Kotiäiti vain kotona???

Juu itse mekin olemme isomman lapsen tiettyyn rytmiin opettaneet.
ja tiedän että töihin menon jälkeen hommat ei vähene, on se koti pyöritettävä silti.
Mutta en titte tiedä mitä muut äidit lastensa kanssa tekevät mutta ainakin minä olen lasten käytössä 24/7... ja sen ajan minkä he ovat hereillä on äiti heille läsnä...

No mä en oo lasten käytössä yöllä kuin poikkeustapauksissa - meillä pyritään yöllä nukkumaan. Mulla on myös oma harrastus ja omaa vapaa-aikaa. Päivisin treffaillaan hoitovapaalla olevia kavereita, eli myös sosiaalinen elämä hoituu, vaikka ne lapset siinä jaloissa pyöriikin. Sen lisäksi mulla on oikeus kahvitaukoon pari krt/pvä, jolloin lapset saavat luvan leikkiä keskenään. Mä luen jopa lehden joka aamu! Suurin osa tästä luksuksesta loppuu kun koittaa töihin meno. Kokemusta on.

 

[QUOTE="just";23484035]kotiäiti tekee vähemmän kui työäiti. Töissä käyvä äiti tekee saman kuin kotiäiti mutta plussana kuljettaa lapset hoitoon ja takas. Kotimamma pääsee helpolla. En jaksanut lukea tommosta paskaa.[/QUOTE]

Ei se noinkaan mene. Työssäkäyvän äidin lapset (ja äiti) on kotona sotkemassa ja syömässä paljon vähemmän.
Koko vertailu on ihan typerää. Hommaa periaatteessa on ihan saman verran. Kotiäiti joutuu laittamaan enemmän ruokaa kotona, siivoamaan enemmän kotona ja pukemaan itse esim. lapsia ulos enemmän, kuin työssäkäyvä äiti.
Pyykkiä varmaan tulee suht sama määrä, tiskiä kotiäidillä tod.näk. enemmän.

Toisinpäin, se työssäkäyvä äiti joutuu kuskaamaan niitä lapsia hoitoon, katsomaan sinne vaatteet ym., ja silti jonkun verran siivoamaan ja hoitamaan tiskirumbaakin. Aika tasan.

 

[QUOTE="alma";23484011]Öö.Teen kotitöitä ehkä keskimäärin tunnin päivässä, käyn ulkona syömässä 2-5 krt viikossa, shoppailen viikottain. Ulkoilen koiran kanssa jne.
Onko tää joku naisten salajuoni, ettei saa sanoa, että kotona on helppoa olla? Aina vaan valitetaan, kun on niin kamalan rankkaa.
Minulla on tosin vaan yksi lapsi, mutta niin on monella valittajallakin. Tietenkin on erilaisia lapsia ja elämäntilanteita, mutta tuskin olen ainoa äiti, joka kokee, että kotiäitiys on yhtä lomaa.[/QUOTE]

on tämä lomaa töistä olosta... mutta pelkällä lomailulla ei koti työt tule tehdyksi... ja ei tämä nyt ole mikään vitsi...


onpas hienoa että voit käydä ulkona syömässä minäkin kävisin mielelläni vaikka päivittäin mutta siihen ei äitiysrahat taitaisi riittää eikä joka viikkoiseen shoppailuunkaan.

ja ei en koe kotona oloa rankaksi tahdon vain herättää isiä että me koti äidit oikeasti teemme kotona muutakin kuin olemme

 

[QUOTE="Jenis";23484058]No mä en oo lasten käytössä yöllä kuin poikkeustapauksissa - meillä pyritään yöllä nukkumaan. Mulla on myös oma harrastus ja omaa vapaa-aikaa. Päivisin treffaillaan hoitovapaalla olevia kavereita, eli myös sosiaalinen elämä hoituu, vaikka ne lapset siinä jaloissa pyöriikin. Sen lisäksi mulla on oikeus kahvitaukoon pari krt/pvä, jolloin lapset saavat luvan leikkiä keskenään. Mä luen jopa lehden joka aamu! Suurin osa tästä luksuksesta loppuu kun koittaa töihin meno. Kokemusta on.[/QUOTE]

sanoppa ½ lapselle nyt on yö, äiti nyt nukkuu...
nyt ei syödä, ja nyt ei vaihdeta kakkavaippaa...

 

sanoppa ½ lapselle nyt on yö, äiti nyt nukkuu...
nyt ei syödä, ja nyt ei vaihdeta kakkavaippaa...

No eiköhän se sun puolikas lapsikin joskus isommaksi kasva

 

Ei se noinkaan mene. Työssäkäyvän äidin lapset (ja äiti) on kotona sotkemassa ja syömässä paljon vähemmän.
Koko vertailu on ihan typerää. Hommaa periaatteessa on ihan saman verran. Kotiäiti joutuu laittamaan enemmän ruokaa kotona, siivoamaan enemmän kotona ja pukemaan itse esim. lapsia ulos enemmän, kuin työssäkäyvä äiti.
Pyykkiä varmaan tulee suht sama määrä, tiskiä kotiäidillä tod.näk. enemmän.

Toisinpäin, se työssäkäyvä äiti joutuu kuskaamaan niitä lapsia hoitoon, katsomaan sinne vaatteet ym., ja silti jonkun verran siivoamaan ja hoitamaan tiskirumbaakin. Aika tasan.

itse olin viime kesän työssäkävä-raskaana oleva-äiti...
ja kyllä mulla ainakin oli huomattavasti vähemmän töitä kotona.

aamulla puettiin lapselle päälle kipattiin tarhaan... tarhassa oli vaihtovaatteita kerralla koko viikolle.
iltapäivällä haettiin kotiin...
tai vietiin iltapäivällä ja haetiin illalla / seuraavana aamuna (vuorotyössä käyvä äiti ja pitkän matkan työtä tekevä isi)

ruokaa tarvitsi valmistaa harvemin, tiskiä tuli huomattavasti vähemmän... pyykkiä ei kyllä yhtään vähempään...

imurontiakaan ei tarvinnut harrastaa ihan joka päivä, kun kotona ei oltu. mutta silti kotitöitä oli, työ-työt piti suorittaa...

samalla kun istuttiin päivystyksessä korvakierteessä olevan lapsen kanssa, kärsittiin supistuksista jne jne...

 

on tämä lomaa töistä olosta... mutta pelkällä lomailulla ei koti työt tule tehdyksi... ja ei tämä nyt ole mikään vitsi...


onpas hienoa että voit käydä ulkona syömässä minäkin kävisin mielelläni vaikka päivittäin mutta siihen ei äitiysrahat taitaisi riittää eikä joka viikkoiseen shoppailuunkaan.

ja ei en koe kotona oloa rankaksi tahdon vain herättää isiä että me koti äidit oikeasti teemme kotona muutakin kuin olemme

Halusin vaan tuoda erilaisen näkökulman aiheeseen. Minulla on mies, joka arvostaa kotona oloani, ja siksi tuollainen herättely tuntuu tarpeettomalta. Kyllä mieheni useasti hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin lastaan, joten tietää kyllä millaista se on.
Tuntuu vaan hassulta lukea näitä "siivoan 5 tuntia joka päivä ja pesen 6 koneellista pyykkiä ja nukun kaksi tuntia yössä"-juttuja. En sitten tiedä, millaisissa kartanoissa ihmiset asuvat kun hommaa niin riittää.

 

[QUOTE="alma";23484155]Halusin vaan tuoda erilaisen näkökulman aiheeseen. Minulla on mies, joka arvostaa kotona oloani, ja siksi tuollainen herättely tuntuu tarpeettomalta. Kyllä mieheni useasti hoitaa iltaisin ja viikonloppuisin lastaan, joten tietää kyllä millaista se on.
Tuntuu vaan hassulta lukea näitä "siivoan 5 tuntia joka päivä ja pesen 6 koneellista pyykkiä ja nukun kaksi tuntia yössä"-juttuja. En sitten tiedä, millaisissa kartanoissa ihmiset asuvat kun hommaa niin riittää.[/QUOTE]

ne miehet jotka arvostavat kotiäitiä, on valitettavan harvassa... tai ainakin sellainen käsitys minulla on.
noh meidän "kartano" on ihan perus 80 neliöinen rivari kolmio...
en minä ole kertaakaan sanonut että mulla menee kuus tuntia siivoomiseen... pöh, kun päivittäin hoitaa askareet pois, niin kyl perus hommat tulee tehtyä ihan pariin tuntiin siinä lasten hoidon ja heidän kanssa leikkimisen ohella...

mutta tarkoittaa myös sitä että minun ei tarvise kerran viikossa käyttää koko päivää pölykerroksien ja villakoirien siivoamiseen.

 

[QUOTE="Jenis";23484129]No eiköhän se sun puolikas lapsikin joskus isommaksi kasva [/QUOTE]

Onneksi, joku kaunis päivä sekin nukkuu 12 tuntia putkeen tarvitsematta äitiä sitten äitikin saa nukkua 8 tai 10 tuntia heräilemättä...
sitä päivää odotellessa.

 

Mun mielestä on ihan normaalia, että mä hoidan lapseni kotona. En mä siihen tarvitse kenenkään arvostusta.

Mutta sä' kyllä sait kaiken kuulostamaan todella hankalalta jotenkin.

 

Mun mielestä on ihan normaalia, että mä hoidan lapseni kotona. En mä siihen tarvitse kenenkään arvostusta.

Mutta sä' kyllä sait kaiken kuulostamaan todella hankalalta jotenkin.

mikä on hankalaa???
no voi elämän kevät, niin se on mustakin normaalia että hoidan lapseni ja kodin...

eihän tässä siitä kertaakaan ole ollut kyse.

vaan siitä että ne jotkut ihmiset tajuaisivat että sillä kotiäidillä on oikeasti koko päivälle tekemistä, muuta kuin istua sohvalla kasvattamassa takapuoltaan...
ehkä jollain on siihenkin aikaa... minulla ei, eikäkyllä kiinnostustakaan.

kun olis oikeesti niin järjettömän hienoa, kun se perheen isi joskus tulisi kotiin ja tuumasi, heippa kulta, onpas kiva kun on kalsarit pesty ja ruoka valmiina... ja lapset siisteinä... haluutko käydä vaikka suihkussa yksin ja tässä on vähän piristykseks kukkia...

enkä nyt sano että tuo litania pitää sanoa...

mutta yleistystä yleistystä.

 

ne miehet jotka arvostavat kotiäitiä, on valitettavan harvassa... tai ainakin sellainen käsitys minulla on.
noh meidän "kartano" on ihan perus 80 neliöinen rivari kolmio...
en minä ole kertaakaan sanonut että mulla menee kuus tuntia siivoomiseen... pöh, kun päivittäin hoitaa askareet pois, niin kyl perus hommat tulee tehtyä ihan pariin tuntiin siinä lasten hoidon ja heidän kanssa leikkimisen ohella...

mutta tarkoittaa myös sitä että minun ei tarvise kerran viikossa käyttää koko päivää pölykerroksien ja villakoirien siivoamiseen.

Mutta mikä se varsinainen pointti tässä on? Siis sikäli, että kyllähän kotiäidin- tai isän pitäisi sitten ihan yhtälailla arvostaa sitä toista osapuolta, joka käy töissä.
Mä en ainakaan pysty omalle kohdalle sanomaan, onko työn teko vai kotona olo rankempaa. Puolensa ja puolensa.
Siksipä on turha huudella sen arvostuksen perään, jos ei itse osaa yhtälailla arvostaa sitä "työn raskaan raatajaa", joka monesti kuitenkin työnteollaan myös mahdollistaa sen toisen kotonaolon.

Jos taas itsekin muistaa antaa arvoa ja kiittää, niin sitten toki voi olettaa saavansa samaa kohtelua takaisinpäin.

 

mikä on hankalaa???
no voi elämän kevät, niin se on mustakin normaalia että hoidan lapseni ja kodin...

eihän tässä siitä kertaakaan ole ollut kyse.

vaan siitä että ne jotkut ihmiset tajuaisivat että sillä kotiäidillä on oikeasti koko päivälle tekemistä, muuta kuin istua sohvalla kasvattamassa takapuoltaan...
ehkä jollain on siihenkin aikaa... minulla ei, eikäkyllä kiinnostustakaan.

Mitä ihmeen merkitystä sillä on tajuaako muut, että sulla on kyllä koko päivälle tekemistä etkä ehdi "takapuolta kasvattamaan"?

 

Mutta mikä se varsinainen pointti tässä on? Siis sikäli, että kyllähän kotiäidin- tai isän pitäisi sitten ihan yhtälailla arvostaa sitä toista osapuolta, joka käy töissä.
Mä en ainakaan pysty omalle kohdalle sanomaan, onko työn teko vai kotona olo rankempaa. Puolensa ja puolensa.
Siksipä on turha huudella sen arvostuksen perään, jos ei itse osaa yhtälailla arvostaa sitä "työn raskaan raatajaa", joka monesti kuitenkin työnteollaan myös mahdollistaa sen toisen kotonaolon.

Jos taas itsekin muistaa antaa arvoa ja kiittää, niin sitten toki voi olettaa saavansa samaa kohtelua takaisinpäin.

no tässähän tää on...

minä kyllä kykenen joka kerta sanomaan "kiitos kun oot hoitanut laskut" tai "kiitos kub hait maidot kaupasta"
"kiitos kun siirsit ruokarahaa mulle"
"kiitos kun veit ipanan pihalle"

pystyn kiittämään häntä hänen tekosistaan perheen hyväksi,,, miksi siis miehet eivät pysty kiittämääb vaimoja?

 

Miksi aloit lastentekoon jos ottaa noin koville?

 

no tässähän tää on...

minä kyllä kykenen joka kerta sanomaan "kiitos kun oot hoitanut laskut" tai "kiitos kub hait maidot kaupasta"
"kiitos kun siirsit ruokarahaa mulle"
"kiitos kun veit ipanan pihalle"

pystyn kiittämään häntä hänen tekosistaan perheen hyväksi,,, miksi siis miehet eivät pysty kiittämääb vaimoja?

Sitten näen ongelman.

Mutta kuinka monessa perheessä se arvostuksen puutetta valittava kotivanhempi (kieltäydyn sattuneesta syystä puhumasta nimenomaan äidistä tai vaimosta) muistaa kiittää sitä työssäkäyvää?

Eli en väitä että juuri sinun tapauksessa, mutta monessa tapauksessa kyllä vikaa on molemmissa päissä. Ryvetään siinä itsesäälissä ja valitetaan kun kukaan ei kiitä eikä arvosta, ja samaan hengenvetoon mussutetaan, kun se toinen vaan lomailee töissä eikä tajua miten rankkaa mulla on. Eikä käy mielessäkään että ei työssäkäyntikään välttämättä aina mitään juhlaa ole, ja sitäkin voisi kiittää ja antaa arvoa.

 

mä olen luullut, että elämme ihan normaalia perhe-elämää, mutta ilmeisesti se ei olekaan niin. Arvostamme siis toinen toisiamme ja myös sanomme sen. Mieheni osallistuu lapsen hoitoon ja minä pääsen kavereiden kanssa ulos halutessani. Teemme asioita, joista tiedämme toisen pitävän ihan pyytämättäkin jne.
Huonojakin hetkiä tietysti on, mutta onneksi vähemmän.

 

no tässähän tää on...

minä kyllä kykenen joka kerta sanomaan "kiitos kun oot hoitanut laskut" tai "kiitos kub hait maidot kaupasta"
"kiitos kun siirsit ruokarahaa mulle"
"kiitos kun veit ipanan pihalle"

pystyn kiittämään häntä hänen tekosistaan perheen hyväksi,,, miksi siis miehet eivät pysty kiittämääb vaimoja?

Joo, kuulostais kyllä meidän perheessä vähän kornilta nuo kiittelyt Minä en ole koskaan kiittänyt miestä siitä että hoitaa oman osuutensa, eikä hänkään ole minua kiitellyt. Jos se arvostus näkyy muuten niin eiköhän se riitä? Eli esim. minusta on ihanaa kun mies vie lapsen joskus ulos ja näin ollen antaa minulle sitä omaa aikaa.. ilman että minun on tarvinnut sitä itse pyytää.

Mutta ehkä miehetkin osaa arvostaa sitten myöhemmin sitä mitä on ollut? (niinkun nyt ihmiset yleensäkin myöhässä tajuavat miten hyvin asiat on ollut) Luulen että omakin mies hoksaa sitten minun mentyä takaisin töihin, että hitto.. nyt ne siivoamiset, kaupassa käynnit'' ja ruuan laitot on tehtävä aina työpäivän päätteeksi eikä siis olekaan niin että tullaan siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään töistä tultua. Ehkä ap:kin voit vain välilliä muistuttaa omalle miehelle että eikö olekin kiva kun asiat on nyt näin?

 

Sitten näen ongelman.

Mutta kuinka monessa perheessä se arvostuksen puutetta valittava kotivanhempi (kieltäydyn sattuneesta syystä puhumasta nimenomaan äidistä tai vaimosta) muistaa kiittää sitä työssäkäyvää?

Eli en väitä että juuri sinun tapauksessa, mutta monessa tapauksessa kyllä vikaa on molemmissa päissä. Ryvetään siinä itsesäälissä ja valitetaan kun kukaan ei kiitä eikä arvosta, ja samaan hengenvetoon mussutetaan, kun se toinen vaan lomailee töissä eikä tajua miten rankkaa mulla on. Eikä käy mielessäkään että ei työssäkäyntikään välttämättä aina mitään juhlaa ole, ja sitäkin voisi kiittää ja antaa arvoa.

noh nyt musta tuntuu että ensimmäinen tajusi mitä oon hakenut takaa

ei varmasti työssä käynti ole aina juhlaa...mutta toisaalta sillä työssä käyvällä vanhemmalla on usein edes se työmatka omaa hiljaista aikaa...
mitä harvoin sillä kotona olevalla on.

kyllä tiedän että meidän miehelläkin on ressiä varmasti töistä ainakin hän on sen oloinen ja kesä kun tulee niin isiä näkee vielä vähemmän kotona, kun alkaa taas pitkät päivät...
eikä varmaan ole kiva olla niin paljon pois kotoa... mutta sitä suuremmalla syyllä teen itse mielelläni kaikki kotityöt että kun se isi on kotona niin hän saisi olla kotona, ilman että heti tungetaan imurin varsi nokan eteen.

itse olen sitä mieltä että saan olla onnellinen että minulla on mieheni kanssa nämä kaksi ihanaa lasta, ja mies on antanut minun kotona olla, ja ja ja ja...

ja siksi häntä pystynkin kiittämään erinäisistä asioista ja siitä että hän siellä töissä pyörähtelee pidempiä ja lyhyempiä päiviä ja saadaan leivän päälle muutakin kuin ylähuuli...

mutta juuri sen takia, toivoisinkin että itse saisin joskus kuulla olevani onnistunut siinä mitä teen kotona.

 

[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";23484355]Joo, kuulostais kyllä meidän perheessä vähän kornilta nuo kiittelyt Minä en ole koskaan kiittänyt miestä siitä että hoitaa oman osuutensa, eikä hänkään ole minua kiitellyt. Jos se arvostus näkyy muuten niin eiköhän se riitä? Eli esim. minusta on ihanaa kun mies vie lapsen joskus ulos ja näin ollen antaa minulle sitä omaa aikaa.. ilman että minun on tarvinnut sitä itse pyytää.

Mutta ehkä miehetkin osaa arvostaa sitten myöhemmin sitä mitä on ollut? (niinkun nyt ihmiset yleensäkin myöhässä tajuavat miten hyvin asiat on ollut) Luulen että omakin mies hoksaa sitten minun mentyä takaisin töihin, että hitto.. nyt ne siivoamiset, kaupassa käynnit'' ja ruuan laitot on tehtävä aina työpäivän päätteeksi eikä siis olekaan niin että tullaan siistiin kotiin ja valmiiseen ruokapöytään töistä tultua. Ehkä ap:kin voit vain välilliä muistuttaa omalle miehelle että eikö olekin kiva kun asiat on nyt näin?[/QUOTE]

Mikä on kornia, jos tuumaa toiselle, kiva kun oot käynyt kaupasta hakee maidot.
tai oikeesti kiva ja kiitos kun hoidit nuo laskut ajallaan tuosta pöydästä pois.
vaikka ne on tehtävä kuukausittain päivittäin viikottain, ja ovat hommia jotka tässä elämän vaiheessa selvästi toiselle kuuluu.
niin musta se on ihan normaalia, että heitän siitä kiitokset.

 

[QUOTE="alma";23484347]mä olen luullut, että elämme ihan normaalia perhe-elämää, mutta ilmeisesti se ei olekaan niin. Arvostamme siis toinen toisiamme ja myös sanomme sen. Mieheni osallistuu lapsen hoitoon ja minä pääsen kavereiden kanssa ulos halutessani. Teemme asioita, joista tiedämme toisen pitävän ihan pyytämättäkin jne.
Huonojakin hetkiä tietysti on, mutta onneksi vähemmän.[/QUOTE]

missä kohden tämä sinun mainitsemasi elämän muoto ei ole normaalia.
jokaiselle on normaalia se miten ja mitä hän tekee ja on tottunut olemaan tai tekemään.

teillä on selvästi sinun tekstisi tulkinen tasapainoinen ja onnellinen perhe-elämä.

en tosin sanoisi ettei meillä olisi onnellista...
ja ettenkö ole itse elämääni tyytyväinen...

toivon vain että jokainen kotiäti saa ansaitsemansa arvostuksen.

 

Miksi aloit lastentekoon jos ottaa noin koville?

miksi, koska rakastan miestäni. olen hänen kanssaan tahtonut perheen perustaa. sen tuhat kertaa sanonut että tämä ei ole rankkaa... vaan arvostuksen puutetta.

 

miksi, koska rakastan miestäni. olen hänen kanssaan tahtonut perheen perustaa. sen tuhat kertaa sanonut että tämä ei ole rankkaa... vaan arvostuksen puutetta.

Eli odotat että sinut nostetaan korkealle jalustalle sankarin rooliin vaikka teet ihan arkisia asoita jotka kuuluvat jokaisen lapsiperheen arkeen.

 

Eli odotat että sinut nostetaan korkealle jalustalle sankarin rooliin vaikka teet ihan arkisia asoita jotka kuuluvat jokaisen lapsiperheen arkeen.

en tahdo mitään sankarin ja martyyrin roolia.

VAAN TAHDON EDELLEENKIN JOKAISELLE KOTIÄIDILLE SEN ARVOSTUKSEN JOKA HEILLE KUULUUKIN

 

en tahdo mitään sankarin ja martyyrin roolia.

VAAN TAHDON EDELLEENKIN JOKAISELLE KOTIÄIDILLE SEN ARVOSTUKSEN JOKA HEILLE KUULUUKIN

Ehkäpä heitä arvostetaan tällä hetkellä juuri niin paljon kuin kuuluu. Kuka sen märittelee millaista arvostusta kukin tarvitsee. Käytkö itse kiittelemässä roskakuskeja kun käyvät tyhjentämässä teidan roskapöntöt? Tai kiitteletkö siivoojia joita näet töissä julkisissa paikoissa? Myös he ovat rvostuksensa ansainneet mutta eivät huuda täällä suu vaahdossa sen perään.