kun se äidin päivä ei lopu siihen iltaan ja silmien kiinni laittamiseen.
Ei jos äidin yö kestää keskimäärin on 7½ tuntia per yö joista aktiivista nukkumista on yötä kohden 5-6 tuntia saa äiti siis nukkua viikon aikana n. 38½ tuntia
samaan aikaan kun se isi nukkuu viikossa noin 18 tuntia enemmän HERÄÄMÄTTÄ KERTAAKAAN.
tuo 7½ tuntia katkeaa meidän perheen kokoon panolla hyvänä yönä kaksi kertaa, huonona yönä 8 tai useammin.ja erittäin huonona yönä sitä nukutaan vaan tunti tai pari.
Ja niillä unilla sitä sitten täytyy taas jaksaa porskuttaa koko pitkä päivä seuraavaan iltaan.
Jos äiti siis jostain syystä ei ole kammannut hiuksia pukenut päällensä täysin istuvia vaatteita ja meikannut. On varmaan syy siinä... EI ole niin paljoa omaa aikaa, että itseensä jaksaisi tai ehtisi panostamaan.
Ja auta armias jos äiti kotona on KIPEÄ...
sillä ei ole minkään valtakunan väliä... vaan silti hän hoitaa joka ikisen joka päiväisen tehtävänsä.
Tietenkin se äiti istuu säännöllisin väliajoin päivystyksen vastaan otolla sydän syrjällään kipeiden kiukuttelevien lasten kanssa odottaen tietoa angiinasta, korvatulehduksesta, virus flunssasta tai jostain muusta ihanasta masupöpöstä.
Ja jos perheelle käy oikein huono tuuri, ja jokainen lapsi on korvakierteessä.
Siellä päivystyksessä istutaan useita kertoja viikossa ja kuukaudessa... ja muutama tunti per käynti ei riitä.
Siellä päivystyksessä äiti sitten yrittää näyttää ihmiseltä, tukka sekasin likasena... päällää juuri puklatut vaatteet.
Lapset kiukutellen uhmaten ja huutanen vaunuissa tai sylissä kuin viimeistä päivää.
Samaan aikaan äiti tahtoisi vajota maan alle, kun vieraat mummot ja vaarit tuijottavat äitiä ja kiukuttelia lapsia säälien.
Kuukaudessa äidillä on työpäiviä 28-31, äiti ei tunne ylityökorvauksia, pyhäpäivän korvauksia, säännöllisiä vapaapäiviä eikä muitakaan bonuksia.
äiti saa tästä kotona olosta ja perheen hoidosta supersuuren "palkan" enpä muista mikä on minimi äitiyspäivä raha, itse saan kuukaudessa käteen sen 900 euroa... josta sitten lyhennetään lainoja ja käydään kaupassa...
joten eipä sitä puhtaasti itseensä ole eikä jää.
ja jos on ihan oikea kotiäiti, kotihoidon tuella hän sää ilman mitään kunta/kaupunki lisiä noin 300 euroa, ja siitäkin vie verokarhu omansa.
Kysynpä vaan ONKO TÄMÄ OIKEIN?
Ehkä ehkä ei.
Itse en vaihtaisi yhtään päivää pois.
Rakastan lapsiani, ja tahdon olla heidän kanssaan kotona. Vaikka välillä ärsyttääkin jaloissa pörräävät kiukuttelevat apinat jotka ovat auttamassa jokaisessa asiassa mitä äiti tekee.
Rakastan myös miestäni, joka ei läheskään aina muista edes olemassa oloani. tai ei ainakaan näytä sitä että huomaa... arvostaa rakastaa.
Kun höyryää omista jutuistaa sata lasissa.
ainut mitä toivon ja minkä perään kuulutan.
Niin hyvät isät sentään päästäkää se äiti välillä yksin suihkuun, lenkille kampaajalle. Tuokaa joskus kukkakimppu kotiin.
Kertokaa äidille, kuinka tärkeää työtä hän tekee ja osoittakaa se että arvostatte äidin valvomisia siivouksia ja sitä että teillä on puhtaita kalsareita kaapissa.
Jos se äitikin pystyy sanomaan "kiitos kun maksoit puhelinlaskuni". ei luulisi teille olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa arvostaa sitä mitä se äiti/vaimo tekee lastesi ja sinun eteen päivittäin.
Kun sinä mies teet lastesi äidin onnelliseksi, arvostamalla häntä, antamalla hänelle välillä vähän omaa aikaa vapaata hetkeä perheestä ja kodista. Ei se tarkoita sitä että vaimosi unohtaisi sinut lapset tai kodin. Vaan hän hetken nauttii hiljaisuudesta, tyttökavereiden seurasta ehkä kuntosallilla käynnistä.
Ja varmasti jaksaa huomioida myös sinun tarpeitasi paremmin.
Ei varmaankaan nalkuta jokaisesta saunakaljasta tai venähtäneestä pyöräretkestä.
Ja varmasti myös makuuhuoneessa tai sohvalla käy aikuisten leikitkin useammin.. Tai missä kukin pari sitten harrastaakin
ja ennen kaikkea... kun sinne makuukammariin tahtoo kotiäidin kanssa vipinää... mies, pidä siitä vaimosta päivittäin hyvää huolta... silittele halaile pussaille... usein ne hetket on nopeita kun ehtii mitään tehdä, eipä silloin lämmittelyyn tarvita niin paljoa aikaa... ja hommat saa suoritettua KUMPIKIN haluttuun pisteeseen
Keskustelua käyty useaan otteeseen erinäisten kaksilahkeisten kanssa eläjien kanssa. Ja liki pitäen aina arvostus on se:
"sähän olet vain kotona" kyllä kotiäiti on kotona, mutta onko kukaan koskaan ajatelleet mitä se koti äiti siellä kotona tekee? onko hän vain kotona. Tottahan toki istuu/makaa päivät sohvalla sipsiä ja poppareuta napostellen persustaan kasvattaen.
No juu ainakaan itsellä ei tälläiseen ole aikaa.
Myönnän istuskelen itse päivittäin naamakirjassa... tosin huomiona.... silloin sylissäni on vähintään yksi kahdesta lapsestani. tai yksi lapsi rannassa roikkuen, syömässä lounastaa tai jotain muuta välipalaansa. Samalla kun kuuntelen / valvon neljällätoista silmä ja korva parillani mitä se toinen puuhaa kämpässä jolloi se satu roikkumaan lahkeessa kiinni.
Joo ja olen koukussa farmvillen pelaamiseen... mutta se rauhallinen peliaika on silloin kun ne lapset on sylissä syömässä roikkumassa lahkeessa tai tekemässä muita koiruuksia.
Mutta mitä se kahdenlapsen kotiäiti (äitiyslomalla) oleva ihminen tekee?'kun "työpäivät" ovat 24 tuntia vuorokaudessa... lapset valvovat vuoron perään ja hereillä oloa äidillä on pitkälti 5.30-22... ja tuo yö 7½ tuntia noh siinäkin välissä herätään kerran pari syöttämään, palauttamaan lasta sänkyynsä lohduttamaan painajaisiä nähnyttä lasta, hillitsemään unohtamatta tuhatta potkua miehen persauksiin... kun se mies kuorsaa niin et talo tärisee.
Tällä kotiäidillä/äitiyslomalaisella on kaksi ihanaakin ihanaampaa lasta esikoinen pian kaksi-vuotta ja juniori täyttää ihan juuri ½-vuotta...
Äitiys"lomailua" on siis jäljellä vielä muutaman kuukauden verran, ja sitten päästään yhdistämään perhe-elämä sukkelasti ura-äidin arkeen.
Jos joku on sitä mieltä että olen huono-äiti koska vien lapsen hoitoon ja lähden töihin. Niin siitä vaan. Ainakaan oma asuntolainani ei lyhene, sillä että olen kotosalla. Niin suuret ei ne korvaukset lasten kotihoidosta ole, että niillä ihan oikeasti eläisi.
Mutta mitä se äiti tekee siellä kotona...???
Sivoaa, tiskaa, pyykkää hoitaa lapset, opettaa kasvattaa rakastaa rajottaa , leikii touhuu eikä lepää.
Monta ruokaa mahtuu kotiäidin elämään. Viisi jotka hän antaa lapsille, ja jos ehtii syö itsekkin jossain välissä.
Meillä kun ipanoiden ikäero on vielä niin pieni laitan ruuan pöytään kahdeksan kertaa päivässä.joka tarkoittais niinkin paljon kuin 224 ateriaa kuukaudessa 56 ateriaa viikossa.
näiden ateria valmistusten päälle, sitten se kaikki "ylimääräinen" leipominen, ehkä välillä vanhemmille oman iltapalan valmistus ja ennenkaikea aikaa vielä
pienemmän lapsen rintaruokinta... viikossa keskimäärin lapsi roikkuu tississä kiinni 56 kertaa joista jokainen kerta kestää noin 15 minuttua jolloin se lapsi syö tissistä viikon aikana keskimäärin 14 tuntia. Kuukaudessa meidän juniori roikkuu tississä kiinni noin 56 tuntia. Ja tämä meidän lapsi on oikeasti pikasyömäri..
siksi sanoinkin että joka ruokailu kestää keskimäärin 15 minuttia. Koska poju syö välillä vain 5 minuttia... mutta sitten on ne iltatakkaukset jotka kestävät tunnin välillä toisenkin.
Toisaalta on myös niitä lapsia joiden jokainen ruokailu kestää vähintään tunnin.
Ja jos lapsikin joka syö tunnin kertaalleen syö sen kymmenen kertaa vuorokauden aikana, niin johan se äiti on puolet vuorokaudesta tissi toisen suussa.
Niistä ruuanlaitoista yllättäen tulee aina sotkua, joten keittiö siivotaan sen viisikertaa päivässä. Eli 35 kertaa vikossa 140 kertaa kuukaudessa.
Aina ei viisi siivous kertaakaan riitä. Ei silloin kun päätetään kaivaa kaapista kulhot ja kupit sudit ja kapustat ja aletaan leipasemaan lasten kanssa sämpylöitä, kakkua, pullaa. Milloin mitäkin.
Meillä vaikka mikään leipuri mestari en olekkaan. Leivotaan kerrasta kolmeen kertaan viikossa usein ihan sämpylöitä joita sitten yhdessä syödään.
Leipominen on mukavaa ajanvietettä lasten kanssa ja samalla hienomotoristen taitojen tukemista. Palapelien rakentelun, askartelun sekä pukemisen opettelun ohella. Jotka nekin ovat hyvin tärkeitä äidin tehtäviä.
Unohtamatta lukuisia satukirjoja joita päivän aikana luetaan yhdessä.
Tiskiä meidän nelihenkisellä perheellä tulee keskimäärin 1½ tiskikoneellista päivässä... Eli pelaan tiskin kanssa 10 kertaa viikossa ja 40 kertaa kuussa. Paitsi nyt kun meiltä ystävällisesti tiskikone sanoi sopimuksensa irti lotraan käsiäni vähintään kolme kertaa päivässä tiskialtaassa... 84 tiskaus kertaa siis kuukaudessa.
Ja tietenkin minulla on tässäkin hommassa vähintään yksi pian pari vuotias apulainen lotraamassa kanssa... Siirtelemässä tavaroita, ja saan olla sanomassa sen tuhat kertaa varovasti sen ja sen kanssa. Varovasti siihen ei saa koskea se on veitsi se on terävä, sitä voi tulla pipi sormeen...
Samoin kuin minulla on se samainen pian pari vuotias apulainen valmistamassa ruokaa, ja hokemassa poppa poppa poppa vieressä. osoittelemassa uunin luukkua laittamassa roskia roskikseen.
Usein vielä se nuorempi tapaus roikkuu kainalossa, tai mandukassa katselemassa, kuinka sitä makaroonilootaa valmistetaan.
Ellei hän sitten ystävällisesti tahdo voimistaa jalkalihaksiaan ja loiki hyppykiikussa keittiön oven pielessä.
Mikäs on se jokaisen isän painajainen?
Kakkavaipat, arvaatkos monta vaippaa äiti vaihtaa?
Meidän perheessä, keskimääräinen vaipanvaihto kertoja on kahdeksan kappaletta vuorokaudessa lasta kohden.
Eli äkkiseltään laskettuna vaihdan viikossa 112 vaippaa kuukaudessa vaippavuoreen tulee 448 uutta käytettyä vaippaa.
No juu ainahan voi olla egolokinen ja kestoilla. Mutta ei se vähennä sitä äidin ja lapsen vaippa rumban määrään.
EN ole koskaan kestoiluun jaksanut perehtyä, ja ystävini kanssa tästä aiheesta jutellen tulimme maalikkoina tulokseen. Että ei ne kestot ainakaan vähennä vaipanvaihdon kertoja, saattaa jopa lisätä. Ja ainakin pyykkivuori kasvaa jos ei muuta.
Ja sitten vaipan vaihdon päälle, esikoisen kuivaksi opettelu.
Ei vähennä vaipankulutusta tällä hetkellä. Mutta lisää kyllä pyykkivuorta mukavasti, sekä luutun varressa heilumista mattojen putsaamista. Mutta siinä samalla, niitä ihania ilmeitä kun se pissa tai kakka on tullut pottaa
Tästä päästään mukavasti pyykkiin.
EN tiedä olenko jotenkin epänormaali, mutta itse haluan että lapset niinkuin muukin perhe kulkee puhtaissa vaatteissa. Joten meidän poppoo vaihtaa vaatteesa päivittäin.
Pyyhkeet lakanat vaihdan viikottain (tarvittaessa tietenkin useammin) joten pyykkiä kertyy mukavat 14 konetta pyöritettäväksi viikon aikana.
Joten kuukaudessa ripustetaan pyykkiä kuivumaan 56 koneen edestä.
Se sama määrä viikataan ja laitetaan kaappiin.Tosin olen ehkä neuroottinen, ja tahdon että siivosvälineetkin ovat puhtaat, joten moppauksen jälkeen moppi lentää pyykkikoneeseen, samoin päivittäin keittiön mikrokuitu rätit (anteeksi siivousliinat).
Ja Moppikin meillä heiluu ahkeraan. Pojalla vielä useammin kuin äidillä.
Äiti on mopin varressa pari kertaa viikossa, eli lattiat on pesty kuukaudessa kahdeksan kertaa.
Imuri taas laulaa meillä päivittäin eli kuukaudessa se imuri hurisee 28-31 kertaa
Riippuen ihan kuukauden pituudesta.
Tosin tahdon että pienet hiekan murut ei kiusaa jalkapohjissa, lasten ei tarvitse niitä lattialta syödä, vaikka syökin pihalta.
vaunut tuo uskomattoman määrän sotkua sisälle, varmaan yhtä paljon kun taapero hiekkalaatikolta.
eli kevään ja kesän edetessä, meillä imuroidaan varmaan vieläkin useemmin.
EIhän se äidin elämä ole pelkkää siivousta ja ruuan laittoa.
Se on myös ulkoilua.
Tämä perhe ulkoilee paljon, pari kertaa päivässä keskimäärin 3 tuntia per päivä.
Olen siis ulkona lasten kanssa noin 21 tuntia viikossa ja kuukaudessa 84 tuntia.
ja me olemme siellä säässä kuin säässä.
JA kun ipanat on kipeinä, on sitten kotona ja sisällä olo helvettiä. Kun ollaan totuttu remuamaan ulkona...
Jokainen tottakai päättää onko tämä keskimääräinen kolmetuntia päivässä paljon vai ei (nyt puhun talviajasta)
päiväkotitätinä, olen oppinut tämän aamupäivästä ja iltapäivästä lasten kanssa pihalle, nukkuvat paremmin jaksavat paremmin ja syövät hyvin. Kun saavat olla raittiissa ilmassa säännöllisesti ja kunnolla.
Mut ei se ulkona olokaan ole pelkkää oleilua.
Tänä talvena on luotu lunta lunta ja lunta.
Syksyllä haravoitiin, viime kesä laitettiin uutta pihaa valmiiksi.
Joten ne kotityöt ulottuvat sinne pihallekin.
Onneksi pulkka mäkeen luistinradalle, hiihtolenkeille vaunukävelyille on kuitenkin lasten kanssa aikaa.
Samoin kuin kesällä keväällä ja syksyllä, puistoissa käynteihin, liukumäkeen keinumiseen ja lasten hittituotteeseen uima-altaassa loiskutteluun.
Tärkeitä taitoja nämäkin opetella ja opettaa lapselle.
Ensikesänä meillä olisikin sitten esikoiselle polkupyörä ja aletaan harjoittelemaan polkemista.
ja jos juniori on yhtä varhainen kuin veljensä, meillä harjoitellaan myös kävelyä.
Niihin ulkoiluihin sujahtavat myös pikaiset kaupassa käynnit vaunutellen tai tassutellen...Ja maitoahan ei ole kotona koskaan riittävästi kaapissa, joten ruokakaupassakin käydään kävellen 2-3 kertaa viikossa ja sitten kerran viikossa sillä autolla kunnon viikon ostokset.
Joten hermoja saa kiristellä kassajonossa 14 kertaa kuussa vähintään.
Entäpä sitten se nukkuminen?
Lapsia laitetaan nukkumaan useita kertoja päivässä. Toinen nukkuu yhdet päiväunet toinen kolmet.
joten pelkästään päikkäreille laittoja on 112 kertaa kuussa.
Päiviin mahtuu myös useita ja lukuisia uhmakohtauksia. Jossa äiti on aina läsnä.
Harkinnan varaisesti riippuen uhmanlaadusta, istuu vieressä pitää sylissä tai on metrin parin päässä mutta läsnä.
Ja ne sylihetket, niitäkin on lukuisia lukuisin kertojen perään päivässä.
Kun ihanaiset lapset kömpivät syliin kainaloon halimaan pusuttelemaan tai kiusaamaan äitiä... vähän tönimään repimään hiuksista.
Mutta äidin elämää, siinäkin kohden asettaa rajat mikä on sallittua mikä ei.
Jos on oikein mukava isi lapsilla, saattaa kotiäiti päästä suihkuun yksin jopa kerran viikossa tai useammin.Muuten äiti pääsee suihkuunkin vain lasten kanssa.
ja niitä on sitten perheestä riippuen.
tässä perheessä lapset käyvät suihkussa/saunassa/kylvyssä kolmisen kertaa viikossa kun kuopuksen iho ei kestä kylpemistä päivittäin.
Joten aikuisen ihmisen on oikein ihana olla itsensä ja hikensä kanssa kolmella suihku käynnillä viikossa.
Joten jos jotain kiinnostaa niin saatte laskea itse monta kertaa äiti käy pesulla.
Älkää nyt kukaan sanoko et käykööt äiti sillon suihkussa kun lapset nukkuu...
Taisin jo mainita, että kun ne lapset ei päivällä nuku yhtä aikaa, niin silloin ei suihkuun pääse.
Ja itse ainakin olen sen verran puhki silloin illalla 22 jälkeen että yksin kertaisesti en enään jaksa.
Äidillä ei ole omaa aikaa missään kohden vuorokautta, toisin kuin isällä joka matkustaa työmatkansakin hiljaisuudessaan yksin.
kun lapset menevät nukkumaan on äitikin jo niin zippi.
Että hyvät miehet, älkää ihmetelkö jos vaimot ei jaksa enään illalla teidän tarpeita tyydytellä.
Kun koko päivä on ollut kotiin sinun ja lasten hyvin vointiin liittyviä tehtäviä täynnä.
ja kun se äidin päivä ei lopu siihen iltaan ja silmien kiinni laittamiseen.
Ei jos äidin yö kestää keskimäärin on 7½ tuntia per yö joista aktiivista nukkumista on yötä kohden 5-6 tuntia saa äiti siis nukkua viikon aikana n. 38½ tuntia
samaan aikaan kun se isi nukkuu viikossa noin 18 tuntia enemmän HERÄÄMÄTTÄ KERTAAKAAN.
tuo 7½ tuntia katkeaa meidän perheen kokoon panolla hyvänä yönä kaksi kertaa, huonona yönä 8 tai useammin.ja erittäin huonona yönä sitä nukutaan vaan tunti tai pari.
Ja niillä unilla sitä sitten täytyy taas jaksaa porskuttaa koko pitkä päivä seuraavaan iltaan.
Jos äiti siis jostain syystä ei ole kammannut hiuksia pukenut päällensä täysin istuvia vaatteita ja meikannut. On varmaan syy siinä... EI ole niin paljoa omaa aikaa, että itseensä jaksaisi tai ehtisi panostamaan.
Ja auta armias jos äiti kotona on KIPEÄ...
sillä ei ole minkään valtakunan väliä... vaan silti hän hoitaa joka ikisen joka päiväisen tehtävänsä.
Tietenkin se äiti istuu säännöllisin väliajoin päivystyksen vastaan otolla sydän syrjällään kipeiden kiukuttelevien lasten kanssa odottaen tietoa angiinasta, korvatulehduksesta, virus flunssasta tai jostain muusta ihanasta masupöpöstä.
Ja jos perheelle käy oikein huono tuuri, ja jokainen lapsi on korvakierteessä.
Siellä päivystyksessä istutaan useita kertoja viikossa ja kuukaudessa... ja muutama tunti per käynti ei riitä.
Siellä päivystyksessä äiti sitten yrittää näyttää ihmiseltä, tukka sekasin likasena... päällää juuri puklatut vaatteet.
Lapset kiukutellen uhmaten ja huutanen vaunuissa tai sylissä kuin viimeistä päivää.
Samaan aikaan äiti tahtoisi vajota maan alle, kun vieraat mummot ja vaarit tuijottavat äitiä ja kiukuttelia lapsia säälien.
Kuukaudessa äidillä on työpäiviä 28-31, äiti ei tunne ylityökorvauksia, pyhäpäivän korvauksia, säännöllisiä vapaapäiviä eikä muitakaan bonuksia.
äiti saa tästä kotona olosta ja perheen hoidosta supersuuren "palkan" enpä muista mikä on minimi äitiyspäivä raha, itse saan kuukaudessa käteen sen 900 euroa... josta sitten lyhennetään lainoja ja käydään kaupassa...
joten eipä sitä puhtaasti itseensä ole eikä jää.
ja jos on ihan oikea kotiäiti, kotihoidon tuella hän sää ilman mitään kunta/kaupunki lisiä noin 300 euroa, ja siitäkin vie verokarhu omansa.
Kysynpä vaan ONKO TÄMÄ OIKEIN?
Ehkä ehkä ei.
Itse en vaihtaisi yhtään päivää pois.
Rakastan lapsiani, ja tahdon olla heidän kanssaan kotona. Vaikka välillä ärsyttääkin jaloissa pörräävät kiukuttelevat apinat jotka ovat auttamassa jokaisessa asiassa mitä äiti tekee.
Rakastan myös miestäni, joka ei läheskään aina muista edes olemassa oloani. tai ei ainakaan näytä sitä että huomaa... arvostaa rakastaa.
Kun höyryää omista jutuistaa sata lasissa.
ainut mitä toivon ja minkä perään kuulutan.
Niin hyvät isät sentään päästäkää se äiti välillä yksin suihkuun, lenkille kampaajalle. Tuokaa joskus kukkakimppu kotiin.
Kertokaa äidille, kuinka tärkeää työtä hän tekee ja osoittakaa se että arvostatte äidin valvomisia siivouksia ja sitä että teillä on puhtaita kalsareita kaapissa.
Jos se äitikin pystyy sanomaan "kiitos kun maksoit puhelinlaskuni". ei luulisi teille olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa arvostaa sitä mitä se äiti/vaimo tekee lastesi ja sinun eteen päivittäin.
Kun sinä mies teet lastesi äidin onnelliseksi, arvostamalla häntä, antamalla hänelle välillä vähän omaa aikaa vapaata hetkeä perheestä ja kodista. Ei se tarkoita sitä että vaimosi unohtaisi sinut lapset tai kodin. Vaan hän hetken nauttii hiljaisuudesta, tyttökavereiden seurasta ehkä kuntosallilla käynnistä.
Ja varmasti jaksaa huomioida myös sinun tarpeitasi paremmin.
Ei varmaankaan nalkuta jokaisesta saunakaljasta tai venähtäneestä pyöräretkestä.
Ja varmasti myös makuuhuoneessa tai sohvalla käy aikuisten leikitkin useammin.. Tai missä kukin pari sitten harrastaakin
ja ennen kaikkea... kun sinne makuukammariin tahtoo kotiäidin kanssa vipinää... mies, pidä siitä vaimosta päivittäin hyvää huolta... silittele halaile pussaille... usein ne hetket on nopeita kun ehtii mitään tehdä, eipä silloin lämmittelyyn tarvita niin paljoa aikaa... ja hommat saa suoritettua KUMPIKIN haluttuun pisteeseen