Kotiäiti vain kotona???

mennyt vähän nyt pullat ja limput sekasin välillä tässä pinossa,mutta eipä siinä.
Mielestäni hanta ei tainnut sanoa että on kauheeta ja rankkaa vaan kertoi rehellisesti että äitikin tekee töitä,kotona jos on vanhempain"vapaalla". Oon monestikin kuullut sen saman "sä oot vaan kotiäitinä". Itsellä on mies kotosalla kun opiskelee etänä,mutta on välillä päiviä ja öitä poissa. Kyllä me ehditään päiväunet nukkua ja kämppä ei aina ole siisti ,mutta se on sellasta laiskottelua tässä perheessä ja itteäänki harmittaa kuinka sistä oli taas saamaton... Mutta joskus kun siivotaan joka päivä ja on aina siistiä niin kyllä sitä pesukone pyörii sen pari kertaa päivässä ja astianpesukone samoin. Olisin itsestäni helvetin ylepä jos jaksaisin edes puoliksi noin paljon kun Hanta. On sillä miehellä maireat oltavat kun noin tekeväinen vaimo. Itse en jaksaisi puoliksikaan noin paljon. JA eipä tainnut tolla postauksella olla idea se että "voi kauheeta ja onpa mun elämä kurjaa" vaan se että tulisi oikeasti realistinen kuva että kotiäiti tekee oikeesti PALJON muutakin kun vaan on kotona facebookissa...

 

[QUOTE="baby butterfly";23484761]mennyt vähän nyt pullat ja limput sekasin välillä tässä pinossa,mutta eipä siinä.
Mielestäni hanta ei tainnut sanoa että on kauheeta ja rankkaa vaan kertoi rehellisesti että äitikin tekee töitä,kotona jos on vanhempain"vapaalla". Oon monestikin kuullut sen saman "sä oot vaan kotiäitinä". Itsellä on mies kotosalla kun opiskelee etänä,mutta on välillä päiviä ja öitä poissa. Kyllä me ehditään päiväunet nukkua ja kämppä ei aina ole siisti ,mutta se on sellasta laiskottelua tässä perheessä ja itteäänki harmittaa kuinka sistä oli taas saamaton... Mutta joskus kun siivotaan joka päivä ja on aina siistiä niin kyllä sitä pesukone pyörii sen pari kertaa päivässä ja astianpesukone samoin. Olisin itsestäni helvetin ylepä jos jaksaisin edes puoliksi noin paljon kun Hanta. On sillä miehellä maireat oltavat kun noin tekeväinen vaimo. Itse en jaksaisi puoliksikaan noin paljon. JA eipä tainnut tolla postauksella olla idea se että "voi kauheeta ja onpa mun elämä kurjaa" vaan se että tulisi oikeasti realistinen kuva että kotiäiti tekee oikeesti PALJON muutakin kun vaan on kotona facebookissa... [/QUOTE]

Mutta miksi juuri kotiäiti pitäisi nostaa jalustalle? Suurin osa asioista joita kotiäiti tekee, kuuluu myös työssäkäyvän vanhemman arkeen. Miksi juuri kotiäidit pitävät tästä niin kovaa meteliä ja laskevat mitä JOUTUVAT tekemään?

 

Mieheltä odotan ehkä sitä että hän arvostaa minun tapaani toimia kotona tai työssä. Tapa ei välttämättä ole sama kuin se miten hän toimisi tai mikä on hänelle luontevaa. Hän varmasti olisi erilainen koti-isä kuin mitä minä olen kotiäitinä. Minäkään en odota tai edes haluaisi että hän kaikki työt suorittaisi samalla tavalla kuin minä. Kotityö tai lastenhoito ei ole sellaista jonka jokaisen sitä tekevän olisi suoritettava samalla tavalla. En tarvitse arvostusta sille että minusta vaatekaappi pitää olla tietyssä järjestyksessä, se voi olla minun tapani hallita asioita.

Arvoastan ja toivon muidenkin arvostavan niitä päätöksiä jota perheessä tehdään yhdessä. Jos päätös tai päämäärä on se että vältetään lasten ylipitkiä hoitopäiviä, on varmasti usein olosuhteiden pakosta järkevintä että lasta/lapset hoidetaan kotona ja kotiin jää vanhemmista hän jolle se paremmin sopii joko taloudellisesti ja/tai siksi että hän paremmin kotona viihtyy ja selviytyy sujuvammin tai ehkä siksi että hänen työpanoksensa työpaikalla on paremmin korvattavissa.

Kotona puolisolta arvostusta saa parhaiten kun päätökset tehdään yhteisymmärryksessä siten että molemmat voivat sanoa asioista mielipiteensä. Se että toisen työ on keikka luonteista ja vaatii kotoa pois olemista päiviä tai esim. arkiviikon voi tarkoitaa lasten syntymisen myötä sitä että toinen jää kotii hoitamaan lapsia tai keikkaluonteisesta työstä on luovuttava tai on oltava hyvä tukiverkosto että molemmat voivat tehdä myös ansiotyötä. Näitä valintoja minusta omassa perheessä tulee molempien vanhempien arvostaa ja tukea toinen toistansa niin että päätöksissä voidaan pysyä.

 

Niitä on sellasiakin kotiäitejä, jotka todella vaan ovat kotona. Suurin osa heidän ajastaan menee tietokoneella. Kun isä tulee kotiin töistä, isä tekee ruuan, siivoaa, remppaa perheen kotia, pesee pyykkejä, vie lapset ulos, kuskaa isompia lapsia harrastuksiin jne. Omassa tuttavapiirissä on tällainen perhe ja kyllä se mies säälittää. Sillä ei ole ollut enää vuosikausiin mitään omia harrastuksia. Ja sen vaimo vielä haluaa lisää lapsia...

Että ei ne kaikki kotiäidit mitään arvostusta ansaitse ja tarvitse. Ap:llä taas vaikuttaa olevan asiat hallinnassa ja toki silloin olisi kiva, jos se elämänkumppanikin joskus kehaisisi. Ehkä se on vaan tää suomalainen luonne; ollaan huonoja kehumaan, sanoja syydetään suusta ulos vasta siinä vaiheessa, kun joku on mennyt pieleen...

 

Ehkäpä heitä arvostetaan tällä hetkellä juuri niin paljon kuin kuuluu. Kuka sen märittelee millaista arvostusta kukin tarvitsee. Käytkö itse kiittelemässä roskakuskeja kun käyvät tyhjentämässä teidan roskapöntöt? Tai kiitteletkö siivoojia joita näet töissä julkisissa paikoissa? Myös he ovat rvostuksensa ansainneet mutta eivät huuda täällä suu vaahdossa sen perään.

no kyllä minä pystyn postinkantajallekin kiitokset sanomaan, jos satumme laatikolle yhtäaikaa...
yhtälailla kun sille roskakuskille jos roskalaatikolle satumme yhtäaikaa...

taidan siis olla epänormaali.

 

[QUOTE="heh";23484819]Mutta miksi juuri kotiäiti pitäisi nostaa jalustalle? Suurin osa asioista joita kotiäiti tekee, kuuluu myös työssäkäyvän vanhemman arkeen. Miksi juuri kotiäidit pitävät tästä niin kovaa meteliä ja laskevat mitä JOUTUVAT tekemään?[/QUOTE]

no ensinnäkin BB kiitos kommentistasi... oot jyvällä mitä tässä hain...

JA sitten sinä ketä tässä lainailen...
mielestäni en mitään JOUDU tekemään vaan SAAN tehdä... ja mielelläni teenkin.
ja toivon vain jokaiselle kotiäidille sen arvostuksen mitä jokainen ansaitsee...

eikö itsestänne ole mukava kun koti on siisti, lapset ovat puhaita...
oppivat uusia asioita?
minusta on ja ne on yksiä parhaita päivän palkkoja... kun huomaa että kiva mennä keittiöön laittaa iltapalaa kun keittiö ei ole valmiiksi kaaoksessa...
tai kiva mennä vessassa käymään kun vessa ei haise täysin pazkalta...

 

Herranjesta. Sanaton.mahatava vuodatus.
Kyllä mä kotona helpommalla pääsin ku duunissa.. Kyl se vaan aikas rentoo ja huoletonta on.. Mut täähän on vain mun mielipide.

Aina ollu sitä mieltä, että kotiäidit (siis ne, ketkä jää kotiin vain lasten takia...huoh) ovat vain laiskoja. Työssäkäyvä äiti tekee samat hommat, mutta sen lisäksi että elättää itsensä ja lapsensa, tuo raahaaminen on kauheeta.
Töihin lähtö olis muutaman päivän päästä. Tänäänkin nukuttiin niin pitkään kuin jaksettiin. Noustiin ja kaikessa rauhassa syötiin aamupalat. Sen jälkeen onki ihmetelty, että mitäs keksittäis. Minä tehnyt kotihommia tässä sivussa.. Kyllä tämän voi lukea lomaksi, mielestäni, vaikka vastaankin pääosin huushollihommista. Saa vetää herneet nenään, näin van ajattelen. Ja kotiäidin laiskuus ei ole minulta pois. Joten saahan sitä laiska kotonaan olla, jos elättäjäkin vielä löytyy

 

Niitä on sellasiakin kotiäitejä, jotka todella vaan ovat kotona. Suurin osa heidän ajastaan menee tietokoneella. Kun isä tulee kotiin töistä, isä tekee ruuan, siivoaa, remppaa perheen kotia, pesee pyykkejä, vie lapset ulos, kuskaa isompia lapsia harrastuksiin jne. Omassa tuttavapiirissä on tällainen perhe ja kyllä se mies säälittää. Sillä ei ole ollut enää vuosikausiin mitään omia harrastuksia. Ja sen vaimo vielä haluaa lisää lapsia...

Että ei ne kaikki kotiäidit mitään arvostusta ansaitse ja tarvitse. Ap:llä taas vaikuttaa olevan asiat hallinnassa ja toki silloin olisi kiva, jos se elämänkumppanikin joskus kehaisisi. Ehkä se on vaan tää suomalainen luonne; ollaan huonoja kehumaan, sanoja syydetään suusta ulos vasta siinä vaiheessa, kun joku on mennyt pieleen...

tälle kertomallesi isälle nostan kyllä hattua ja kumarran syvästi. hän on varmasti hieno mies ja isä.
itse en varmaan miehenä tuollaista vaimoja jaksaisi katsella joka ei eväänsä siitä koneelta tai sohvalta tostaisi ja sitä pyllyään popkornilla tarkoituksen mukaan kasvattelee.. ja jättää muut asiat tois arvoonsa...

jokaiselle se mitä jokainen ansaitsee...

minulle on yks hailee kuinka monta kertaa kukin kotonaa imuroi tiskaa tai pesee pyykkiä...
tarkoitus oli vain herättää että se äiti ainakin minä oikeasti teen kotona...

ja juu tämä päivä on kulunut vähän tässä koneella ollen...

mutta sitten huomautuksena... kone on lattialla missä itsekin touhuan koko ajan lasten kanssa, nytkin rakennellaan pojan kanssa palikoilla kun se toinen on nukkumassa.

 

Aina ollu sitä mieltä, että kotiäidit (siis ne, ketkä jää kotiin vain lasten takia...huoh) ovat vain laiskoja. Työssäkäyvä äiti tekee samat hommat, mutta sen lisäksi että elättää itsensä ja lapsensa, tuo raahaaminen on kauheeta.
Töihin lähtö olis muutaman päivän päästä. Tänäänkin nukuttiin niin pitkään kuin jaksettiin. Noustiin ja kaikessa rauhassa syötiin aamupalat. Sen jälkeen onki ihmetelty, että mitäs keksittäis. Minä tehnyt kotihommia tässä sivussa.. Kyllä tämän voi lukea lomaksi, mielestäni, vaikka vastaankin pääosin huushollihommista. Saa vetää herneet nenään, näin van ajattelen. Ja kotiäidin laiskuus ei ole minulta pois. Joten saahan sitä laiska kotonaan olla, jos elättäjäkin vielä löytyy

Minä olen tällä hetkellä ÄITIYSLOMALLA/VANHEMPAIN VAPAALLA... en siis mieheni enkä yhteiskunnan elättinä täysin lusmuamassa kotona lasten kanssa.

ja juuri niin ne kotihommat tulee tehtyä sen kaiken muun ohessa...

mutta en minä itseäni nähnyt viime keväänä laiskana, kun olin kuukauden hoitovapaalla, lapsen kanssa, ennen kun hän meni päiväkotiin, itse menin töihin...
ja siinä samalla kuitenkin odotin tätä meidän junioria.

ja mielelläni jos rahallisesti pystyisin, olisin kotona siihen saakka kun juniori täyttäisi vuoden.
mutta valittettava totuus on että meidän perhe ei ole miljonääri, ja asuntolaina ei lyhenny itsekseen, eli töihin on lähdettävä. sitten eletään toisenlaista arkea.
ja silloin on miehenkin pakko osallistua kotitöihin.

tällä hetkellä en edes toivo että hän täällä imuroisi tai pyykkäisi... kun kerta kotona ole joudan ne hommat tekemään lasten kanssa...

rentoo ja huoletonta tämä onkin...mutta kotityötkin on tehtävä ja lasten hoito sekä kodinhoito on kotiäidin arkea... ja siitä itse ainakin toivon pientä arvostusta.

 

no ensinnäkin BB kiitos kommentistasi... oot jyvällä mitä tässä hain...

JA sitten sinä ketä tässä lainailen...
mielestäni en mitään JOUDU tekemään vaan SAAN tehdä... ja mielelläni teenkin.
ja toivon vain jokaiselle kotiäidille sen arvostuksen mitä jokainen ansaitsee...

eikö itsestänne ole mukava kun koti on siisti, lapset ovat puhaita...
oppivat uusia asioita?
minusta on ja ne on yksiä parhaita päivän palkkoja... kun huomaa että kiva mennä keittiöön laittaa iltapalaa kun keittiö ei ole valmiiksi kaaoksessa...
tai kiva mennä vessassa käymään kun vessa ei haise täysin pazkalta...

Mutta eikö tuolla perusteella lähes jokainen suomalainen ansaitse kiitosta. Kyllä meilläkin tehdään ruokaa, siivotaan, pestään kaksi koneellista pyykkiä päivässä jne. Tämä kaikki vielä illalla työpäivän jälkeen. Työssäkäyväthän ansaitsevat erityiskiitoksen, kun tekevät lähes kaiken sen minkä sinäkin ja vielä työpäivän jälkeen.

 

pystyn kiittämään häntä hänen tekosistaan perheen hyväksi,,, miksi siis miehet eivät pysty kiittämääb vaimoja?

Pitääkö kaikkien osata sanoa kiitokset ääneen. Arvostusta voi olla myös se että hoitaa oman osuutensa esim. ansiotyön parhaan kykynsä mukaan, antaa rahaa tai hoitaa lapsia silloin kun siihen on mahdollisuus jne. Kiitos voi myös olla pusu tai halaus. Kaikki ei osaa tai huomaa sanoa kiitosta ääneen sanoin ja minusta sekin on ihan hyväksyttävää, me ihmiset olemme niin erilaisia.

Jos itse kotona kuulisin jatkuvasti arvostelua että "sinä olet vain kotona" pyrkisin keskustelemaan asioista; mies voi jäädä kotiin tai miettiä miten toteutetaan lasten hoito jos minä teen töitä, tarkoittaisiko se että mies haluaa minun tekevän muutakin kuin olevan kotona esim. sitä että hän on valmis ottamaan lastenhoidosta, kotitöistä enemmän vastuuta viikolla ja/tai viikonloppuisin jne.

 

Mutta eikö tuolla perusteella lähes jokainen suomalainen ansaitse kiitosta. Kyllä meilläkin tehdään ruokaa, siivotaan, pestään kaksi koneellista pyykkiä päivässä jne. Tämä kaikki vielä illalla työpäivän jälkeen. Työssäkäyväthän ansaitsevat erityiskiitoksen, kun tekevät lähes kaiken sen minkä sinäkin ja vielä työpäivän jälkeen.

Kyllä minä nostan hattua uraäide. ja arvosan heidän panostustaan perheen eteen.

 

Eli odotat että sinut nostetaan korkealle jalustalle sankarin rooliin vaikka teet ihan arkisia asoita jotka kuuluvat jokaisen lapsiperheen arkeen.

Ei kai tässä mitään jalustoja tarvita. Mutta hyvä parisuhde syntyy juurikin niistä arkisista asioista. Kyllähän toiselle voi sanoa esim. onpa mukavaa tulla kotiin, kun täällä on siistiä. Tai oletpa tehnyt hyvää ruokaa tänään. Vaikka se siivous ja ruoanlaitto onkin kotona olevan työtä. Tätä kai aloittaja hakee, eikä mitään päivittäisiä kukkapuskia ja oodeja kotiäidille.

 

Kotiäitinä ollessa se asunto päätyy kyllä kaaokseen jo yhden päivän aikana. Jos on pari pientä lasta, jotka tekevät kaikkea mahdollista. On sohvatyynyt revittynä, keittiössä "kokkailtu" ja sitten askartelut pitkin poikin samoin lelut, kaikki sottavaattteet, sotkuiset ruokailut, peppujen ja pottien pesua jne. Ei mene montaa minuuttia etteikö jotain pitäisi tehdä tai auttaa...

 

Pitääkö kaikkien osata sanoa kiitokset ääneen. Arvostusta voi olla myös se että hoitaa oman osuutensa esim. ansiotyön parhaan kykynsä mukaan, antaa rahaa tai hoitaa lapsia silloin kun siihen on mahdollisuus jne. Kiitos voi myös olla pusu tai halaus. Kaikki ei osaa tai huomaa sanoa kiitosta ääneen sanoin ja minusta sekin on ihan hyväksyttävää, me ihmiset olemme niin erilaisia.

Jos itse kotona kuulisin jatkuvasti arvostelua että "sinä olet vain kotona" pyrkisin keskustelemaan asioista; mies voi jäädä kotiin tai miettiä miten toteutetaan lasten hoito jos minä teen töitä, tarkoittaisiko se että mies haluaa minun tekevän muutakin kuin olevan kotona esim. sitä että hän on valmis ottamaan lastenhoidosta, kotitöistä enemmän vastuuta viikolla ja/tai viikonloppuisin jne.

hyvä pointti olen ehdottanut tätä joskus valvottujen öiden jälkeen niin vastaus on "sul on tissit" en mä sitä voi ruokkia.
mikä on kyllä puppua... juniori osaa juoda pullosta ja itse maidonluovuttaja maitoa tulee reippaasti ja sitä on omakin pakkanen varuiksi täynnä.

olemme erilaisia ja se on hyväksyttävää mutta eikö sillon ole myös hyväksyttävää toivoa sitä kiitosta.
tai arvostusta sillä että pääsisi joskus hetkeksi vaikka suihkuun yksin. tai saisi nukkua lauantai aamuna pari tuntia pidempään.

kun mies "itkee ja valittaa" kun vällyt ei heilu tarpeeksi....
sanon sen suoraan ja olen sen miehellekin suoraan sanonut... että sinä päivänä kun minut ja vain minut huomioidaan omien tarpeideni mukaisesti, varmasti hänkin saa oman olonsa purkautumaan mukavalla yhdessä ololla...

olen valmis nipistää yöuntani yhteisen hauskan vuoksi...

mutta en kyllä jaksa nipistellä jos olen suihkussa päässyt käymään ed. kerran kolme päivää aikasemmin.

 

[quote="alma";23485281]ei kai tässä mitään jalustoja tarvita. Mutta hyvä parisuhde syntyy juurikin niistä arkisista asioista. Kyllähän toiselle voi sanoa esim. Onpa mukavaa tulla kotiin, kun täällä on siistiä. Tai oletpa tehnyt hyvää ruokaa tänään. Vaikka se siivous ja ruoanlaitto onkin kotona olevan työtä. Tätä kai aloittaja hakee, eikä mitään päivittäisiä kukkapuskia ja oodeja kotiäidille.[/quote]

juuri tässä oli pointti :d

 

[QUOTE="vieras";23485333]Kotiäitinä ollessa se asunto päätyy kyllä kaaokseen jo yhden päivän aikana. Jos on pari pientä lasta, jotka tekevät kaikkea mahdollista. On sohvatyynyt revittynä, keittiössä "kokkailtu" ja sitten askartelut pitkin poikin samoin lelut, kaikki sottavaattteet, sotkuiset ruokailut, peppujen ja pottien pesua jne. Ei mene montaa minuuttia etteikö jotain pitäisi tehdä tai auttaa...[/QUOTE]

joten sitä puuhaa on koko ajan... eikä siinä paljoa ehdi muuta ihmettelemään..

tälläkin hetkellä istuskelen lattialla tietokone sohvan nurkalla, pottailemassa esikoisen kanssa, juniori on vaunuissa nukkumassa...

ja olen niin ylpeä tuosta pojastani joka on nyt parissa päivässä oppinut pukemaan itsellensä housuvaipan päälle

ja juuri äsken ensimmäistä kertaa itsenäisesti pyllisti tehtyään kakan pottaan

 

hyvä pointti olen ehdottanut tätä joskus valvottujen öiden jälkeen niin vastaus on "sul on tissit" en mä sitä voi ruokkia.
mikä on kyllä puppua... juniori osaa juoda pullosta ja itse maidonluovuttaja maitoa tulee reippaasti ja sitä on omakin pakkanen varuiksi täynnä.

olemme erilaisia ja se on hyväksyttävää mutta eikö sillon ole myös hyväksyttävää toivoa sitä kiitosta.
tai arvostusta sillä että pääsisi joskus hetkeksi vaikka suihkuun yksin. tai saisi nukkua lauantai aamuna pari tuntia pidempään.

kun mies "itkee ja valittaa" kun vällyt ei heilu tarpeeksi....
sanon sen suoraan ja olen sen miehellekin suoraan sanonut... että sinä päivänä kun minut ja vain minut huomioidaan omien tarpeideni mukaisesti, varmasti hänkin saa oman olonsa purkautumaan mukavalla yhdessä ololla...

olen valmis nipistää yöuntani yhteisen hauskan vuoksi...

mutta en kyllä jaksa nipistellä jos olen suihkussa päässyt käymään ed. kerran kolme päivää aikasemmin.

Tuossa se teidän ongelma juuri on " että sinä päivänä kun minut ja vain minut huomioidaan omien tarpeideni mukaisesti, varmasti hänkin saa oman olonsa purkautumaan mukavalla yhdessä ololla..." Kumpikin ajattelee asoita vain omalta kantilta. Ehkä kannattaisi jutella näistä asoista. Itse miehenä en kaipaa juurikaan sanallista kiitosta tekemisistäni vaan mielestäni tärkeämpää on se, miten vastapuoli toimii arjessa. Ottaako huomioon toisen tarpeet, onko valmis tekemään asoita jotta toisella olisi paremmin. Onko valmis "uhrautumaan" silloin tällöin toisen hyvinvoinnin eteen. Tuo kertoo minusta arvostuksesta enemmän kuin sanalliset kiitokset. Mutta tämän pitää toimia kumpaankin suuntaan. Usein odotamme toiselta tietynlaista käytöstä ja samalla unohdamme ne toisen osapuolen tarpeet ja tunteet.

 

[QUOTE="mies";23485410]Tuossa se teidän ongelma juuri on " että sinä päivänä kun minut ja vain minut huomioidaan omien tarpeideni mukaisesti, varmasti hänkin saa oman olonsa purkautumaan mukavalla yhdessä ololla..." Kumpikin ajattelee asoita vain omalta kantilta. Ehkä kannattaisi jutella näistä asoista. Itse miehenä en kaipaa juurikaan sanallista kiitosta tekemisistäni vaan mielestäni tärkeämpää on se, miten vastapuoli toimii arjessa. Ottaako huomioon toisen tarpeet, onko valmis tekemään asoita jotta toisella olisi paremmin. Onko valmis "uhrautumaan" silloin tällöin toisen hyvinvoinnin eteen. Tuo kertoo minusta arvostuksesta enemmän kuin sanalliset kiitokset. Mutta tämän pitää toimia kumpaankin suuntaan. Usein odotamme toiselta tietynlaista käytöstä ja samalla unohdamme ne toisen osapuolen tarpeet ja tunteet.[/QUOTE]

Kerroppa "mies" mitä minun pitäisi täällä sitten tehdä..
olla auliisi jalat levällään heti kun lapset nukahtavat.
kun herra itse on ensin ollut pitkän päivän töissä... ehkä hyvällä tuurilla laittanut toisen lapsista nukkumaan... istunut kolme tuntia tietokonella ja pleikkarin edessä pelaamassa...

itse olen koko päivän hoitanut lapsia, en ole ehtinyt suihkuun moneen päivään.
ja olen kuoleen harakan näköinen...

öö seksi ei mielessäni ole ensimmäisenä.

onko se liikaa toivottu että minua kohtaan arvostus osoitettaisiin esim. sillä suihkuun pääsemisellä, joskus vähän pidempään nukkumisella?

kun ne pienet teot ja osoitukset oikeasti saisivat myös tähän naiseen vähän himoa.
kun on levännyt ja puhdas.

 

Kerroppa "mies" mitä minun pitäisi täällä sitten tehdä..
olla auliisi jalat levällään heti kun lapset nukahtavat.
kun herra itse on ensin ollut pitkän päivän töissä... ehkä hyvällä tuurilla laittanut toisen lapsista nukkumaan... istunut kolme tuntia tietokonella ja pleikkarin edessä pelaamassa...

itse olen koko päivän hoitanut lapsia, en ole ehtinyt suihkuun moneen päivään.
ja olen kuoleen harakan näköinen...

öö seksi ei mielessäni ole ensimmäisenä.

onko se liikaa toivottu että minua kohtaan arvostus osoitettaisiin esim. sillä suihkuun pääsemisellä, joskus vähän pidempään nukkumisella?

kun ne pienet teot ja osoitukset oikeasti saisivat myös tähän naiseen vähän himoa.
kun on levännyt ja puhdas.

Tuossa viestissäni kehotan puhumaan näistä asoista. Ehkä miehesi ei osaa nähdä asoita sinun kannaltasi. Ei sillä saavuta mitään, että käpertyy itsesääliin ja alkaa kiristää toista esim seksillä. Kyllä hyvässä parisuhteessa pitää asiat voida ratkaista puhumalla. Sopikaa asoista jotka toinen voi tehdä ja vuorotelkaa esim lasten iltatoimissa jne. Kyllä kahden terveen aikuisen perheessä työt on jaettavissa siten, että molemmille löytyy myös sitä omaa aikaa. Jos toinen ei tätä luonnostaan sisäistä, asoista pitää puhua. Mutta jos heti aletaan syytellä vain toista, niin se lähtee vikasuuntaan eikä siitä tule loppujen lopuksi mitään. Itse olen huomannut lasten syntymän jälkeen, että parisuhde vaatii enemmän töitä kuin aikaisemmin. Hyvän parisuhteen hoitoon kuuluu myös lasten/kodinhoito puolin ja toisin siten, että toisella on myös omaa aikaa.

 

[QUOTE="mies";23485547]Tuossa viestissäni kehotan puhumaan näistä asoista. Ehkä miehesi ei osaa nähdä asoita sinun kannaltasi. Ei sillä saavuta mitään, että käpertyy itsesääliin ja alkaa kiristää toista esim seksillä. Kyllä hyvässä parisuhteessa pitää asiat voida ratkaista puhumalla. Sopikaa asoista jotka toinen voi tehdä ja vuorotelkaa esim lasten iltatoimissa jne. Kyllä kahden terveen aikuisen perheessä työt on jaettavissa siten, että molemmille löytyy myös sitä omaa aikaa. Jos toinen ei tätä luonnostaan sisäistä, asoista pitää puhua. Mutta jos heti aletaan syytellä vain toista, niin se lähtee vikasuuntaan eikä siitä tule loppujen lopuksi mitään. Itse olen huomannut lasten syntymän jälkeen, että parisuhde vaatii enemmän töitä kuin aikaisemmin. Hyvän parisuhteen hoitoon kuuluu myös lasten/kodinhoito puolin ja toisin siten, että toisella on myös omaa aikaa.[/QUOTE]

Mukava kuulla se miehinen näkökanta...
kun vain asiat olisi nuin yksiselkoisia...

useamman miehen pitäisi ehkä ajatella samoin kuin sinun.
aijemmin meillä menikin kaikki hyvin tasan. mies hoiti esikoisen kylvelyksen ja minä unille laitoin jne jne...
mutta juniorin syntymän jälkeen kaikki on jäänyt minulle.
jos erehdyn sanomaan voitko hoitaa tuon... niin vastaus on juu kohta...
ja se kohta voi olla kaks tuntia, ja sitä aikaa en itse kyllä kuuntele nälkäänsä kiukuttelevaa taaperoa.

enkä itse halua lähteä mihinkään syyttely linjoille... mutta kuulutan kyllä sen perään, että jos herralla on oikeus nukkua vlo.na niin pitkään kuin huvittaa, niin kai minullakin olisi joskus.

ja jos se herra oikeasti haluaa välittää ja arvostaa niin silloin hän varmaan ajattelisi myös minun jaksamistani sekä hyvinvointiani.

itse rakastan miestäni ja teen kyllä hänen eteensä paljon.. mutta valitettavasti seksi on viimeisenä mielessä kun ilta koitaa sitä tahtoo nukkumaan...

 

Netin käyttö on yksi mielenkiintoinen kysymys. Myönnän toki että välillä on helppo jumittua esim. keskusteluihin liian pitkäksi aikaa, mutta samalla se on kotiäidille yksi jaksamisenkin kannalta tärkeä yhteys kodin ulkopuolelle. Se ei tietenkään korvaa täysin kontakteja "live" elämässä, mutta helpottaa yhteydenpitoa, tiedon hankkimista jne. Sivuja voi pitää auki vaikka kokopäivän palata samaan asiaan uudelleen ja uudelleen välillä touhuten kaikkia muuta. Sama ei välttämättä onnistuisi puhelimessa, lehteä lukien, radiota kuunnellen jne.

 

Netin käyttö on yksi mielenkiintoinen kysymys. Myönnän toki että välillä on helppo jumittua esim. keskusteluihin liian pitkäksi aikaa, mutta samalla se on kotiäidille yksi jaksamisenkin kannalta tärkeä yhteys kodin ulkopuolelle. Se ei tietenkään korvaa täysin kontakteja "live" elämässä, mutta helpottaa yhteydenpitoa, tiedon hankkimista jne. Sivuja voi pitää auki vaikka kokopäivän palata samaan asiaan uudelleen ja uudelleen välillä touhuten kaikkia muuta. Sama ei välttämättä onnistuisi puhelimessa, lehteä lukien, radiota kuunnellen jne.

Kuten täällä tänään

 

Mukava kuulla se miehinen näkökanta...
kun vain asiat olisi nuin yksiselkoisia...

useamman miehen pitäisi ehkä ajatella samoin kuin sinun.
aijemmin meillä menikin kaikki hyvin tasan. mies hoiti esikoisen kylvelyksen ja minä unille laitoin jne jne...
mutta juniorin syntymän jälkeen kaikki on jäänyt minulle.
jos erehdyn sanomaan voitko hoitaa tuon... niin vastaus on juu kohta...
ja se kohta voi olla kaks tuntia, ja sitä aikaa en itse kyllä kuuntele nälkäänsä kiukuttelevaa taaperoa.

enkä itse halua lähteä mihinkään syyttely linjoille... mutta kuulutan kyllä sen perään, että jos herralla on oikeus nukkua vlo.na niin pitkään kuin huvittaa, niin kai minullakin olisi joskus.

ja jos se herra oikeasti haluaa välittää ja arvostaa niin silloin hän varmaan ajattelisi myös minun jaksamistani sekä hyvinvointiani.

itse rakastan miestäni ja teen kyllä hänen eteensä paljon.. mutta valitettavasti seksi on viimeisenä mielessä kun ilta koitaa sitä tahtoo nukkumaan...

Ei nämä helppoja ja yksinkertaisi asoita olekaan. Elämäntilanteet muuttuu, lapset kasvaa ja samalla muuttuu myös tarpeet. Kyllä meilläkin on istuttu useampaan kertaan ja keskusteltu mitä pitäisi tehdä toisin. Se on kuitenkin aina jonkinlainen kompromissi. Meillä on kaksoset jotka eivät nukkuneet ensimmäiseen kolmeen vuoteen kahta tuntia pitempään kerrallaan. Öisin tuli herätyksiä noin 15-20 kpl. Tämän takia molempien piti osallistua kaikkiin askareisiin, myös syöttämiseen alusta asti. Viikonloppuisin toinen nukkui lauantaina ja toinen sunnuntaina pitempään jos mahdollista. Jos ei muu auta niin sitä omaa tilaa pitä ottaa. Voit esim jättää lapset puoleksi tunniksi miehelle kun se sitä pleikkaa pelaa ja sanot että kato noita minä menen suihkuun. Ei siinä mitään suurempaa katastrofia ehdi tapahtua ja olethan kuitenkin lähellä. Tämä vaan siis ihan esimerkkinä.

 

ihan vaan muuhun kommentoimatta, eilen illalla miehelle huomautin, pyysin katsomaan olohuonetta, sitten eteistä, ja vielä keittiötä. Kysyin montako lelua näkee? montako likaista vaatetta? Montako likaista tiskiä? Onko pöydän pyyhitty? jne. Hän sitten itsekin tajusi mitä ajoin takaa.
Eli kun minä olen kotona niin siihen mennessä kun lapset menevät nukkumaan, talossa ei näy enää elämisen jälkiä. Tiskit on hoidettu, pyykit on hoidettu, lelut on kerätty omille paikoilleen, myös lastenhuone siivottu, eteisessä ei ole koirankarvoja eikä likaisia vaatteita loju syöttötuolin alla. Pyysin painamaan kuvan mieleensä ja muistamaan seuraavalla kerralla kun minulla on vapaapäivä, esim jonain viikonloppuna on välillä niin, että käyn kavereiden kanssa jossain tai äitini kanssa jne. Ja kun tulen kotiin niin samantien alan siivota, koska iltapuuron jäljiltä on pöydällä puurolautaset lattialla puuroiset lastenvaatteet eteinen, keittiö ja olohuone täynnä leluja, sohvatyynyt puoliksi irti sohvasta ja sohvalla kaikenmaailman murusia, keittiössä tiskit levällään ja työtasot pyyhkimättä, pyykit vielä kuivumassa tai kasattu makkarin sängylle odottamaan mun lajittelua.

Mies kyllä hoitaa lapsia kun on kotona, mut nää perusjutut siltä jää sitten tekemättä.

Ei siis välttämättä miehet tajua mitä arvostusta niiden pitäs antaa kun nei ehkä tajua sitä minkäverran ylimäärästä äidit tekee siinä ohella kun vaan vaihtelee vaippoja ja leikkii lasten kanssa.

Ehkäpä enskerralla kun olen saanu olla muutaman tunnin pois kotoa, niin voisin tulla ilosena siistiin kotiin, ilman et täytyy heti alkaa keräillä tavaroita ja pistellä niitä oikeille paikoilleen ja lapset nukkumassa niin ettei voi edes leluja viedä ja sit ärsyttää koko ilta kun on kämppä ku kaatopaikka -.-

Ja joo meillä mies kun menee töihin niin ilmottaa aina lähtevänsä lomalle, meillä kotona uhmaikäinen 3vuotias ja 1v2kk ja odotan kolmatta syntyväks kesällä Eikä mulla ole yhtään rankkaa, se vaan vetuttaa kun aina joutuu palata sotkuiseen kotiin, vaikka se olisi ollut siisti kun olen ite lähtenyt sieltä. :>