Kotiäiti, paljonko kotitöitä teet päivän aikana ja olet lastesi kanssa?

Jos ketään ei ole kotona niin silloin ei tartte päivällä tehdä ruokaa eikä tule sotkuakaan kuin niiltä ajoilta kun kotona ollaan.

Tota mä oon koittanut selittää meidän koiralle, mutta se ei usko, että karvoja saa tiputella lattialle vain silloin, kun me ihmiset ollaan kotona

 

Ihan oikeesti ei ehdi kotona ollessa juoda kahviaan lämpimänä tai aamiasita syödä? Meillä tytöillä 1v9k ikäeroa ja muistan kuinka ihanaa oli heidän ollessaan pienioä vaan nautiskella ja kahvitella. Ulkona käytiin pari kertaa päivässä, ruuat tein ja kaikki kotityöt. Siltikä'än en ollut koskaan niin väsynyt kuin nyt kun opiskellessa herään klo 6 aamulla ja olen kotona illalla klo 17.

 

Jos ketään ei ole kotona niin silloin ei tartte päivällä tehdä ruokaa eikä tule sotkuakaan kuin niiltä ajoilta kun kotona ollaan.

Tota mä oon koittanut selittää meidän koiralle, mutta se ei usko, että karvoja saa tiputella lattialle vain silloin, kun me ihmiset ollaan kotona

Koira on nyt koira. Mut se on ihan selvä jos kotona ei oo ketään niin ei siellä kukaan itsekseen sotkekaan eikä siellä kellekään tartte ruokaa tehdä kun ei ole ketään syömässä eikä sitä tekemässä.

 

Kotiäiti tekee kotityöt ja lastenhoidon.Uraäiti tekee kotityöt,tienaa kodin ulkopuolella ja hoitaa lapset.Kumpikohan on vaan vaativampaa???

En aio ottaa lapsia mukaan töihin, enkä laittaa töissä kahta ruokaa päivässä , aamiaista enkä välipalaa. Lapset vien ihan hoitopaikkaan, eli kukaan ei sotke kotia päivän aikana .

 

Onhan se nyt eri asia meneekö itse töihin ja itse tekee vielä ne kotityöt palkkatyön jälkeen vai meneekö töihin ja joku muu on tehnyt ne kotityöt jo siellä kotona.

Mutta jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin eikös silloin molemmat vanhemmat tee yhtä lailla niitä kotitöitäkin? Jos ukko ei tee, niin sitten ukko koirakouluun.

Niinhän se ideaalimaailmassa kuuluisi mennä, mutta meneekö oikeasti? No en kyllä oikeasti vielä tiedä, kun ei ole vielä kokemusta tuollaisesta elämäntilanteesta, mutta kuvittelisin, että kyllä minä sen ruoan teen ja pyykit pesen töihin mentyänikin. No sitten vain kenneliä etsimään

 

Onhan se nyt eri asia meneekö itse töihin ja itse tekee vielä ne kotityöt palkkatyön jälkeen vai meneekö töihin ja joku muu on tehnyt ne kotityöt jo siellä kotona.

Mutta jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin eikös silloin molemmat vanhemmat tee yhtä lailla niitä kotitöitäkin? Jos ukko ei tee, niin sitten ukko koirakouluun.

Jaa-a... Menisiköhän siinä kaksi kärpästä samalla iskulla jos laittaisi isännän menemään pentukurssille tuon collikan kanssa?

Ei sinänsä saisi valittaa, lapsia tuo hoitaa hyvin mutta nuo kotityöt tuppaavat jäämään minun vastuulleni. Kyllä mieskin lupaa niitä tehdä, sitten huomenna. Yleensä vaan huomenna tulee jotain muuta eteen jne, joten pääsen helpommalla kun teen niitä päivittäin.

 

Onhan se nyt eri asia meneekö itse töihin ja itse tekee vielä ne kotityöt palkkatyön jälkeen vai meneekö töihin ja joku muu on tehnyt ne kotityöt jo siellä kotona.

Mutta jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin eikös silloin molemmat vanhemmat tee yhtä lailla niitä kotitöitäkin? Jos ukko ei tee, niin sitten ukko koirakouluun.

Niinhän se ideaalimaailmassa kuuluisi mennä, mutta meneekö oikeasti? No en kyllä oikeasti vielä tiedä, kun ei ole vielä kokemusta tuollaisesta elämäntilanteesta, mutta kuvittelisin, että kyllä minä sen ruoan teen ja pyykit pesen töihin mentyänikin. No sitten vain kenneliä etsimään

Siinä tapauksessa mies on aika possu, jos ei tee omaa osuuttaan lasten- ja kodinhoidon eteen, vaan olettaa vaimon tekevän kaiken vaikka vaimokin käy töissä...
Ja vaimo vastaavasti on tossu, jos hyväksyy sellaisen mukisematta

 

Ei sinänsä saisi valittaa, lapsia tuo hoitaa hyvin mutta nuo kotityöt tuppaavat jäämään minun vastuulleni. Kyllä mieskin lupaa niitä tehdä, sitten huomenna. Yleensä vaan huomenna tulee jotain muuta eteen jne, joten pääsen helpommalla kun teen niitä päivittäin.

Sä hoidat teidän avioliittoa tuolla lailla
Meinaan terapeutti sanoi mun ystävälle, että turha nalkuttaa miehelle siitä ettei se tiskaa, siivoa, jne. Siinä ajassa ja energiassa joka nalkuttamiseen menee, olisi tiskit tiskattu ja koti siivottu jo ajat sitten, ja lisäksi kummallakin on parempi fiilis.
Ja täytyy sanoa, että heillä tämä ohje ainakin teki yhteiselon huomattavasti leppoisammaksi. Ennen ystäväni vahti suunnilleen vihko, kynä ja sekuntikello kädessä että kumpikin varmasti teki yhtä paljon kotitöitä, että ne tosiaan meni 50/50, ja se oli molemmille ahdistavaa, ja heillä riideltiin näistä asioista usein. Nyt mies on lasten kanssa sillä aikaa kun vaimo siivoaa, eli tekee oman osuutensa sillä lailla (vie toki myös roskat yms).

 

Koira on nyt koira. Mut se on ihan selvä jos kotona ei oo ketään niin ei siellä kukaan itsekseen sotkekaan eikä siellä kellekään tartte ruokaa tehdä kun ei ole ketään syömässä eikä sitä tekemässä.

Mutta imuroitavaa voi tulla silti. Meillä myös pyykkiä piti pestä enemmän silloin, kun lapset oli tarhassa. Ihan vaan siksi, että kotioloissa kyllä lapset saattoivat olla serkuilla ja pikkuserkuilla kierrätetyissä kulahtaneissa ja vähän saumoistaan ratkenneissa vaatteissa, mutta päiväkotiin piti olla ehjät ja siistit vaatteet. Lounasta ja välipalaa ei tietenkään tarvinnut laittaa, ne lapsi sai tarhassa. Mutta aamupuuron jouduin kyllä keittämään, koska tarhassa aamiainen oli vasta pari tuntia sen jälkeen, kun oltiin lapsen kanssa lähdetty jo köpöttelemään päiväkodille. Monet muuten tekee niin, että päivälliseksi laittaa isomman satsin ja siitä sitten lämmittää seuraavana päivänä lounaan.

Mä en ole koskaan ollut vieraalla hoidossa ja ehkä juuri siksi inhoan yli kaiken kello kädessä juoksemista. Niinpä nautin suunnattomasti niistä vuosista, kun sain olla lasten kanssa kotona eikä tarvinnut kieli vyön alla juosta päiväkodilta bussipysäkille, päiväkodilta väsyneen lapsen kanssa ruokakauppaan jne. Rakastin sitä kiireettömyyttä, mikä kotona ollessa oli. Oli ihanaa juoda aamukahvit ja lukea Hesari rauhassa ennenkuin lapset heräsivät. Jokainen päivä oli sellainen "mitäs tänään tehtäisiin?" -päivä.

 

Minä pääsen helpommalla töissä kuin kotona, töissä saa rauhassa istua koneella näpyttelemässä kahvikupin kanssa ja voi olla tekevinään töitä kun joku on maksavinaan... kotona se ei onnistu

 

Niinhän se ideaalimaailmassa kuuluisi mennä, mutta meneekö oikeasti? No en kyllä oikeasti vielä tiedä, kun ei ole vielä kokemusta tuollaisesta elämäntilanteesta, mutta kuvittelisin, että kyllä minä sen ruoan teen ja pyykit pesen töihin mentyänikin. No sitten vain kenneliä etsimään

Pitäsköhän mun perustaa Keittiksen koirakoulu? Meillä tuo 16 veekin miehenalku huoltaa jo omat vaatteensa. Osaa tarkistaa, pitääkö pesukoneen nukkasihti putsata, vie oma-aloitteisesti roskat, jos roskapussi on täynnä ja asettelee uuden pussin roskikseen huolellisemmin kuin minä, imuroi ja pesee huoneensa lattiat jne Mä toivon, ettei aikanaan miniäni anna tilanteen lipsahtaa siihen, että miniä tekee kaikki kotityöt. Jos näin käy, pitää varmaan ravistaa junnua korvasta

 

Ei sinänsä saisi valittaa, lapsia tuo hoitaa hyvin mutta nuo kotityöt tuppaavat jäämään minun vastuulleni. Kyllä mieskin lupaa niitä tehdä, sitten huomenna. Yleensä vaan huomenna tulee jotain muuta eteen jne, joten pääsen helpommalla kun teen niitä päivittäin.

Sä hoidat teidän avioliittoa tuolla lailla
Meinaan terapeutti sanoi mun ystävälle, että turha nalkuttaa miehelle siitä ettei se tiskaa, siivoa, jne. Siinä ajassa ja energiassa joka nalkuttamiseen menee, olisi tiskit tiskattu ja koti siivottu jo ajat sitten, ja lisäksi kummallakin on parempi fiilis.
Ja täytyy sanoa, että heillä tämä ohje ainakin teki yhteiselon huomattavasti leppoisammaksi. Ennen ystäväni vahti suunnilleen vihko, kynä ja sekuntikello kädessä että kumpikin varmasti teki yhtä paljon kotitöitä, että ne tosiaan meni 50/50, ja se oli molemmille ahdistavaa, ja heillä riideltiin näistä asioista usein. Nyt mies on lasten kanssa sillä aikaa kun vaimo siivoaa, eli tekee oman osuutensa sillä lailla (vie toki myös roskat yms).

Täytynee luotta tähän.

Ja juu, kyllä tuo mies välillä siivoileekin ja saattaa jopa pistää pyykkikoneen päälle, mutta se päävastuu jää minulle. Joskus ottaa kanssa päähän kun mies kotona ollessaan ei saa tehtyä mitään kun lapset on siinä, voisi kyllä tehdä jos joku sen aikaa hoitaisi lapsia.

Kuitenkin ihmetteli kun joskus vauvan, reilun vuosikkaan ja koiran kanssa valitin kun kotitöitä jäi rastiin. Olihan minulla ollut koko päivä aikaa niille.

Juu, joskus tehdään sitten niin että minä lähden lasten kanssa ulos ja mies saa jäädä rauhassa siivoilemaan.

 

Onhan se nyt eri asia meneekö itse töihin ja itse tekee vielä ne kotityöt palkkatyön jälkeen vai meneekö töihin ja joku muu on tehnyt ne kotityöt jo siellä kotona.

Mutta jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin eikös silloin molemmat vanhemmat tee yhtä lailla niitä kotitöitäkin? Jos ukko ei tee, niin sitten ukko koirakouluun.

Niinhän se ideaalimaailmassa kuuluisi mennä, mutta meneekö oikeasti? No en kyllä oikeasti vielä tiedä, kun ei ole vielä kokemusta tuollaisesta elämäntilanteesta, mutta kuvittelisin, että kyllä minä sen ruoan teen ja pyykit pesen töihin mentyänikin. No sitten vain kenneliä etsimään

Siinä tapauksessa mies on aika possu, jos ei tee omaa osuuttaan lasten- ja kodinhoidon eteen, vaan olettaa vaimon tekevän kaiken vaikka vaimokin käy töissä...
Ja vaimo vastaavasti on tossu, jos hyväksyy sellaisen mukisematta

Jos unohdetaan nämä possut ja tossut, niin vielä kuitenkin sellainen pointti, että vaikka ne kotityöt jaettaisikin, niin on se silti eri tilanne, kuin jos joku kotona ollessaan olisi jo tehnyt ainakin osan niistä. Siis ei mielestäni voi verrata tilannetta että mies käy työssä ja nainen kotona siihen, että molemmat on töissä.

Jankuti jankuti, mutta kun täällä niin usein sekoitetaan nämä kaksi asiaa..

 

Jos unohdetaan nämä possut ja tossut, niin vielä kuitenkin sellainen pointti, että vaikka ne kotityöt jaettaisikin, niin on se silti eri tilanne, kuin jos joku kotona ollessaan olisi jo tehnyt ainakin osan niistä. Siis ei mielestäni voi verrata tilannetta että mies käy työssä ja nainen kotona siihen, että molemmat on töissä.

Jankuti jankuti, mutta kun täällä niin usein sekoitetaan nämä kaksi asiaa..

Pitäisiköhän tässä jotenkin huomioida se, että miehet tekevät - ainakin tilastot niin väittävät - pidempää työpäivää eli enemmän ylitöitä kuin naiset?

 

Aina ihmettelen näitä juttuja. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on erilaisia työpaikkoja, mutta kyllä minä koen työssäkäynnin paljon helpommaksi kuin kotona olon. Olen ollut sekä kotiäiti että työäiti melko pitkään. Kotona ollessa piti koko ajan tehdä epämiellyttäviä kotitöitä eikä saanut hetkenkään rauhaa. Töissä saa tehdä mielenkiintoisia asioita ihan rauhassa. Kotitöitä tein kotona ollessa vaihtelevasti, varmaan juuri sen verran kuin pää kesti.

 

Kotona ollessa piti koko ajan tehdä epämiellyttäviä kotitöitä eikä saanut hetkenkään rauhaa. Töissä saa tehdä mielenkiintoisia asioita ihan rauhassa. .

Näinpä... ammatinvalintakysymys, luulisin

 

Näinpä... ammatinvalintakysymys, luulisin

Sekin ja sitten ihan luonnekysymyskin.

 

Niinhän se ideaalimaailmassa kuuluisi mennä, mutta meneekö oikeasti? No en kyllä oikeasti vielä tiedä, kun ei ole vielä kokemusta tuollaisesta elämäntilanteesta, mutta kuvittelisin, että kyllä minä sen ruoan teen ja pyykit pesen töihin mentyänikin. No sitten vain kenneliä etsimään

Pitäsköhän mun perustaa Keittiksen koirakoulu? Meillä tuo 16 veekin miehenalku huoltaa jo omat vaatteensa. Osaa tarkistaa, pitääkö pesukoneen nukkasihti putsata, vie oma-aloitteisesti roskat, jos roskapussi on täynnä ja asettelee uuden pussin roskikseen huolellisemmin kuin minä, imuroi ja pesee huoneensa lattiat jne Mä toivon, ettei aikanaan miniäni anna tilanteen lipsahtaa siihen, että miniä tekee kaikki kotityöt. Jos näin käy, pitää varmaan ravistaa junnua korvasta

En tiedä onko ukon osalta enää mitään pelastettavissa, mutta tämän pojan voisi tuoda jollekin alkeiskurssille. Vai pitäisikö odottaa edes sen verran, että oppii kävelemään..

 

meillä on viisi lasta. pyykkään lähes joka päivä,leivon aina ku loppuu pulla,sämpylät,kakut yms. teen ruokaa 2 kertaa päivässä.siivoan ja järjestelen,pyyhin pölyjä,pesen ikkunoita yms yms. ja mulla on kokoajan jalat liikkeessä viikolla. juon päiväkahvit lehden ääressä ja käyn lasten kans kävely/puistolenkin joka päivä.mutta olen ihan varma että mieheni tekee monta kertaa raskaampaa työtä ku minä.mutta jos menisin nyt töihin,työ ei olisi kovin raskasta,mutta työpäivän jälkeen on koti,joka kaipaa siivousta,vaatteet pyykkäystä,lapset ja vanhemmat ruokaa,pitää ehtiä leipoa ym.... että oisi se sittenki raskasta. mutta oikeesti,voin lähteä pianki töihin,joten sitten se oikeesti näen,miten asia on. nyt en voisi sanoa että olis raskasta,mutta olen sen luonteinen tyyppi,että talo on kondikses kokoajan,likasia pyykkiä ei oo korissa juurikaa yms... nautin todella tästä kotona olemisesta.mutta mutta,töihinki voisin lähteä kohta.

 

kyllä tämä lomaa on verrattuna työhön päivän mittaan jos jotain siivottavaa on ni tiskaus ja lattian harjausta,pyykkiä sillon tällön..lapset kerää ite lelut.mitähän tuohon siivoushärpäköihin kuluis ehkä tunti ajassa mitattuna..eri asia on siivouspäivä..
lasten kans oon paljon ulkona ja touhuillaan kaikkee ja kerran päivässä tehää pidempi lenkki.ja koirien kans teen sitten ihan yksinäni vielä mä en tästä työtä saa :/ enkä työksi kutsuisi.

 

En tiedä onko ukon osalta enää mitään pelastettavissa, mutta tämän pojan voisi tuoda jollekin alkeiskurssille. Vai pitäisikö odottaa edes sen verran, että oppii kävelemään..

Kävelytaito on kyllä edellytys koirakoulun suorittamiseeen Mä olin yh jo ennenkuin kuopus oppi kävelemään ja ihan käytönnön syistä mun on ollut pakko ottaa lapset jo pienestä pitäen mukaan kotitöihin. Meillä ei ole kuitenkaan koskaan ollut kotityöpakkoa vaan ihan vapaasti ovat muksut saaneet osallistua. Jonkin aikaa varhaisteini-iässä noilla oli sellainen "emmä jaksa" -vaihe, mutta se meni aika nopeasti ohi, kun ei sapuskaakaan ilmaantunut pöytään. Kun muksut päivällisensä perään kyselivät, sanoin veltolla äänellä "emmä jaksa" :kieh:

 

onko tämän ketjun pohjimmainen tarkoitus kuitenkin vain kertoa kuinka kotiäidillä ei voi olla raskasta ja kuinka työssäkäyvät miesparat raatavat niska limassa koko pitkän päivän...

Jos sinulla ei ole rankkaa, se ei tarkoita etteikö jollakin muulla voisi olla.

 

onko tämän ketjun pohjimmainen tarkoitus kuitenkin vain kertoa kuinka kotiäidillä ei voi olla raskasta ja kuinka työssäkäyvät miesparat raatavat niska limassa koko pitkän päivän...

Jos sinulla ei ole rankkaa, se ei tarkoita etteikö jollakin muulla voisi olla.

Mun käsittääkseni vain kertoa omista kokemuksistaan =)

 

onko tämän ketjun pohjimmainen tarkoitus kuitenkin vain kertoa kuinka kotiäidillä ei voi olla raskasta ja kuinka työssäkäyvät miesparat raatavat niska limassa koko pitkän päivän...

Jos sinulla ei ole rankkaa, se ei tarkoita etteikö jollakin muulla voisi olla.

Mä olen vähän samoilla linjoilla. Ap:n aloitus oli sen verran riitaa haastavan tyylisesti kirjoitettu.

 

Tiskaan meidän kahden tiskit illalla. Poika saa tiskata viikonloppuna yhden tai kaksi kertaa, miten haluaa. Imuroidaan.... Imuroin itse kaksi/kolme kertaa viikossa. Poika imuroi huoneensa ja joskus keittiön tai eteisen.
Pölyjä pyyhitään yhdessä tai minä silloin kun poika on ulkona ja saan popittaa.

Pyykinpesussa poika on lyömätön apu ja pestään pyykit noin kerran viikossa, yleensä silloin kolme/neljä koneellista.

Ja jos menee sekameteliksi, niin sitten menee. Ei se niin justiinsa, maailmassa on perfektionismia ihan yllin kyllin, en nää tarpeen lisätä sitä omalta osaltani.